uusi ihmissuhde, oma päihdehistoria??

Kun tapaa toisen ihmisen, niinku siinä mielessä että siitä vois ehkä kehkeytyä jotain vakavampaakin parisuhteen kaltaista, niin missä vaiheessa pitäisi ottaa esiin tämä oma päihdehistoria? Ja kuinka tarkkaan kaikesta pitäisi kertoa?

Phuuh, hitto et toi on pelottava asia. No, uskon et se tulee varmaan aika luonnostaan se tunne ja hetki et koska kertoa. Ei tietenkään heti ensikättelyssä mut mitä pidemmälle sitä salaa, sitä vaikeemmaks sen kertomisesta tulee. Enkä haluu joutuu tilanteeseen et olen jo ihan korviani myöten rakastunut ja sit tulen jätetyksi historiani takia. Et mieluummin kerron sitten enemmän alkuvaiheessa. Enkä myöskään haluu sille toiselle sitä et se tykästyis muhun kovasti, ja sit tää juttu tuleekin sille ihan pommmina eikä se tiedä miten suhtautua asiaan.

No, siihen tuskin on mitään yhtä oikeaa vastausta…?

Jaa’a, riippuu varmasti pitkälti siitä toisen osapuolen päihdehistoriasta. Mulla ei aikoinaan omaan aviomieheeni tutustuessa ollut mitään ongelmia asian kertomisen suhteen, eikä hänelläkään ollut ongelmia kertoa mulle, siis ihan heti kättelyssä, koska molemmilla oli aika samantasoinen päihdehistoria. Joku täysin streitti tai sitten “normaali” suomalainen viikonlopputissuttelija saattaa kyllä katsoa pirun karsaasti etenkin kovien huumeiden käyttöä, varsinkin jos niitä on käytetty I.V., mutta kyllä näitä ymmärtäväisikin sieluja löytyy. Mulle sellaisista tulee vain valitettavasti mieleen, että yrittävät olla jotain pelastavia enkeleitä ja mä en ainakaan voi sietää sitä, että joku täysin päihteistä ja huumemaailmasta tietämätön tulee mun elämääni mestaroimaan millään tasolla. Ja vaikka nämä pelastavat enkelit kuinka tosissaan yrittäisivät ymmärtää ja olla tukena, niin kyllä siinä hermo saattaa mennä jommalla kummalla tai molemmillakin aika nopeasti, kun ei vain ole mitään käsitystä siitä toisen maailmasta.

Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että kertominen kannattaa heti, mutta ihan pahimmista törttöilyistään ei kannata avautua ensimmäisenä, jo senkin takia, että se toinen pian ajattelee, että mitäköhän sääliä tuo tuossa yrittää kalastella. Sitten jos luottamusta ja ymmärrystä kehittyy enemmänkin, niin sitten voi alkaa vielä avoimemmaksi. Mä olen kuitenkin sitä mieltä, että parisuhteessa rehellisyys on se kaiken kulmakivi.

Ymmärrän kyllä, että et halua mitään ojanpohjanarkkia asioita sotkemaan, jos sulla on edes jotain motivaatiota aineista irrottautua, mutta ehkä hyvä tapaus sulle sitten olisi sellainen suunnilleen samassa tilanteessa oleva tai samat kuviot jo läpikäynyt.

En ole parisuhdeneuvoja. Tsemppiä kuitenkin suuresti sinne treffeille :slight_smile: .

Mietin tänään itse juuri tätä samaa asiaa…Mun mielestä se on kyllä parasta kertoa aika alkuvaiheessa ettei juuri käy silleen että on jo täysin rakastunut ja sitten tulee jätetyksi…Eikä silloin kun kertoo asiasta ensimmäistä kertaa niin itse ainakin vain kertoisin että mitä käytän ja mistä oon riippuvainen,ja tietysti vastaisin kysymyksiin mitä toinen osapuoli haluaa vielä tietää asiasta.Mutta ehdottomasti ei kannata venyttää asiasta kertomista liian pitkälle.

Niin, en tiedä onko mulla ihan epärealistiset odotukset, kun toivon löytäväni ihmisen, jolla ei ole päihdeongelmaa. En etsi mitään sisar hento valkoista, toki, jos joku kokee et haluu auttaa mua, niin tänne vaan! Alkoholisteja ja narkkareita hyysääviä naisia on pilvin pimein, miks se asetelma ei välillä vois olla toisinpäin? Mä olen ihan valmis ottaa välillä itse sitä apua ja tukea vastaan. Mut joo, eihän se parisuhde tietenkään siihenkään voi perustua. Enkä missään tapauksessa haluu olla mikään “hoidettava potilas”, jonka ongelmia siinä sitte yhdessä setvitään päivästä ja vuodesta toiseen. Pointti, miks haluun päihteettömän ihmisen, on just siinä et en vaan enää jaks näitä päihdesuhteita! Joka ikinen suhde mun elämässä on ollu nistin kanssa. En jaksa enää yhtäkään samanlaista ihmistä kuin mä itse olen. Haluan jonkun, jolle päihteet ei vaan ole mikään ongelma, jonka kanssa ne ei kuulu elämään millään lailla, josta saan tukea olemaan itsekin raitis ja jonka kanssa voisin itekin elää sitä normaalia elämää. En tiedä, voi olla et odotan liikoja…? Tai jotain epärealistista.

Mut olen kyllä ehdottomasti samaa mieltä siitä et rehellisyys on kaiken perusta, ja haluun kyllä kertoo asiasta mahd. pian. Heti ku vaan tuntuu siltä et pystyy. Mulle tulee tosi nopeesti epärehellinen olo ja tunne et salailen asiaa. On oikeastaan jo nyt sellanen olo.

Se nyt ainakin helpottais asiaa huomattavasti, jos asia olis mulle jo historiaa, et siitä tosiaan vois kertoa osana omaa historiaa. Niin kauan ku vielä piikitän ja sählään kaikkea, ni ei oo kyl paljoo toivoo. En tiedä mitä mä näiltäkin treffeiltä oikeastaan odotan…? Kivan oloinen mies, pakko sille on heti kertoo et millasen ihmisen kanssa se on tekemisissä. Ja pakko saada omat asiat eka järjestykseen. Sit kun oon hoidossa niin ku kuuluukin eikä oo mitään oheiskäyttöä, niin joku saattaa asian ehkä hyväksyäkin?

Mut joo, mä nyt sit lähden sinne katsoo miten normi-ihminen suhtautuu nistiin.

Kerro sitten miten meni :slight_smile: .

.

Itse kertoisin ihan alussa.

Ohhohhoo, en tiedä itkeäkö vai nauraa?! Voi voi mikä tapaaminen, ihan käsittämätön juttu…

Niin, olin siis jo aiemmin kertonu tälle ihmiselle et mulla on “sellasia vähän arkaluontoisempia tai rankempia juttuja”, joista en meilissä haluu kertoo, vaan mieluummin kasvotusten. Niistähän se tietysti alkoi jossain vaiheessa iltaa kyselee, mut kakistelin kurkkuani, enkä saanut asiaa sanotuksi saman tien, niin puheenaihe vaihtui toiseen. Ja meni jossain kohtaa kummankin edellisiin suhteisiin. Siinä tämä mies istui mua vastapäätä, kasvot hyvin vakavina avautui mulle: “Niin, se mun eksäni… Se oli nisti. Ihan siis oli oikeen suonensisäistä huumeiden käyttöäkin ollut, ja sitte se kävi niitä subuja jossain imeskelemässä jonkin aikaa.”
:open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth:
Olisin halunnut nähdä oman ilmeeni siinä kohtaa, luulen että valahdin aika valkoiseksi!? Ja oli kyllä pokassa pitelemistä.

Siis kuinka suuri todennäköisyys on, että kun jossain deittisivustolla kaks tyyppiä bongaa toisensa, niin tulos on tämä? Ei helvetti, ihan uskomatonta!! :laughing: :cry: :laughing: :cry: :laughing:

Juu, en tiedä tekikö toi sen mun oman avautumiseni helpommaksi vai vaikeemmaksi, mut siihen nyt oli sit ainakin helppo tarttua, kun aiheesta kerran oli jo puhe. Voi ei, sitä sen miehen ilmettä ei kyllä ollut mitenkään päin kivaa katsoa… No, avautumisestani ja douppaamisestani huolimatta hän oli/on silti edelleen kiinnostunut musta ja siitä et meidän välille vois syntyä jotain. Paitsi et vähän kyllä kaunistelin asiaa ja valehtelin et korvaushoidon ohella enää ei olis mitään muuta käyttöä… :blush: Alkoholista kerroin kyllä et liikaa juon, mutta en kertonu piikittämisestä. En vaan pystynyt… Mutta, eipä se hänelle nyt enää kyllä kuulukaan. Ihan uskomattoman kiltin oloinen mies, että siinä se mun oma “hyysääjä-mieheni” nyt sit ois mahdollisesti ollut…? Olis tullu tukea niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin. Mut ei vaan kolahtanut.

Niin, oliks sulla tälle jotain perustelujakin? Osaks varmaan ihan sellasta perus-moraalia et “rehellisyys kannattaa aina” jne., ois vaan kivaa kuulla vähän enemmän pohdiskelua asian tiimoilta. Että kun useimmilla aikuiseen ikään kasvaneilla ihmisillä nyt on jotain edes pikku-luurankoja kaapissaan, niin eihän kukaan niitä nyt heti toiselle paljasta. Jos siis olisi tarkoitus tehdä hyvä vaikutus.

Ja mitä tarkoitat “ihan alussa”? Missä kohtaa on “ihan alku”? Mä kun sijoitan sen siihen kun esittelee itsensä. Itse en missään tapauksessa vielä silloin kertoisi aineiden käytöstäni, oli se sitten historiaa tai vielä vallallaan olevaa. Yhtä hyvin voisin sanoo: “Moi, sä vaikutat kivalta mut muhun ei kannata kyllä tutustua. Et moikka, ja kivat jatkot sulle!” Meissä kaikissa on kuitenki muitakin puolia kuin nisteys. Mieluummin esittelen eka niitä.

Varmaankin riippuu siitä, kokeeko päihteilyn itselleen enemmän elämäntapana vaiko sairautena. Sairauksista nyt ei välttämättä tarvitse heti alkaa avautumaan, mutta elämäntavoista kylläkin.

Kyllä koira kissan tuntee, vai miten se menikää.

Sehän on hyvin todennäköistä. Ihmiset hakee jotain tarttumapintaa… Jota kuta joka on kokenut jotain samaa. Sen vaistoaa.

ja kyllähän tuostakin voi jo melkein arvata, mitä?

Niin, no tätä mäkin ajattelin. Vaan kun kysymyksessä ei ollut käyttäjä-mies. Mut ehkä nisti-naiset sitte jotenki vaan on hänen juttunsa…? :unamused:

No ei mun mielestä kyllä ollenkaan. On aika monia erilaisia arkaluontoisia ja rankkoja asioita… Tuonkin mainitessani oli kyse ihan muista rankoista asioista, joiden yhteyteen sen kirjoitin. Lisäks mies totes (toivuttuaan järkytyksestä) et ei se hänelle mikään shokki ollut, ei vaan olisi koskaan uskonut.

Sepäs se onkin se juttu, miks uskallan pitää yllä toivoa et omasta historiastani/ elämäntavastani huolimatta voisin löytää streitin miehen, koska musta ei todellakaan huomaa ulospäin mitään. Vaikutan ihan normi-ihmiseltä itekin, ja luotan siihen et koska olen niin saakelin fiksu ja filmaattinen niin tunteet ehtii roihahtaa ennenku asiasta kerron, ja sit sillä ei enää ole muuta vaihtoehtoa kuin vaan elää sen kanssa mitä mä olen. :stuck_out_tongue:

No ei, kyllä mun ensin pitäisi saada joku roti tähän elämäntyyliini. Piikittämistää ja jatkuvaa juomista tuskin kukaan jaksaa katsoa - enkä haluakaan et suostuisi katsomaan! Ja se mistä Malibu kirjoitti on varmasti ihan totta, että vaikka alussa kuvittelisikin olevansa sujut asian kanssa, niin asiat voi äkkiä kääntyä päälaelleen jos ei oikein tiedä mihin soppaan sen lusikkansa työntää.

.

:confused: Mahdoinko ymmärtää tän oikein vai väärin? Jos ymmärsin oikein niin hyvin omituiselta kuulostaa enkä ihmettele yhtään haluasi lähteä!

Juu sen aikaa kun mä olen tällä foorumilla käynyt niin täytyy sanoa et oon kyllä huomannut sussa tuon muutoksen. Erityisesti kovan motivaation ja pirun ahkeran duunin, jota koko ajan teet itsesi ja parantumisesi eteen. Oot täysin oikeessa et voit muuttaa vain itseäsi, ja jos toinen ei edes näe ongelmiaan, ei niiden eteen oo kyl oikeen mitään tehtävissä. Tsemppiä sulle! Sulla ON kaikki oikeus ajatella omaa hyvinvointiasi!

:slight_smile: Kiitos. Mutta jaa, vai niin? Voisivat siinä tapauksessa tulla vaikka näyttäytymään. Oikein mielelläni ottaisin sopivilta vaikuttavat ehdokkaat vaikka koeajolle. :wink:

(Voi helvetti, mä en kohta enää edes itse jaksa näitä ajatuksiani. Alan tuntee itseni joksikin teiniksi joka on pari kertaa saanut pesää eikä muusta osaa puhua. Siitä puhe mistä puute, todellakin! :laughing: )

Malibuhan on loputtoman kauan ruikuttanut kuinka mies on työnarkomaani jne., mut eikös fakta oo se, et mies kuitenkin elättää? Eli myöntäisit vaan olevasi rahan takia siinä avoliitossa!

Hylkäsitkö iina nyt kokonaan tän miehen vai aiotko yrittää hänen kanssaan? Olishan siinä se hyvä puoli, et mies tietäisi kuviot ja varmaan ymmärtäisi sun käyttäytymistä paremmin kuin keskivertotallaaja. Eli just sen, ettei muutos tapahdu hetkessä ja takapakkejakin voi tulla. Käyttääkö se mies kuinka paljon päihteitä itse?

^Vedä sä vittu päähäsi!! Mä elän OMILLA masseilla ja mua ei kiinnosta tuollaisen porvari-penskan mielipiteet! Kyllä mä VOISIN käyttää muiden rahoja, mutta en käytä! En ole mamu, en osta uusia vaatteita… Kuitenkin saan kuulla tyylitajustani sekä “hyvästä vainusta” löytää halvalla vaatteita… Se on TAITO! Saisin TASAN saman verran massia yksin asuessani! Söisin saman verran, ostaisin edelleen kalliit hius- sekä ihotuotteet… Ihan opintotuella… Ei ole pk-seudun tyyppi ymmärtänyt että maalla kannattaa asua!! Kaksio landen keskustassa rivarissa, saunan kanssa 400€/kk… Ei myydä ilmaa, ei! :laughing: Maksele itse sitä ilmaa pois, olet varmaan lukenut että huhti-heinäkuussa HKI:n asuntojen hinnat putosivat keskimäärin 8%; parissa kaupunginosassa 25%… Kuplista ei ole seurannut koskaan mitään hyvää, harmi etten asunut 1500 vai 1600-luvun Damissa. 2 hyvää tulppaanilajiketta ja sai OMAKOTITALON Damin keskustasta… Kupla puhkesi, tappiolle veti erittäin monen talouden… On hyvä osata politiikkaa sekä liiketaloutta… Uskotko todella, että 99% maailman ihmisistä antaa rahat yksityisille pankeille vuodesta toiseen?? :laughing: Titanic oli ikuinen, Neuvostoliitto samoin. 5v:n aikana 10€on laskenut 5€:n. Inflaatio syö korkoja, mutta olen nähnyt kunnon laman sekä pahan taantuman! :stuck_out_tongue: :laughing:

Voi kun äitisi ja isäsi saisivat tietää, miten käytät hyväksesi yksityiseltä saamiasi lääkkeitä!! KELA_korvaus jää hakematta, että saat käyttää lääkkeitä liikaa. Suomesta jos lääkkeet täynnä, niin Ruotsista saa… Sama pätee täällä, tosin ei tarvitse lähteä Ruotsiin! On parempi suojata äitin ja isin selusta, eiväthän he VOI arvata kuinka paha olo sinulla on, vaikka ovat NIIN hyvin kasvattaneet sinut!! Taidan tehdä kuten DM määrätyistä ihmisistä… Luuletko että sinun henkilöllisyys pysyy salassa, olet itsekin kirjoittanut niin paljon tekstiä!! Taidanpa lainata ne ruikutukset Vilpolasta!

On kokemusta katsoa asioita USEISTA näkökulmista! Itse varmaan koet aiwan MAHTAWANA että Jykä pärjää petoksen turvin SEKÄ on varmaan täälläkin olevasta porukasta helvetin paljon tyhmempi kuin moni muu! :laughing: Kutosen lyhyt matikka… :confused: :astonished: Ei jäänyt “aikaa” vastailla ihmisten kysymyksiin, voi olla liian hankalaa vastata ilman apumiestä yksinkertaisia taloudentermejä… Selittää miksi kuplaa tulee kasvattaa, vaikka yksikään kupla ei ole säilynyt ikuisesti… Sijoita kultaan, vai onko kulta ilmaa?!? :laughing:

Oppia ikä kaikki! Menisit klinikalle hakemaan apua, että kontit eivät menisi HIHAAN! En jaksa rekkautua aina sisään takiasi, mutta kyllä tekstisi useimmiten ohi menevät. Miten sinun “on-off-poikaystävä”? Joko jätti, kun tajusi että haluat vetää edelleen… Näkee että käyttäjä kirjoittanut Vilpolan tekstin, koska “teen mitä haluan”… Onko hänen vanhempansa olleet alkoholisteja??

Nasaalisti! Myöntäisit itse olevasi on-off-suhteessa VAIN SIKSI, ETTÄ JOKU HALUAA SINUT KÄYTÖSTÄ HUOLIMATTA! Mä TIEDÄN että käyttö on vahingoittanut suhdetta, mä tiedän että pärjään paremmin yksin. Eri asia on, haluanko mennä mistä aita on matalin!! En kuitenkaan käytä lapsellisia menetelmiä uskotellakseni itselleni, “kuulumme yhteen, olemme erossa pitkiä aikoja, käytän koska haluan, olemme soulmates”… Tai olet riippuvainen HUOMIOSTA! Mä myönnän että mun käyttö on aiheuttanut ongelmia! Toisaalta mikään rivimies ei ole, että ehkä olenkin paikalla saadakseni itsekin julkisuutta omalla alalla… PORVARIN ON VAIKEA YMMÄRTÄÄ ETTÄ KAIKKI EIVÄT TAHDO ASUA STADISSA, OSA KENTIES HALUAA ELÄÄ MELKO OMAVARAISTA ELÄMÄÄ!

Sori Iina, en enää jatka keskustelua tässä ketjussa; en jaksa tuota porvarikersaa! Onneksi en eilen laittanut viestiä…

Iina, käy kahviloissa… :slight_smile: Pänttäät siellä kirjojesi kanssa, niin on helppo alkaa heittää smalltalkia viereisiin pöytiin… :slight_smile:

Itse olen kasvanut, liikaakin. En halua rakentaa omakuvaani netin pohjalle; valitettavan moni tekee kuten mainokset opettavat… “Olet laiha, olet onnellinen, ostat tämän ja tämän; sama asia”… Ihmetellään miksi moni on terapiassa…

Itse haluaisin sellaisen ihmisen, joka tietää mitä olen käynyt läpi… Pari ihmistä tiedän kyllä… Aiemmin jätin asiat taakseni, nyt käyn läpi sen verran kuin voin… Edistymistä on tapahtunut myös miehessä… Ei vain voi uskoa että joku voi KYLLÄSTYÄ vetämään päänsä sekaisin… Työaddikti/ tulevaisuuden moniosaaja… Itsekin sorrun tähän; haluan osata lähes kaikesta kaiken; kunnolla… Tosin vain kokeiluasteella, tällä hetkellä… Tällä hetkellä tulee osata kaikki, jotta voi päästä ilman hyvä-veli kontakteja johtoon; jopa maailmanlaajuisen bisnekseen (yleisellä tasolla).

Kahvilassa lehtiön kanssa ainakin herättäisit huomiota. Usein samat ihmiset löytyvät kahvilasta useamman kerran viikossa… :laughing:

Malibu: Niin mä en kyl enää käytä lääkkeitä liikaa, vaan ihan lääkärin ohjeiden mukaan menee nykyinen lääkitys. Enkä mä missään yksityisellä käy, vaan A-klinikalla. Vanhemmat tietää mun käyttötaustan, samoin kaikki hoitotahot ja läheiset. Ei oo enää salaisuuksia mihinkään suuntaan.

Niin oman asuinalueen hintataso nousi viime vuoden aikana. Pitää tietää mistä asuntonsa hankkii, jotta ei heitä rahaa hukkaan. Tosin ei ollut raha pääasiassa, kun halusin asunnon, josta voin tehdä mieluisen ja pitkäaikaisen kodin. On tosi vapauttavaa olla, kun ei tarvi kenellekään valehdella tai elää kaksoiselämää. Olis pitänyt vuosia sitten jo kaataa kulissit, mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt voi rakentaa oikeaa elämää, joka perustuu rehellisyydelle ja avoimuudelle. Ja tuntuu hyvältä!

No en mä näe mitään järkeä siinä et tuhlaan aikaani mieheen, josta heti tunnen et ei vaan oo mun juttuni. Kuuntelen tällä kertaa myös järkeäni täs parisuhdeasias. Nistiä/ alkkista en enää ota, se on yks ehto. (Toki, jos tulee vastaan joku, joka on raitistunu ja vie multa jalat alta, ni who knows…? Tai siis kyl se sit varmaan on jo menoa. Ei sil mitään voi, tunneihminen ku on.) Sit toinen juttu on et en ala edes deittailee tyyppiä, joka ei asu täs jossain lähistöllä, ellei se sit oo valmis muuttaa tänne. Kaukosuhde tuli jo testattua, ei toimi mulla. Mut other than that, kaikki on tunteiden vallassa. Eihän ne tunteet välttis tietenkään heti roihahda täysillä, mut kyllä sen sentään tuntee et onks edes mitään tsäänssejä. Ja jos mies alkaa kiinnostaa mua seksuaalisesti vasta kolmannen tuopin jälkeen, ni… Noup.

:smiley: Hei, hemmetin hyvä idea! Täällä kotona ku koneen äärellä koitan jotain tehdä, ni eksyn nettiin niille palstoille välittömästi. Vaikka menisinki sinne kahvilaan opiskelun ohella myös tsekkaa et keitäs muita siellä on, ni on kuitenki suurempi todennäköisyys et saan jotain myös luettua, kuin täällä kotona. Ainoo ongelma on et oon ihan surkee smalltalkin heittäjä, mut pitää sit vaan toivoo et se toinen osais edes vähän paremmin. Pitänee testata! (Hitto alkoi jännittää jo nyt, ku alan aina maalailee päässäni kaikenmaailman tapahtumien kulkuja… :unamused: :laughing: )

Lueskelin näitä eri “otsikoita” ja päätin kirjautua ja kirjoittaa tänne. Sinäänsä ei ehkä ole oikea paikka kirjoittaa tähän. Itselläni on nyt “käynnissä” lopetus opiaateista/opioideista juuri sen takia kun on itselleni ristiriita päässäni “normaaleitten” ihmisten seurassa olememinen ja “rehellisyys”. Olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa reilu puoli vuotta ja töihin mennessä en ole käyttänyt/ottanut kuin muutaman kerran subua…Joka sekin periaatteessa liikaa, mutta tramaleita ja panacodeja vähän useammin, mutta yleisesti enempi reilusti “selviä” työpäiviä.

Niin no tuohon käyttöön. Reilu parisen vuotta säännöllisen epäsäännöllistä ja nyt vuosi säännöllisempää josta viimeinen puoli vuotta oikeastaan päivittäistä. Lähinnä subu. Bentsot nyt ollut monta vuotta ja lyricoita silloin tällöin ja sitten nuo mitkä jo tuossa aikaisemmin tuli mainittua, eli tramal, panacod ja ardinex.

Tiistaina viimeisen kerran subua ja silloin myös vetäisin vessanpöntöstä alas reilun puolikkaan kasin ja nyt oltu panacod, tramal ja lyrica kuurilla. Mielialat vaihtelevat jonkin verran. Lääkäriltä sain ketipinoria nukkumiseen, mutta ei oikein huvittaisi noita myrkkyjä syödä kovin kauaa…Varmaan sen pari-kolme viikkoa että tulee “normaali olo”.

Eksyin vähän aiheesta…Itselläni tuli tuo lopetus, jos noin voi sanoa juuri sen takia, että vaikka nuo mahdollistavat “normaalin” sosiaalisen toiminnan, niin silti sitä on eräänlaisessa valheessa. Juuri miten voisi alkaa seurustelemaan “normaalin” kanssa ja myöskin työ, eli oikeastaan koko normaaliin elämään vaikuttaa(jotenkin tyhmästi sanottu).

Ehkä sen takia tuli kirjoitettua, kun tänään tai no ehkä jo perjantaina alkanut tulemaan/alkanut miettimään tuota lopettamisen järkevyyttä. Meinaan kun nuo helpottavat niin paljon sosiaalisiatilanteita ja tunnen olevani normaali ja muutenkin ajatukset tuntuvat olevan parempia ym…Mutta toisaalta taasen tiedän, että olen tehnyt oikean ratkaisun kun olen lopettamassa ja vein lääkärille jonkin verran subuja pois lopettamisen “takia”, mutta yhtä en pystynyt antamaan…Tuli semmoinen “pelko”/halu tai en oikein osaa sanoa, mutta kumminkin, että vielä yhdesti. Mutta tuosta määrästä saan tosin monta annosta ja sanoinkin että sillä tiputtelen annosta, että olisi vieroitusoireet lievemmät. Tosin sitten seuraavana iltana vedin reilun puoliskan pöntöstä alas, ajattelin silloin että mitä sitä pitkittämään. Nyt vain ajatukset poikkoilevat lopettamisen hyödyistä ja “haitoista”.

Hyödyt käytössä ovat se, että pysyy “pää kunnossa”, jaksaa, on iloinen, näkee tulevaisuutta…Nyt vain tulee päähän huonoja ajatuksia. Tyhjyyttä ja että ei elämässä tule kumminkaan mitään hyvää joten minkä takia lopettaa? Toisaalta taasen jos käyttää/käytän, niin miten periaatteessa onnistuu “normaali elämä”? Työ, seurustelu ym. Siinä tulee mulla tuo ristiriita…Sinäänsä kun en paljoa ole tekemisissä ihmisten kanssa, kun on aika vahvat sosiaalisentilanteiden pelot, ym…niin sitä miettii myös sitä, kun nuo “aineet” varsinkin subu ja tramal helpottavat paljon noita tilanteita, että miksi lopettaa ne? Mutta sitten tulee juuri tuo, että on “valheessa” eikä voi periaatteessa saada normaali elämää kun käyttää noita…Taisi tulla jo aika moneen kertaan samat asiat, on paljon ajatuksia, kysymyksiä ja tavallaan “pelkoa”.

Pistetään nyt vielä, että en ole käyttänyt piikkejä ja annokset eivät ole vielä nousseet kovin korkeiksi. Pääasiassa subun kohdalla 1-2mg päivä, mutta välistä 6mg päivä. “Tietenkin” kompotettuna vähintään pameihin tai pameihin ja lyricoihin…Nyt noita pannareita ja tramaleita pienillä annoksilla, että ei olisi kovin kovia kipuja ja pää pysyisi kasassa.

Tiedän että on oikea ratkaisu lopettaa, mutta silti jokin painaa siinä ettei kannattaisi…Meinaan lähinnä tuota toivottomuutta tulevaisuudesta ja tietynlaista “tyhjyyttä”…

Toivottavasti joku otti jotakin selkoa ja voisi kirjoittaa jotakin tai…En osaa sanoa…neuvoa? Ajatukset ovat ristiriidassa ja poikkoilevat…

Sen takia kirjoitin tähän osioon, kun yksi suurimmista syistä lopettamiseen on se että haluaisin “normaalin” elämän ja normaalin parisuhteen ja töitä. Nämä aineet sotkevat kyllä noita kuvioita pahasti ja tietyllä tapaa tulee huono omatunto kun pitää elää “valheessa”.