uudestavuodesta selvittiin!

Juomahimo iski eilen kuin puun takaa! Toiset ottivat olutta ja itse kärvistelin selvinpäin vieressä. Tuntui turhalta koko päivä. Raketit jäivät näkemättä. Tuijotin apaattisena tv:tä illan ja menin ajoissa nukkumaan kun vieraat lähtivät kotiin. Minusta on tullut raittiuden myötä tylsä ihminen ja elämästä tylsää ja tasapaksua! Huoh! Parempi sitten kai sekin kuin jaksuva vuoristorataelämä, ja sitähän se oli. Juomista ei tehnyt fyysisesti mieli, mutta psyykkisesti. Olin jo lähellä ottaa kaljatölkistä maistiaisen mutta tajusin onneksi ajoissa, että ei se siihen yhteen huikkaan olis jäänyt. Tunsin suussani jo oluen maun ja poreilun ja sen mukavan tunteen kun juoma valuu kurkusta alas. Että tällasta tämä on. juuri kun luulet olevasi selvillä vesillä saat muistutksen, että jatkuvasti on oltava varuillaan ja päivittäin käydä läpi vaihtoehtoja. Otan->menetän kaiken, en ota-> jatkan tasapaksua ja tylsää elämää.Mikä neuvoksi? nyt te tietysti sanotte että mene ryhmään. Voi olla että menenkin, kaikesta huolimatta…Mutta en juonut ja nyt ei ole krapulaa. Huomenna tulee vuosi raittiutta täyteen.

Herää kysymys, miksi ylipäätään haluat olla humalaisten seurassa? Mitä hyvää siitä vielä saat, jos olet kerran ollut jo vuoden selvänä? Kannattaako vaarantaa oma terveytensä siksi, että kalenterin mukaan on pakko pitää hauskaa?

–kh

Tutun tuntuista oirehdintaa. Joku kutsuu sitä alkuraittiuden jälkeiseksi masennukseksi. Viinasta irrottautuminen on itselleni ollut suuri seikkailu. Nyt sekin seikkailu on käynyt arkipäiväiseksi. Kun kerran olen vuosikymmenet pururataani liottanut, niin ei se ihan tuosta vain kuntoon tule. :smiley: Menee vielä varmaan jonkin aikaa oivaltaa, että arkipäiväinen tylsämielisyys on jotain aivan erityisen ihanaa. :laughing:

Paljon onnea jo etukäteen vuoden raittiudesta, debiili. :slight_smile: (saako onnitella etukäteen??)

Miten sä oot saanut soviteltua yhteen työn, opinnot ja mahd. viinanhimon tai alko-menneisyyden?

Hieno asia ! Yksi vuosi on aiheestakin tietty virstanpylväs. Neljä eri vuodenaikaa ja kaikki juhlapäivät selvin päin, tuosta on hyvä jatkaa.

Varsinkin uudet vuodet ja vaput olivat alussa hankalia raittiina . Toisaalta olin juonut niin tärviölle että ne olivat weemäisiä juhlia juoma-ajan loppusuorallakin sillä noihin juhliin tuntui muilla ihmisillä liittyvän riemu ja toivo tulevasta mutta oma elämä oli hiipumaisillaan alkoholismin vuoksi. Ja olihnhan kaiken lisäksi niin helwetin wanhakin jo - 30 vuotta :smiley: Takana loistava tulevaisuus. Vapun -87 vietin mm. lukkojen takana katkaisuhoidossa katsellen Kyläsaaren autioita rantamaisemaa ja miettien oman elämäni suuntaa. Kun amatöörit juhlii niin ammattilaiset latautuu.

Sitten raitistuttuani jossain kotiryhmäni palaverissa sain juuri uudenvuoden aattona oivalluksen ! Helkkari soikoon :bulb: minulla on nyt ensimmäisen kerran valinnanvapaus - voin joko juoda tai olla juomatta. Aina ennen valinnan vapaus oli ollut näennäistä , vahvemman mukaan oli mentävä siitä piti juomisen pakkomielle ja pakonomaisuus huolen.

Sama valinnanvapaus minulla on tänäänkin. Mikään askel,perinne , idea, käsky,rukous, loitsu,isä,äiti, vaimo, rakastajatar ei minua estä jos päätän mennä juomaan pääni täyteen. Mutta aion jatkaa hyväksi havaitsemallani tiellä tänäänkin sillä elämä on tuntunut jo vuosien ajan elämisen arvoiselta paikalta ja itse pidän itseäni melko nuorena :smiley: ja parhaat päivät ovat vielä edessä päin.

Hyvää uutta vuotta 2011 - päivä kerrallaan !

Vinetto

Minusta sinä syytät aivan väärää puuta nykyisistä ongelmistasi. Raittiuden vika ei ole se, ettet voi nauttia elämästäsi, niinkuin ennen, niinkuin muut, vaan alkoholismin. Miksi ihminen ei koe raittiuden alussa sitä iloa, onnea ja vapautta mitä monet raitistuneet kertovat kokevansa, minä mukaan lukien, niin se liittyy juuri siihen miten koko elämää hallitsee se juomisen tarve. Tarvittaisiin muka juomista, jotta kokisi onnea, mutta nyt kun ei voikaan, niin on muuttunut tylsäksi.

Tänään olet herännyt raittiina ja minusta se on aika lalla parempi asia, kuin se, että kärvistelisit asioista joihin juodessasi olisit joutunut. Raitiuteen ei ole oikoteitä ja varmasti se tuntuu aluksi myös ikävältä, mutta tosiasiat ovat vain sen alun juomattomuudenkin puolestapuhujia, kun asiasi olisivat ihan varmasti ikävemmin, jos joisit. Tai en minä tiedä jos sinulla olisikin asiat toisinpäin.

Hyvä debiili ja onnea virstanpylväästä! Ikäväkseni en osaa neuvoja antaa, kun samojen teemojen ympärillä pyörin. Tsemppiä voin toivottaa ja niin teenkin!

Debiilille: (jännä nick :smiley: )

Jos alkoholisti arpoo “otanko vai enkö ota” niin se on sama kuin seisoisi asemalla ja pohtisi “hyppäänkö junan alle vai nousenko vaunuun”.

Mikä neuvoksi kysyt ? En anna mitään neuvoa. En enää neuvo ketään. Kerran 80-luvulla minulla oli hyvä ystävä joka oli syvällä alkoholismin suossa deliriumineen päivineen…Nuoruuden innolla puhkuin ja pusrsusin neuvoja: tee sitä,älä tee tuota , mene tuohon ryhmään, tee noin… Ei Martti kaikkia neuvoja hylännyt…kuitenkin päivälleen 27 vuotta sitten,uuden vuoden yönä ystäväni päätti tehdä kertakaikkisen ratkaisun alkoholismissaan ja suoritti itsemurhan hieman päälle 30-vuotiaana. Enhän minä Marttia niin neuvonut tekemään ! :cry: :cry: Kaunis ajatus hänen muistolleen tänään.Hänenkin kohtalonsa oli kuitenkin siivittämässä oman pohjani löytymistä ja pääsemistäni uuteen elämään kiinni sitten jonkin ajan kuluttua.

Jos olisin sinun tilallasi nyt niin miten tekisin ? Tekisin niin että menisin takaisin ryhmääni. Ostaisin kakun ja sanoisin että syökää siitä 1-vuotispäiväni kunniaksi. Sietäisin jopa nitä ärsyttävämpiä tyyppejä ryhmässä , hekin ovat kappale Isoa Kirjaa .

Ennen kaikkea olisin kiitollinen että sairauteni on tämän kaltainen että sitä voidaan hoitaa vaikkapa 1krt viikossa ryhmäkäynnillä ja toteuttamalla tiettyjä elämän ikuisia perusperiaatteita. Tälläkin hetkellä Suomessa on tuhansia vaikeasti sairaita ihmisiä syöpäosastoilla yms. jotka kernaasti vaihtaisivat hoitomuotoja kanssani.

Vinetto

EDIT: korjattu 26 vuotta → 27 vuotta

Otan osaa ystäväsi takia, Vinetto. :frowning:

Minun isäni teki itsemurhan viinalla kun olin 17 v. No, samapa se nyt enää.

Onnea 1. raittiille vuodelle :smiley: !
Itselläni 2.vuosi oli vaikein raittiina, nyt ajateltuna ehkä siksi, että oli opeteltava elämään sitä “tylsää elämää” ilman alkoholia. Ajatukset oli tyhjät, AA:ssa käynnitkin tuntuivat usein puuduttavilta, alkoi näkemään virheitä ja vajavuuksia muissa alkoholisteissa, mutta likinäköisyys haittasi oman itseni suhteen. Toisaalta oli saanut maistaa raitista elämää ja hyvin muistissa mitä oli tapahtunut, miten käyttäytynyt, mitä tehnyt juodessa.
Sen jälkeen tuli useita raskaita vuosia muuten, mutta alkoholin tarve jäi kokonaan pois.
Viime lokakuussa, seitsämän raittiin vuoden jälkeen, ulkomaan työreissulla kun muut nostelivat lasia ja kuohuviiniä oli kaadettu valmiiksi myös minun lasiini (alkoholitonta ei siinä maassa ollut tarjolla), tuli sekunniksi tunne, että jospa voisin olla kuten muutkin ja edes maistaa, onhan takana niin monta raitista vuotta…oikeaa alkoholistin logiikkaa :unamused: :confused: Tuli niin puun takaa kuin voi. Olin niin tottunut siihen, että tällaisia ajatuksia ei enää tule. Mutta kuten sanoit itse, käytössä oli valinnan vapaus ja sekunnin jälkeen selkeä ajatus voitti. Olen alkoholisti enkä “niin kuin muut”.
Ei tarvinnut maistaa, riitti kun muisti mistä oli päässyt ja kuka on. Nyt riittää kun muistan tuota hetkeä, niin ei tuudittaudu liikaan varmuuteen. Oli muuten tosi tylsä ilta, muttei johtunut siitä etten juonut.
Tsemppiä tälle raittiille vuodelle, päivä kerrallaan tässä mennään itse kukin :smiley:

Lisäys edelliseen: Heikoille jäille joutumisen syynä oli ainakin osittain se, etten ollut ehtinyt rauhoittua ennen illallista, olin nukkunut edellisenä yönä liian vähän ja takana oli usean tunnin lento ilman kunnon ateriaa. Riittävä lepo, ruoka ja mielen tasapaino, nämä ovat minun alkoholistin mielelleni ja kropalleni tärkeimmät asiat. Liikunta tuli mukaan kuvioon vasta neljäntenä raittiina vuonna, hidas kun olen…

Moi

Olisiko parempi hakeutua muitten kuin juovien seuraan… Itse en ainakaan jaksa katsoa muitten örveltämistä enään.