Umpikujassa

Hei Tiikeli!
Kuinka voit? Olethan hakenut apua?

Voimia, älä luovuta!

Tähän väliin on mahtunut mm. itsemurhayritys, en tiedä miten olen täällä edelleen. Kiitos kuitenkin siitä, että olen. Olen käyttänyt reilun viikon aikana käsittämättömät määrät alkoholia. Olen hakenut apua, mutta oikeastaan en ole ottanut sitä vastaan, en ole jaksanut. Kuulostaa tylsältä ja tympeältä ja ehkä ajattelemattomaltakin. Huomenna sen teen, menen katkolle. Ehkä sitten tää “päiväkirja” saa oikeasti alkunsa.

Moikka. Lueskelin vähän sun stooriasi ja mietin, et mahtaako sulla olla ongelmia sekä alkoholin että päihteiden käytön vuoksi myös itsetunnon ja mielenterveyden kannalta? Noi itsari jutut ja ajattelutapa viittaa vaan vahvasti siihen suuntaan? Itse sairastan 2-suuntaista mielialahäiriötä ja siihen mulla on lääkitys käytännössä lopun ikääni. Joo, kuullostaa karulta mut itse en sille mahda mitään. Saattaisin tietää sulle sopivan ryhmän facebookissa, jos vain tuntuu vähänkin siltä.

Itsetunto on kyllä aivan nolla enkä tiedä, miten ihmeessä lähtisin työstämään sitä. Skitsofrenia myös taustalla, mihin myöskin käytännössä lopun ikääni lääkitys.

Ok. Aavisteliknkin et jotain vastaavaa voi olla taustalla. Facebook ja KAKSOISPISTE, rekkaa ittes sinne ni ymmärrät ettei olla todellakaan ainoita täällä tallaavia mielenterveyspotilaita, joilla samanaikaisesti taustalla voimakas alkoholin ym. päihteiden käyttö. Se on ryhmä jossa ei tuomita, ei vaadita mitään eikä osoitella sormella et oletko sairas vai juoppo, vai kenties molempia. Mulle henkilökohtaisesti se ryhmän löytäminen oli aikamoinen taivaanlahja ja sen myötä alkoi tarkastelemaan myös itseään toisesta näkökulmasta.

Ps. se verran muille alkoholismista kärsiville, ni tuohon ryhmään on aika turha liittyä jos ei omaa vakavia mielialan häiriöitä ym. vastaavaa vaikka olisi vesiselvä. Alkoholisti on alkoholisti, mieleltään sairastunut on usein kaltoin kohdellun ja epäreilun keinoin hyväksikäytetty uhri, jota varjostaa ilman hoitoa koko lopun elämää kestävä sietämätön paine, mitä sitten lääkitään itse alkoholilla ja lääkkeillä ym.

https://www.paihdelinkki.fi/sgn/tietopankki/tietoiskut/kaksoisdiagnoosi

Klikkasin “liity ryhmään”, siinä lukikin hetken “odottaa”, mutta nyt taas “liity ryhmään”. :frowning:

Pärjäätkö huomiseen? Ethän tee itsellesi mitään?

Sen voin luvata, en tee itselleni mitään nyt, pärjään huomiseen. Toivottavasti saan toivomani avun huomenna!

Hyvä! Toivottavasti saat apua huomenna!

Sun pitäis kyl päästä siihen ryhmään, ehdottomasti. Siis Plinkki on nimensä mukaan päihdejuttuja, mut toi KAKSOISPISTE käsittelee sekä juomista et mielenterveysjuttuja yhdessä ja samassa nipussa. Monelle suuri apu jos ei ole ketään joka ymmärtäisi.

Mulla puuttuu kuva Facebookissa, siksi en päässyt siihen ryhmään. Täytyy keksiä joku otos.

Enkä ole vieläkään jaksanut hakea apua tilanteeseeni, vaikka aikomus oli suuri, toivottamalta toistaiseksi näyttää. Vielä jonain päivänä.

Luin sun ketju alusta lähtien, Tiikeli ja heräsi vähän huoli susta. Mainitsit päihdepolin ja psyk…polin, kumpaankin voisit varmaan soittaa nyt akuutissa kriisissä. Mainitsit perussairauden, skitsofrenian, ja masennuksen. Hankala yhdistelmä mukaanlukien juominen ja itsetuhoisuus. Koita hakea nyt virka-aikaan apua itsellesi, jooko? Sitä varten ne ihmiset siellä on, auttamassa. Sun eläimet tarvitsee sua ja pahan oli on väistyttyä( koska kyll se väistyy jonain päivänä) elämä näyttäytyy elämisen arvoisena. Usko pois, puhun kokemuksesta, ja vähän myös ammatillisesti. Pidän sille peukkuja, kirjoita mitä sulle kuuluu, kun jaksat

Ihan lyhyttä ja ytimekästä päivitystä, tänään haen apua, toivottavasti katkolle. Ei tää tilanne voi jatkua näin.

:slight_smile:

Huomenta Tiikeli,

Vaikka kynnys saattaa tuntua korkealta, niin yritä vain rohkeasti mennä katkolle. Monta kertaa olen katkoa yrittänyt, mutta ne ovat olleet liian lyhytkestoisia. Nyt viimeismmän kerran olin hoidossa yhdeksän päivää, ja helpotuksen tunne oli suunnaton. Ensiapuna olivat tietysti lääkitys ja turvallinen ympäristö, mutta myöskin empaattinen ja asiansa osaava henkilöstö. Kukaan ei osoitellut tai syytellyt, vaan sekä lääkärit ja hoitajat olivat alansa huippuosaajia. Ja kaikki tämä siis paikallisessa terkkarissa…
Kotiin pääsypäivänä oli olo kuin Bambilla liukkaalla jäällä huojuvine jalkoineen, mutta pientä toivonkipinää oli jo nähtävissä. Nyt olen ollut viisi viikkoa juomatta, ja pääkoppakin on rauhoittunut. On ehkä muna ja kana -efekti, mutta pohjalla saattaa piillä masennus ja toivottomuus, jota alkoholi vain ruokkii. Olen ollut lääkevastainen, mutta nyt sain Venlafax-reseptin, joka ainakin minulla on toiminut hyvin. Käyn sen lisäksi juttelemassa päihdepuolen työntekijän kanssa kerran kahdessa viikossa, joka myöskin helpottaa.
Jokaisella on tietystikin omat keinonsa selviytyä, mutta tämä on toiminut minun kohdallani.
Iso halaus sinulle, ja tsemppiä matkaan!

Hyvä juttu, Tiikeli, toivottavasti saat jo tänään apua! Voimia, kyllä asiat paremmaksi muuttuu, kun itse niihin yrittää vaikuttaa.

Katkolla! Kirjoittelen lisää täältä päästyäni. Ei aikomusta juoda enää!

Hienoa! Mukava kuulla!

:slight_smile: