Umpikujassa

Hei sisko älä luovuta vielä
me ollaan vihdoin oikeella tiellä
matka on pitkä ja kivinen
mutta älä pelkää
Mä otan sut vaikka reppuselkään

Älä Tiikeli anna periksi! Oot selvästi masiksissa, nyt olisi hyvä hetki etsiä hyvä terapeutti ja psykiatri?! Selviät kyllä! Luulin kuolevani, kun lopetin unilääkkeiden käytön, se oli kamala tie koko bentsoriippuvuus. Mutta täällä vielä olen ja itseasiassa onnellisempana kuin koskaan ennen. Tsemppiä taisteluun!

Mä olen niin luovuttanut, niin luovuttanut… Ei mulla muuta.

Hei Tiikeli! Et luovuta nyt, älä luovuta! Näin vain viimeisen kirjoituksesi ja mulle tuli kiire vastata! Mä en käy täällä joka päivä, mutta nyt kun oma tilanne parempi, niin huolettaa kaikki, jotka ovat samassa tilanteessa, kuin minä silloin kerran … ja toisenkin kerran!

Tiikeli …? Jotain muuta just nyt … kirjoitellaanko huomenna … illalla?

Aiemmissa viesteissä on ollut juttuja, joihin haluaisin kommentoida, mutta nyt olo on niin alakuloinen neljän päivän putken jälkeen, että jätetään se tuonnemmaksi. Nyt ei huvittaisi raittius, mutta tiedän, että parin selvän päivän jälkeen olo tuntuu jo paremmalta. Sitä kohti yritetään taas. Ei vaan ole oikein uskoa itseen.

Hei! Hyvä, kun kirjoitit, mä vähän jännitin koko päivän. En mä itse asiassa osaa muuta sanoa, kuin että ota nyt ainakin rauhallisesti, että tulet fyysisesti parempaan kuntoon. Sulla oli ainakin niitä lemmikkejä, jotka tarvitsee sinua. Tiedänhän sen, että juomaputken jälkeen tuntuu aika toivottomalta, mutta kun parin päivän päästä olet vähän paremmassa kunnossa, niin on helpompaa ajatella eteenpäin. Jaksatko tehdä suunnitelmia, että olet juomatta? Saatko apua siihen? Kunhan pääset alkuun, niin voit harkita jotain apua. Jos olet masentunut, niin tarvitset ehkä siihenkin apua. Käy täällä lukemassa, jos se ei ahdista ja kirjoittele, kun jaksat!

Korkkasin juuri oluen, itken ja mietin, ettei mulla ole voimia lopettaa. Taas huomenna odottaa masennuskrapula. Valheellisesti kai uskottelen itselleni, että voisin vielä onnistua ottamaan silloin tällöin, niin ettei alkoholi hallitsisi minua, vaan minä sitä. Se on kohdallani sanomattakin selvää, ettei niin tule tapahtumaan. Saan kyllä apua sekä päihdepolilta juomiseeni että psyk. polilta masennukseeni, mutta tuntuu, että olen jämähtänyt tiettyyn vaiheeseen enkä pääse eteenpäin. On keinoja olla juomatta, mutta tasaisin väliajoin työnnän ne kokonaan pois mielestä ja annan alkoholin viedä.

Minulla on kissoja, jotka iloisina tällä hetkellä tuossa juoksentelevat. Parasta elämässäni. Mutta onhan se niinkin, että kissat voivat paremmin, kun minäkin voin.

Takana on myöskin bentsoriippuvuus, mutta siitäkin, kuten tupakasta, olen päässyt taistelemaan irti. Miksi alkoholin kanssa on niin tuhottoman paljon vaikeampaa?

Kiitos kaikille mukavista viesteistä! Tuli parempi olokin, kun tänne vähän nyt kirjoitteli.

Tiikeli kirjoitti

Toipumisen ensimmäinen edellytys alkoholistilla on murskata harhaluulo, että vielä joskus oppisi hallitsemaan alkoholinkäytön. Kun sinulla on keinoja olla juomatta, sinun on nöyrästi rohjettava toimimaan päivä kerrallaan niitten mukaan.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Huomasin jo edellistä viestiä kirjoittaessani, että sivuutin ne keinot, joiden turvin olla juomatta. En edes halunnut ajatella niitä, koska juominen on niin paljon tärkeämpää. Ehkäpä siitä seuraavassa viestissä.

On hassuttanut tää otsikointini, kun alunperin en tarkoittanut olevani umpikujassa, vaan tien risteyksessä, missä en osaa valita, kumpaan suuntaan lähteä.

Toisaalta tuo umpikujassa otsikointisi voisi tarkoittaa sitäkin, että olet alkoholin suhteen umpikujassa eli muuta keinoa ei ole kuin totaalinen juomisen lopettaminen. Olet päässyt eroon tupakasta ja bentsoista. Sinulla on hoitosuhde olemassa. Ei siis ollenkaan huonot lähtökohdat päästä eroon myös viinasta. Nyt vaan juomattomia päiviä alle, niin varmasti helpottaa.

Minä pidän itse kovasti kissoista ja ne ovat viisaita eläimiä. Ne tietävät, että sinulla on voimaa päästä viinastakin eroon.

Voimia!

Pikku hiljaa kommentoit, kun jaksat! Minäkin tykkään niin kissoista, niillä on persoonallisuutta! Valitettavasti allergian takia meillä ei voi kissaa olla. Hyvä, että sulla on apua. Minä yritin liian kauan sinnitellä yksin, ennen kuin myönsin, että yksin en selviä … Sinnitellään parempaan!

Juu, tää jaksaminen on vähän kortilla, kun ei edes kaikkeen, mihin haluaisi, saa kommentoiduksi. Ajan kanssa.

Eiliseltä jäi neljä olutta, jotka jo kiskoin. Huomenna oisi tärkeää menoa, herätys kuudelta ja ei auttaisi olla krapulassa, mutta mieli halajaa kuitenkin kauppaan ostamaan lisää olutta. Koitan olla menemättä. Oluesta tulee vain paha mieli ja väsynyt olo.

Eilen tuli soitettua kriisipuhelimeen, kun olin kännissä ottaa lääkkeitä yliannostuksen. Alkoholi ei vaan sovi minulle, kun sitten tulee tällaisia ajatuksia. Selvinpäin en moista tekisi vaikka kuinka paha oisi olla.

Sinnitellään! :exclamation:

Minä käytin tätä ajatusta jossain vaiheessa; risteys, josta lähdin kulkemaan eteenpäin. Palasin jokusen kerran samaan risteykseen, mutta en halunnut vaihtaa suuntaa, halusin vain juomattomuuteen. Jatketaan eteenpäin!

Nimenomaan! Kaikki ok?

Mistä epäilet, että olisi psykoosia tulossa?

Oletko hakeutunut avun piiriin? Mä en oikein tiedä, mitä siinä tilanteessa pitäis tehdä…? Tai onko olo yhtään parempi?

Viikon juomaputki, pakko hakea tilanteeseen apua heti maanantaina… En jaksa enää.

Heti maanantaina? Ei heti nyt kuitenkaan?
Meinaan vaan, että voi alkaa soitella ihan heti eri paikkoihin kun maanantai on niin kaukana
ja siihen mennessä on mieli saattanut jo muuttua, jos vaikka olo olisi hiukan helpottanut…

Ai minne ottaa yhteyttä?
Päivystykseen, kaikenlaisia puhelinpalveluja on, täälläkin on lista paikoista.
Ja millaista hoitoa olit ajatellut? Joihinkin paikkohin voi olla käsittääkseni yhteydessä yötä päivää ja
mennä hoitoon heti huomenna…

Ajatuksia esitän vaan. Pärjäile ja hae todellakin apua sitten maanantaina, jos ei ennen onnistu.

Haethan apua viimeistään maanantaina?!