Moi.
Olen ollut pitkään poissa ja ajattelin hieman avata itseäni. Menin katkaisuun 15.5 ja ensimmäinen selväpäivä oli 16.5 siitä lähtien selvänä. Ennen olin antabusta vastaan mutta nyt olen tyytyväinen,että aloitin. Jotenkin ajattelin minusta tulevan kohtuu käyttäjä ja hallitsen alkoholia vaikka alkoholi vei minua miten tahtoi. Mutta nyt ongelmiin…
Onko minun raitistumis aikeet oikeita? Epäilen niitä melkein kokoajan syynä on miten helposti olen mennyt tähän asti ilman alkoholia ilman mitään kovia himoja tai haluja juoda, ihmettelen miten kuntouksessa 10 ihmisestä vähintään 7 oli juonut antabuksen kanssa ja oikeastaan odotetaan ihmisen kokeilevan ryypiskelyä kyseisen lääkkeen kanssa? Minulla ei ole ollut himoja.
No niin siinä tekstiä sekavaa mutta jotakin.
Tuli ihan mieleen että sinulla olisi jonkilaisia huijaridybdrooman oireita.
Mikä sinun syysi raitistumiseen on? Ei kaikilla ole samat syyt raitistumiseen. Raitistuessa ei kannata liemmin verrata omaa prosessia muiden raitistumiseen. Ajatteletko sinä jotenkin niin että olet väärin raitistunut kun sinulla ei ole ollut yhtä vaikeaa kuin muilla? Pois sellaiset ajatukset.
Tai ajatteletko jotenkin niin ettet ole oikea alkoholisti kun et ole juonut antabuksen kanssa ja tiesi on ollut helpompi?
Itse joskus 2016 sain antabuksen käyttöön. Enhän minä uskonut ettei sen kanssa voi juoda alkoholia. Vetäisin sitten kolme isoa olutta ja olo ihan järkyttävä. Meinasin soittaa itselleni ambulanssin.
Nyt meineillään oleva raittius on sujunut itselläni helposti. Kahdesti on ollut mieliteko. Vuosi sitten elokussa ja nyt juhannuksena. Olen ajatellut että en edes uskalla kertoa miten helposti juttu on edennyt. Eikä minusta kyllä ole kertomaan, sellaiselle jolle raitistuminen on hankalaa, mitään neuvojakaan. En itse ole kokenut rsitistumista vaikeaksi niin on paha neuvoa sellaista jolla on vaikeaa.
Välillä olen ajatellut etten ole oikea alkoholisti kun on ollut niin helppoa tai että esitän olevani alkoholisti. Kuitenkin alkoholisti olen
Mutta tyylistä viis. Pääasia on olla selvinpäin. Ole iloinen ettei sinun tarvitse raitistua vaikeimman kautta 
Syynä raitistumisen hakemiseen on väsymys juomiseen ja se ei ollut enään mukavaa. No tänään tulee 3 kk täyteen raitista aikaa ja olen nauttinut ajasta. Masennus on nostanut rumaa päätään ja univaikeuksia on tullut ei kuitenkaan niin pahoja mitä alkoholia käyttäessä ja saan masennukseen paremmin apua kun taustalla on selvä jakso.
Onnittelut 3kk raittiudesta.
Masennus on ikävä vaiva, samoin unettomuus, mutta omakin kokemukseni on, että niiden kanssa on helpompi elää raittiina. Ne eivät äidy niin pahoiksi. Ja miksi tosiaan ottaisi vielä lisäkuormaksi alkoholin lieveilmiöineen, kun näidenkin kanssa on riittävästi haastetta?
Alkoholinkäyttö toisekseen saattaa kumota masennuslääkkeiden tehon, eikä juodessa niin jaksa panostaa omahoitoon eli huolehtia hyvinvoinnistaan muutenkaan.
Hieno alku sinulla! Tsemppiä jatkoon! 
Onnea 3 kk johdosta! Menen itsekin suunnilleen samoissa lukemissa. Ei tämä elämä aina pelkästään herkkua ole näinkään, mutta voittaa kyllä juomisajan totaalisen ahdistuksen ja itsemurha-ajatukset.
Hei. minulla on aikaa siitä kun raitistuin, mutta samaistuin teidän kirjoituksiin. Juuri noinhan se meni. alkuhuuman jälkeen tuli masennus ja univaikeudet ja kaikki muukin inhottava kaatui päälle.
onneksi sain sellaisen lyhyen “unikoulutuksen”, eli piti opetella menemään nukkumaan joka ilta samaan aikaan, otin nukahtamispillerin ja nukuin aamuun, sen avulla sain rytmistä kiinni. Muistan kuinka ahdistavat ajatukset eivät antaneet rauhaa nukkua. Masennus, ahdistus, paniikkihäiriötuntemukset olivat silloin. Mutta ajan kanssa olen opetellut tulemaan toimeen niiden kanssa. En niistä eroon pääse, sen ymmärrän, en tarvitse mielialalääkettä, olen muilla keinoilla opetellut tulemaan toimeen. Käynyt kaikenlaisissa vertaistukiryhmissä, niitä on ainakin isommissa kaupungeissa, tai ainakin oli, nykyään en enää käy muussa kuin AA tai Al-anon ryhmissä, niissäkin harvoin.
Ja ehkä tärkeintä etten vertaa itseäni enää muihin, enkä halua tuntea huonommuutta ja arvottomuutta enää. “Hyväksyn itseni tällaisenaan”, kunpa muistaisin tuon lauseen joka hetki!
Elämä on kuitenkin nyt ihan hyvää, joskus jopa tasapainoista. Mutta ei aina. Eihän elämä olekaan aina yhtä juhlaa, tylsää on ja surua ja murhetta, huolia välillä, mutten turruta niitä enää millään.
Hyvää ja raitista jatkoa kaikille.
Kukin kuntoutuu tyylillään tai raitistuu? Itse olen ollut raittiina useamman vuoden tein vain stopin tissuttelulle ja juomiselle. Itse en siis suostunut lähtemään mihinkään ryhmiin tms. enkä myöskään antabusta huolinut. Itse halusin olla yksistäni ja vetäytyä omiin oloihini, vaihdoin seuraa/ vältin kiusauksia. Terveydelliset syyt tähän ja halu elämän muutokseen… mutta sysäksen sain lääkärissä käydessäni muiden asioiden tähden. Kirjoituksesi sai ajattelemaan raitistumista ja antabusta ylipäätään. Olen kuullut tämän myös jostain, et jotkut pystyy juomaan tai aikoo yrittää juomista antabuksen kanssa… En henk. koht. tunne ihmisiä jotka juovat ko. lääkkeen kanssa,kai heitäkin on. Olen kuullut et joku aikoo yrittää juomista tämän lääkkeen kanssa… En tiedä sitten tästä tapauksesta, ehkäpä ei tee mieli juoda enään… mutta psyyken puolen ongelmiahan tämä ei ratkaise silti kuitenkaan, mikäli joku ymmärsi mitä ajan tällä takaa? Olen kuullut myös hokeman tästä, että vain muutama prosentti kuulemma voi raitistua ja eräs kuuluu tähän enemmistöön joka tähän ei kykene… eli automaattisesti pitää itseään jo epäonnistuneena tapauksena. On hienoa jos sinulla ei ole himoja juoda tai miten sen sanoisin ajattelet ehkä ennemminkin että niin että antabus toimii vähän kuin " kondomi" jos sattuu “tilanne” eteen.
Aloittaja on nyt Myssyriini ja samat ajatukset puhaltaa korvien välissä. Kyllä tämä raittius tuntuu mukavalta ja ensiviikolla jos haluan saisin antaa nettiin haastattelun raittiuden alkupolusta ja tunteistani mutta en ole vielä siitä asiasta. Olen ujo ihminen koska olen kokenut todella rankan kiusaamisen kouluissa esim. tavarani on sotkettu koirankakkaan ja niin edespäin. Mietin on juomiseni ollut käytöstä missä koitan nostaa itsetuntoani ylöspäin kiusaamisen takia?
Sain mietinnän pääni päälle ja mietin onko minun raittius ihan raittiutta vai päihteettömyyttä haluanko olla raitis vai päihteetön? Ja mitä eroa niillä on?
Ahaa sain erään vastauksen se oli. Ettei päihteettömyys riitä raittiuteen vaan se tarvitsee elämän muutoksia elämässä.
Mulle tulee mieleen että ihminen voi olla teknisesti päihteetön mutta ei mieleltään raitis