Olen 28 vuotias nainen ja tänään on ensimmäinen päivä uutta elämääni.
Olen kamppaillut pelien kanssa useamnan vuoden, mutta viimeiset kaksi vuotta ovat olleet elämäni kamalinta aikaa.
Peliriippuvuuteni lähti aivan uudelle tasolle, kun huomasin kuinka helppoa netistä on saada vippiä. Aluksi nekin pysyi järkevinä ja hoidettavissa olevina, kunnes aina vain pelasin ja pelasin lisää, otin uutta lainaa ja näin jatkui kaksi vuotta. Kulissit oli tärkeää pitää kunnossa, puoliso ja vanhemmat luuli kaiken olevan hyvin. Suureksi osaksi myös kulissien yllä pito ajoi minut pelaamaan vaan enemmän ja enemmän ja ottamaan lisää lainaa. Lopputuloksena 56000e erilaisia vippejä joka suunnasta. Kuukausierät yhteensä huitelee yli 1500e/kk ja palkasta ei montaa satasta jäänyt käyttöön kuukautta kohti.
Kuitenkin enemmän kuin raha-asiat, minua kalvoi syyllisyys häpeä ja epäonnistuminen, enhän minä voi tuottaa läheisilleni pettymystä. Henkinen jaksaminen alkoi olla hyvin vaakalaudalla, hirveästi työntekoa ja aivot solmussa tästä kaikesta. En enää jaksa.
Eilen otin ratkaisevimman askeleen ja menin vanhempieni luo ja kerroin kaiken. Järkyttyivät tietysti mutta heti alettiin miettiä, kuinka tästä yhdessä selvitään. Sieltä kun pääsin kotiin, kerroin myös avopuolisolleni kaiken. Olin jo varautunut siihen, ettei hän halua jatkaa kaltaiseni kanssa, mutta vastaanotto olikin erityisen hyvä.
Oloni on hyvin helpottunut ja ainot mitä toivon, on että kumpa olisin uskaltanut aiemmin.
Yhteyttä otettu riippuvuuspsykologille ja taloudelliseen hätään suunitellaan vanhempieni kanssa tiukkaa, mutta järkevää suunitelmaa.
Vaakakupissa painaa tällähetkellä perheeni ja puolisoni, siinä on niin kova panos jota en aio pelaamalla menettää.
Pitkä ja kivinen tie edessä, niin rahojen, kuin päänsisäisten asioiden selvittelyn kanssa, mutta tästä aijon selvitä.
Uuden elämän ensimmäinen päivä on tänään.