35v. nainen. Vuosia kulunut alkoholia päivittäin (n.70annosta/viikko) ja tässä muutama päivä sitten tuli ensimmäinen päivä varmaan kahteen vuoteen jolloin en ottanut yhtäkään (tein aamu+yövuoron putkeen se auttoi). Olin siitä päivästä tosi ylpeä, mutta -antabuksesta huolimatta- jatkui taas seuraavana päivänä, reaktiosta johtuen vähemmän vain. Myös rattijuopumussyyte on päällä… Pari iltaa ollut antabusreaktiota, kun täytynyt pikkasen ottaa alkoholia ja unen saantiin mirtazapiinia… Meneekö tää touhu vaan hullummaksi vaikka yritys olisi pitää taukoa…?! Jo huomannut tässä vähentäessä, että ensinnäkin väsyttää tosi paljon (tänäänkin nukuin klo16-18 normisti en päiväunia ole ottanut) ja toisekseen ei saa mitään aikaiseksi! On sellainen “masis” päällä ettei edes väkisin saa mitään tehtyä. Olen harkinnut AA-ryhmää, mutta työssäkäyvänä, perheellisenä en meinaa löytää aikaa sille.
Ymmärrän ongelman vakavuuden ja siksikin hakeuduin lääkäriin, mutta nyt en sitten osaa käyttää minulle määrättyjä lääkkeitä oikein Toisekseen millä kestää puolison “vttuilun” ja haukkumisen ym. solvaamisen selvinpäin. Hän kun ei ymmärrä kuinka vaikeaa tämä lopettaminen on, ja tietysti kun väsyttää ja ei saa oikein mitään aikaiseksi (kotona) niin varmasti se ärsyttää toista. Miten tämänkin ratkaisisi?