uusi esittäytyy

Hei, ajattelin esitellä itseni, en tiedä mikä tapa täällä on, olen vasta vähän lueskellut viestejä ja toivon löytäväni täältä vertaistukea… Olen perheenäiti ja juomiseni on ollut 1xviikko mutta toleranssit on aina olleet kovat ja olen onnistunut pilaamaan paljon asioita juomisen takia. en ole koskaan pitänyt itseäni alkoholistina kunnes viimeisimmän mokani ja valtavien häpeäntunteiden takia päätin lopettaa juomisen-enkä pystynytkään siihen. Olin valtavan raivoissani koko viime lauantain kunnes aloin juomaan ja vedin perskännit :frowning: Pelkään etten pysty tähän, kun viikonloppu tulee en tiedä pystynkö olemaan selvinpäin. Tilanne on hirveä, ajauduin hirveässä humalassa pettämään miestäni sukulaisen kanssa ja ehtona avioliittomme jatkumiselle on se etten enää koskaan juo. en tiedä jatkuuko liittomme silti enkä tiedä pystynkö olemaan juomatta. Lukisin mielelläni miten muut ovat päässet ensimmäiset askelet eteenpäin ja varmasti niitä kertomuksia täältä löytyykin. Pitäkää minulle peukkuja, jos voin jollekkin täällä luvata että olen selvinpäin seuraavan viikonlopun, se olisi hienoa. Tilanne on luisunut tähän pikkuhiljaa ja pelkään sen luisuvan sinne ojaan asti…

Kävi miten kävi liittonne suhteen, lopeta itsesi vuoksi.

Täällä on kaltaisiasi harvoin juovia, jotenkin ajattelisi, että silloin olisi helpompi lopettaa, kun ei joka päivä ole pullolla. Ehkä elämäsi on kuitenkin ollut sitä, että odottelet viikon sitä seuraavaa juomakertaa, ja taas seuraavaa - sama vika pohjimmiltaan, pieni aste-ero vain.

Loppuelämä on pitkä aika olla juomatta, jospa olisit vain päivän kerrallaan. Itselläni lopettaminen aiheutti juomishimojen voimakkaamman esiinputkahtamisen, jotkut ovat päässeet helpommin irti. Tämän sanon siksi ettet pety, jos viina alussa pyöriikin ajatuksissa. Se kuuluu asiaan. Ja se menee ohi. Apua saa hakea.

Juomisen lopettaminen on pitkä prosessi, jossa alussa ollaan tietoisesti ilman viinaa (jos siltä tuntuu,hae antabus avuksi), lopussa sitä ei kaipaa edes. Päivä kerrallaan. Kyllä se siitä.

Ai niin, taisit kysyä jotain kongreettista apua: juo jotain muuta kuin viinaa, ulkoile, hanki viinattomia harrastuksia. Alkuahdistuksen voi purkaa liikuntaan tai puuhailuun. Kun olet aika vähän juonut, tuskin erityisesti hyödyt B-vitamiinista ja omegoista, mutta eihän niistä haittaakaan ole.

Kiitos Wika, ihan hyvä oivallus tuo aloituksesi. Pitkään tätä on jo jatkunut että olen ollut ihan down sunnuntaista keskiviikkoon ja päättänyt etten enää juo ja perjantaina alkaa jo tekemään mieli ja la on pakko ottaa. Aloitin cipralexit omin päin kun kaapista löysin, söin niitä pari vuotta sitten. Jos se vähän tasais tätä sekavaa päätä. Ottaa vaan päähän kun tunnen jo itseni enkä tiedä miten selviän tulevasta viikonlopusta. Olen kyllä organisoinut sukulaiset kylään tänne sunnuntaiksi että ajattelisin lauantaina etten voi ottaa kun su on pakko olla kuosissa. Kukaan sukulaisistani ei varmaan uskoisi kuinka kauan olen viikonloppuisin juonut.
Se on kumma juttu ettei mun koskaan oikeastaan tee viikolla viinaa mieli. se on aina se viikonloppu…

.

Samapa taitaa olla omakin mielikuvani asiasta. Niin hyvää työpaikkaa, puolisoa tai perhettä ei ole tainnut monellakaan olla, että niiden takia olisi kannattanut juominen lopettaa.

Toinen juttu onkin sitten vähän hankalampi. Pitkällä jänteellä, kun se juomisenkin lopettaminen on vähän hankalaa. Se lopettaminen tuntuu muutamassa kuukaudessa unohtumaan. Raittiuden tavoittelu sen sijaan on helpompaa. Kyse ei siis ole siitä, mistä pitäisi päästä pois, vaan siitä mitä kohti pitäisi mennä.

Se sellainen raittius nyt taitaa kuitenkin olla vähän sellainen outo, pelottava, uusi ja vieras ajatus. Varsinainen seikkailu siis ja seikkailustahan tässä loppojen lopuksi on kysymys. :laughing:

Moi

Mä oon samoilla linjoilla, juominen pitää lopettaa oman itsensä takia, ei muiden. Tai ainakin sen onnistuminen on varmempaa silloin.
Dokaamisen lopetus vapauttaa energiaa, kun ei oo enää pakko juoda. Menee yllättävän paljon aikaa vuorokaudessa dokaamisen miettimiseen. Mistä ostaa, koska, mitä plaatua, montako, milloin voi ottaa, montako ilkee ottaa ettei ukko (muka) huomaa. Paljon helpompaa ilman ahdistavia suunnitelmia, morkkista.
Aluks viinanhimo mulla ainaki on vaihdellu. Ekat viikot hehkuin hyvää oloa ja nyt sit kolmas viikko meni kärvistellessä. Viinapiru huuteli omia korvaani, osta kaljaa, kylmäääää ja herkullistaaaaa… Tänään se taas ei oo huhuillu. Mut päivä kerrallaan lienee paras ohje. En mä uskalla ajatella, etten koskaan enää milloinkaan ikinä saa kylmää kaljaa, se vaan on liian kamala ajatus. Menen päivän kerrallaan, itse asiassa kolmisen päivää kerralla, joka päivä kun nielen antabukseni, siirtyy mahdollinen dokaaminen ainakin 3 päivää eteenpäin. On turvallinen olo.
Voimia sulle raittiuden tiellä! Ei tää aina helppoa ole, mutta kannattavaa kyllä :slight_smile:

Onko sulla sellainen tunne, että tarvitset ulkoisen kontrollin? Hyvä keino siihen voisi olla A-klinikka. Voit ehkä sopia siellä, että käyt puhaltamassa silloin tällöin. On tärkeää tunnistaa omat toimintatapansa, ja ne keinot jotka juuri sinulle toimivat. Keskusteluapuakin saa.

En usko minäkään, että haluat pitemmän päälle olla se ihminen, joka kännipäissään erehtyy sängystä, talosta tai kaupungista. Ota selvää, mitä alkoholismi tarkoittaa, mitä ‘juomisen pakkomielle’ tarkoittaa ja minne asti se voi ihmisen kuljettaa. Sen jälkeen on helpompaa kieltäytyä siitä ensimmäisestä paukusta.

Voimia!

Hei Nasseli
Tervetuloa minunkin puolesta vaikka olen itsekin tuore tapaus täällä.

Täytyy sanoa, että täällä tuntuu olevan aivan loistavia tyyppejä ja antaa todella uskoa omaan onnistumiseen kun lukee muiden onnistumisia ( toiset helpommin kuin toiset) ja taisteluja. :smiley:

Itse yritän ottaa kaikki neuvot vastaan sillä niitä tulen tarvitsemaan.
Toki yhtä ja ainoaa oikeaa reseptiä ei ole ja jokainen on yksilö, mutta kyllä selviytyneiden konkareiden puheissa tuntuu olevan paljon järkeä.

Se mikä täällä tuntuu olevan myös hyvä asia on se, että vaikka epäonnistuisit nyt, ei sinua tuomita ja olet aina tervetullut juttelemaan tänne. Useimmat täällä ovat kirjoituksista päätellen kompuroineet enemmän tai vähemmän raittiuden polulla ja se jos mikä tekee ihmisestä nöyrän.

Minullakin jo useampi yritys raitistua takana, mutta eka kertaa täällä ja tuntuu, että olen oikeassa paikassa.
Toivottavasti sinulle tulee sama tunne. :smiley:

Pullå puhui kuin minun suulla.
Käsittämätön energiamäärä on kulunut vuosien aikana piilotteluun, salailuun, miettimiseen koska aloittaa juomisen, mistä Alkosta kehtaa seuraavaksi hakea lastin jne. Varmaan tuttua monille.

Nyt yritän kanavoida tämän energian johonkin hyödylliseen eli lasten kanssa keskusteluun, kodin huoltamiseen, ystävien tapaamiseen, liikuntaan, ulkoiluun, ihan mihin vaan muuhun kuin juomiseen.

Tsemppiä myös sinulle ja TAISTELUTAHTOA!!! :slight_smile:

Terv. Herneenverso

Nasseli,
olen pahoillani tilanteestasi.
Se on myös valitettavan tuttu. Kun kännissä toimii moraaliaan ja omatuntoaan vastaan, niin se on selvä merkki alkoholismista, vaikka juominen tapahtuisikin harvakseltaan. Tilanne korjaantuu moraalin osalta lähes itsestään, harva raitistunut valittaa päättömiä tekojaan ja parisuhdesekoilujaan juomisen lopettamisen jälkeen. Muutenhan täällä palstallakin näin pääsiäisen jälkeen jutut olisivat vähän toista luokkaa: ”Mä olin niin älyttömän raittiina koko pääsiäisen ja sitten heräsin, en tiedä mistä…”
Kysymys on itsestäsi ja siitä mitä itsellesi teet, sinun ainokaisesta elämästäsi. Raitistuminen, alkoholin orjuudesta vapautuminen on täysin mahdollista jokaisen ihmisen kohdalla, myös sinun. Tsemppiä. :smiley:

Hei nasseli,

tervetuloa minunkin puolestani.
Tärkeintä on, että lupaat itsellesi kohdella itseäsi tästä lähtien hyvin. Eli lupaat itsellesi olla kaatamatta kurkkuusi viinaa, joka aiheuttaa pelkkää harmia ja murhetta. Sitten voit luvata tänne plinkin väelle että olet selvin päin seuraavan viikonlopun, tämän päivän, seuraavan tunnin… ihan minkä aikavälin tahansa. Kuten varmasti monelle muullekin täällä, on minullekin varsinkin raittiuden alkuaskelilla ollut todella tärkeää, että olen tänne plinkkiin saanut vaikean tilanteen jälkeen kirjoittaa: En juonut!!

Sinun ei tarvitse katsoa yhtään pitemmälle ojaan päin, voit lopettaa jo nyt :slight_smile:
Kuulostaa kyllä ihan siltä, että olet sen henkilökohtaisen pohjasi käynyt nyt katsomassa. Jokaisella on oma pohjakosketuksensa joka parhaassa tapauksessa pelästyttää tai herättää raitistumaan.

Voimia, pysy täällä linjoilla ja mene tarvittaessa rohkeasti A-klinikalle, siellä osataan auttaa ihan “livenä”!

Kiitos kaikille keskustelijoille. täytyy myöntää että tyhmyyksissäni olen hämmästynyt näitä juttuja lukiessani miten viisaita ja silmiä avaavia ajatuksia ihmisillä täällä on. näkee että elämä on jo koulinut… tuota mietin paljonkin että historiasta tiedän hyvinkin sen että parin kuukauden kuluttua olen “unohtanut” mitä kaikkea olen sikaillut ja tehnyt rakkailleni ja annan taas itselleni luvan ottaa, “ketä se nyt haittaa”. Mutta pitkät jäljet on näillä törttöilyillä ja oudointa on tässä se että entinen 10vuotinen avioliittoni päättyi siihen etten enää jaksanut elää alkon väärinkäyttäjän kanssa, tuntui kuin olisi elänyt dementikon kanssa kun hän ei koskaan muistanut mitä oli tehnyt eikä halunnut kuulla ja olin sitten vaan itsekseni helvetin vihainen eikä toinen tiennyt miksi. Nyt olen itse se sika ja tulee mieleen että ehkäpä olen edellisessä liitossa jotenkin ollut itsekin niin ongelmainen että olen sen tilanteen itse luonut…

ja kiitos basi nauruista, tuolle pääsiäisjutulle kyllä repeilin. piti vielä tuosta a-klinikasta sanoa että mun ongelma on se että asun hevonpersiissä ja tarttis lähteä kaupunkiin moisille reissuille. ilman skidejä en juuri pääse mihinkään arkisin :frowning: siksi yritän nyt käyttää tätä väylää apunani. ja tosiaan nyt elän viikko kerrallaan ja ainakaan ylihuomenna en juo. no niin, meinasin kirjottaa tohon VARMAANKAAN mutta sanotaan nyt tosiaankaan…

Oman itsesi ja elämäsi vuoksi kannattaa ajatella elämää ilman alkoholia koska muiden vuoksi raittiina olo ei onnistunut itsellänikään, ajauduin aina uudestaan juomaan ja sitten " naksahti " jokin tuolla sisimmässä,
nostin itseni tärkeimmäksi raitistumisen polulla.
Lisäksi se jos on pakko olla juomatta ja ei saa juoda kiihdyttivät omaa juomisen haluani, kiellot houkuttivat.
Ihminen, on se vaan niin kumma otus :slight_smile:
Toivon woimia siulle.

Oli ihan pakko puuttua tähän. Eikös olekin mielenkiintoista, että vaikka tuskin sitä viinaakaan siellä hevonpeessä on tarjolla, sen hankkiminen ei ole ongelma?

Ja mun on pakko tunnustaa, että kummasti jalat kantoivat siwaan siideriostoksille, mut auta armias jos ois pitäny about sama matka terveysasemalle kävellä tai postissa käydä, niin ehei ois tullu kuuloonkaan. Mutta mitäpä sitä ei ois kylmän kaljan takia tehny. Juurikaan haitannu pieni “happihyppely” jos alko oli kyseessä. Pääasia että sitä sai.

Onnea matkaan Nasseli. Päivä kerrallaan, tunti kerrallaan, minuutti kerrallaan… Pienin päättäväisin askelin. Onnistut kyllä, kunhan et ota sitä ensimmäistä huikkaa.

Sinulle on olemassa paljon apua, näitä sivuja lukemalla ja tutkimalla löydät monia mahdollisuuksia. Jos omat voimat eivät riitä, älä pelkää hakea apua itsellesi. Voimia raitisteluun!

haha Wika, olet aivan oikeassa… tosin mä kätken siiderini isojen ruokaostosten sekaan tai haen kauppareissulla alkosta pullon, a-klinikalle en viitsis lapsia raahata mukaan. mutta sitä juuri tänään mietin että miten en oo saanu koko talvena ostettua pojalle pyörää kun ei o rahaa ikinä mutta joka lauantai olen kännissä ollu. V***u mitä sontaa kun tarkemmin ajttelen… no ylöspäin pääsee aina, kadehtien luen tuolta noita “vuosi raittiina”-juttuja, voikun ensi vuonna minäkin saisin noin kirjoittaa. Olin viime keväänä 2kk raittiina kun sovin miehen kanssa että kokeilen kuivaa vuotta jos onnistun niin lähdetään yhdessä pariisiin, no arvatkaa mentiinkö… lainasin eilen kirjastosta kasan psykologian opuksia ja yritän oppia mitä vikaa ajatusmaailmassani on.

Jesh, I did it! Eilinen meni suklaajätskiä syöden ja omien lasten kanssa leffaa sohvalla katsellen. Aamulla oli ihana herätä kirkkain silmin ja ajatuksin! Outoa tässä on että mun ei tehnyt eilen yhtään mieli ottaa, kaupassakin lähinnä inhotti kulkea juomahyllyjen ohi. Toivottavasti on herännyt oikeasti joku hyvä juttu päässäni, ymmärrän toki että voi olla taas eri mieli ensi lauantaina…

Onnea Nasseli,

Mulla oli eilen viikon huonoin päivä.
Viinapiru kolkutteli tosissaan olkapäätä.

Mutta selvisin siitä osittain siksi että juttelin skypessä yhden hyvän kamun kaa pari tuntia ja siksi että kävin vähän päästeleen höyryjä tällä palstalla.

Eli yksin en olisi pärjännyt.

Täälläkin siis kirkkain silmin ja pää pystyssä.

Tsemppiä kaikille muillekin jotka selvisivät eilisestä kunnialla ja myös niille jotka kenties sortuivat.
Uusi yritys tänään. Käsi kädessä toisiamme tukien.

Iso hali kaikille. :smiley:

On helpottavaa ajatella, että jos vain haluan olla selvinpäin ja tehdä oman parhaani sen eteen, voin ja kehtaan kääntyä kanssaihmisten puoleen ja saada apuakin tarvittaessa. Vastaavasti jos jatkan älytöntä juomistani, suljen itseni kaikkien mahdollisuuksien ulkopuolelle, salailen ja valehtelen, hankin ongelmia ja tunnen mielipahaa. Juominen on loppujen lopuksi hyvin yksinäistä touhua, kun alkoholiongelma on päässyt pahenemaan tietyn rajan ylitse.

–kh