Utu-untamo esittäytyy

Hei kaikki. Olen Utu-untamo ja olen alkoholisti.

Tämän on minulle suuri askel. Olen myöntänyt sen itselleni ja nyt kerron sen täällä. Kerron sen ihmisille nimimerkkien takana. Kerron sen jollekin. Minä olen menettänyt rohkeuteni ja kynnys puhua avoimesti kasvotusten on liian suuri. En pysty kestämään sitä. En pysty kestämään itseäni. En häpeää, en salailua. Kaikkea sitä, mitä juomisen peitteily aiheuttaa minulle ja ihmisille ympärilläni.

Olen muuttunut. Alkoholin käyttö on kestänyt enemmän tai vähemmän koko aikuisikäni. Aluksi se oli viikonloppuihin sijoittuvaa. Join suuria määriä, mutta suhteellisen harvoin. Alkoholi toi minusta esiin miellyttävän puolen.

Tämä jatkui opiskeluaikana. Olin sosiaalinen ja menin paikkoihin. Tapasin ihmisiä. Lähes aina mukana oli alkoholi. Join suuria määriä, mutta en jatkanut juomista seuraavana päivänä krapulassa. Minulla oli kontrolli. Toisinaan kontrolli oli yksinkertaisesti raha. Ylimääräistä rahaa ei ollut alkoholiin. Halusin urheilla. Olin tavoitteellinen. Elämä tuntui menevän eteenpäin ja tapasin ihanan naisen, joka täydensi elämääni. Kaikki oli hyvin. Olin onnellinen.

Opiskelujen jälkeen menestyin työssäni. Nautin mitä tein. Minulla oli harrastuksia ja ystäviä. Elämä oli mukavaa.

Alkoholismi tuli elämääni salakavalasti. Lopetin suurien määrien juomisen lähes kokonaan. Tissuttelin iltaisin. Aluksi se oli pari olutta tai lasi viiniä ruoan kanssa. Viikonloppuisin saatoin juoda enemmän, mutta harvemmin enää pahaan krapulaan asti. Alkoholi ei määrännyt minua vaan minä määräsin alkoholia.

Nyt, Suomen itsenäisyyspäivänä vuonna 2019, tilanne on toinen. Minä en määrää alkoholia, vaan alkoholi määrää minua. Olen täysin itseluottamuksen menettänyt, itsesääliin taipuva ihmisraunio. Minua ahdistaa ja hoidan sitä alkoholilla. Tällä viikolla join jokaisena päivänä. Lähes päivittäinen juominen on jatkunut ehkä kaksi vuotta. Tai en minä tiedä. En muista enää tarkasti. Elämä on Utuverhossa harhailua. En pysty nukkumaan yli 4 tunnin jaksoja. En voi mennä nukkumaan selvinpäin. Ajatukseni pyörivät kehää ja olen vaihnoharhainen. En tiedä keneen voin luottaa. Aloitekykyni on olematon.

Tämä on käännekohta. Menetin kyvyn tehdä nykyistä työtäni ja kohta menetän vierelläni olevan tärkeimmän ihmisen. Tähän on tultava muutos, ennekuin on liian myöhäistä.

Palaamisiin,

Utu

Tänään olet loppuelämäsi ensimmäisessä päivässä.
Minä olen myös juonut samoin kuin Sinä nyt.
Minä join kaksi vuotta, joka ainoa päivä ja yö. Se oli pitkällisen juomahistorian päätepiste.
Elin vain juodakseni. Suunnittelin kaiken kaljan ehdoilla. Kaljalla aloitin aamun ja kaljalla lopetin päivän. Yöllä heräilin usein, nukuttuani muutaman tunnin, kuten Sinäkin. Yöllä herätessäni avasin kaljan, join ja poltin tupakan. Join toisen ja kellahdin sohvalle, kunnes aamu uudella kaljalla alkoi.

Tervetuloa kirjoittelemaan. Älä suotta täällä häpeile.
Ota kaikki apu vastaan minkä vain saat.
Suurin apu minulle oli kun itse halusin oikeasti muuttua. Aloin myös tekemään pieniä muutoksia, suurien muutosten kanssa.

Tervetuloa, Utu-untamo!

Rohkean ja hyvän askelen olet ottanut, kun kirjoitit tänne. Meitä kirjoittajia on täällä monenlaisia entisiä tai nykyisiä juomareita. Jokainen on halunnut muutosta elämäänsä ja saanut raittiutta eri pituisia määriä. Sinulla on samat mahdollisuudet hyvin yksinkertaisella, mutta joskus vaikealla tavalla: on pidättäydyttävä ensimmäisestä ryypystä. Voimia sinulle siihen!

Päivä kerrallaan

Hei Utu-untamo, ja tervetuloa joukkoon!

Oli surullista mutta myös rohkaisevaa lukea kirjoituksesi, koska siinä oli näkyvissä yksi asia, joka on olennaisen tärkeä: ole rehellinen itsellesi. Älä syytä muita tilanteestasi. Tästä huomiosta lähtee muutos. Koska syy on sinussa, sinä ja vain sinä voit myös ratkaista ongelman. Mutta helppoa se ei ole, kun kirjoitat ettet edes muista, kuinka kauan olet juonut päivittäin tai lähes päivittäin.

Toinen tärkeä asia: avuttomuus alkoholin edessä. Kerrot, ettet sinä käytä sitä vaan se käyttää sinua. Se on tärkeä havainto. Siksi tarvitset apua ja sinun pitää uskaltaa pyytää ja ottaa sitä vastaan. Yksi kynnys on ylitetty, kun kirjoitit tänne. Muita keinoja on paljon, ja tällä sivustolla on niihin linkkejä. Jos olet vielä työelämässä, työterveys voisi olla yksi paikka aloittaa. Sitten on AA ja muut vertaistukiryhmät. Antabus on auttanut monia ainakin alkuun. Niistä kaikista löydät paljon kokemuksia, kun lueskelet näitä sivuja.

Onnittelut sinulle, olet ottanut ensimmäisen askelen kohti raittiutta. Tie ei ole helppo, mutta sitä ei tarvitse kulkea yksin.

Tilanne on vaikea, mutta ei ylitsepääsemätön. Jos unettomuus on paha suosittelisin heti alkuun muutaman pvn laitoskatkoa. Siellä saa hyvät lääkkeet sekä vieroitusoireisiin että unwttomuuteen. Parin hyvän yöunen jälkeen ja ilman krapulaa on paljon helpompi lähteä työstämään alkoholiongelmaa vs unettomana ja krapulassa. Jos et ennen ole katkolla ollut niin ihan inhimillisiä paikkoja ovat ja ihan “tavallisia” ihmisiä siellä on, itse kun olen yli 10 kertaa sellaisella ollut :confused: Sinne pääsee esim päihdepolin kautta. Suosittelen myös antabusta, itselläkin nyt käytössä ja jotenkin psykologisesti ainakin itselleni tosi hyvä koska ei tarvitse käydä sitä jatkuvaa " joisinko vai en" - kamppailua kun tietää ettei yksinkertaisesti voi juoda.

Moi,

Tervetuloa joukkoon. Tuossa vaiheessa aivokemiat on ihan sekaisin ja olo ihan karmea. Itse ajauduin emännän avulla päivystykseen ja sain sitä kautta apua alkuun, myönsin itselle että olen voimaton. Häpeä astella hoitoon oli hirveä, mutta kun sain apua ja ylitin tuon kynnyksen niin sen jälkeen moni asia korjaantui.

En osaa ketään neuvoa mutta oma kokemus on että tärkeintä on saada juominen poikki. Kaikki avut käyttöön mitä löytyy, viina on todella voimakas vastustaja.