Uusi elämä

Olen lueskellut täällä forumilla paljon muiden ketjuja ja jokseenkin masentavaa, että peliongelmissa on niin monia ihmisiä. Mun puolesta saisivat kaikki nettikasinot yms ryöstäjät hävitä täältä, mutta niin ei taida tapahtua.
Olen itse kamppaillut pelaamisen kanssa hetken aikaa, tänään 23 pelaamaton päivä menossa.
Pari vuotta sitten pelaamisesta tuli arkea, oli pakko melkein jokaisen tekemisen ohessa olla puhelin kädessä ja nettikasino auki. Suljin eri tilejä kun alkoi häviöt ärsyttämään mutta aina löyty uusi kasino. Välillä toki myös voitin, tosin isoin kotiutus taisi olla 2000€ luokkaa, usein noi voitot tuli pelattua takaisin. Sitten kun säästöt yms oli pelattu, tuli velat ja miten huojentava se fiilis olikaan kun ei tarvinnu selitellä kotona, miksi ei ole rahaa. Lisää pelaamista, lisää velkoja. 23 päivää sitten kun aamukahvia juodessa talletin kasinolle ja pienen voiton jälkeen hävisin kaikki, havahduin… ei tää voi jatkua näin, mulla on perhe ja todella paljon läheisiä ystäviä, en voi enää tehdä tätä. Kerroin työpäivän jälkeen miehelle, ensiksi ymmärsi, sitten kun kerroin velan määrän, tuli huutoa, tuli itkua, tuli kaikkea mahdollista. Pakkasin tavaroita mennäkseni ystävälle yöksi, mies pysäytti minut ja sanoi ettei halua että lähden. Hän jäi, meni pari päivää hiljaisuudessa ja sitten aloimme puhua, kaikesta mahdollisesta. Se sen hetkinen olotila oli toisaalta niin karmea ja tiesin tavallani olevani pohjalla.
Vanhempani saivat tietää sekä läheiset ystäväni joille kerroin itse. Se helpotuksen määrä kun kaikki tukevat oli valtava ja yhtäkkiä en ollutkaan enää täysin yksin kaikessa. Onneksi myös elämässäni sattuu olemaan pelastaja, joka lainasi minulle ison summan pienellä korolla, joten saan pidettyä luottotiedot kunnossa. Toki seuraavat 4-5 vuotta tulee tekee tiukkaa rahallisesti, tai sitten ei, kun ei häviä niitä rahoja pois. Myös terapiaan haluan mennä ja sen kanssa on työt aloitettu. Syyllisyys ja itseni vihaaminen on pahinta, helpottaako se edes koskaan? Pakko olla vahva, läheisten vuoksi, pakko tehdä kaikki muiden eteen ja sitä myötä olen tainnut kadottaa itseni kokonaan, palkinnut itseäni pelaamisella koska eihän se muutama kymppi mitään haittaa, eipä. Nyt kun miettii niitä hetkiä mitkä olen pelaamiseen hukannut ja mitä kaikkea muuta sillä ajalla olisi voinut tehdä, ja sillä rahalla. Tässä sitä nyt ollaan, päivä kerrallaan, euro kerrallaan.
Tsemppiä kaikille taisteluun!

Heippa, itsekin asian kanssa kamppailen ja täältä paljon lukenut keskusteluja.
En kuitenkaan aiemmin ole uskaltanut mitään kirjoittaa.
Itsellä pelaaminen lipesi ensimmäisen kerran jo muutama vuosi sitten, läheinen takaamaan laina ja asiat “kuntoon”. Eipä tuo sitten lopun elämää kantanut.
Uudestaan repsahdus ja taas niin veloissaan, että kaikki on päästettävä ulosottoon. Aiemman lainan koitan silti hoitaa, koska läheinen takasi sen enkä halua tietenkään enempää ongelmia hänelle.
Viime ajat on mennyt itkiessä, asioita hoidellessa. Silti tuntuu olo jo hieman toiveikkaammalta, elämä kantaa ehkä sittenkin ja tästä selviydytään.

Toivon Kadisa123 sulle onnea tulevaan, kyllä me täältä noustaan kun oikein tehdään töitä asian kanssa ja ollaan itselle ja läheisille rehellisiä. Itseinhon kanssakin tottuu ajan kanssa elämään ja sekin asia varmasti helpottaa, kun elämä palaa päivä kerrallaan uomiinsa.

Kiitos paljon tuesta ja sanoista.
Toivon todella myös että pääset itse irti pelaamisesta ja saat talouspuolen hallintaan omilla keinoilla, tämä tilanne on itselleni vielä niin tuore ja vannottanu etten koskaan pelaa edes lottoa ikinä. Tiedostan jossakin määrin että niin voi tapahtua. Täytyy kyllä olla vahva, jo lapsen ja miehen vuoksi ja toki itseni. En haluaisi seuraavat 10vuotta elää velkahelvetissä, niin olisin joutunut jos en olisi tuota isoa lainaa saanut. Aivan järjetöntä kaikki korot jne, toki järjettömintä on se oma idioottimaisuus että näin pääsi ylipäätään käymään. Perseestä sanon minä!
Toivon myös sinulle paljon voimia jatkoon ja että saat tarvitsemasi tuen ja avun :slight_smile:

Päivä kerralla jatkuu pelaamattomuus, tänään 48 päivää pelaamatta.
Kesäloma oli ja meni ja taas arki rullaa, kylläkin hieman eri tavalla kuin aikaisemmin ja jopa paremmalla tavalla. Hoitoa aloitellaan depr.hoitajan kanssa ja samalla myös odotan pääseväni peli-poikki ohjelmaan. Perheen ja ystävien kanssa on myös läheisemmät välit, kun enää ei tarvitse salailla asioita ja pikkuhiljaa kaikki palaset loksahtelevat kohdalleen.
Sitten se kääntöpuoli… näen miltei joka yö unta pelaamisesta, talletan pikkusummia ja hätäsesti mietin, miten saan piilotettua mieheltä tämän asian. Nukahtamiseen menee iltaisin melatoniininkin avulla joskus tunteja ja heräilen öisin noihin uniin-menee taas aikaa kun pystyy uudelleen nukahtamaan. En tiedä onko tuo nukkuminen tässä elämäntilanteessa normaalia vai pitääkö alkaa turvautumaan uni/nukahtamislääkkeisiin, en kyllä tahtoisi mutta onhan uni tärkeä… Toinen on ruokahalu, syön varmaan puolet vähemmän mitä aikaisemmin enkä sanoisi että terveellisemmin, aamupala on nykyään kuppi kahvia ja vanha “rakas” tupakka- sekin vielä tähän, lopetin polttamisen hieman ennen raskautta ja pystyinkin olemaan ilman vuosia, kunnes nyt reilu puolisen vuotta sitten aloitin pikkuhiljaa uudelleen. En onneksi ole ihan samalle linjalle vielä päätynyt että aski menisi päivässä, mutta muutama tupakka päivässä on myös turhaa, toisaalta en edes halua miettiä sen lopettamista tähän hetkeen. Hölmöä kylläkin… ehkä sitten joskus, kuten ajattelin pelaamisenkin kanssa :unamused:
Itsetunto on edelleen pohjalla, en kyllä voisi väittää että olisi koskaan ollut hyvä itsetunto mutta nyt tunnen sen vahvasti olevan nollassa.
Siinä paljon työstettävää terapiassa, johon toivon pääseväni myös piakkoin.
Velasta olen lyhentänyt nyt ensimmäisen erän, tein taulukon itselleni ja sen mukaan 5 vuotta menisi takaisinmaksuun… se on pitkä aika maksaa tästä sopasta, onneksi pystyn myös tekemään ylimääräisiä lyhennyksiä niin jospa saisi nopeammin kuin 5 vuodessa maksettua pois.
Nyt vaan pitää olla vahva, pitää olla todella vahva että ei pelaa uudelleen, ei sillä että tekisi niinkään mieli vaan lähinnä tuntuu joinan hetkinä haikealta sanoa hyvästit oikeasti pelaamiselle ja sille jännitykselle. Ei siinä kyllä mitään hyvää ollut, stressitaso oli päivittäin koholla kun pelasi ja ei pystynyt keskittymään kunnolla mihinkään muuhun. Arjessa ajatus pyöri vaan pelaamisessa ja siinä jättipotin toivossa.
Näillä ajatuksilla eteenpäin, ylihuomenna olisi 50 päivää täynnä ja sitten seuraava välietappi olisi 100 päivää :slight_smile:
Tsempit kaikille taistelijoille :slight_smile:

Kuten huomaa, en ole ollut kovinkaan aktiivinen kommentoimaan/kirjoittelemaan täällä. Lueskelen tosin usein muiden kirjoituksia…
Tällä hetkellä minulla tosiaan hieman yli 5kk pelaamatonta aikaa takana, jännä miten nopeasti aika kuluu kun tuntuu siltä että juurihan mä vasta kerroin läheisille ja aloin hakemaan apua.
Loppui hetki sitten peli-poikki ohjelma ja se oli ohjelma oli aikamoinen yllätys itselleni positiivisesti ajateltuna, häpesin kyllä paljon käydä kaikkia osioita läpi mutta luulen että se edesauttoi itseäni paljon tämän kaiken läpi käymisessä. Suuri osa on käsitelty, toki suuri osa vielä edessä terapian kanssa, johon toivon pian pääseväni.
Alussa oli suurin kysymysmerkki itsellä että miksi minä, miksi juuri minä jäin koukkuun. Nyt olen ymmärtänyt että ehkei sen syyn etsiminen olekkaan tärkeintä, vaan se oma hyvinvointi tämän kaiken keskellä.
En osaa olla itsekäs, en ole koskaan osannut vaan päinvastoin- teen ja annan kaiken jotta muilla olisi hyvä olo, itseäni näen vaan mutakasana. Tiedä sitten muuttuuko tuo mielikuva itsestäni ikinä… ehkäpä. Toinen hieman ehkä kieroutunut ajatus on se että jos tämä pelaamisen hallinta sujuu suht hyvin ja alan voimaan itse paremmin niin olenko sen ansainnut edes.
Nämä on näitä tämänhetkisiä ajatuksia kaiken suhteen.
Ratkeamista pelaamiseen pelkää vähän, mutta päivä kerralla siitäkin saa ajatuksia pois :slight_smile:
Velkaa olen lyhentänyt näiden 5kk aikana aika hyvin, vaikka paljon on maksettavaa- on huojentavaa huomata miten se oikeasti vähenee eikä kasva korkoja.
Toivotan kaikille todella paljon tsemppiä ja voimia tähän ja ihanaa joulun odotusta :slight_smile: