Olisi kiva saada kokemuksia, miten oikeasti lapsi on käyttävällä mielessä??
Kun meillä isi lähti käyttämään pitkän puhtaana olon jälkeen, pojan ollessa 4kk…( tuo 4kk lapsi oli hänelle kaikki kaikessa)
Nykyään käy aina vain harvemmin…
Ja itsellä vaikea ajatella kuinka voi lapsen antaa jäädä taka- alalle ja mietin että muistaako hän ikinä lastaan? =(
Odottelin josko joku sulle vastaisi, mutta varmaan tilanteesi on niin erilainen kuin muilla täällä, ettet sen takia saanut vastauksia.
Minäpä siis vastaan; lapsi jää toiseksi. Niin kauan kun isä on huume/päihderiippuvainen tapaamisia on syytäkin rajoittaa. Pahinta on se, että vierestä joutuisit katselemaan, kun lapsi reppu selässä luvattuna aikana venaisi isää ikkunassa ja tälle olisikin “tullut muuta”. Miten silloin selittäisit, että se “muu” oli nyt tällä kertaa iskälle tärkeämpää. Helpomalla pääset, kun päätät, ettei nyt ole edes syytä tavata. Säkällä löydät uuden miehen, joka ottaa vastatakseen siitä kuuluisasta miehen mallista, jollei joku muu, vaikkapa pappa, jo siitä vastaa.
Päihdeongelmaisesta et pelikaveria vanhemmuuteen saa, se on ikävä fakta…
Hyvää tai ainakin parempaa uutta vuotta sinulle kuitenkin! 
Kiitos vastauksesta… 
Itse olen odotellut aikanani alko äitiäni reppuselässä ja aina piti purkaa reppu, kun äiti ei tullutkaan…=(
Jotenkin vaan haluaisin uskoa että lapseni ISI olisi eri sorttia, mutta se on kyllä ihan taivaan tosi että kaikki jää toiseksi päihteiden rinnalla…
Nyt olen saanut voimia laittaa tapaamiset jäähylle, sillä kaksi viimeistä tapaamista on ollut katastofeja=(
Viimeisimmällä käännytin ovelta…
Katsoin parvekkeeltta kun toinen sielä laahusti ja itki, pahaa teki, mutta me voimme paremmin lapsen kanssa…va
Edelleen uskon, että hänellä olisi poikaa ikävä, niin kuin aina soittaessa sanoo- viimeksi tänää…
Mutta eipä tuo koskaan kysy ees pojan kuulumisia…
Veikkaan että enemmän mielessä ruoka ja lämmin sohva
Hei Hipsulavei,
Siskoni exä odotutti lastaan monet vuodet, kun sattui juomaputki päälle. Erosivat kun poika oli 5v- Oli raastavaa katsoa pikkumiehen pettymistä monen tunnin turhan odotuksen jälkeen, tätä jatkui eron jälkeen vielä pitkään. Repun kanssa hänkin odotti ja sisko yritti selitellä… 
Kyllä hän rakasti poikaa, mutta riippuvuus on sairaus siinä missä esim. mielenterveys ja he eivät ole oman itsensä herroja. Päihteet vievät miestä…
Nykyisin siskoni exä on raitis, kun sisuskalut ei kestä juomista. Tehon kautta elävien joukkoon… Mutta poika, nyt itsekin aikuisena, on ok isänsä kanssa nykyään:)
Toivotaan, että poikasi isä vielä joskus palaa hänen elämäänsä…Ole tiukka, sillä edesautat poikasi isää raitistumaan ja suojelet poikaasi ja itseäsi. Varmasti hän kuitenkin lastanne rakastaa, ne aivokemiat ovat vaan häiriintyneet 
Kiitos voimia antavasta viestistä!
On kurja päivä toisensa jälkeen kieltää ISIä tulemasta poikansa luokse…
Katkokin siirtyi TAAS ENSI viikkoon ja mietin miten hän jaksaa sinne asti kitkutella…
Tai että jos päästäisin hänet vielä kerran tulemaan sekaisin…
Mutta pysyn kovana kun olen nyt jo toven pysynytkin ja olen myös huomannut, että enemmän hän on yhteyksissä kun asetan rajoja…
Mutta, eipä ole yhdessäkään puhelussa kysynyt lapsestaan… rahaa yrittänyt lainata senkin edestä…
Älä Hipsulavei anna nyt periksi, sillä silloin katko saattaa siirtyä hamaan tulevaisuuteen ja sanoiltasi menee uskottavuus Pysy lujana…Jaksamista ja voimia Koita keksiä jotain kivaa tekemistä lapsesi kanssa
Moi!
Mieheni oli sekakäyttäjä, eli viinasta raskaimpiin aineisiin kävi kaikki. Valitettavasti mitä pidemmälle käyttö meni, sitä vähemmän hän jaksoi huomioida lapsiaan. Monta kertaa esim. viikonloppuna kun olin töissä, sain puhelun lapsilta: "isiä ei näy. ruokaa ei ole laitettu, pelottaa jne. Muutaman kerran oli pakko lähteä töistä (ja siellähän ei tykätty, mutta lapset menee kaiken edelle) ja laittaa ruokaa ja antaa vaatetta, pitää sylissä ja lohdutella. Sieltäpä se iskä sitten jossain vaiheessa kömpi kotiin muistamattomana ja pahimmillaan vainoharhaisena ja väkivaltaisena.
Joskus iskä löytyi kesällä juodut pullot viereltä sammuneena helteeseen. Otimme arvotavarat talteen ja heitimme paitaa päälle ettei aivan palaisi.
Omasta kokemuksesta en enää asuisi sellaisen isukin kanssa päivääkään yhdessä, ennenjuin hän olisi hoitanut asiansa kuntoon. Valitettavaa kun on, et aineet menee aina edelle…jopa omia lapsiakin!
Äippä41
Kuulisin mieluusti, että miten isi nykyään? onko kunnossa ja onko lapset miten hänen elämässä mukana?
Meidän ISI lähti siis jo vuosi sitten pois ja käy epäepäsäännöllisesti poikaansa tapaamassa…
Että onneksi emme joudu pojan kanssa näkemään ihan kaikkea, mutta vanhasta suhteestani käyttävään mieheen tiedän mitä se elämä suunnilleen on…
Mietin vaan onkohan pojallani koskaan isää enää…
