Työhönpaluun vaikeus ja alkoholi

Aloitanpa samalla toisenkin aiheen nimittäin lomaltapaluun ankeuden. Menee meikäläisellä näet ihan toisin päin kuin yleensä. Tämä loma meni raittiina - ainoastaan yhdellä pyristelyllä ja sieltä sitten uuteen nousuun. Nyt on työt taas alkaneet ja viinapiru huutelee aina työpäivän jälkeen, koska siihen olen tottunut. Aina kun vähänkin haastava hetki töissä on ollut niin olen tottunut sen nollaamaan ja liudentamaan lasillisella tai parilla - tai useammallakin. Oli mukava palata töihin, kun porukat totesivat minun näyttäneen levänneeltä ja ihan “nuorelta likalta”. No vissiin juu, kun turvotus oli kadonnut ja nukuttua oli tullut ja vatsaröllykkäkin oli huomattavasti pienentynyt. Nyt vaan mietin, että mistä pirusta saan taas ne työkalut tähän arjen haasteeseen??!! Vinkkejä - anyone?? :slight_smile:

Sen parempia vinkkejä ei tosiaankaan ole … …mutta tavataanko täällä töitten jälkeen? Itse kaipaan edelleen uusia rutiineja. Pelottaakin, mutta yksi on varma: juomista en halua jatkaa, Istun sitten mieluummin vaikka kusiaispesässä … kun en nyt yhtäkkiä sopivampaa keksinyt!

Mutta siis: käväisen täällä aika usein, vaikka ei päivittäin, mutta mikä ettei … … että tavattaisiin työpäivän jälkeen?!

thuja kirjoitti

aurinkoleijona ihmetteli

Kusiaispesässä on meille ihmisille hyvä malli niin töissä kuin muissakin jutuissa: yhdessä pienetkin uurastajat saavat paljon aikaan.

Kaustisen kansanparantolasta ostin kerran pullollisen kusiaispesän tuotetta. Oli oikein etiketti kyljessä ja tarkoitettu käytettäväksi ulkoisesti. :slight_smile:

Päivä kerrallaan

Kyllä se vaan on niin, että ne työkalut on otettava itse käteen ja ihan ensimmäinen työkalu on toimia toisin, kuin miten on tottunut toimimaan tai mihin on itsensä totuttanut. Se on tietoista ja itse valittua toimintaa, tehdä ja toimia toisin ja sitä kautta vaikuttaa asioihin ja mielitekojen laimentumiseen. Työpäivän jälkeen vaikka sen alkossa käynnin sijaan käy tekemässä “saunavastan” joka herran päivä, eli ihan mitä tahansa, millä korvaa sen alkon ympärillä pyörivän tekemisen. Turhaa se on kuvitella, että se toivomalla muuttuu, täytyy itse vaan ajatella ja toimia toisin.

Mulla on kans arki ja työpäivät olleet paljon vaikeampia paloja kuin lomat ja viikonloput. Just se sama tunne, että on tottunut nollaamaan päivän stressit sihauttamalla tölkin auki. Lumikulkuri puhuu tosi asiaa, mä teen edelleen joka päivä töistä lähtiessä listan paperille siitä, mitä aion tehdä illan aikana ja tiukan paikan tullen vaan noudatan sitä. Lista auttaa myös jo etukäteen suunnittelemaan mukavia asioita illalle, niin että on jotain, mitä odottaa sen kaljan avaamisen sijaan.

Samoin oon huomannut ihan yksinkertaisen asian, mulla on usein jano työpäivän jälkeen, siis ihan tavallinen jano ja se lisää juomisen himoja selvästi. Nykyään pidänkin työpaikalla vichyvarastoa ja töistä lähtiessä nappaan sieltä yhden tai kaksi matkalle mukaan. Kotiin tullessa on sit vessahätä, mutta huomattavasti vähemmän tekee mieli korkata mitään muuta. :mrgreen:

Oon opetellut myös lukemaan kirjoja töiden jälkeen. Pakeneminen toiseen maailmaan ja irti arjesta toimii yllättävän hyvin stressin lievittäjänä, arjen pakenemistahan se juominenkin on ollut. Sama toimii varmaan myös sarjoilla ja leffoilla, itsellä tulee vaan harvemmin katsottua.

Ja se on vaan hassua, että kaikkeen tottuu. Siihenkin, että nykyään on monta sellaista iltaa jo menty läpi, kun tuntuu, että koko päivä menisi pilalle, jos töiden jälkeen korkkaisi. Kaikki kivat hommat jäisi tekemättä ja palkaksi jäisi lähinnä krapula.

TYÖ ei alkoholistille sovi… me voisimme muuten ruveta Turvapaikanhakijoiksi, meitä vainoaa Alkoholismi niminen Tauti… ja voisimme mennä VOK:iin rentoutumaan ja loisimaan työntekemisen sijaan… Olen pitkään suunnitelut HIPPI-liikettä nimeltä Päihteettömät Hipit Ry, joka majoittuu johonkin lopetettuun kouluun tai sairaalaan maalle… siellä elämme Rentoa Hippi-ELämää ja emme töitä tee…voisimme hakea RAY:n rahoitusta. Suomi on Monikulttuurinen ja Meillä on Unelma, siksi Hippiliike pitää ottaa yhdeksi kulttuureistamme…

^

Kiitos vastauksista ja tsempeistä. Näihän se on. Ei sitä viinaa kukaan muu tule kurkusta alas kaatamaan. Äkkiä se käsi käy pullolla, jos ei kuuntele järjen ääntä. Opittuhan tuo tapa on ihan selvästi. En minä töissä viinaa ajattele, se tunne iskee kotimatkalla autossa…jos vaikka pari drinkkiä…tai yhden lasillisen viinä…olen sen ansainnut. Ja hah. Se on sitten siitä kohtaa selvää menoa. Lasi viiniä ruoan kanssa ja sitten asiaan eli väkeviin. Sitten aamulla voikiin herätä paskaan oloon ja epäonnistumisen tunteeseen. Viikon loppupuolella sitä onkin jo ihan raato. Peilistä katsoo turvonnut ja itseensä kyllästynyt minä. Hienoa. No joo. Tämä kaikki tiedetään. Se ei tule minään yllärinä. Siispä vaan uusia käytösmalleja tilalle. Koska tämä ei syntynyt hetkessä ei se hetkessä myöskään poistu. Kärsivällisyys ei koskaan ole ollut se vahvin puoleni. Kaikki pitäisi saada nyt ja heti. Tänään taas raitis päivä.

Tutulta kuulostaa. Siis joo, olen alkanut juomaan lähinnä viikonloppuisin, muutaman kerran olen tähän mennessä repsahtanut arkisin. Viikonloppujuomisessa ja arkijuomisessa on kuitenkin ollut kyse nollauksesta lähinnä työstä aiheutuvista syistä. Etpä ole yksin. Yritän myös vierailla täällä usein, toivottavasti kirjoitellaan ja luetaan toisten kirjoituksia, jotta ei sorruta. Lomalla on tosiaan helpompi olla juomatta, koska ei ole työstä aiheutuvaa ahdistusta.