"Uudelleen" lopettaminen

ok - olen 44 vuotias nainen, joka turruttaa itsensa viinin tissuttelulla iltaisin kotona. Olen kirjoitellut muutaman kerran aiemmin p-linkkiin, mutta nyt uudessa tilanteessa.

Haluan raitistua! vai haluanko?

Olin lahes 8 kk juomatta alkaen viime lokakuussa. Se toimi hienosti. Mulla oli harvoin mitaan alkoholin himoa tai tarvetta juoda. Kaikki oli hyvin, olin paattanyt olla ainakin vuoden juomatta…Kokemus oli yksinomaan myonteinen.

Ja niin siina sitten kavi, etta kesalomareissulla paatin ottaa seuraksi vahan. Otinkin vahan ja olin valilla juomatta. Toisaalta oli kesaloma ja rankka reissu paalla, ja aikaero ym. selityksia… Olin aina sanonut ja ajatellut, etta alkoholi on mulle ongelma, josta voin paasta eroon miten vain kunhan vain tosissani haluan.

Kesaloma oli ja meni. Oli tarkoitus palata taysraittiuteen pienen tissuttelun jalkeen. Mutta, mutta: tassa sita nyt ollaan liki 3 kk myohemmin ja aivan pienia patkia (muutama paiva) lukuunottamatta olen juonut tissutellen lahes paivittain. Nolottaa, harmittaa ja pelottaa.

Pelottaa se, etta aivan oikeesti kuvittelin, etta korkki kiinni ja nyt siirrytaan muihin juttuihin, Ei se sitten ihan niin helposti ole kaynyt.

Olen huolestunut alkoholin kaytostani. Ilmeisesti minusta ei ole kohtuukayttajaksi vaan minun on tehtava taysi stoppi. Miksi se tuntuu niin vaikealta? Kun “edellisen” kerran lopetin, olin aivan varma etta onnistun. Nyt paatan lopettaa mutta siirran sita kaiken aikaa.

Taidan hakea tukea ja motivaatiota lopettamispaatokselle. Sen tietysti pitaisi syntya minusta itsestani, mutta missa se on? Miksi olen kyvyton ryhtymaan tahan? Pitaako lopettamispaatokseen jotenkin erityisesti panostaa? Kun lopetin “edellisen kerran”, se oli minulle helppoa, en epaillyt. Miksi nyt on vaikeaa? (minulla ja perheella on todellinen stressi paalla - ollaan juuri muutettu USA:sta uuteen maahan Eurooppaan ja kaikki rutiinit on sekaisin. Tuen kolmen lapsen sopeutumista uuteen maahan, uusiin kouluihin, uusiin kavereihin ym. Puoliso vaatii superpaljon tukea ja tsemppaamista uudessa elamantilanteessa. Samalla kun tajuan, etta jaksaisin ja pystyisin paremmin, jos en tissuttelisi iltaisin, en sita osaa lopettaa kun olen kierteessa.)

Tulipas sekava tilitys, enka tieda tuliko oikeaan paikkaan. Olisi kiinnostava kuulla jonkun muun kokemuksia vastaavasta tilanteesta. Koen, etta olin erittain hyvin “raittiudessa” kiinni. Nyt en siita saa otetta.

Ystavallisesti, Woody

Moi Woody ja Red Cat ja muutkin, jotka tätä lukee.

Ilmoittaudun tukijaksi lopettamispäätökselle!!!

Olen itse keski-ikäinen (KÄÄK, kauhea sana) nainen ja tuo sun Woody, 8 kk tipattomuus kuulostaa jo todella hyvältä. Nostan hattua moiselle suoritukselle ja pyrin itse samaan. En ole kylläkään samaan pystynyt vuosiin - no, raskausaikaa lukuunottamatta - ja tuo viinin"tissuttelu" on se mun tapa rentoutua ollut… Siis aivan liikaa ja lähes päivittäin viime vuodet.

090808 aloitin tipattomuden, eilen “harkittu” sortuminen valkoviiniin, ja tänään takaisin ruotuun.

Eilinen kokemus vain vahvisti uskoani siihen, että täyslopetus on mulle toimivin ratkaisu - ei vain kovin helppoa!

Siis eilisestä jäi käteen:

-tukkoinen olo päässä
-huono yöuni
-huono omatunto
-punaiset silmät tänä aamuna

-Tuliko iloista nousuhumalaa? EI, EI ja EI.
-Mitä muistan eilisillan TV-ohjelmista? (loppuilta) EN MITÄÄN.

Eli raitista ja aurinkoista sunnuntaita itselleni ja muille!

Moi taas ja kiitoksia kannustavista vastauksista.

Eka askeleen otin ja paatin eilen etta nyt tama saa loppua. Kun sen tahankin kirjoitan, tunnen sitoutuvani enempaan kuin vain itselleni sunnuntai-iltana annettuun lupaukseen lopettaa iltatissuttelu.

Red Cat kyselit onko minulla harrastuksia, joilla korvata tissuttelu… Pitaa miettia. Olen ollut vuosia pois tyoelamasta “haasteellisen” perhetilanteen vuoksi. Kolme lasta harrastaa kilpaurheilua ja tuen heita siina paatoimisesti. Olen tottunut elamaan varsin kiireisesti koko aikuisen elamani, tottunut siihen etta aikaa on vahan ja paineita paljon. Ovelasti alkoholi on ollut se katevin tapa rentoutua hetkeksi. Eli eli. Minun on vaikea rentoutua ja esim. keskittya
lukemiseen, vaikka siita todella nautinkin. Kun urheilen, en holkkaa vaan juoksen kovaa…Harrastan saannollisesti liikuntaa, siita en ole koskaan luopunut. Moni asia kiinnostaa minua, ehka nyt olisi aika aloittaa jotakin uutta tai parantaa vanhaa. Muutimme saksankieliseen Eurooppaan. Olen taalla ennenkin asunut, mutta kielitaitoa olisi tarkoitus kohentaa.

Tunnistan hyvin, etta minun pitaisi hidastaa tempoa … Tiedan, etta se on mahdollista kun sen olen onnistuneesti viime vuonna tehnyt (viittaan nyt siihen 8 kk raittiuteen). Alkoholin kaytto sopii erityisen huonosti niihin arvoihin joita lapsilleni haluan opettaa. Se sopii myos erittain huonosti siihen elamanrytmiin, jota itse taman perheen “managerina” pyoritan.

Vaeltaja kirjoitit miten sinulle ei riittanyt lopettaminen yksistaan, silla koko elamasi oli sidottu juomisesta aiheutuneisiin ongelmiin ja valheisiin. Ymmarran mita tarkoitat ja koetan miettia miten omalla kohdallani on… Mita enemman tata ajattelen, sita huonommin alkoholin kaytto minulle sopii. Siina mielessa annan itsestani valheellisen kuvan, etta muut pitavat minua “terveyden perikuvana”; syon terveellisesti, harrastan liikuntaa jne. Luulen, etta aika harva aavistaa, etta minulla on alkoholiongelma.

Jatkan asian tyostamista. Tsemppia myos eeva-08:lle. Tassa projektissa sita tarvitaan. Ehka huonoin luonteenpiirteeni on karsimattomyys, haluaisin asioiden tapahtuvan nopeasti. Toipuminen ja tervehtyminen ei tapahdu nopeasti vaan vaiheittain hitaasti. Muistan miten hyvalta tuntui herata levanneena raittiiseen uuteen aamuun. Onnekseni juopotteluni on ollut sen verran maltillista, etta saatan selvita ilman fyysisia vieroitusoireita.

hyvaa alkavaa viikkoa kaikille,
Woody

No voih -

muutaman paivan paasta totesin, etta viinin juominen onkin parempi menetelma rentoutua kuin antaa ajan kulua ja siten opetella uusia menetemia. Harmittaa jo valmiiksi. Nollasin taman. Toisaalta, ehka vahan valheellisesti totean, etta ajankohta lopettamiselle ei ole paras mahdollinen. En yksinkertaisesti jaksa samanaikaisesti tsempata itseni vuoksi (= lopettaa totuttua huonoa tapaa) ja tukea koko perhetta aika ainutlaatuisessa elamantilanteessa. Siltikin, on tosi luuseri olo ja harmittaa. Yritan pian uudelleen,

Woody

Itse puolestani olen ihmetellyt sitä, että jotkut “lapsesta asti dokanneet” ovat saaneet koulut käytyä ja jopa yliopistotutkintojakin. Itselläni jäi koulu siihen paikkaan, kun viina tuli elämään. Eipä irronnut edes kansakoulun todistusta. Mutta kullakin on tietysti omat päihdesairauden vaiheensa ja mitä erilaisimpia stooreja löytyy - kaikki yhtä tosia.

kahleeton

PS. Aika koomista tosiaan, että viinakin lasketaan dopingiksi. Samoin pilvi ja koka. Mitähän etua pössyttelystä voisi olla vaikkapa 400 metrin kilpajuoksijalle? :mrgreen:

No tervehdys keskusteluun,

ei varmaan ole terveellista “urheilla” juomista seuraavana paivana rankasti. Nyt on kuitenkin vahan kait “puolustauduttava” ja sanottava, etta mina juoksen yli 10 km lenkkeja (valilla hitaammin, valilla nopeammin) juotuani muutaman lasin viinia edellisena paivana. Ja se maara viinia on mulle paljon, aivan liikaa. En valttamatta koe krapulaa, mutta olen aivan varma etta alkoholi vaikuttaa elimistossani (ja etenkin mielessani) viela seuraavana paivana.

Kirjoitin edellisen kerran perjantaina, kun olin lujasta paatoksestani huolimatta sortunut juomaan. Join myos perjantai-iltana ja aivan liian paljon. Join humalahakuisesti valittamatta siita, etta krapula ja vasymys vaivaa ainakin pari paivaa. En urheillut lauantaina. Raahauduin paikasta toiseen ja todella koen saavuttaneeni oman pohjani. Nyt lepaan (kayn kavelylla, en juoksemassa!) ja otan uuden kurssin elamaani.

Enaa en juo, enka kokeile pystynko juomaan vahan. En pysty. Tama on minulle nyt rehellisesti aivan uusi huomio.

Jatketaan kukin tahoillamme eteenpain,
Woody

Hei Red Cat ja muutkin,

tuntui melkein lohduttavalta kun Red Cat arvelit tilanteeni olevan aika hyva kun voin valilla ottaa lasin pari viinia… No valitettavasti asia
ei ole kuitenkaan niin. Kokonaiskulutus on aivan liikaa ja koko viinin juonti sopii aarimmaisen huonosti muuten tavoitteisiini elaa terveesti…
Niin kovasti toivoisin voivani juoda lasin silloin talloin, mutta en voi. On tarve nollata, rentoutua, sekoittaa paa jne. Ja siina ne tavoitteet elaa
terveesti jaa toiseksi. Argh - nautin erittain paljon ajasta, jonka olin juomatta (= raittiina?). Se oli helppoa ja antoisaa ja paasin tutustumaan
itseeni paremmin.

no niin, ei tartte missaan tapauksessa pyydella anteeksi kirjoittelua RC - mielenkiinnolla seuraan sinun ja muiden ajatuksia ja niista saan aina ajateltavaa. En ole oikein ottanut osaa kirjoitteluun. Ehka jatkossa osallistun enemman. Saa nahda.

tsemppia uuteen viikkoon,
Woody

Mulla on nyt kokonaista viisi paivaa juomattomuutta takana. Fyysinen olo on hyva, olen ottanut rennosti. Mieli on kuitenkin levoton, on vaikeuksia tarttua asioihin. Koetan olla kiirehtimatta ja ottamatta suurempia pultteja “saamattomuudestani”. On suuri hinku laittaa ruokavaliot ym. samalla uusiksi, mutta luulen itselleni toimivan paremmin sellaisen vaiheittaisen siirtyman … Mitkaan kuurit eivat ole mulle koskaan sopineet, ne alkavat ja loppuvat. Muissa asioissa paitsi suhteessa alkoholiin koetan harjoittaa maltillista suhtautumista; totaalikieltaytyminen tuntuu liian rankalta… Muutenkin toivon oppivani kuuntelemaan milta itsestani tuntuu sen sijaan etta tekisin tiukat kaavat joiden mukaan toimiessani tuntuu hyvalta, ja joista poiketessani tunnen epaonnistuneeni.

hyvaa loppuviikkoa,

Woody

Takana reilut 10 paivaa juomattomuutta. “Luopuminen” iltatissuttelusta on sujunut helposti. Edelleen olen levoton enka osaa / malta oikein keskittya mihinkaan. Odotan aikaa, jolloin voin uppoutua hyvaan kirjaan ja unohtaa mita ymparilla tapahtuu.

Viime yona nukuin ekaa kertaa hyvin ja aamulla oli kummallisen levannyt olo. Olen uudessa ymparistossa, jossa kukaan ei tunne minua / aseta etukateisodotuksia. Se tuntuu samalla mahtavalta tilaisuudelta ja toisaalta vahan pelottavaltakin. Mita jos en saa itsestani irti mitaan uutta? Tunnistan kylla, etta iltatissuttelulla voisin edelleen lykata vastuunottamista omista paatoksistani… Mutta sita en tee.

Raitista jatkoa, t Woody

Huomenta,

edellisesta kirjoituksestani on jo yli kuukausi aikaa. Olen ollut juomatta (raittiina?) ja tapatissuttelu iltaisin on jaanyt. Alku oli vaikeaa ja vaati pinnistelya, parin viikon jalkeen ei enaa.

Olo tuntuu paljon paremmalta, mutta olen edelleen peruslevoton, on vaikea keskittya, suunnitella jne. Voi olla ettei talla ole alkoholin kayton kanssa laisinkaan tekemista. Liikunta etenkin ulkona parantaa aina fiilista mutta valitettavasti vain tilapaisesti. Olen niin hemmetin karsimaton etta haluaisin kaiken tahan ja vahan akkia.

Koetan nyt juomattomuuden, liikunnan ja saannolisen ruokailun avulla saada energiatasoani ja mielialaani kohoamaan. Jos kellaan on hyvia ideoita tai hyvaksi havaittuja keinoja niin mielellaan niita kuulisin.

Positiivista mielta toivotellen,
Woody

Kiitos ehdotuksista, oikein hyvia.

Taidan olla aika levoton sielu. Mulla on taipumusta aloittaa kaikkea taysilla ja sitten nopeasti kyllastya. Nautin monenlaisista asioista, mutten malta tehda niita riittavan hitaasti. Sita nyt koetan opetella, sita ettei tassa maailmassa ole kiire oikesti mihinkaan. Olen (ollut) sellainen taydellisyydentavoittelija, joka ei osaa relata muuten kuin viinin voimalla. Kun se on poissa niin tassa opetellaan nyt aivan naita elaman perusasioita.

Sita voiko kohdallani puhua alkoholismista sairautena, kylla varmaankin. Vaikka itse edelleen uskon sen olevan “sivuoire” jostakin luonnevinoumastani… tai mitenkohan pain se sitten meneekaan. Juomatta aion olla erityisesti sen vuoksi, etta haastan itseni opettelemaan rauhallisuutta ja keskittymista. Ja siina sita tekemista riittaakin…

KarriKärrin ehdotusta hautausmaasta kynttiloineen en ollutkaan hokannut. Lenkkeilen hautausmaan lahella mutten ilkea sinne menna juoksemaan, mutta vauhtia voisin hidastaa ja menna kavelemaan…

Red Cat - kirjoitit painonnoususta … mulla paino on pysynyt aika hyvin hallinnassa paljon liikunnan vuoksi, mutta olen erittain perso herkuttelemaan: ei minkaanlaista luonteenlujuutta tassa asiassa. Millaan dietilla en ole koskaan onnistunut olemaan. Tiedostan kylla etta ian myota aineenvaihdunta hidastuu ja ehka liikunnan maarakin vahentyy, olis kylla korkea aika tehda pysyvia muutoksia ruokavalioon… Mutta, karsimaton luonteeni estaa toteuttamasta tallaisia(kaan) jarkevia ajatuksia… Aika ristiriitaista - laitan terveellista perusruokaa itselleni ja perheelle. Sen jalkeen kiskon suklaalevyn ja muita herkkuja. …ja sen ahkyn jalkeen kiroan itsani.

Ja miten tama nyt sitten liittyy tahan alkoholin kayttoon? SIta taytyy miettia mutta nyt taytyy menna,

t. Woody

:bulb:

joopa joo, asiaa kirjoitatte. Aivan varmasti ylensyominen, ahmiminen, tyonarkomania ym. “hairiot” ovat lahella alkoholismia.

Mulle tulee mieleen sanonnat “kultainen keskitie”, “kohtuus kaikessa”, “nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus”. Naita meilla kotona viljeltiin ja kylla olen varmistanut etten naista hyvista neuvoista ole yhtaan mitaan piitannut. Tassa “keski-iassa” ja itsetutkiskelun avulla olen pikkuhiljaa alkanut oivaltaa etta tottahan nama ovat ja aivan erinomaisia ohjeita.

Siispa, ihanteeni on oppia elamaan kohtuullisesti, valttaen kaikkia aaripaita. Tiedan, tiedan: tamahan ei nyt sitten sovi alkoholin juomiseen laisinkaan, kun siina en kohtuuteen pysty. Miksi se onkaan poikkeus? Ja kohtuullisuus kohdallani kuulostaa lahinna irvokkaalta vitsilta, sen verran perfektionistinen revittaja olen (ainakin ollut).

Tosissani koetan nyt pienin askelin muuttaa tapojani. Ei mitaan poppakonsteja, vaan jos saisin sisaistettya ja muutettua kaytannoksi ensin muutaman perusasian: riittavasti unta ja lepoa, liikuntaa ja terveellinen ruokavalio, luulen etta suurin osa “ongelmistani” olisi ratkaistu. Alkoholista luopuminen tuntuu muutoksista helpoimmalta, kumma kylla.

Matkalla parempaan tasapainoon,

Woody

Tosi pitkästä aikaa kirjoitan tänne - en ole edes kuukausiin käynyt lukemassa Päihdelinkkiä.

Tuli halu kirjoittaa omasta positiivisesta raittiuskokemuksesta. Luin vanhat kirjoitukseni lävitse ja palautui aika hyvin mieleen ne silloiset tuntemukset. Nyt on paremmin ja olen kaikenkaikkiaan tyytyväinen:

Olen ollut juomatta alkoholia 2009 heinäkuun lopulta. Olen selättänyt monenmonta ryypiskelyhenkistä tilaisuutta, mutta ennenkaikkea olen lopettanut iltatissuttelun. Enää ei tee mieli juoda ja sekoittaa päätäni. Jatkoin sitä lopettamista jo hyvän aikaa, vuosia. Kun päätöksestä oli kulunut pari viikkoa, aloin aina epäillä onko se alkoholi oikeestaan niin paha ongelma ja josko kuitenkin kokeilisin nauttia sitä hallitusti. Nyt en aio kokeilla.

En ole tehnyt mitään loppuelämän päätöksiä, mutta alkoholiton elämä sopii minulle loistavasti. Yllättävän helposti olen selvinnyt mieliteoista ja muiden kyselyistä ja ihmettelyistä miksi en juo. Puoliso juo olutta ja viiniä silloin tällöin. Muutaman kerran kun oikeen kova stressi on iskenyt päälle, on käynyt mielessä pulloon tarttuminen. Mutta tilanne on mennyt hyvin helposti ohitse, enkä ole kokenut kieltäytymistä vaikeaksi.

Eli tsemppiä kaikille lopettamista opetteleville tai harkitseville… Ai niin - kiitos kuuluu Päihdelinkille mun juomisen lopettamisesta. Mitään muuta “apukeinoa” en ole käyttänyt enkä oikeastaan harkinnutkaan.

Woody

Tulin pistäytymään Plinkissä - taas pitkästä aikaa.

Lueskelin hetken jotakin ketjua ja huomasin siellä keskustelua siitä, mitä palstalta hävinneille on tapahtunut… Omasta puolestani voin todeta, että hyvää kuuluu alkottomalla rintamalla. Ilman alkoholia reilusti toistavuotta (heinäkuussa 2009 loppui) ja elämä alkotta on normalisoitunut kaikkineen. Mitään apukeinoja tai ismejä ei ole käytössä ollut, ehkä jonkinmoinen omasta terveydestä huolehtiminen nousi vain tärkeimmäksi.

Huolethan ei elämästä katoa vaikka alkoholi jäisikin. Itse olen sairastunut uudelleen syöpään, mutta taistelu jatkuu enkä tähänkään tarvitse alkoholia sekoittamaan tilannetta.

syysterveisin,
Woody

Terveydestään huolehtimista se raitistuminen onkin ja varmasti mitä parhain apukeino saada itsensä tekemään asioista oikeat johtopäätökset. Kukaan ei tarvitse alkoholia mihinkään, ellei sitten pakkasmittariin, mutta kenenkään terveys ei vaadi saada juoda sitä ensimmäistä tänään, eikä edes huomenna.

Se on kyllä harmi, että joudut taistelemaan tuon syövän kanssa. Toivottavasti saat parasta hoitoa siihenkin.

Ja taas on melkein vuosi siitä, kun edellisen kerran vierailin Plinkissä lueskelemassa mitä tänne kuuluu.

Minulle kuuluu hyvää: raittiutta on jatkunut nyt pitkälle yli kaksi vuotta enkä ihan heti näe tarvetta muutokselle. Kirjoitin vuosi sitten, että olin sairastunut uudelleen syöpään. Sain asianmukaiset hoidot ja olen toipunut erinomaisesti. Samanaikaisesti pitkä avioliittomme vaati perusteellista remonttia ja elämä oli todella myrskyisää. En ratkennut juomaan, mistä olen erityisen ylpeä. Olen äkkipikainen luonne ja jos pullo olisi ollut kädenulottuvilla, olisin ehkä siihen tarttunut. Aina ehdin kuitenkin harkita mitä sen jälkeen tapahtuisi, kun olisin itseäni lohduttanut juomalla… Koskaan en seuraavana päivänä katunut, etten ollut juonut. Avioliitto saatiin raastavien keskustelujen jälkeen palautettua raiteille ja nyt on asiat siltäkin osin kunnossa. Olemme ehtineet muuttaa jälleen kerran uuteen maahan.

Minua ei enää “pelota” miten selviän loman / lentomatkan / vierailun / juhlat tai vaikka joulun ilman alkoholia. Vieläkin moni ihmettelee miksi en juo. Joillekin olen kertonut todellisen syyn. Useimmille olen kuitenkin sanonut, ettei alkoholi sovi minulle, en voi hyvin jos juon. Jos tuputetaan, sanon kiitos ei, etkö kuullut mitä sanoin.

Olen tavattoman onnellinen siitä, että ymmärsin kuinka tärkeää raittius on hyvinvoinnilleni.

Syysterveisin, Woody

.