Uuden alun toivon päivät takana...

Heips

Ihqu ensimmäinen viesti tänne jo niin tuttuun foorumiin. On ollut voimia antavaa lueskella juttujanne ymmärtäen, että ainakin mahdollisuus elämään ilman viinan helvetillisiä piruja on aivan käsilläni. Nyt on vain suuri halu tuoda omia ajatuksia edes jonkun käsille. Ja niin kuin ehkä monen muunkin mielestä, tuntuu jotenkin tärkeältä kirjoittaa asioista puhumisen rinnalla. Tähän minulla on halu ja tätä haluan tällä hetkellä tehdä…

Lähestyn iältäni muutaman vuoden kuluttua neljääkymmentä. Aviopuoliso ja lapset onneksi saman katon alla. Olen vakituisessa työpaikassa ja työn ohella ehdin jopa harrastaa jotain liikunnallista ja käsillä tekemistä. Voisin jatkaa listaa asioista, jotka tekevät elämästäni elämisen arvoisen mutta…

Piruna tässä ihanteelliselta kuulostavassa viidakossa on ollut jo nuoresta saakka juomisen halu. Ja sitä on kyllä toteutettu viikonloppuisin, loma-aikoina ja jopa viikollakin. Viikot kykenen pääasiassa olemaan ilman alkoholia mutta perjantain koittaessa mieleen hiipii ajatus “onneksi on taas pari päivää aikaa pörpötellä”. Moni minut tietävä ihminen olisi sitä mieltä, että olen kohtuukäyttäjä. Juodessani minusta ei huomaa että olen aivan tuubassa. Tämähän on hyvän harjoittelun tulosta. Juomani alkoholin määrä riittäisi kestitsemään pienen kesäfestarin osanottajayleisön. Kohtuukäyttöä olen yrittänyt tuloksetta!!! Mitä enemmän ikää on karttunut, juominen on mennyt suuntaan 1) NOPEASTI 2) PALJON MUILTA OSIN HUOMAAMATTA 3) YHÄ ENEMMÄN MUREHTIMATTA SIITÄ MITÄ OMA PERHE ON ASIASTA MIELTÄ. AINA VOI PYYTÄÄ ANTEEKSI 4) SATUSEDÄLTÄ LÖYTYY AINA JOKU SELITYS OTTAMISELLE 5) ÖVERIT MUISTAMATTA MITÄÄN VIETETYISTÄ ILLOISTA 6) MÄ OON AIKUINEN JA TEEN MITÄ HALUAN. MULLE EI VITTUILLA MUN TEKEMISISTÄ jne jne…

Mikä nyt oikeastaan mieltä askarruttaa. Menneisyys ja TULEVAISUUS! Ymmärtääkseni ainakin toiselle näistä osapuolista minulla on mahdollisuus esittää jotain toiveita. Haluan nähdä lasteni kasvavan siten, että minäkin siitä jotain muistan. Haluan elää minulle niin rakkaan aviopuolison kanssa yhdessä siihen paljon mainostettuun maailman tappiin saakka. Haluan olla itselleni ja muille rehellinen! Haluan elämää piristäviä, selväpäisiä perusasioita. Haluan elämää ihan raakana! Haluan muutosta itsessäni ennen kuin joku loukkaantuu/kuolee tekemisieni vuoksi, perhe hajoaa ja lukot sarjoitetaan taloomme uudelleen. Oma ojanpohjani on nähty. Se oli näkemisen arvoista siitä syystä, etten näille paljon miettimilleni asioille olisi ilman tuota paska-uomaa antanut vieläkään minkäänlaista jalansijaa.

Olen ensimmäistä kertaa elämässäni kertonut näistä haluista jollekkin ääneen. Muutama lähin omainen ja muutama ystävä. Siitä tuli hyvä mieli itselle! Se oli hyvä aloitus! Sain mielestäni ymmärrystä osakseni mikä antaa voimia esimerkiksi tulevaan viikonloppuun. Viikonlopun aion viettää selvin päin ja luvata sen itselleni joka aamu. Pidemmälle en mieti.

Kirjoitukseni peilaa varmasti niitä sekavia ajatuksia joita päässäni liikkuu. Haluan kuitenkin pommittaa niitä tänne bittimaailmaan muiden luettavaksi. Tiedä vaikka joku kommentoisikin jotain. Toivottavasti. Saisin siitä ehkä toisen syyn kirjoittaa tänne, uudelleen. Kuten kotonakin olen asian ilmaissut: haluan pitää pelin avoimena ja rehellisenä! Kiitos tästä foorumista.

Hienoa että olet jo päässyt noin pitkälle, eli olet alkanut miettimään miten alkoholin käyttö vaikuttaa elämääsi ja tulevaisuuteesi :smiley:
Itse olin oikeastaan tienhaarassa vuosi sitten. Siinä piti päättää mihin suuntaan haluan jatkaa.
Vaihtoehtoja oli kaksi: joko jatkan juomista ja elän mitä elän kännissä tai lopetan ja alan katsomaan elämää uudelta kantilta, ehkä vielä saan muutaman elinvuoden lisääkin ja oppisin nauttimaan elämästä selvin päin.

Juuri samanlaisilla ajatuksilla itsekin jatkoin juomistani ja ellei kroppa olisi alkanut ilmoittelemaan että tässä enää mitään nuoria olla, olisin varmaan vielä samassa tilanteessa :imp:

“Olen ikuisesti nuori” -ajatus oli se joka minua puski eteen päin. Olin rohkea, vapaa estoista, hauska, maailmannainen… kännissä. Just!
Oli aika herätä todellisuuteen ja siihen että minulla on teini-ikäisiä lapsia, rakastava mies, koti jossa viihdyn, lemmikit, vastuullinen työ (terkut Pimikselle :smiley: ) … kaikki pohja onnelliseen elämään.
Miksi sitä pitäisi enää “piristää” etanolilla, kuvitella olevansa vielä parikymppinen bilekuningatar?

Ja jännä juttu on se, että piirun alle vuoden raittiuden jälkeen tunnen itseni nuoremmaksi, onnellisemmaksi ja elinvoimaisemmaksi kuin koskaan juomisaikoinani.
Tunnen olevani viehettävä ja kunto on kasvanut kohisten.
Painoa on tullut lisää n. 5 kiloa, ja ne oikeastaan lihaksia ja muotoja, joita ei enää loppuvaiheessa tällä riuúlla todellakaan ollut.
Olin kuin kävelevä luuranko 47 kilon painoisena, ja mielestäni “hoikka”, vaikka sairas olisi ollut parempi termi :imp:
Enkä ole kuntoillut vaan tehnyt koiran kanssa pitkiä lenkkejä, liikkunut ulkona todella paljon ja nauttinut siitä kaikesta luvattoman paljon, selvin päin.
Ja syönyt normaalisti.

Mielialalääkkeitä käytin, mutta nyt kun nekin olen lopettanut, tuntuu että elämä on entistä ihanampaa :smiley:
Alussa sallin itselleni kaikki mahdolliset keinot, kunhan vain ei tarvinnut juoda!

Toipumiseen menee aikaa eikä kannata olla malttamaton.
Nauti selvistä päivistä ja siitä että sinun ei enää tarvitse juoda ollaksesi onnellinen.
Sen asian sisäistämisestä kaikki lähtee, ainakin omalla kohdallani lähti.
Enää ei ollut pakko juoda, elämä oli muutenkin ihanaa :smiley:
Ja vielä parempaa selvänä… :wink:

Vaikka vuosipäivä on ensi viikolla, tunnen että olen toipumisen alkuvaiheessa. Silti, mennyt vuosi on ollut elämäni paras, rehellisesti sanottuna, eikä mikään mahti maailmassa saisi minua enää alkoholia sisuksiini kaatamaan.

Siis asennetta kehiin, anna itsellesi aikaa ja lupa toipua.
Se ei käy viikossa, kuukaudessa eikä puolessa vuodessa, mutta jokainen päivä kun heräät selvänä, on voitto.

Paljon tahdonvoimaa sinulle ja tervetuloa palstalle :smiley:

Aaaaa…niiiiiiiin tuttua huttua. :smiling_imp: Melkolailla samasta asetelmasta itsekin puolisen vuotta sitten hyppäsin alkorumbasta pois. Enkä ole oikeasti katunut hetkeäkään, kiusauksia ja koettelemuksia toki on matkalle mahtunut, mutta niin kait kuuluukin… :unamused: Itse olen neljäkymmentä ja rapiat, joten alkosuhteen “kyseenalaistamisen” :smiling_imp: jälkeen on itsetutkiskelu jatkunut tähän ikään kuuluvalla intensiteetillä… :laughing: Nyt en enää mieti niinkään alkoa vaan kaikkea muuta elämisen ihmeellisyyttä, joten tännekin kirjoittelu on jäänyt vähemmälle…sivusilmällä kuitenkin tulee seurailtua kuin poppoolla täällä hurisee.

Hienoa, että olet havahtunut muutoksen tarpeeseen. Se kannattaa ja on tarpeellinen, kun alko kerran halitsee sinua eikä toistepäin… :wink: Sen perusteella mitä täällä olen porukan kirjoituksia havainnoinut ja omaakin kokemusta taitaa hiukka olla päätelmää tukemaan :smiling_imp: …niin alun hyvän fiiliksen jälkeen tulee yleensä putoaminen “masennukseen”…elämä ei muutukaan yhtäkkiä ihmeelliseksi ja hyväksi jne. jne. Itselläni oli vaikeaa synkistelykautta 2-5 kuukaudet. Vasta hiljakkoin tuo Linnun ajatus “ei tarvi juoda” aukeni minullekin…sitä ennen se lähinnä…no, ketutti. :smiling_imp: ( :stuck_out_tongue: terku sinne takas Tipuli!) Siitä huolimatta ihan hiljakkoin elämämiseni kuviot ottivat kupoliin siihen malliin, että mielessä vilahti muisto siitä kuinka ihanan helppoa olisi turruttaa vidúdus muutamalla siiderillä. Onneksi yhtälön toimimattomuus iski samantien tajuntaan. Nyt odotan mielenkiinnolla mitä tämä vitutus-raakana tuo tullessaan… :smiling_imp: :wink:

Kaikkea hyvää taipaleellesi “taivaantuli” ja mielenkiinnolla seurailen kuinka matkasi sujuu.

Huomenta

Viikonloppu taittuu sunnuntaiaamun myötä loppusuoralle. Ei tippaakaan alkoholia. Tämänhän lupasinkin sille peilin kaverille. Viime tammikuussa pidin ns. nenänvalkaisukuukauden, tipattoman tammikuun. Ajattelin jälleen kerran, että tätä kautta opettelen kohtuukäyttämistä. Voi herttileiri, että ihminen luulee jo suunnitteluvaiheessa osaavansa huijata itseään. Vai onko tällaiset tipattomat alunperinkin vain suunnitelmallista muiden ihmisten huijaamista. Omalla kohdallani minulla oli halu näyttää muille perheenjäsenille kykyni olla ottamatta alkoholia, ihan koska vaan! Omasta hyvinvoinista viis. Varmasti fysiikka kiittää neljän viikon juomataukoa mutta kiitokset vaan valuvat kuin Kankkulan kaivoon, kun aletaan Helmikuussa juomaan kiinni sitä mennyttä ja menetettyä neljää viikkoa…

Syy miksi halusin kertoa tästä menneestä Tammikuusta on se, että tämä sunnuntai-aamu tänään 14.3 muistutti jo toistamiseen tänä viikonloppuna siitä, mitä on herätä uuteen päivään ilman huonoa oloa. Tammikuussa tiedostin jokaisen herätyn aamun jälkeen saman hyvän olon tunteen; ei krapulaa, muisti pelaa eiliseltä, oli mukavaa puuhastella perheen kanssa, säästin rahaa jne. Se tuntui helvetin hyvältä ja ajattelin silloinkin, että tätähän vois olla aina. Olihan sitä muutamaa päivää vaille koko Tammikuu…

Vaikka olenkin omasta mielestäni asian tiimoilta kohtuullisen pirteä, on mieleeni hiipinyt ajatuksia, jotka askarruttavat mieltä. Sehän on selvä ja kuuluu taudin kuvaan. Iso ajatus on elämäni sosiaaliset suhteet töissä ja vapaa-ajalla. Kerroin jo ensimmäisessä viestissäni, kuinka olen muutamille ihmisille kertonut halusta ja yrityksestäni olla käyttämättä alkoholia. Ne ensimmäiset kontaktit olivat positiivisia. Nyt mietin miten kertoa asiaa edelleen eteenpäin. En haluaisi järjestää kaveripiirissä/työpaikalla mitään tiedotustilaisuutta. Miten tämän sanoman voisi ilmaista lyhyesti ilman kahdenkeskeistä vartin juttutuokiota? Jollekkin kaverille jotenkin “ohi mennen”? Ihan siinä tilanteessa kun puhutaan viinasta tai sitä haluttaisiin tarjota? Haluaisin rehellisyyden nimissä kertoa jotenkin syyn esimerkiksi juomisesta kieltäytymiseen. Muutama kaveriporukan meno pitäisi omasta mielestäni peruuttaa omalta osalta. Ne ovat viinantäytteisiä viikonloppuja! Tekosyitä en halua keksiä. Voisin ilmaista, että minulla on meneillään isoja henkilökohtaisia syitä joista voin jutella myöhemmin, kun olen siihen paremmin valmis. Tottahan on, että pureskelen isoa asiaa sen alkutaipaleella ja kaikki asiat eivät voi olla tällä hetkellä selviä. Haluan työstää niitä rauhassa. Jossain vaiheessa olen valmis levittämään tunteeni ja ajatukseni koko maailman käyttöön tai jotain sinne päin…

Miten teidän kokemukset hyvät ystävät? Olette varmasti törmänneet näihin kiemuroihin?

…enimmäkseen olen tuumaillut, että “Kiitos, mutten juo enää lainkaan alkoa.” :smiling_imp: …ja siitähän seuraa väistämättä se “Haa, sillä on siis alkoholiongelma”-ilme…kannattaa siis tottua tuohon ilmeeseen mahdollisimman pian. :wink: Pakollisena selityksenä olen tarjonnut juuri noita tyyliin “40-kriisin elämänmuutoksia”-selityksiä…tai todennut vain “On kait tuota jo tullut tähän ikään mennessä juotua omiksi tarpeiksi?!”, viimeisin on aika tehokas keino hiljentää utelut. :laughing: :wink: Jännempi juttu onkin sitten se, kuinka osa läheisistäkään ihmisistä ei ota tuota lopettamista tosissaan tai kokee sen vain väliaikaiseksi “tauoksi”. Pieni osa ihmisistä tuntuu pitäävän minun lopettamistani ahdistavana ja aina toistuu sama kaava tapaamisissa; tarjotaan alkoa aivan kuin en koskaan olisi lopettamisestani heille kertonutkaan ja kohteliaasta kieltäytymisestä seuraa vaivautuneita ilmeitä ja yksinpuhelua siitä kuinka turhaa tuo alko kait on tarjoajallekaan/“pitäis varmaan itsekin lopettaa”. Noihin puheisiin en ota lainkaan kantaa vaan teen selväksi, että ne ovat jokaisen henkilökohtaisia päätöksiä, joihin minun on turha puuttua.
Tuossapa noita omia kokemuksia ja keinoja. Lyhyesti “sanoma” omasta kokemuksestani oli, että suhtautumista on kaiken näköistä. Siihen kannattaa varautua. Eikä antaa niiden typerienkään kommenttien pilata hyvää fiilistä, tuolloin kun on yleensä kyse vain kateellisten “panettelusta”…“se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa”-tyyliin. :smiling_imp:

Niin hienoa, että olet viikonlopun saanut heräillä fressillä päällä…siitä on hyvä jatkaa virkeään ja selvään viikkoon. :smiley: Täälläkin on urheiltu ja nautittu hiihtoloman lopusta upeine keleineen. Jatketaan siis samaan malliin.

Hienoa tosiaan että olet päässyt viikonlopun yli, viikolla on “helpompi” olla ottamatta ja nauttia siitä selvin päin olemisesta… luulisin :open_mouth:
Itselleni ei tosin loppuvaiheessa ollut enää väliä mikä päivä, vuorokauden aika tai hetki oli, pääasia että alkoholia riitti :imp:

Alkoholi kuului jokahetkiseen elämääni niin vahvasti että lopeattaessani olin ylpeä siitä että en juonut ja kerroinkin avoimesti että olen oman osuuteni juonut, muut voivat jatkaa oman osuutensa paikkaamista :smiley:
Jotenkin sitä keskittyy omaan toipumiseen ja sihen raittiushuumaan että muiden mielipiteillä tuon taivaallista merkitystä.
Kosteat illat eivät edes kiinnostaneet ja olin suorastaan onnellinen kun ei tarvinnut niihin osallistua.
Ja kerroin sen sekä syyn rehellisesti; en enää halua juoda.
Ja tiedätkö, kun kerran kerrot että olet lopettanut, niitä kutsujakaan kaikkiin illan istujaisiin ei enää kauheasti tule, ihmeellistä :open_mouth: :laughing:

Nyky-yhteiskunnassa todellakin ihmetellään jos joku ei ota, ihan samalla tavalla me raitistuneet voimme ihmetellä niitä jotka ottavat :unamused:
On todellinen taito nauttia elämästä ilman alkoholia, siis oikeasti nauttia, ei olla väkisin juomatta ja siitä taidosta kannattaa olla ylpeä kun sen saavuttaa :wink:

Raitista alkavaa viikkoa sinulle ja kaikille muillekin plinkkiläisille :smiley:

Kiitos Kaamos ja Lumilintu upeista vastauksista. Tässä vaiheessa päässä pyörii kaikenlaisia ajatuksia ja niiden kanssa saa kyllä painiskella kovasti tuola korvien välisellä painimatolla. Vastauksistanne huokui pyhä yksinkertaisuus: KEEP IT SIMPLE! Mitä sitä kiertelemään, kaartelemaan tai horjumaan turhien selittelyjen puolelle. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä! Itse olen peräänkuuluttanut selkärankaa näiden päätösten pystyssäpitäjäksi ja tässäkin on sen paikka.

Noi teidän esittämät fraasit sille miksi en juo oli sydäntä koskettavia positiivisessa mielessä: “olen oman osuuteni juonut, muut voivat jatkaa oman osuutensa paikaamista”, “omiksi tarpeiksi on tullut juotua jo tarpeeksi”. Hienoja ajatuksia: osui ja uppos… Tänään selatessani foorumin vanhoja kirjoituksia törmäsin jonkun kirjoituksessa (pahus en muista kirjoittajaa mutta kunnia hänelle) upeaan kielikuvaan:

                                  [b]LIIKA ON LIIKAA JA KOHTUUS ON LIIAN VÄHÄN[/b]

Tämä lause kuvaa omaa itseäni siinä määrin, että vierähti oikein Saimaan kokoinen hikipisara kyynelkanavasta…

Huomenna töihin reippain mielin. Olen itselleni kiitollinen, että uskalsin avata pelin täällä plinkissä viikonloppuna. Olen kiitollinen teille, jotka olette lukeneet, kommentoineet ja auttaneet ajatuksiani parin päivän aikana. Kovasti lueskelen muiden juttuja täällä foorumilla ja imen niistä hienoja ajatuksia. Olen saanut ripauksen ITSELUOTTAMUSTA!!!

Hyvää alkavaa viikkoa ja kuullaan viikollakin :smiley:

Maanantaita

Työviikko alkoi kohtuu mukavasti. Aamulla väsytti mutta selvän viikonlopun jälkeen eri lailla kuin normaalisti on tottunut. Työkuviot muistutti taas ystävien kanssa sunnitellusta yhteisestä, kosteasta ja tulevasta viikonlopusta. Muutamalle luottohenkilölleni olen tilannettani purkanut mutta ryhmään kuuluu vielä kovin moni muu. Tänään ratkaisin asian kertaheitolla. Ajattelin, etten ala raahaamaan kaikkia yksitellen sivummalle ja selittämään haluttomuuttani ottaa osaa tähän kyseiseen viikonloppuun. Ratkaisin asian kylmästi sähköpostilla. Laitoin ystävilleni lyhyen, avoimen ja rehellisen viestin siitä, että olen hitsannut osaltani pullot kiinni ja kiinni pysyvätkin. Ehkä tulevaisuudessa kykenen ottamaan osaa jossain määrin tällaiseen yhteiseen kaveri-aikaan selvinpäin mutta vielä en sitä halua. Muistuttaahan ympäristötekijät liikaakin alkosta… Nämä ystävät ovat mielestäni mukavia, ainakin vielä. Tänäänhän he viestini saivat, huomisesta eteenpäin nähdään heidän kykynsä suhtautua asiaan. Kerroin, että voivat rehellisesti tulla kysymään asiasta. Kerron kyllä oman kantani mieluusti. Aika näyttää. Olo on tavallaan keventynyt mutta tavallaan oudon jännittynyt.

Tällaisia uusiin asioihin olen varpaani lyönyt maanantain polulla. Onneksi olen haluamallani polulla enkä astunut vieläkään märkään mättääseen.

Tsemppiä kaikille tasapuolisesti (peukku-hymiö)

Utan hangover!

Olipas mukava taasen herätä pää selvänä. Ulkoilma ei paljo houkuttele liikkumaan. Siksi kehitelläänkin perheen kanssa jotain kylpylämeininkiä. Märkäähän sielläkin on… Pääasia että ite pysyy kuivilla. Tästä päivästä ei tule tiukkaa päivää. Sen uskallan sanoa ääneen! Sanokoon muut mitä sanovat…

Työviikko meni nopeasti. Kuten jossain toisessa yhteydessä männä viikolla kirjoitinkin, niin kerroin työpaikkani kavereille siitä, että olen hitsannut pullon korkit kiinni. Kerroin myös sen, etten omalla kohdallani toivo niiden edes koskaan aukeavan. Pyrkimykseni on siis opetella elämää täysin ilman viinaa! Kerroin asiasta “käytännön kätevyyden” vuoksi lyhyellä ja ytimekkäällä sähköpostilla, muutamaa läheisempää frendiä lukuunottamatta. Fiilikset on tuon jälkeen vähän kaksjakoiset. Pari tyyppiä tuli juttelemaan ja kysymään multa, että mikä tää juttu nyt oikein on. Olivat aidosti huolissaan/kiinnostuneita ja taputtivat selkään kannustuksen merkiksi. Muut ovat sitten täysin neutraaleja. Ehkä odottavat tilaisuutta jutella asiasta tai helpompihan on vaieta. Mulle on ihan sama. Pääasia, ettei tarvitse ihmetellä mun kieltäytymistä kosteista iltariennoista.

Jatketaan samaan malliin ajatukset selvinä!

Olipa hienoa kuulla että olet ollut noin rohkea ja ennen kaikkea noin tyytyväinen ratkaisuusi. Sinulla on hyvä asenne ja olen vilpittömästi iloinen puolestasi :smiley:

Luulenpa että jopa noiden onnittelijoiden joukossa on niitä jotka eivät usko sinuun ja tuohon päätökseen, mutta pääasia että itse uskot. Ja aika auttaa.
Paras ystäväni ei vielä tuossa syksyllä uskonut että minä, yksi pahimmista sihauttelijoista lopettaisin juomiseni kokonaan, saatikka sitä, että päätös on tullut sydämestä ja että haluan olla ilman alkoholia.
Vasta tuossa vuoden vaihteen jälkeen alkoi uskomaan että taidankin olla tosissani ja etää oikeasti myös olen onnellinen, huomattavasti onnellisempi ilman etanolia :laughing:

Eli sillä, mitä muut ajattelevat ei ole tuon taivaallista merkitystä. Ole onnellinen raittiudestasi ja nauti siitä että et tarvitse enää sitä alkoholia elämästä nauttimiseen.

Mukavaa ja raitista viikonloppua sinulle :smiley:

Hyvä, hyvä! Mukavaa kuulla, että fiilis on hieno Reponen. :smiley: Tsemppiä ens viikkoonkin.

Lampaat tulkoot esiin piiloistaan!

Mun puolestani lampaat saa tulla jo esiin piiloistaan. Mä en syö teitä enää haarukallistakaan. Pääsiäisenä teistä saa tarpeekseen. Kiitos teille kuitenkin siitä, että maistutte herkulliselle ja vieläpä ilman niitä perinteisiä snapseja… Olipas siinä väkevä luottamuslause näitä karvaisia ruohonsyöjiä kohtaan :confused: Eihän kukaan loukkaantunu…

Pääsiäisen pyhät lopuillaan. Töitä tietäisi taas huomiselle. Lomat meni mukavasti. Tuli käytyä ulkomailla. Oikein eteläisen lahden takana olevassa Suomalaisten känniääliöturistien mekassa, kahden tunnin laivamatkan päässä. Itsekin olen tuohon turistisakkiin monet kerrat kuulunut. Tällä kertaa lomailin kyseisessä merenrantakaupungissa ensimmäistä kertaa silmät ja korvat auki sekä pää vesiselvänä.

Nyt on menneestä muutamasta päivästä voittajan olo. Siis menneistä! Jälkiviisaushan on ollut aina ihmisten paras luonteenpiirre. Tulevista päivistä en muuta toivo kuin selviäväni voittajana! Mutta siitä matkasta vielä näin jälkeen päin. Tuntuipa ne pari päivää vieraassa kaupungissa positiivisessa mielessä pitkältä ajalta. Ehti käydä perheen kanssa kaiken maailman nähtävyyksiin tutustumassa. Kaupungista löytyy todella jonkun verran muutakin kuin Piritalta haisevat pubit. Ruuan hintaan en ota jyrkkää kantaa sen edullisuuden puolesta mutta sitäkin maittavampaa osui kohdalleni. Tai sitten makuhermot olivat aidoimmillaan Light Colan kanssa. Aukinaiset silmät ja korvat rekisteröivät ruokailun tiimellyksessä perisuomalaisia juoma- ja panolauluja toisten syödessä odotettua illallistaan. Voi kiesus mitä nekin ravintolan työntekijät ovat saaneet kestää ja saavat kestää työssään. Pitkästä aikaa koin tunteen, jonka luulin jo unohtaneeni; MYÖTÄHÄPEÄ… Jos jotain noista havainnoistani imin itseeni niin sen, etten halua dumpata itseeni mitään sellaista ainetta, joka poistaa kaikki estoni keskellä ihmispaljoutta ja tekee minusta mailman hauskimman tyypin…omasta mielestä. Summa summarum: tunnen saavani voimia taisteluuni pääsiäisen ajalta!

Tänään tuli kuukausi täyteen siitä, kun sanoin peilin kaverille, että nyt tarttis tehdä jotain. Halu on kova luopua hyvästä ystävästä alkoholista. Molemmat olemme sanamme pitäneet. Ehkä meistä tulee joskus hyviäkin ystäviä. Vielä ollaan kaveripohjalla. Ja siitä on hyvä rakentaa tulevaisuutta; Minä ja peilin kaveri :slight_smile:

Sydämmestäni toivon, että mahdollisimman moni teistäkin on kokenut edes joitain mukavia hetkiä menneinä päivinä. Ja jos on ollut vastatuulta niin toivon että tuuli kääntyy myät`tuulen puolelle. Ennen vapaapäivät tuntuivat juhlapäiviltä kun sai juoda. Nyt pyhät ja arki tuntuvat kaikki juhlapäiviltä selvinpäin. Olo ei tunne päivien eroa. Sen eteen teen töitä vastaisuudessakin ja täten haastan teidät jokaisen mukaan talkoisiin!

Revontuli :smiley:

Minusta sulla on hyvä alku raittiiseen elämään, kun olet uskaltanut kertoa ongelmastasi läheisillesi. Minun alkoholinkäyttöni loppui siihen, kun kerroin ongelmastani puolisolleni ja joukolle alkoholisteja, jotka olivat kokoontuneet raittiuden merkeissä säännölliseen viikottaiseen kokoontumiseensa. Sieltä olen saanut hyvän tuen jatkaa päivä kerrallaan. Se tuki on tarjolla sinullekin.

Jos totta puhutaan niin olen ollut todella positivisesti yllättyny siitä, että läheiset ja kaverit on nostaneet hattua mun päätökselleni. Eräskin sanoi suoraan näin sanoin:

  • Vetipä hiljaseksi :question: Nyt mä nostan hattua tolle sun jutulle. Olen itekki miettiny samaa moneen kertaan…

Jos joku on kannustavaa niin tällänen, mua kohtaan. Ja toisinpäin koen omat jutusteluni aiheesta rehelliseksi muita kohtaan. Koska mä haluan pitää kiinni ystävistäni, haluan kertoa heille omasta tilanteestani jollain tapaa, ettei heidän tarvitse luulla, että tää on joku myöhästynyt tipaton tammikuu. Onneks mun ei oo tarvinnu laittaa kavereita kiertoon!

Hiukan toi ihana kevätaurinko kiusaa ajatuksia omalla terassilla ja varsinkin grillin äärellä. Siinähän sitä oli ennen mukava ottaa huikkaa. Edes se pakollinen 5 lasia punkkua. Eihän ruoka muuten mitenkään voinu onnistua. Piti tuhota ainaki itteltä makuhermot ja olla sen jälkeen kovaan ääneen tyytyväinen ruuan mausta. Minähän sen grillasin tai muuten valmistin. MINÄ, MINÄ, MINÄ, MIN…

Mä kysyin kerran yhdeltä sukulaiselta joitain vuosia sitte hänen lopetettuaan viinamäen urheilijoissa, että tekeekö koskaan mieli? Tokaisin sen aivan puolivahingossa, koska en ennen ollut päässyt niin läheiseen kontaktiin alkoholistin kanssa, joka aloitteli selvinpäin elämistä. Supliikkina miehenä sanoi, että kyllä toisinaan mutta auttaa ku juo kupillisen ketun kusta :laughing: (työskentelee noiden karvaturrien parissa).

Ensi viikolla lähden ystäväpariskuntien kanssa muutamaksi päiväksi erääseen euroopan maan pääkaupunkiin kevättä viettämään. Eräs matkaseurueesta kysyi epätietoisena, että voitko sä juoda mitään alko-pitoista edes tän reissun aikana. Mä sanoin tyynen rauhallisena, ettei tässä hommassa tunneta vapaapäiviä. Innokkaana siis lähdössä ekan kerran selvinpäin tälläiselle retkelle. Pidän sitä omalla kohdallani pienenä koetinkivenä, jonka rajapyykin haluan onnistuneesti ohittaa kohti uusia selviä seikkailuja!

Ja lomamuistolle kiitokset kun aukaisit kannustavan sana-arkkusi tässä ketjussa. Muutkin saavat ihan vapaasti pitää täällä älä-mölöä :slight_smile:

Mukavaa loppuviikkoa kaikille! RT

Viikko vierähtää taas kohti viikonloppua. Aika rientää kohti kesää. Eihän täs oo kun reilu 30 arkipäivää niin suvivirsi kajahtaa taasen ilmoille. Eikö se just ollu kun se viimeksi laulettiin? Mukavahan se on että suvi tulee. Kova halu kokea suomen ihana kesä aivan selvin päin. Edellinen kerta taisikin olla joskus 13 vuotiaana…

Lähdin tänään yksikseni mökille katsastamaan sen kuntoa talven jälkeen. Lumet on sulanu, ei mitään damagea tapahtunu mökille. Meri on tässä kohtaa vielä osittain jäässä. On ollu aivan fantastinen päivä haravoidessa tonttia. Nyt on vatta täynnä murkinaa, saunapuhdas olo. Tuvan hyllylle syksyllä jäänyt kolmen vartin ginipullokaan ei kiusaa. Mä tyydyn vadelmavissyyn, ympäristön pimeyteen ja täyteen hiljaisuuteen! Saa kyllä nollata ajatukset täydellisesti vaikka aamulla töihin täältä lähdenkin. Viikonlopuksi takaisin tänne lapseni kanssa. Hänkin oli innoissaan kun puhelimella asiasta kerroin. Saapahan laittaa täälä rauhassa paikat kuntoon kesää varten. Mukava päivä takana ja raivoraittiina sen kokeminen on ollut senkin arvoista, että avaan mökkipäiväkirjan ja raapustan ylpeänä ensimmäiselle sivulle vuosiluvun 2010. Tämän vuoden mökkikäynnit haluan muistaa muutenkin kuin kirjan sivuilta lukemalla. Kaikkihan me tiedämme lääkkeen siihen…

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Tässä sulle älä-mölöä :laughing: !

Hienoa Revontuli, ihanaa, loistavaa, raitista, mukavaa…

Onhan niihin kiemuroihin tullut kompastuttua ja päästyä yli ja kompastuttu ja päästy yli.
Kyllä, raittiuteen suhtaudutaan positiivisesti, vaikka ei ehkä ole sanoneet että voisit vähän
rajoittaa tota sun juomista, niin kokevat sen hyvänä asiana.
Ne taas jotka eivät ehkä kommentoi, niin oiskohoan luurankoja :mrgreen: kaapissa.

Mulle se etten juo on tullut koko ajan helpommaksi. Mä oon ollut ihan kamala, kun olen ollut kännissä;
luonne muuttuu
tulee sekoiltua
ei muista kaikkea, pätkii, pätkii, pätkii
ei pidä lupauksia
pettää läheiset ja heidän luottamuksensa
raittiit kaverit odottelee, koskahan toi lopettaa, että voidaan taas nähdä

Raittiuden edetessä ja nyt kun lääkitys on kohdallaan niin on helppo vaan sanoa:

  • Mulla on nyt sellanen lääkitys etten voi juoda.
  • Se on vaan parempi etten juo, tiedäthän minkälainen olen kännissä

Porukat on ihan tyytyväisiä, kun en juo, koska yllä mainitut asiat ovat ikäviä asioita, joiden
kanssa ei ole enää mukava elää.
Olen saanut paljon hyviä asioita raittiina aikana ja lisää näyttää tulevan sellaiseltakin taholta,
jota en olisi uskonut.
Ja sain kuulla, että minusta ollaan oltu tosi huolissaan senkin suhteen kun lääkitys ei ole ollut
kohdallaan. Hei, minusta välitetään :slight_smile: . Ja vain raittiuden kautta pystyn saamaan näitä asioita.

Että tsemppiä vaan Revontuli ja kiitos kun vierailet mun plinkissä.

Ollaan tänäänkin selvinpäin, jookos!!!

Kiitti älä-mölöstä. Sitähän tähän maailmaan mahtuu. Ja täälä sitä on kiva lukea! On ollu taasen selvä päivä elettävänä. Ei turhaan. Hukkaankin päivän vois heittää väärillä valinnoilla. Tänään valitsin näin. Muuta valintaa en haluakaan.

Kokonaisen kolmetuntisen duunipäivän jälkeen lähdin jälkikasvun kanssa koko viikonlopuksi pois kaikesta hälinästä mökille. Rauhallista on totta tosiaan. Hienoa kun ei oo mitään suunnitelmia, aikatauluja ja pakkoa mihinkään. Nautin hiljaisuudesta, raittiista ulkoilmasta ja lököttelystä. Tänään tuli fiilis kärrätä eilen aikaansaadut lehtikasat. Ja mähän kärräsin totta vie! Nyt ne on pois silmistä. Jes! :open_mouth: :open_mouth:

Pientä fiilisten takapakkia on tänään tullut tuon Islannin tilanteen myötä. Lentokentät on päiviä kiinni ja meidän pitäis lähtee reissuun keskiviikkona. Tällä hetkellä näyttää huonolta mutta peliä ei oo vielä vihelletty päätökseen. Otan kuitenkin vastaan mitä tulee. Ikävää tai mukavaa. Molemmat kuuluu olennaisena osana meidän elämään ja molempien kanssa täytyy oppia tulemaan toimeen. Nyt asiat loistavat mukavasti ja nautin siitä täysin siemauksin ilman mitään varauksia.

Meren jään sularaja lähenee laituria aikamoista vauhtia. Tiedä vaikka pääsis huomenna uimaan. Pitäähän sitä talviturkki jo huhtikuussa heittää pois :slight_smile: Jos edes vähä varpaita kastelis… Nyt vaakatasoon. Huomisiin! Good night, sleep tight. Don’t let the alcohol bite…

Tsaukkis Revontuli,
Juu seuraan taasen muutamia muiden plinkkejä tarkemmin, missä mennään ja sinun on yksi niistä.
Sieltähän sitä älä-mölöä munkin plinkistä löytyy ja tämäkään päivä ei mennyt minultakaan hukkaan,
näin kyllä jo aamusta humalassa olevia ihmisiä, mutta se on heidän asiansa, ei minun.
Tietävät etten voi ottaa, niin ei edes yritä ehdotella. Ja paljon taas tänäänkin saanut aikaiseksi,
ennen vanhaan ois menny samaan jamaan kuin noi muutkin. Ei enää, kiitos mulle riitti.
Eiköhän noi muut saa nyt jatkaa Alkon ja panimoitten “kannatusyhdistyksessä” :wink: .

Ihanaa, olis tosi kiva päästä hileiseen mereen uimaan. Siis ihan oikeasti. Sitä tein aikoinaan,
mutta nyt samaa mahdollisuutta ei ole samalla tavalla saatavilla. Mutta kyllä se talviturkki lähtee
ennen juhannusta… (toivottavasti tulee siihen mahdollisuus).

On se Islanti minullekkin pään vaivaa aiheuttanut, kaverin takia, mutta turvallisuus syistä lentävät
kun lentävät. Ei voi mitään. Emme voi asiaa muuttaa, täytyy hyväksyä. Tyyneys rukous tulee mieleen.

Tsemppiä vaan Revontuli, ollaan ihmisiksi, raittiina.

Kiireessä vain lyhyesti riemuitsen; huomenna 7 kuukauden etappi! Voi jösses , et oli mukava kesä ilman mitään longeroita sun muita penkkivellejä. Pelkät paskakärpäset ja muut inisijät:) Voin kirjoitella paremmalla aikaa näistä upeista fiiliksistä joita lämpimästi suosittelen. Nyt täytyy kuitenkin lähteä käymään töissä.

Revontuli :mrgreen:

Hienoa! Kuten olet jo huomannut, voi kesänkin olla ottamatta näkäräisiä.
Ja raittiushan mahdollistaa monelle kaiken muun hyvän ohella myös työnteon. Jotain alkaa jäädä ns. viivan yläpuolellekin ja sillä voi hankkia jotain pientä itselleenkin silloin tällöin. Se oli minulla ainakin melko pitkä penni mikä paloi viinaan ja oheistoimintoihin aikanani. Kummasti sitä vain juodessa todisteli itselleen, “ettei tämä maksa juuri mitään.”
Entäpä henkinen puoli? Onhan se jotain käsittämätöntä kun sen alkaa käsittää… :laughing: