Moikka kaikki!
Tämä on ensimmäinen kerta kun tänne kirjoittelen ja tänään vasta ensimmäisen kerran koko foorumia selasinkin. Muutaman tunnin olen tänään työpäivästäni käyttänyt näitä viestiketjuja lukien ja ollut kyllä silmiä avaava kokemus. Plussana tietenkin ollut se, että olen käyttänyt ajan tähän lukemiseen enkä pelaamiseen ![]()
Olen siis lähes 30-vuotias mieshenkilö ja olen kärsinyt peliriippuvuudesta lähes koko aikuisikäni. Varmaan aika tyypillinen urheilijanuorukaisen tapaus kun urheilu ollut lähellä sydäntä ja siinä mukana tullut viihteellinen vedonlyönti. Parikymppisenä tilanne sitten paheni ja rahaa kului myös netticasinoilla yms. Pikavippejä tuli otettua, opintolainaa nostettua ja myös opintotukea, vaikka kävin lähes täysipäiväisesti töissä, koska en olisi pystynyt elämään pelkällä opintolainalla ja -tuella peliriippuvuuteni takia.
Pari kolme vuotta sitten olin niin syvällä suossa, että sähköni oli katkaistu kotoa ja eteisessä oli hirvittävä pino avaamattomia kirjeitä. Tähän väliin pakko sanoa, että tuntuu aivan hirveältä ajatella tuota aikaa elämässäni tai ylipäänsä sanoa (kirjoittaa) se tähän. En ole tästä elämänvaiheesta kertonut kenellekään aiemmin. Korkeakouluopinnot olivat jääneet taakse ja kävin täysipäiväisesti töissä. Siellä tosiaan kävin hyvinkin paljon, sillä kukapa olisi halunnut maata kotona sähköttömässä kämpässä? Elin ulospäin täysin normaalia elämää eikä kukaan epäillyt mitään. Ainakaan mitään kovin vakavaa, että olisi ottanut asian puheeksi.
Sitten elämäni muuttui ja tapasin naisen. Muutaman viikon tapailun jälkeen olin päättänyt kutsua hänet muutaman päivän päästä kylään, joten oli pakko ryhtyä toimiin ja siivota saastainen asuntoni. Parin päivän tehosiivous ja ai että kun tuntui hyvältä! Elämässäni oli taas valoa.
Naisen tapailu sujui hyvin ja suhde vakavoitui. Oli pakko alkaa miettiä tulevaisuutta ja raha-asioita. Sain selville, että minulla oli noin 8 tuhatta euroa ulosotossa. Siinä vaiheessa omistin vielä säästöjä joihin en ollut aiemmin koskenut. Kun ulosotto vei suuren siivun palkastani niin tuli nuoruudessa saamat osakkeet myytyä pois, jotta pystyisin elämään normaalia elämää uuden naisen kanssa. Ja siinä samalla tietysti pelasin näitä säästöjä. En ollut aiemmin koskenut nimissäni oleviin osakkeisiin, koska en ollut välittänyt taloudellisesta tilanteestani. Olin vain ottanut uuden pikavipin, jotta saisin lisää pelirahaa. Tiedä sitten oliko se lopulta hyvä asia. Olisinko pelannut osakesäästöt jo aiemmin.
Joulukuussa 2021 sain vihdoin ulosotot kuitattua nolliin ja olo oli mitä mainioin! En muistanutkaan kuinka paljon palkkaa voi saada, kun ulosotto ei vie suurta siivua pois. Nyt minua on kuitenkin alkanut vaivaamaan monille teistäkin tuttu ongelma: kun rahaa on, niin sitä myös pelataan. Viikonloppuna nappasin muutaman parinsadan euron kotiutuksen tililleni ja ihastelin, että viikon päästä kun tulee palkka niin minullahan on jo monta tuhatta euroa, vau! Noh, kas kummaa sitähän tuli pelattua monta sataa euroa viikonlopun aikana ja tili hupeni. Nyt tililläni on vielä satoja euroja ja mitään hätää ei ole, mutta voi kun olisi mahtavaa lopettaa pelaaminen ja alkaa säästämään!
Onko uusi alku mahdollinen? Olen tietokoneella päivittäin töissä ja monta tuntia päivästäni on hiljaista ja selailen vain nettiä. Tänään selasin tätä foorumia, mutta selaanko huomenna taas casinopelien ihmeellistä maailmaa? Miten saisin iskostettua päähäni ajatuksen, että pelaamisesta ei seuraa mitään hyvää. Olen jo aikoja sitten tiedostanut, että olen peliriippuvainen. Tänään otin seuraavan askeleen ja kirjoitin tänne. Olen onnekkaassa asemassa moniin muihin verrattuna, sillä elämässäni on toistaiseksi kaikki melko hyvin. Jopa hävettää kirjoittaa tänne kun asiat ovat niin hyvin moniin muihin verrattuna. Samalla tiedän kuitenkin olevani vakavasti peliriippuvainen.
Kohta on työpäivä ohi enkä ole pelannut, mahtavaa! Seuraava vaaranpaikka on illalla kotona, jos tylsyys iskee sohvalla.
Olipa mahtava purkaa oloni tekstiksi, kiitos.