Uusi elämä

Olen 28 vuotias nainen ja tänään on ensimmäinen päivä uutta elämääni.

Olen kamppaillut pelien kanssa useamnan vuoden, mutta viimeiset kaksi vuotta ovat olleet elämäni kamalinta aikaa.

Peliriippuvuuteni lähti aivan uudelle tasolle, kun huomasin kuinka helppoa netistä on saada vippiä. Aluksi nekin pysyi järkevinä ja hoidettavissa olevina, kunnes aina vain pelasin ja pelasin lisää, otin uutta lainaa ja näin jatkui kaksi vuotta. Kulissit oli tärkeää pitää kunnossa, puoliso ja vanhemmat luuli kaiken olevan hyvin. Suureksi osaksi myös kulissien yllä pito ajoi minut pelaamaan vaan enemmän ja enemmän ja ottamaan lisää lainaa. Lopputuloksena 56000e erilaisia vippejä joka suunnasta. Kuukausierät yhteensä huitelee yli 1500e/kk ja palkasta ei montaa satasta jäänyt käyttöön kuukautta kohti.

Kuitenkin enemmän kuin raha-asiat, minua kalvoi syyllisyys häpeä ja epäonnistuminen, enhän minä voi tuottaa läheisilleni pettymystä. Henkinen jaksaminen alkoi olla hyvin vaakalaudalla, hirveästi työntekoa ja aivot solmussa tästä kaikesta. En enää jaksa.

Eilen otin ratkaisevimman askeleen ja menin vanhempieni luo ja kerroin kaiken. Järkyttyivät tietysti mutta heti alettiin miettiä, kuinka tästä yhdessä selvitään. Sieltä kun pääsin kotiin, kerroin myös avopuolisolleni kaiken. Olin jo varautunut siihen, ettei hän halua jatkaa kaltaiseni kanssa, mutta vastaanotto olikin erityisen hyvä.

Oloni on hyvin helpottunut ja ainot mitä toivon, on että kumpa olisin uskaltanut aiemmin.

Yhteyttä otettu riippuvuuspsykologille ja taloudelliseen hätään suunitellaan vanhempieni kanssa tiukkaa, mutta järkevää suunitelmaa.

Vaakakupissa painaa tällähetkellä perheeni ja puolisoni, siinä on niin kova panos jota en aio pelaamalla menettää.

Pitkä ja kivinen tie edessä, niin rahojen, kuin päänsisäisten asioiden selvittelyn kanssa, mutta tästä aijon selvitä.

Uuden elämän ensimmäinen päivä on tänään.

Onnittelut hienosta päätöksestä! Peliriippuvuus on sen verran hankala sairaus, että harva selviää ilman lähimmäisten tukea. Sen vuoksi useimmiten kertominen asiasta on minimivaatimus sille, että muutos on toteutettavissa. Olet siis todella rohkea, että otit sen askeleen!

Nyt vaan sitten hoitoa hakemaan, kuten olet jo alustavasti tehnyt. Pelaaminen kun on paljon muutakin kuin vain sitä napin painamista. Omalla kohdallani psykologi ja vertaistukiryhmät ovat olleet toimivia, joten suosittelen kokeilemaan :slight_smile:

Viimeinen vinkki on itsestäänselvyys, mutta valitettavasti tuppaa riippuvaiselta usein unohtumaan. Et saa enää pelata senttiäkään! Tällä hetkellä tuntuu itsestäänselvältä asialta, mutta ajan myötä pelit palaavat taas ajatuksiin. Yritä silloin pitää kirkkaana mielessä, että jokainen kerta, kun edes hieman pelaat, olet huijannut itseäsi jälleen kerran.

Tsemppiä tosi paljon matkaan :sunglasses: !

100% samaa mieltä tosta kertomisesta. Itellä oli vaikeaa saada peliputki taas katki koska ei ollut pokkaa kertoa kellekkään repsahduksista. Lopulta puhuin peluurin chattiin ja se antoi voimaa olla pelaamatta. Riittää, että joku tietää edes anonyyminä. Ite olin aikanaan näiden samojen henkilöiden sanoessa “ei siihe yksin pysty”, sitä mieltä että kyllä nyt pystyn kun on pakko. Em pystynyt. En ole sen parempi kun muutkaan ja sillä saralla mulla on paljon tekemistä omien ongelmien kanssa. Sanoin peluurin chattiin kans, että aikoinaan luin näitä juttuja miten ihmiset yrittää epätoivoisillakin keinoilla päästä eroon riippuvuudesta ja ajattelin etten ite ole niin epätoivoinen koskaan kunhan vaan nyt lopetan eikä kukaan tiedä. No pelit ei loppunut ja pari vuotta myöhemmin oon edelleen peliriippuvainen ja etin keinoja netistä millä estää pelaaminen tai olla pelaamatta.

Long story short: säästät iteltäs paljon aikaa kun kerrot jollekkin. Voit myös mennä pidempää reittiä ja olla kertomatta. Jotkut ei sitä tietä koskaan pääse loppuun.
Se että joku tietää ei niinkään oo tarkotus auttaa sua lopettamaan just nyt, vaan se auttaa sut pysymään sillä tiellä myös sinä paskana päivänä kun olet “ansainnut” pelata vähän edes.

-MS

edit: olitkin siis kertonut asiasta, ymmärsin ite jotenkin väärin. Hyvä homma!

Peliriippuvaiset haluaa varmaan palata niihin samoihin fiiliksiin, mitä pelaamisesta sai pelaamisen alkuaikoina. Pelaaminen entistä isommilla panoksilla ja isommilla talletuksilla ei tuo läheskään samaa fiilistä kuin ekoilla kokeiluilla :frowning:.

Olen myös itse 28-vuotias nainen. Tarinasi myös kuulostaa hyvin samanlaiselta kun minun. Itse en vain ole pystynyt asiasta puhumaan mieheni enkä vanhempieni kanssa, mutta veljelleni aion asiasta kertoa.

Toivottavasti matka on sujunut hyvin!

Tästä on nyt noin. viikko kun suostuin koko ongelmaa edes hyväksyä. Siksipä ensimmäisen viikon tuntemukset ovat olleet ahdistus ja itseinho. Nämä tunteetkin on ollut pakko hyväksyä ja varmasti kuuluvat myös asiaan. Se että liityin tänne ja aion varata ajan terapiaan on jo parantaneet mieltä.
Tsemppiä kumminkin! Tämä ei tule olemaan liian helppoa.