Uusi alku, ties kuinka mones kerta

Taas kerran olen palannut tänne, nyt kun kaikki asiat on ihan solmussa. Välit menneet poikki useammaan läheisen kanssa, rahat loppu, en ole päässyt töihin jne. Tänään pitäisi sinnekin mennä, ahdistaa ihan älyttömästi kun en tiedä mitä siellä sanoisi.

Tällä kertaa en ole tehnyt mitään juhlallista päätöstä, että nyt lopetan ja sen jälkeen elämä on yhtä ruusuilla tanssimista eikä alkoholi sitten ole enään mikään ongelma mulle. Vaivihkaa aloitin antbus-kuurin ja koitan ottaa päivän kerrallaan. Ahdistaa vaan kun nyt joutuu ottaa kaiken paskan vastaan, mitä on taakseen jättänyt. Ihan kun ei olis tarpeeksi tekemistä vaan siinä ettei dokaa.

Oon jo jättänyt toivoni siitä, että mun ja alkoholin suhde tulis koskaan olemaan normaali. Kun lähden “muutamalle” niin se kestää yleensä vähintään 2 vuorokautta. Ennen sentään osasin lopettaa yhteen iltaan. Taas on kolme päivää takana ja olo sen mukainen.

Kirjottelin vaan purkaakseni oloani, ei oo oikein ketään kelle tästä vois puhua. Edes niille jotka tietää koska toisaalta en kehtaa ja toisaalta ei ne varmaan ymmärtäis, sanoisivat vaan että senkun lopetat. Jos joku jaksaa kommentoida niin se otetaan kiitollisena vastaan, välillä tuntuu et on niin yksin tän asian kanssa.

Moi ankh!

Et todella ole asian kanssa yksin. Meitä samassa solmussa eläneitä riittää. Kun yhdistämme voimamme, toivomme, jakaaksemme ne tasapuolisesti kaikille. Ihmeitä tapahtuu. Olen elävä esimerkki siitä, kuten sinäkin. Niin kauan kuin pidämme huolen tämän päivän raittiudesta, kaikki, todellakin kaikki solmut aukeavat. Omalla kohdallani olen saanut avattua sellaisen solmuvyydin, ettei tosikaan. Tietysti se ei tapahtunut yhdessä yössä, mutta eihän minusta yhdessä yössä tullut alkoholistiakaan. Pysyttele mukana, koet ihmeellisiä asioita, joita raittiudeksi keskuudessamme kutsutaan.

Hei Ankh.
Eihän se lopettaminen helppoa ole, itsekin lopetin ties kuinka monta kertaa, huonoin tuloksin. Tällä kertaa olen kestänyt selvänä pisimpään, toivon kestäväni edelleen.
Aina tulee niitä tilanteita joissa muka “pitää” ottaa alkoholia. Niitä me holistit olemme hyviä keksimään. Kaveripiiristä löytyy harvoin todellista tukea. Tuollainen ohimenevä huomautus “lopeta sitten” päästää kaverin tukemisen vastuusta.
Kirjoittele tänne, täällä on samoissa ongelmissa painiskelevia ja jokaisella on jonkinlaista kokemusta. Kannattaa varmaan etsiä myös ammattiapua ulkopuolelta, jos siltä tuntuu. (Minulta tosin tämä -toivottavasti viimeinen - kerta on mennyt ihan tämän plinkin avulla. Mutta varmasti on asioita jäänyt mieliin aiemmista yrityksistä a-klinikalta ja terapiasta.)
Muista että alku on aina hankalinta, jokainen selvä päivä on parempi kuin eilinen. Mokaamiset on selvitettävä, jotkin niistä voi reilusti unohtaa, mutta sitten kun se on tehty helpotti taas vähän. Vanhentuneet asiat unohda, niitä miettimällä et voita mitään.
Voimia.

Et todellakaan ole yksin ongelmasi kanssa, meitä on paljon samassa veneessä olijoita mutta paatti ei onneksi uppoa kuitenkaan, on se sen verran suuri laiva :slight_smile:
Helppoahan se oli paeta elämän vaikeuksia juomiseen ja sitten ne tuntuvatkin hurjilta kohdata selvinpäin,
mutta se kyllä kannattaa koska asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella.
Kun päättää pistää korkin kiinni niin eihän siinä muuta menetä kuin sen kurjuuden jonka alkoholi tuo :slight_smile:
Selvällä päällä pystyy ajattelemaankin asioita, toisin kuin humalassa…

Tsemppiä toivon meille kaikille =)

AA on ratkaisu sinullekin. Älä turhaan pimeässä hapuroi muita toimimattomia valetieteitä tutkien. Amerikan suurjohtajista mustimman Afrikan surkeimpiin risumajoihin löytyy kahdentoista askeleen elämälle pelstamat raittiit alkoholistit.

.

Ehkä oikeampi ilmaus olisi kohdallani ollut: pyrkimys positiivisuuteen.
Vaikeahan sitä on heikon itsetunnon omaavana itselleen nauraa saati
olla suuttumatta jos muut nauraa. Kai tuossakin on vähän edistynyt?

Voimia Ankh,anna ajan kulua ja olosi jo helpottaa…Hengessä mukana!

Mukavaa kun on näin paljon tullut kannustusta ja tukea näin lyhyessä ajassa. En siis ole yksin asian kanssa. Vaan se läheisten tai ystävien kanssa puhuminen ei ainakaan vielä oikein luonnistu, kuitenkin sen verran ollut kulissit pystyssä, että ei niillä taida olla mun todellisesta elämästä hajuakaan. Epäilyjä ehkä ja “satunnaisia” kertoja kun on tullut otettua liikaa, mutta siitä millaista mun dokaaminen on oikeesti ollut ei ne tiedä mitään.

Ja tuntuu ettei ne edes ymmärtäis, niille se on niin itsestään selvä valinta, että jos seuraavana päivänä pitäis tehdä jotain, niin silloin ei lähdetä ryyppäämään. Mulle on aivan sama mitä silloin seuraavana päivänä on. Aloittaessa jo tiedän, että taas tulee mokattua, mutta se ei oo ollut riittävä motiivi sille, etten ois juonut. Jotenkin oon perustellut sitä itselleni, että ainakin mä osaan nauttia elämästä. Joopa joo, tästä on kyllä nautinto kaukana. Masentavaa todeta, että joku aine hallitsee mun elämää. Miten se voi olla edes mahdollista? Munhan tässä pitäis olla se joka päättää ja miten ihmeessä jollain elottomalla asialla voi olla noin paljon valtaa?

No, päivä kerrallaan. Kolmas päivä selvinpäin ja olo alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Vielä ei mitään tietoa, että miten tästä eteenpäin, mutta kaikki selviää aikanaan kai. Koitan nyt vaan ottaa pieniä askelia, aikasemmin kun yleensä hommat on kaatunut siihen että yritän haukata liian ison palan kerralla.

Hyvää vappua kaikille!