Täällä yksi, jolle alkoholi on ongelma. Olen 38-vuotias nainen. Olen naimisissa, mutta ei lapsia.
Tässä hieman taustaa: Lapsuudesta muistan, että isä ja äiti ottivat joskus, mutta alkoholia ei lapsilta piiloteltu. Lapsena sain joskus lasista maistaa ja pahalta silloin maistui. Suvussa on kyllä alkoholismia. Isäni eno oli tuurijuoppo, mutta koskaan muista nähneeni häntä täysin selvinpäin. Kummisetäni, jota en tuntenut, mutta tiesin hänet, oli rappioalkoholisti. Hän kuoli viinaan 35-vuotiaana, mutta kuvan perusteella häntä olisi luullut 60-vuotiaaksi. Muutenkin suvussa ei ole lasiin pahemmin syljeskelty.
Äitini kuoli, kun oli 14 ja se oli shokki. Olin meistä (meitä on 3 siskosta) selkeiten äidintyttö ja muutenkin olen meistä kaikkein herkin. Kuopus, kun olin ja kiltti, niin muut taisivat pitää minua kynnysmattonaan. 15-16v join ensimmäisen kerran. Tuolloin juominen oli satunnaista. Lukiossa aloin käymään kavereiden kanssa baareissa, mutta en silloinkaan kovin usein. Juominen lisäntyi, kun muutin pois kotoa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Alkoholimäärät kasvoivat ja minulle alkoi tulemaan muistikatkoksia ja välillä minut piti viedä kotiin, kun olin huonossa kunnossa. En hallinnut juomistani. Muutin opiskelupaikkakunnalta kotikaupunkiini takaisin. Jonkun aikaa meni ihan hyvin. Mutta edelleenkään en juonut usein, mutta määrät vain kasvoivat. Teloin itseäni ja heräsin milloin mistäkin. Vuosia kului ja homma jatkui samana, vaikka silloin tiesin, että tämä on ongelma.
Menin 2003 naimisiin ja ajattelin, että nyt saan elämäni haltuun. Mieheni on alkoholistin lapsi ja hänelle ollut kova paikka, kun vaimo ei hallitse juomistaan. Hän on saanut hävetä minua monet kerrat, kun en ole hallinnut juomiseni määrää. Olen monet kerrat luvannut muuttaa tapojani. Mutta juon paljon ja nopeasti. Ei hyvä yhdistelmä. Viimeisen vuoden aikana juominen on lisääntynyt ja erityisesti kesä on aina ollut minulle sen osalta vaikeaa. Mutta nyt on tullut mukaan mieheltäni salaa juominen ja juomisen peitteleminen. Mies alkaa syystä olla väsynyt ja en yhtään ihmettele. Moni olisi jo varmaan lähtenyt menemään luotani. Kuitenkaan en halua juomisella pilata parisuhdettamme ja tiedän, että tämä tulee pahenemaan entisestään.
Aiemmin en ole pystynyt myöntämään, että alkoholi on minua vahvempi, jota vastaan en pysty tappelemaan. Kohtuudella alkoholia en osaa käyttää. Ainoa vaihtoehtoni on täysraittius. Viimeisin juominen tapahtui 3 päivää sitten. Mies oli iltavuorossa ja päätin ostaa siideriä. Ostin 7 tölkkiä 0,5l siideriä. Ajattelin, että mies ei huomaa, että olen juonut. Miten ihmeessä ei olisi huomannut. Minusta huomaa jo muutaman oluen jälkeen.
Asia on nyt siinä pisteessä, että kissa on nostettu pöydälle. Huomenna olen menossa alueemme AA-kerhoon. Kyseessä avoin tapaaminen ja mieheni lupasi tulla kanssani sinne. Hieman hermostuttaa, mutta toisaalta olen helpottunut olo, kun olen ongelmani pystynyt myöntämään itselleni. Mutta tiedän, että tieni tulee olemaan kivinen, mutta ymmärrän, että muuta vaihtoehtoa ei enää ole.
) jotka todellakin tietävät mitä olet juuri nyt käymässä läpi.
Tosiaan olen huomannut, että fikusa porukkaa täällä näyttää olevan.
Menen sitten sunnuntaina. 
Mies oli viime viikonloppuna Santahaminassa koulutuksessa. Perinteisesti olen juonut, kun mies ollut poissa. Nyt ei tullut edes mieleenkään. Oli ihana herätä ilman morkkista ja krapulaa. Tein kotitöitä: pesin pyykkiä, tiskejä ja parit ikkunat. Ulkoilin koirien kanssa ja tein kouluhommia. Oli ihanaa. 