Ukko aloitti sen taas!

Nyt on pakko avautua. Oon ollut niin totaalisen hermorauniossa.
Perjantai-päivänä kaikki oli vielä hyvin. Lapsemme on 4:n vanha. Olimme alkamassa aterioimaan, mieheni oli tullut normaalisti noin puolikuudelta kotin, jonka mieheni myös nopeasti lopetti ilmoittamalla, että tänään taitaa sitten alkaa vauhtiviikot.
Olin todella toivonut, että tuota sanaa en joutuisi enää koskaan kuulemaan. Vauhtiviikot tarkoitti amfetamiinia ja paljon typeriä ideoita. Minä sain täydellisen raivarin, joka ajattelemattomuuttani säikäytti lapsemme pahanpäiväisesti, hellyyttelimme lastamme tovin.
Kun lapsi rauhoittui ja minäkin olin saanut itseäni hieman kasattua, pääsimme vihdoin “keskustelemaaan”, että miksi juuri tänä perjantaina hänelle tulee mieleen sanoa tuollaista, jota hän ei kohta puoleentoistavuoteen oo sanonut? Se vastaas vaan: Ei sitä pakko oo messiin lähtee. Meikä menee… olin hankkinut lapsenlikan ja kaikki valmiiks, mut vittu ei sit. Tehään vaan näin kuin ennenkin."
Nyt aloin pudota kärryiltä: “Ai niinku sillon joskus?”
“Vitut, vaan niin ko mää oon viimeset puol vuotta tehny. Vetäny selkäs takana.”. Mä en voinu uskoa, että se tekis mulle noin. Heitin sen pihalle lapsi on nyt mulla. Ukosta sen verran tietoo, että on vissiin jossain kaverinsa luona bunkannut. Yheltä tuttavalta sitten kuulin, että se oli ukkoni siellä mestassa sellaista puhellut, että ei aio lopettaa vetämistä, kun tää kerran pysyy hanskassa.
Se ei tajuu, että kohta alkaa taas se helvetillinen vauhtirumbaÄrsyttää!!!.