Uuden elämän opettelua

Hei!

Olen jonkin aikaa kirjoitellut tuonne vähentäjien puolelle tähän ketjuun. Voitte lukea sieltä taipaleen alkumetriä halutessanne.

Alunperin tein ketjun vähentäjiin, koska aloittaessani en ollut vielä sinut sen ajatuksen kanssa, että lopettaisin kokonaan. Nyt se tuntuu ainoastaan oikealta, ellei jopa hyvältä ratkaisulta, joten siirryin kirjoittelemaan uuteen ketjuun tänne puolelle :slight_smile:

Ennen raitistumistani rankkaa ryyppäämistä oli takana vuosia. Join päivittäin ja paljon. Viime keväänä määrät alkoivat olemaan reilu 20 annosta arki-illassa, ja viikonloppuisin perjantaina ja lauantaina n. 40 annosta. Kesällä se jokapäiväinen annosmäärä rupesi sitten olemaan tuota viikonloppuluokkaa. Vaikka olen reilu 100-kiloinen miehenköriläs, määrät olivat silti isoja. Elokuun lähestyessä kroppa alkoi oirehtimaan huolestuttavasti. En tiedä, mitkä oireista liittyvät alkoholiin tai mitkä eivät, mutta koska ne kaikki ovat nyt poissa, laskisin, että kaikki johtuivat alkoholista, ainakin jotain kiertotietä. Olin siis hyvää vauhtia juomassa itseäni hautaan, kunnes eräs maanantai-aamu päätin, että nyt tämä saa riittää, ja marssin terveysasemalle tunnustamaan asian ja pyytämään apua.

Raittiutta on nyt takana 6 viikkoa. Vaikka siis kirjoitin vähentäjiin, sanalla raittius tarkoitan kuitenkin sitä, etten käytä lainkaan alkoholia. Alussa pelkäsin kuollakseni vakavia vieroitusoireita, joita edellisen sunnuntain hirveyksiä lukuun ottamatta (lukee tuolla vähentäjien ketjussa tarkemmin) ei tullut lainkaan. Olen tuosta vain nöyrästi kiitollinen, koska monet ovat puhuneet päiviä, ellei viikkoja kestäneestä jonkin asteisesta krapulasta. Käyn asioita säännöllisesti ammattiauttajien kanssa läpi, eli en ole yksin tämän asian kanssa.

Olen siis saanut lopetettua alkoholin juonnin. Nyt homman nimi olisi opetella elämään uudelleen siten, ettei siihen kuulu alkoholi. En siis sinänsä puhu mistään alkoholin himokohtauksista, vaan edelleenkin lähes joka päivä eteen tulevista tilanteista, joissa yllättyy, että “Ai niin, aiemmin tähänKIN kuului alkoholi. Mitenkäs nyt toimitaankaan?” Jos olen ihan rehellinen, pelkään pahoin repsahtamista, vaikka mitään siihen viittaavia mielitekoja tai alkoholin himotuksia ei tosiaankaan olekaan. Se vain olisi aivan kauheaa.

Joka tapauksessa, hauskaa raitista syksyä kaikille!

Tervetuloa Niles ja onnea matkaan! Aikamoisia nuo sinun määräsi ovat olleet, huh. Nyt ei muuta kuin vakaa päätös ja tassut oikealle polulle.

Muissa ketjuissa on ollut puhetta, keiden pitäisi tai ei pitäisi tietää alkoholismistaan.

Olen pohtinut kovasti sitä, että onkohan se isokin ongelma, etten oikeassa elämässä ole kertonut kenellekään, paitsi yhdelle ihmiselle, johon tiedän, että voin täysin luottaa (terveydenhoitohenkilöitä ei nyt lasketa).

Olen vähän huolissani esimerkiksi sellaisesta tilanteesta, joka tulee jossain vaiheessa eteen, että on illallinen läheisten ihmisten kanssa (lähipiiri ja minä pidämme kovasti hyvästä gourmet-ruuasta, toisinaan ns. pitkän kaavan mukaan). Sitten he eivät kertakaikkiaan ymmärrä sitä, että en ota viiniä, vaikka “en ole autolla, en lääkekuurilla tms”. “No mutta tää on tosi hyvää viiniä, kannattais maistaa!”, siis sellaista vilpitöntä ja sinisilmäistä tuputtamista, mutta jolla minut kuitenkin voidaan ahdistaa nurkkaan, kunnes paniikissa kiljaisen “OLEN ALKOHOLISTI!!” ja kaikki hiljenevät ja tuijottavat :smiley:

No ehkä se ei ihan noin käy kuitenkaan. Ja joo vakavammin puhuen, olen miettinyt sitä, että pitäisikö asiasta sitten kuitenkin kertoa läheisimmille ihmisille? Toisaalta silloin ei ole mitään salailtavaa, mutta toisaalta taas tuntuu, että olen silloin menettänyt jollain tavoin yksityisyyteni tai itsemääräämisoikeuteni. Tuntuu, että ihmisillä on silloin oikeus “kytätä”, “no onkohan se pysynyt kuivilla” jne. Toivoisin, että olisi sellainen tilanne, että ihmiset tietävät, että en ota, mutta ymmärtävät olla kyselemättä, että miksi. En tiedä onko se utopiaa?

Tarviiko se välttämättä olla heti noin: “Olen alkoholisti”. Eikö sen voisi lähipiirilleen kertoa vaikka että: “On tullut viime aikoina otettua vähän reippaammin, pidän taukoa.” Kyllähän taukoja pitävät “ihan normaalitkin juovat” välillä. Sinulla vaan voi tauko sitten venyä. Ja venyä. Ja venyä…

Tarkoitan että eihän sitä tarvitse heti paukauttaa kättelyssä, että on alkoholisti. Hyvä tuo kuvaus muuten purkauksesta kesken hienojen illalliskutsujen. :laughing:

Ei kannata olla huolissaan. Yleensä selviää ihan hyvin toteamalla: “Minä en käytä alkoholia”. Joku voi joskus kysellä syitä, johon totean nykyisin käyttäneeni jo tarpeeksi. Tyypillisesti tätä aika moni myötäilee tyyliin, että varmaan olisi itselläänkin aika panna korkki kiinni. :smiley:

Moi Niles and a warm wellcome from me! :smiley:

Mä oon moneennkin paikkaan täällä kirjoittanut, että itse valitsin hyvinkin avoimen tien ongelmani suhteen. Osaksi varmaan sen takia, että ongelmani oli jo niin laajamittainen, että se oli kaikkien läheisteni ja vähän kaukausempienkin tiedossa. En tiedä varmasti miten olisin toiminut, jos olisin ollut kanssasi samanlaisessa tilanteessa. Veikkaan, että olisinkuitenkin valinnut avoimuuden. Ihan jo siitäkin syystä, että minulle osa osa päihteettömyyttä on myös rehellisyyden saaminen takaisin elämääni. Jälkeenpäin huomaan kärsineeni henkisesti ehkä eniten siitä, että juovana aikana koko elämä oli pelkkää peittely, salailua ja paskanpuhumista.

Jos sallit, niin yksi ohje tämän asian suhteen: tuumaile asiaa ja päätä miten missäkin tilanteessa asiaa kommentoit. Kun päätös on tehty, niin asiaa ei tarvitse koko aikaa vatkata päässään ja tilaa jää päihteettömän elämän hienouden ihmettelylle. :mrgreen:

Kovasti tsemppiä, olemme tukenasi!

Q

Tervetuloa Niles !

Oppimisprosessi edessä mutta kyllä se siitä sujuu kun sinulla tuntuu motivaatio olevan kohdillaan. Noista sosiaalisista tilanteista kyllä selviytyy. Yleensä ne jännittävät etukäteen enemmän kuin todellisuudessa olisi aihetta. Joku vakiovastaus on hyvä harjoitella niin että se tulee selkäytimestä vaikkapa joku herättäisi keskellä yötä ja tarjoaisi sinulle paukkua. “Ei kiitos, en ota tänään”, “Pidän hieman taukoa” “Kiintiö tuli juuri täyteen” jnn jne.

Hieman sitä repsahtamista on syytäkin pelätä.Samalla tavoin kun menen ensimmäisille syysjäille kävelemään niin olen varovainen enkä hullunrohkea itsevarma. Mutta sitten talven edetessä luottamus jään kantokykyyn vahvistuu ja en juurikaan pohdi mahdollista onnettomuutta.

Kieltäytyminen itse asiassa on helppoa. Raivostuttaa vaan se välittömästi seuraava jatkokysymys:

Minä: “En käytä alkoholia” (tai sama asia muilla sanoilla)
Joku muu: “Miksi?”

Mikä v*tun miksi?! Mikä ihmeen kysymys tuo on? Pitää keksiä joku naseva tokaisu tuohon, jolla saa kyseiset mäntit hiljaiseksi. Tai no, totta puhuen entinen minä olisi saattanut tutummalta kysyä saman typerän kysymyksen.

No joo, aamupuurot naamaan ja sitten hetken päästä baanalle.

Itse olen ajatellut vastaavassa tilanteessa kysyä vastakysymyksen: “Miksi ihmeessä joisin?” :mrgreen:

Tervetuloa Niles. Luulen, että meistä jokainen on kamppallut tuon saman ongelman kanssa: Mitä sanon, kun alkoholia tarjotaan? Mitä toinen ajattelee, kun kieltäydyn? Paljastunko alkoholistiksi, kun kieltäydyn. Olenko jonkun mielestä heikko ihminen. Naureskellaanko minulle.

Nuo ovat raittiuden alkuun kuuluvia hyvin tavallisia kysymyksiä meille kaikille. Asia tuntuu aluksi isommalta, kuin mitä se oikeasti on. Itseasiassa se lakkaa olemasta minkäänlainen ongelma hyvin pian. En usko, että kukaan muutaman viikon raittiuden jälkeen enään kovin paljon asiaa edes ajattelee.

Minä en ole syytä lopettamiseeni juuri kertonut. Sen olen tehnyt selväksi, etten juo ja sana on levinnyt hyvin. Minulle alkoholia ei enään juuri tuputeta. Joskus oudommasa porukassa joku nousuhumallassa tinkaa: “Ota nyt! Kyllä sä nyt vähän voit ottaa…” Tällainen hetken ärsyttää. Yleensä hiljenen täysin, en kommentoi ollenkaan käännyn jonkun toisen ihmisen suuntaan. Hössöttäjä yleensä rauhoittuu.

Yleensä nuo tuputtajat luulevat, etten ota, koska olen autolla tai on aikainen herätys tms. En usko, että he tahallaan tyrkyttäisivät, jos tietäisivät minun olevan alkoholisti. Ihmiset eivät lähtökohtaisesti halua toisilleen pahaa, mutta tietämättömyyttään saattavat toimia kömpelösti. Sitä sattuu minullekin joissakin toisissa yhteyksissä.

Juomattomuutta pidetään myös itsekurin ja luonteen lujuuden merkkinä. Se ei vaan tule meille alkoholisteille mieleen. Jatkoja sinulle Niles. Ota raittius positiivisena ja voimaa antavana asiana.

Hienoa Niles! Oot sit tehnyt taatusti yhden elämäsi parhaista päätöksistä. Minutkin on tunnettu hauskana seuranaisena, joka on illanistujaisissa ollut mukana virittelemässä sitä illan viimeistä yhteislaulua. Juomattomien juomien ääreltä ei ole ollut mitään kiirettä vetäytyä nukkumaan. Tämä muutos onkin nyt sitten suuri (alle kuukauden olen vasta ollut juomatta) ja yhdestä karaokeillasta olenkin jo joutunut kieltäytymään (en todellakaan osaa laulaa, vaikka kännissä niin aina kuvittelinkin). Syyksi sanoin, etten nyt toistaiseksi juo. Kutsuja ymmärsi ihan hyvin ja ryhtyi samantien kelailemaan omaa ja kumppaninsa alkoholinkäyttöä “…kyllä meidänkin täytyis vähän tätä joka viikonloppuista juomista vähentää…”. Hyvälle ystävälleni (juo itsekin) kerroin lopettamispäätöksestäni, samoin kuin absolutisti-urheilija-siskolleni, jolle en ole koskaan juomisestani aikaisemmin avautunut (vaikka on se sen tiennyt). Sen laajemmalle joukolle en ole ajatellut kertoakaan. Valtaosa ystäväperheistä asuu toisella paikkakunnalla ja myös kaikki he juopottelevat viikonloppuisin. Näiden ystävien kanssa on jo vuosia harrastettu koko viikonlopun mittaisia kosteita kyläilyjä toistemme luona ja niitä nyt pohdiskelen. Nehän muuttuvat ihan kokonaan tai ehkä jopa loppuvat. Näiden ystävien kanssa on laitettu hyvää ruokaa ja juopoteltu aina pitkän kaavan mukaan. Mitä tapahtuukaan, kun jäljellä on enää se hyvä ruoka…? En halua kuitenkaan mitenkään laajemmin ryhtyä alkoholismiani julistamaan. Minusta se tuntuu lähinnä siltä, kuin antaisi aseen vastustajan käsin. En tiedä miksi se siltä tuntuu, mutta aion joka tapauksessa hoidella tämän asian aika lailla matalaa profiilia pitäen. Jonkun tekosyyn tulen toistaiseksi keksimään joka kerta ja se lienee se, etten toistaiseksi ota mitään. Syytä en kerro.
Tsemppiä sun raitistumismatkalle!

Ihan ensimmäiseksi todella iso kiitos tervetulotoivotuksista ja kannustuksista!

Minkälaisia kokemuksia täällä on ihmisllä AA:sta? Tiedän, että haku on keksitty, mutten nyt millään keksi, miten tuota hakisi haun hyväksymällä tavalla. Pelkkä “aa” kun on liian lyhyt hakusana :smiley:

Jonkinlaisen oikeassa elämässä olevan tukiverkoston kyllä ihan oikeasti tarvitsen raittiudelleni (tätä foorumia ja sen ihmisten tukea silti pätkääkään väheksymättä!)

Itse olen ollut raittiina pitkään jo. Olen kokenut AA:n aikoinaan erittäin hyväksi ja voisipa sanoa että elämäni pelastajaksi. Ilman sitä olisin todennäköisesti tuhoutunut.

En markkinoi täällä pahemmin AA:ta koska se jakaa ihmisiä niin paljon näköjään. Ja AA:n filosofiaan kuuluu myös pitää matalaa profillia ja perustua pikemminkin vetovoimaan kuin huomion herättämiseen.

Mutta avoimeen kysymykseen aina vastaan. Alla on linkki AA:n sivuille ja sieltä löytyy ryhmien osoitteet ja kokoontumisajat. Olet aina tervetullut noihin ryhmiin ja sinun ei tarvitse raportoida itsestäsi mitään mitä et itse halua.

suomenaa.fi/

Ryhmissä on tiettyjä eroja. Kannattaa käydä useammassa eri ryhmässä eikä muodostaa mielipidettä yhden käynnin varassa. Kaikki ryhmät toimivat samoilla periaatteilla, erot tulevat siitä että samankaltaiset ihmiset tuppautuvat hakeutumaan toistensa seuraan. Aivan kuin on eroja eri kapakoiden välillä ja eri kaupunginosissa asuvien ihmisten arvomaailmoissa.

Hyvää ja ennen kaikkea raitista syksyn jatkoa .

Sama täällä. AA (ja NA:kin) oli valtava apu raittiuden alussa, mutta niin oli A-klinikkakin. Riippuu ryhmästä ja riippuu klinikasta, riippuu siis loppujen lopuksi ihmisistä, joita kohtaa. Sen tiedän, että en olisi selviytynyt yksin.

Täällä olevista kirjoituksista AA:sta tai A-klinikasta en suurelta osin oikeastaan tunnista kumpaakaan, joten olen monta kertaa miettinyt kuinka mulla kävi niin hillitön mäiha, että molemmista löytyi apua :slight_smile: Tosin aikaakin on kulunut reippaanlaisesti.

läiskäisen jäljen tänne että helpommin tulee jatkossa luettua.
Tais mennä väärään osoitteeseen se posti. :cry:

Itsekin hyödyin A-klinikasta , kävin siellä raittuteni alussa reilut puoli vuotta säännöllisesti. Järvenpään sosiaalisairaala oli kuitenkin se elämäni käännekohta. Olin siellä melkein vuoden joten aika rikkinäisestä ihmisestä oli kysymys ammattilaistenkin näkemyksen mukaan. Ilman Järvenpäätä olisi hautakiveni kaiverrukset osaltani jouduttu jo uudelleenhopeoimaan ajat sitten.

Ryhmistä on se hyöty että niissä korostetaan raittiutta ja sen merkitystä. Yksin jäädessä raittiudesta saattaa tulla helposti sellainen itseriittoinen kamppailu. Nykymaailmassahan raitis ihminen on kuitenkin hieman marginaalissa ja tavallaan kummajainen. Ennen oli toisin …naisetkin hakivat seuraa “raittiista ja rehellisistä miehistä” :smiley:

Raittiutta on 7 viikkoa täynnä ja tänään on 50. päivä. Tekisi mieleni sanoa, että hyvä minä, mutta en uskalla.

Päivän mietelause kuuluu: “miksi join?” Mitä yritin sillä lääkitä?

Jonkinlainen pakopaikka se ainakin oli. Umpihumalassa huolet eivät painaneet, kun ajatus ei muutenkaan liikkunut mihinkään.

No onhan tässä aikaa tuota pohtia.

Kännissä ei ole köyhä eikä kipeä, eikö sitä niin sanota. Siihen sisältyykin aika monta eri syytä rahahuolista ja ahdistuksista alkaen. Niitä oli helppoa paeta juomalla, harmi vaan että tuo alkoholi on kovin lyhytkestoinen lääke, tuppasi nuo ongelmat meneen vaan pahemmaksi. Kummallinen juttu…

Eipä todellakaan. Itsekin join itselleni aikamoiset rahapulat. Kun rahapulat alkoivat ahdistaa, pulmiin voi aina juoda. Olen havainnut muuten alkoholismin olevan todella paradoksaalinen sairaus monella tapaa: Kun ahdisti, joi, vaikka juominen lisää ahdistusta. Kun ei saanut unta, joi, vaikka juominen häiritsee unta. Kun ei ollut rahaa, joi, vaikka juominen lisää rahapulaa. Ja kun alkoholista tuli ongelma, piti lopettaa juominen. Hassua tavallaan.

Nilesille onnea, hyvin sä vedät! Tuntuu niin varovaisen ongelmattomalta, hiljaa varmalta sun meno.

Niin ja minä join kauan senkin jälkeen kun tiedostin ongelman. Sekin oli hyvä syy! “voi helvetti kun pitää olla viinastakin riippuvainen ja tällainen juoppo joka kiskoo kokoajan liikaa. Rupespas ahdistaan, sama se kai juoda lisää niin helpottaa” :open_mouth: :laughing: