Työnhausta

Moni meistä on varmaankin ollut/on edelleen pitkäaikaistyötön. Minulla on takana työttömyyttä n. 5 vuotta, olen käytännössä ollut toimintakyvytön ryyppäämisen vuoksi. Työkkärissä jaksoin rampata vuosikaudet selittämässä milloin mitäkin, jotta sain tuet. Parissa työvoimakoulutuksessa piipahdin, mutta ne jäivät kesken miksipäs muuten kuin viinan vuoksi.

Ei mulla nytkään pitkää raittiutta ole takana ja joka päivä joudun tsemppaamaan itseäni, jotta en joisi. Sen verran olen kuitenkin saanut aikaan, että kävin ilmoittautumassa työkkäriin ja tällä kertaa myönsin päihdeongelman. Minut ohjattiin johonkin infotapahtumaan, mitään muuta ei ollut minulle sopivaa.

Eniten tässä kuitenkin pelottaa se, mitä sanon työhaastatteluissa viimeisistä viidestä vuodesta. Ja oikeastaan sitä ennenkin olen juonut itseni ulos jokaisesta työpaikasta alle vuodessa. Olen 30-vuotias ja kateellisena katselen ikäisiäni, joilla on koulutus, työpaikka, perhe… oma tilaanteeni on kuin peruskoulun päättäneellä, paitsi pahempi. En usko että kukaan haluaa työllistää näin kauan pois työelämästä ollutta henkilöä… miten muilla, kokemuksia?

Ymmärrän tuskasi, vaikka oma tilanteeni ei ole aivan yhtä huono. Itse olen myös kyennyt korkeintaan parin kuukauden määräaikaisiin töihin, kaikki pidemmät ovat katkenneet ryyppämisen takia (itse olen aina lähtenyt/kadonnut, koskaan en ole virallisesti potkuja saanut). Minä olen onnistunut jotenkin luovimaan sen takia, että aina olen ollut kirjoilla jossain koulussa eli virallisesti opiskelija. Siksi saanut joko opintotukea tai myöhemmin sossusta rahaa. Nyt aloitin syksyllä uudessa koulussa (samaa vanhaa alaa joka aiemmin keskeytynyt kappas vain dokaamisen takia). En ole itse koskaan ollut vielä työkkärin asiakas, niin en osaa oikein neuvoa noissa asioissa. En ehkä usko kuitenkaan, että se muodostuu ylitsepääsemättömäksi, etten ole viiteen vuoteen tehnyt mitään. Tuskin kukaan siitä niin tarkasti kysyy, että kuinka kauan. Voithan aina sanoa olleesi jo pitkään työtön tai pari vuotta. Ja lisätä että olet juuri siksi erityisen motivoitunut palaamaan työelämään. Se meillä on yhteistä, että itsekin kateellisena olen katsellut ikätovereita. Vaikka nyt opiskelenkin unelma-alaani, niin olisin voinut olla tässä pisteessä ainakin jo 5 vuotta sitten ilman dokaamista. En sano, ettei koskaan olisi, mutta VIELÄ ei ole liian myöhäistä - meille kummallekaan! (Olen ite 27v) Voimia sulle.

Voitko työkkärin kautta hakeutua koulutukseen? Jos olisin sinun tilanteessasi lähtisin sitä kautta katsomaan tilannetta. Jos selviydyt hyvin koulutuksesta tulee se olemaan se asia, jota mahdollinen työnantajasi ensin katsoo.
Joten yritä olla surematta tulevia, jos et juuri maanantaina ole työhaastatteluun ole menossa :slight_smile:

Olen hakenut koulutuksiin, mutta en ole päässyt siitäkään huolimatta, että olen mielestäni perustellut hyvin miksi haen. Luultavasti pitkäaikainen työttömyyteni on vaikuttanut valinnassa + ne aiemmat kesken jääneet työkkärin koulutukset. No mut reilu viikon päästä nyt johonki infoon, jos sieltä ohjaavat eteenpäin :slight_smile:

Onko sinun mahdollista saada esim A-klinikalta lääkärintodistusta siitä että tilanteesi on muuttunut - olet tosissasi raittiutesi kanssa eli hoidat itseäsi? Sekin saattaisi auttaa työkkärin ihmisiä suhtautumaan toisella tapaa asioihin kun tietävät mistä kenkä on puristanut aikaisemmin.
Anyway, infon jälkeen olet varmasti viisaampi. Pidän peukkuja :slight_smile:

Olet vielä nuori. Monet nelikymppisetkin opiskelevat itselleen uuden ammatin ja jopa menestyvät siinä. Miksi et hakisi opiskelemaan yhteishaun kautta? Ainakaan tavallisiin kouluihin pyrkiessä ei tarvitse selittää elämänvaiheitaan viimeisen 5 vuoden ajalta.Voisithan etsiä myös sitä ennen itsellesi työharjoitelupaikan alalta, joka kiinnostaa. Mielestäni alkoholismista ei tarvitse sanoa mitään. Rehellisyys ei ole etu, jos kyse on ongelmasta, johon liitetään epäluotettavuus. Ihan hyvin voi vaikka kertoa, että on voittanut vuosia kestäneen vaikean masennuksen ja on nyt valmis työelämään. intoa täynnä!! :wink:

Totta tuokin :slight_smile:
Missy80 oli kuitenkin jo työkkärissä päihteidenkäyttönsä myöntänyt, joten jos sitä kautta opiskelumahdollisuutta hakee, on parempi olla jotain näyttöä siitä että tekee töitä itsensä eteen.

Itse toimin postinjakajana täyttäessäni 30 vuotta. Sinänsä kunniallinen ammatti mutta valitettavasti vain työpaikka oli eräässä eteläsuomalaisessa alkoholistiparantalossa jonka postia (aamulla alueen lehdet ) jaoin pari tuntia päivässä työosuustehtävänäni. Koko tuo vuosi vierähti melkein tuossa laitoksessa jonne olin ajautunut usean vuoden totaalisen juomisen jälkeen jona aikana en juuri työelämässä ehtinyt olemaan. Minua masensi silloin nuo samat tunteet, pelko siitä että en pääse koskaan normaaliin elämäntapaan kiinni ja tunsin itseni helvetin vanhaksi - itse asiassa paljon vanhemmaksi kuin nyt 25 vuotta myöhemmin. Palkkaa sain muistaakseni postinjaosta kaksi markkaa päivässä työosuusrahaa.

Laitoksesta lähdin erääseen koulutukseen jonka olin saanut työvoimatoimiston kautta. Minullahan ei ollut mitään ammatillista valmiutta. Korkeakoulu opiskeluni olivat keskeytyneet melko alkupuilleen juomiseni ja mielenterveydelilten ongelmieni takia ja keskeytyneisiin opintoihini en aikonut palata.

Koulutuksen kautta pääsin työelämään kiinni. Muutaman rankan juomakuurin retkahdin vielä juomaan ja muun muuassa jouluaattona 1986 havahduin usean päivän juopotteluni jälkeen seisoskelevani tyhjällä Hakaniemen torilla ilman hattua ja käsineitä. Työpaikkaani en menettänyt kuitenkaan.

Sitten raitistuin - olin löytänyt pohjani. Työtä olen jaksanut aina tehdä ja teen edelleenkin. Firma on vaihtunut kertaalleen ja nykyisin työskentelen globaalissa yrityksessä jonkinmoisena asiantuntijana.

Eläkekertymästäni huomaan edelleen papereita selatessani että olen elänyt toisenlaisen nuoruuden kuin keskiverto keski-ikäinen. Mutta väliäkö tuolla.

Palkka on huomattavasti parempi kuin Haarajoen Akatemian postinjakotehtävissä. Mutta ei silläkään ole niin isoa merkitystä. Tärkeintä on että olen selviytynyt hengissä tuosta juomaviidakosta ja olen raittiina tänäänkin. Se on elämäni tärkein asia ja joka ilta nukkumaan mennessäni muistan asiasta kiittää Häntä jolle kiitos kuuluu.

Älä menetä toivoa, älä ajattele liian synkästi tulevaisuutta. Muista hoitaa itseäsi ongelmiesi suhteen tiukasti - silloin olet voittajajoukkueessa. Ja jollain kummalla tavalla asiasi lähtevät järjestymään kun vain teet oman osuutesi. Usko minua !

Olen samaa mieltä, että alkoholismista ei kannata ehkä mainita suoraan työtä hakiessa, mutta joku tuollainen masennus on vähän lievempi ilmaus eikä yleensä mikään valhe kuitenkaan, kun nuo asiat liittyvät yhteen. Mutta ihmisten on usein vaikea käsitellä, jos joku sanoo olevansa alkoholisti. Saattaa kuitenkin olla ihan hyvä, että kerroit työkkärissä rehellisesti tilanteesi. Toivottavasti sieltä löytyisi joku, joka ymmärtää ja osaa auttaa. Totta tuokin että aikaa sinulla on - vaikka opiskella kokonaan uusi ammatti. Jos et jaksa olla vuosikausia koulussa, niin voithan valita sellaisen alan, johon on lyhyempi koulutus.

Minäkin kirjoitan tänne taas jotain - pitkästä aikaa.

30 - vuotiaalla on vielä elämää edessä, voit vielä tehdä melkein ihan mitä vaan.
Tottakai sinun kannattaa hakea koulutuksiin ja miksei samantien johonkin oikeaan opiskelupaikkaankin.
Muutaman vuoden kun kärvistelee opiskelijana, elämällä pienellä budjetilla niin saat itsellesi ammatin.

Nyt on vaan alettava elää sitä elämää, mihin olet syntynyt. Ja ihan selvinpäin.

Itse täytin jo 50 ja siitä huolimatta opiskelen uutta ammattia. Työn ohella tosin, mutta olen opiskellut työn ohella ennenkin, useitakin tutkintoja.

Sinäkin huomaat pian, miten moneen asiaan sitä kerkeääkään, kun ei tarvitse juoda.

.

Kun lopetat juomisen, asiat alkavat järjestymään, usko pois. Kykenet kyllä työntekoon tai opiskeluun jos vain haluat.Kysehän on vain siitä miten haluat elämäsi viettää. Ota vastuu omasta elämästäsi ja lopeta muiden syyttely tilanteestasi. Kaikki tiet ovat raittiina sinulle auki ja mikään asia ei ole niin hullusti, etteikö sitä pystyisi korjaamaan. Ole myös armollinen itsellesi ja anna itsellesi anteeksi. Ja muista: eilinen on mennyt, huomisesta ei tiedä, on vain tämä päivä, mutta tämän päivän ratkaisut ja valinnat löydät edestäsi huomenna :slight_smile:

Karu totuus on se, että viiden vuoden työttömyys tekee normaalin työnhaun mahdottomaksi. Alle vuodenkin työttömyys vaikeuttaa työn saantia suuresti. Miksi kukaan palkkaisi pitkäaikaistyötöntä? Ei työnantaja ota sellaista riskiä.

Ei ole oikeastaan muuta mahdollisuutta, kuin osoittaa työkyky työkokeilujen ja harjoittelujen kautta. Eli että olet valmis tekemään “ilmaista” työtä, pitkäänkin. Mikä mahtaa olla alasi? Vaika onko sinulla mitään ammatillista koulutusta?

Valitse ala, jossa työllistymisen mahdollisuudet ovat edes jonkinnäköiset. Mene työkokeiluun tai harjoitteluun, vaikkapa vuodeksi. Hakeudu opiskelemaan alaa. Hoida työkokeilut ja opintoihin kuuluvat harjoittelut hyvin. Saat niiden aikana tärkeitä kontakteja. Sana kiirii nopeasti, kuka on hyvä ja luotettava ja hoitaa hommansa, tai kenellä on huono asenne jne.

Kun valmistut, varaudu tekemään lyhyitäkin määräaikaisuuksia. Kun sinulla on takana kunnialla hoidettuja työharjoitteluja, opintoja ja määräaikaisuuksia (siis useammalta vuodelta yhteensä), olet todistanut työkykysi, ja silloin jopa vakkaripaikka tai vuoden tai pitempi määräaikaisuus on mahdollinen.

Näissä asioissa ei ole oikotietä onneen, valitettavasti. Tilanteesi ei ole mahdoton, mutta sitä et voi ratkaista kuin pitkäjänteisellä työllä. Pari kuukautta ei riitä. Sen nyt seisoo kuka tahansa päällään, eikä se vielä kerro työnantajille yhtään mitään sitoutumisestasi tai luotettavuudestasi.