Uusi alku

Päätin viime yönä, että lopetan alkoholin käyttämisen kokonaan. Olen niin monesti luvannut itselleni lopettaa vähäksi aikaa, vähentää jne. Eipä ole päätös pitänyt. Mutta nyt sen tajusin “Olen alkoholisti”, allerginen alkoholille. Alkoholi ei sovi minulle. Nyt lopetan sen. Olenhan minä itse sen sisimmässäni jo kauan tiennyt, mutta aina himon iskiessä selitellyt “enhän minä niin kamalastijuo”. Nyt sen näin julkisesti tunnustan: "olen alkoholisti, juoppo, riippuvainen. Olen ollut pahassa koukussa. Mutta rimpuilen nyt irti. Tällä hetkellä tuntuu hyvältä.

Tervetuloa vaan porukkaan! Täältä löytyy tukea ja tietoa kyllä joka lähtöön. Itse en ole noin ehdottomaan päätökseen vielä päässyt, koska kohtuukäyttökin onnistuu useimmiten ihan ok. Enemmänkin koen ongelmaksi sen, että kohtuukäyttökin aiheuttaa saamattomuutta ja henkistä alavireisyyttä.

Kuka ja mikä sitten on alkoholisti, tästäkin taitaa aika montaa näkemystä olla.

Kaiken kaikkiaan itse kiteyttäisin suuren osan täällä lukemastani näin:

  • raittius itsessään on hieno, tavoittelemisen arvoinen asia, eli emme joudu olemaan vaan saamme olla juomatta
  • juomisen tilalle kannattaa ajan myötä ja omien voimien mukaan etsiä muuta elämän sisältöä
  • hyviä ja huonoja fiiliksiä/oloja, voittoja ja tappioita olisi opittava käsittelemään ilman viinaa
  • tukitoimet (AA, a-klinikka, antabus, tämä plinkki, työterveys/terapia/muu lääketiede) tarpeen mukaan

Omalta kohdaltani voin sanoa, että tänne vuosia sitten kirjauduttuani sitten suhteeni alkoholiin ei ole enää ollut millään tavalla samanlainen kuin aiemmin. Ja koko ajan on tapahtunut edistymistä riippuvuuteni paranemisen suhteen, vaikka en ole ihan juomatta ollutkaan. Tosielämän puolella vastaan on sen sijaan tullut hyvin paljon muunkinlaista suhtautumista kuin vilpitöntä tukea…Olen huomannut, että vain itse viinan mahdin kokenut voi toista riippuvaista todella ymmärtää.

Pelottaa vain, että jos taas epäonnistun. Toisaalta minulla on jotenkin outo olo, että alkoholi on mennyttä ja aloitan nyt uuden jutun. Vähän niin kuin silloin kun meni yliopistoon. Eilen en vielä ollut opiskelija ja nyt sitten olen. Eilen join ja tänään en enää juo, enkä huomenna. Itsekin olisin mielelläni kohtuukäyttäjä, mutta kun viime ajat olen juonut joka ikinen päivä, niin ei tässä oikein muuta voi. Nyt olen siis ‘katkolla’ kotona. Ja kukaan ei sitä tiedä. Pitää mennä pelaamaan lapsen kanssa afrika tähteä…
Teen nyt sitten tämänkin salassa, kuten juomisen (muka salassa pyh.) Mutta en nyt sitten käy kaapilla, vaan koneella… ?
No kirjoitan viimeistään ylihuomenna miten kävi.

Lämpimästi tervetuloa mukaan myös minunkin puolestani, Vihdoin! :slight_smile:

Blue Trane tuossa kirjoittelikin jo niin hienosti, ettei siihen ole muuta lisättävää, kuin että suosittelen lukemaan näitä lopettajien viestiketjuja läpi, kun ehdit. Sieltä löytyy monenlaista tarinaa. On kannustavaa kuulla kuinka erilaisista lähtökohdista ponnistaneet ihmiset ovat onnistuneet muuttamaan elämänsä suuntaa, ja kuinka paljon hyvää se muutos on tuonut mukanaan. Joukossa on myös monia muitakin perheellisiä ihmisiä, joten et ole yksin. Mukavaa raitista viikonloppua sinulle, Vihdoin!