uusi alku

heips,

Olen viimeiset kymmenen vuotta juonut enemmän tai vähemmän ongelmallisesti. Takana on hoitoonohjaus työpaikalta ja myllyhoito, mutta 4 kuukautta enempää en ole vielä saanut nauttia raittiudesta. Jotenkin olen onnistunut lipsumaan hyvin alkaneesta raittiudesta jo kaksi kertaa vuoden sisään. Molemmilla kerroilla juuri 4:n kuukauden jälkeen. Ensin vähän alkoholia ja sitten taas vanhaan malliin tuhoten kaiken…

Nyt tuli sellainen olo, että tunnen olevan totaalisen pohjalla :frowning:
Työ, perhe ja sosiaaliset kontaktit ovat kaikki kadonneet elämästäni.
Tänään aloitin Antabus-kuurin A-klinikan suosituksesta.
Näin alkuun ajattelin syödä sitä myrkkyä ainakin puolisen vuotta.
Pakkoraittuittahan se mulle on, mutta kaikki keinot ovat sallittuja taistelussa Alkoa vastaan. Pari kertaa antabusreaktion kokeneena se on riittävä pelote mulle jättää oluet ja viinakset rauhaan, mutta eihän tuotakaan lopunikää viitsi syödä :frowning:

Sellaisia ajatuksia tänään ensimmäisenä päivänä.
Tänään menen AA-ryhmään ja koitan päästä alkuun toipumisessa.

t.
Pohjalla taas…

Tervetuloa!

–kh

Tervetuloa.
Siitä se lähtee

Kiitos, kiitos :slight_smile:

Mieli keveni kummassa ryhmässä, vaikka en ihan täysin avautunutkaan vielä.
On se vaan kumma miten tuli parempi olo. Huomenna pakko ottaa uusiksi toisessa ryhmässä.
Kotiryhmän löytäminen ja jokapäiväinen AA:ssa käynti olis nyt tavoite.

t.
Pohjalla

Tsemppia sulle Pohjalla! Saman asian kanssa painitaan. Ma aloin kirjoitteleen tanne vasta ihan lahipaivina ja mulle nayttaa toimivan mukavasti taa vinkkien ja tsemppien vaihto. :slight_smile: Sydamestani toivon, etta asiat alkaa rullaan paremmin sulla. Ota paiva kerrallaan ja paatat aina aamulla, etta ‘tanaan en juo’. Ma meinaan tehda juuri silla periaatteella. Plus tietty kannattaa ottaa kaikki muu apu irti mita vaan keksii, juuri AA, hoidot jne. Itse meinaan kanssa aloittaa AA’n ensi tiistaina. Ma olen juonut vahan vikan vuoden aikana, yhteensa 6 kertaa. Vahan niinkuin valmistellut itseeni tahan selvaan elamaan ja nyt paatin viikko sitten tehda sen vikan hypyn ja laittaa korkin kiinni pysyvasti. Helppoa se ei tule varmaan olemaan, mutta nyt halu on niin kova, etta menen vaikka lapi seinan. Hyvaa viikonloppua sulle! :slight_smile:

Kotiryhmä, kummi ja toipumiseen tähtäävä askeltyö, siinä sitä onkin ohjelmaa, jotta raitistuminen maistuu päivä päivältä paremmalta. Olen aina ihmetellyt, miten raittius voikin maistua näin makealta ja makeammalta päivä päivältä. Terve tuloa joukkoon sakeaan ja anna palaa.

Kiitos tuesta :slight_smile:

Toinen päivä ja aamu. Yö meni huonosti. Karsee päänsärky ja yöunet jäi vähiin :frowning:
Eipä tuo toisaalta ihmekään, koska vielä torstaina maistui olut. Nää on nyt vaikeet ekat päivät, kun elimistö huutaa huikkaa ja Antabus tekee vielä väsyneeksi ja kuvottavan olon. Näistä selvii vain apinan raivolla ja menemällä eteenpäin. Nyt aamupalaa ja Antabukset. Päivällä AA-palaveriin istumaan…

t.
Pohjalla

Hienoa Pohjalla, että olet päässyt AA:han mukaan! Tsemppiä!

Kolmas selvä päivä. Ajatukset myllertää päässä.
Fyysisesti olo on kohentunut eli pahempia tärinöitä ei ole nyt havaittavissa :slight_smile:
Henkisesti on melko stressantunut olo heti aamusta.
TV1:llä pyörii heti aamusta joku ohjelma alkoholistien läheisistä.
Sai mut taas pohtimaan omaa tilannetta ja tehtyjä mokia.

Aamupala, Antabus ja ryhmään istumaan.
Se on vaan pakko lähteä liikkeelle. Tänne kotiin hajoaa omien ajatuksien pariin.

Päivä kerrallaan mennään hampaat irvessä.

Neljäs aamu ilman alkoholia.
Fyysinen olotila alkaa olla normaalimpi. Ei täristä ja kävelykin sujuu suht kivasti.
Eilinen tunnin kävelyretki metsässä kuitenkin tuntuu jaloissa.

Henkisesti olen kuitenkin aivan romuna.
Stressaa juomaputken kohellukset ja muutkin elämäntilanteeseen liittyvät asiat.
Eilinen meni lähes kokonaan ryhmissä. Tuli käytyä kaksi kertaa. Paljon tuli mielenkiintoista asiaa ja samaistumiskokemuksiakin. Vielä kun saisi tukihenkilön tai kummin, mutta siihen menee varmaan aikaa vielä. Luottamus ihmisiin ei ole sillä tasolla, että laskisin ketään lähelleni.

Nyt aamupala, antabukset, A-klinikka ja illalla ryhmään.

Joskus sitä kummia tai tukihenkilöä ollaan pukkaamassa vähän liikaakin. Kaikki ajallaan. Muutama viikko menee ihan pahimpia vierotustuntemuksia käsitellessä. Perusteellisempi työskentely kannattaa jättää alkuun vähän kevyemmälle painoarvolle. Katsele niitä ihmisiä siellä ryhmässä ja valitse kummisi varsin huolellisesti. Nimenomaan sen luottamuksen pohjalta. :smiley: Totuttele nyt alkuun kaikessa rauhassa niissä ryhmissä käymiseen, äläkä ota liikaa paineita itse toipumisohjelmasta.

Viides päivä alkaa. Ajatukset ja mieliala vaihtelee hyvästä huonoon. Huoli tulevasta pyörii mielessä.
Normaalia uskoisin, muutamassa viikosssa tuon luulisi tosiaan tasaantuvan taas.

AA:sta en ota paineita. Tää on mun kolmas todellinen raitistumis yritys vuoden sisään.
Kannustusta olen saanut ja muiden kertomuksiin samaistuminen on antanut itsellekin voimia.

Nyt aamupala, antabukset ja illalla ryhmään.

Kuudes päivä alkaa.

Kova halu raitustua, ja tuntuu vain vahvistuvan. AA:ssa tuli eilenkin käytyä kaksi kertaa, ja tänään taitaa mennä samoin. Mietin kyllä jo hetken, että yritänkö nyt jotenkin ylisuorittaa tässäkin asiassa. Ainakin palaverissa istuminen tuntuu helpottavan mun oloa, joten en murehdi tuota liikaa. Henkisellä puolella on välillä erittäin rankkaa. Sitä vaan märehtii omia mokiaan - unikaan ei meinaa tulla yöllä, ja aamulla on heti kirkkaana mielessä omat toilailut :frowning:

Nyt aamupala, antabukset ja ryhmään mars.

Tuttua tarinaa. :smiley: Alussa minulla samanlaisia fiiliksiä oli. Pahalta tuntui kun omat mokat alkoivat pyöriä mielessä.
Tuli tehtyä jopa kärpäsestä härkäriä. Tuo kuuluu asiaan ja jos AA tuntuu sopivan muuten, suosittelen alussa vaikka “asumaan” palavereissa.
Ajan myötä, jos ei joudu juomaan, selkiytyy päänuppi ja sitä alkaa ymmärtää itseään ja hyväksyä itsensä. Tehtyjähän ei tekemättömäksi saa, mutta kunhan olet vaikkapa vuoden tai parin päästä paljon tasapainoisempi ja henkisesti vahvempi, tulee aika hyvittää niitä, joille on aiheuttanut harmia. Ohjelman mukaan siinäkin mielessä, mutta kuten sanotaan; hiljaa hyvä tulee.
Moni on ahnehtinut alussa liikaakin ja seuraukset ovat olleet surkeita. Maltti on valttia ja se, ettei ota ryyppyä selvään päähän, vaikka kuinka tukalalta välillä tuntuu kun menneisyys lyö ympäri korvia. Juuri sitähän me juoma-aikana pakenimme pulloon.

Kyllä se siitä suttaantuu, kun annat itsellesi, ajalle ja toiminnalle mahdollisuuden. Käy ryhmissä, puhu mokasi ulos ja anna se mahdollisuus itsellesi, että teet kuten askeleissa pyydetään tekemään. Jos sinulla on haluja, niin kummikin kannattaa ottaa ja varmuudella sellainen, jolle raittius ja askeltyö on tuttua. Varmasti sellainen löytyy, kun jaksat katsella ja kuunnella. No nyt en ole valitsemassa sinun tietä, en kummia, en edes aio enempää ohjaillakaan, vaan kyllä ne kaikki selviää, kunhan teet kaikkesi, jotta raittius saa sijaa sen entisen elämän tilalle.

Kaikkea parasta.

Juuri tämä meni viimeksi pieleen. Kiirehdin, aloin leijua ja ryhmässä käynti alkoi samalla tuntua pahalta ja vastenmieliseltä. Hyvittelinkin jo ihmisiä jne. Sain kiitosta töissä ja tuttavilta…
Nyt tuntuu tosi typerältä tuokin…pidänpä urpani tästälähin kiinni, ja annan ajan kulua.

Nyt olen kierrellyt ympäriinsä AA:ssa. Tänään jäi tosin vain yhteen kertaan kun en löytänyt Tuusulan ryhmää, vaikka etsinkin sitä…ärräpäät vaan lentelivät, mutta pääsinpä edes päivällä yhteen ryhmään.
Miksi ihmeessä ryhmien pitää alkaa aina klo 19 ?
Olis edes yksi vakituinen yöryhmä klo 22, mutta onhan noita paljon…

Minkä taakseen jättää, sen edestä löytää. Pakenin pulloon ja nyt on morkkis valtava…

Kiitos. Juuri nyt en osaa ymmärtää muutakuin ensimmäisen askeleen asiat. Yritän alkuun selvitä kiertelemällä ympäriinsä kuuntelemassa ja puhumalla edes vähän omista asioistaa ulos. Tänään sain jo aikas moisen kakun pihalle päivällä…harmittaa vain iltaryhmän väliinjääminen :frowning:

Mut mä olen selvinpäin ja se on tärkeintä juuri nyt :slight_smile:

Tuusulan ryhmä kokoontuu kirkon vieressä olevassa huoneistossaTai on kai tuusulassa muitakin ryhmiä, mutta sielläkin on yksi. Kirkkotie 34 muistaakseni.

.Jos joku, niin se onkin tärkeintä, sillä jos ensimmäisen askeleen jättää väliin, niinkuin minä tein, joutuu vielä juomaan, jotta sekin askel konkretisoituu. Nyt konkraa yöpuu, joten gut night.

Kaksi viikkoa raitistelua takana.
Nyt alkaa jo tuntua mukavalta tää päihteetön elämä.
Ryhmissä käynti on auttanut uuteen alkuun ja pitää mielessä sen mitä käy jos korkki aukeaa.

Asiani ovat edelleen solmussa, mutta järjestyvät hitaasti.
Pääasia on että kohtaan asiat selvinpäin enkä pakene pulloon…