Pitkään aikaan en foorumilla ole kirjoitellut, lueskellut silloin tällöin. Paljon on tapahtunut, pohjani löysin. Nyt päivä kerrallaan raittiina. Reilu viikko sitten tulin 3 kk:n myllyhoidosta, tietoa tästä salakavalasta sairaudesta saanut paljon ja työkaluja itsensä hoitamiseen. Nyt kun vaan osaa olla, addiktio vahva 
Käyttöhaluja ollut, mutta olen huomannut, että AA auttaa, minua ainakin nyt. Tämä oli tällainen avaus, eli kirjoitan jatkossa tarkemmin, itsellenikin, jotta tämä asia ( raittius) pysyisi etusijalla. Eli hei vaan kaikille lopettajille, taas 
Täällä on tosiaan paljon hyviä tarinoita lopettamisesta ja sen prosesseista. Itse olen saanut paljon apua Plinkistä ja vähän niin kuin pidin täällä päiväkirjaa että pääsin pahimman jakson yli.
Rohkeasti vaan kirjoittelemaan omia tuntemuksia! Se kyllä auttaa ja tulee itsellekin jösennettyä asioita.
Lueskelin v.2018 alussa Plinkkiin kirjoittamaani, otsikolla elämää vuoristoradassa… heh, vähämpä tiesin yhtään mistään. Noiden kirjoitusten jälkeen syöksykierre jatkui, menetin työpaikan, poltin kännissä itseni niin, että tehty lukuisat ihonsiirteet ja arpihoidot jatkuvat. Meni parisuhde ja jäin asunnottomaksi puoleksi vuodeksi. Pohjaa kerrakseen 
Jäi henki ja halu yrittää elämäö raittiina. Kohtalaisen nöyrin mielin tallustan tänä päivänä ja rakennan itselleni uutta pientä kotia. Viina päihitti mut 100-0. Voimaton olen sen edessä. Tiedän, ettei taipaleeni tule olemaan helppo, päivä kerrallaan nyt elelen. Kiitollinen olen lapsistani ja miniästä, kaikesta huolimatta jaksavat seistä rinnallani. Ihme on, kun miettii mitä kaikkea näihin vuosikymmeniin mahtuu. Toki selviä, pitkiä kausia, mutta myös arvaamattomuutta ja totaalisekoilua
Tehtyä ei saa tekemättömäksi mutta niin kuin otsikkoasi mukaillen aina voi aloittaa alusta, tavalla tai toisella, päivä kerrallaan vaan eteenpäin ja sinulla on kuitenkin ihmisiä ympärillä, et ole yksin. Paljon on itsestäsi kiinni millaisen loppuelämän rakennat ja millaiselle perustalle.
Raivotar, voimaa taisteluusi. En muuta osaa sanoa.
Kiitos vastauksista, Uratykinloppu ja 0132 
Tänään ollut kohtalaisen hyvä päivä, vaikka ajatukset harhailee välillä elettyyn elämään ja niihin negatiivisiin asioihin tietty. Kun osaisi vaan nyt olla, hetki ja päivä kerrallaan. Turhaan itselleen aiheuttaa ahdistusta ja surun tunteita vellomalla menneessä tai pelkäämällä tulevaa. Nöinhän alkoholistin ajatusmaailma menee. Muutos tapahtuu, kun muuttumatta jättäminen on liian tuskallista, näin sanotaan. Tuskallista on ollut, koko tämä vuosi ja tarkemmin ajatellen enemmän tai vähemmän viimeiset viisi vuotta. Nyt on korkea aika tehdä oikeita asioita ja kuunnella itseään. Unohtaa suorittaminen ja säätäminen. Pienin askelin kohti parempaa. Tänään on ollut raitis päivä.
Jos mieli alkaa velloa liikaa vanhoissa asioissa ja piehtaroi syyllisyydessä niin masennushan se siellä taustalla sitä työtään tekee. Kannattaa harkita tilapäistä masennuslääkitystä jotta pääset eteenpäin koska tuollainen kuormittaa henkisesti ihan älyttömästi. Käy herkästi niin että jossain vaiheessa uupuu taisteluun ja sitten hakee lääkettä juuri vääristä asioista. Kannattaa rohkeasti hakea apua mieluummin kuin ajautuu vanhoille urille. Tsemppiä ja jaksamista sinulle!
Kiitos vastauksestasi Uratykinloppu Masennukseen en oikein ole ollut koskaan taipuvainen, ahdistukseen kylläkin, ja toiminut nimimerkin mukaan ssri ja snri* lääkkeitä joskus määrätty, ihan varmuuden vuoksi varmaan :mrgreen: ei vastetta, ei kyllä ollut masennustakaan mielestäni. Alkoholiongelma oli Nyt sitä yritän hoitaa, eli kokonaisvaltainen elämänmuutos vaan tarpeen 
En koskaan ole tyytynyt ihan vähään. Jep. Tiedän, että täällä AA jskaa mielipiteet, enkä sitä haluakaan hehkuttaa. Koen kuitenkin, että siitä nyt minulle apua, tänäön. Muuta ei kai tarvi tietääkään.Mukavaa, raitista lauantaita
Masennus on itseasiassa todella moniulotteinen ja osin harhaanjohtava, kenties vanhentunutkin termi jos katsotaan diagnosointia versus mielikuva siitä mitä masennus on. Masentunut saattaa suorittaa ja toimia yliaktiivisesti, malleja on useita. Ko. lääkkeet jotka mainitsit toimivat hitaalla vasteella n 1 kk ja ehkä 3kk jälkeen on vasta aika arvioida. En todellakaan ala asiassa neuvomaan vaan olemaan aina avoimin mielin.
Itselle vaikeinta oli oppia rauhoittumaan, lopettaa suorittaminen, hidastamaan ja rakentaa elämän perusteita ihan uudelta pohjalta. Sitä työstän edelleen mutta olen jo oppinut paljon. Itse olin muutaman kuukauden lääkityksellä ja jotenkin se auttoi rauhoittumaan. Se osaltaan sitten esti sen että olisi ratkennut yhtä herkästi kuin ennen. Sain itseni tosi hyvään tasapainoon ja parannettua elämänhallintaa.
Joka tapauksessa, tsemppiä!