Tyhmä vaihto....

Eilen sain tämän päivän metkun ja vaihdoin sen sitten virtaan. Nyt sitten tämä päivä mennään bentsoilla kun metkua en siis tänään saa.

Typerää, mutta pore kiinnosti eilen enemmän. No kyllä tämä yksi päivä menee bentsoilla. Olen jo saanut 5x50mg Opamoxin ja myöhemmin tulee vielä varmaan lisää ryynejä.

Tätä virhettä en toista enää uudestaan.

Sinänsä huolestuttavaa tuo pirin himo.

Hey sinä dark magus:

Onko sulla itselläsi jotakin tosi ongelmia mitä haluat täällä “esitellä”?

Jos mun kirjoituksista tulee tällaisia vastakaikuja niin olisi ehkä syytä mennä ihan asiantuntijan vastaanotolle, eikö?

Mene itseesi, ok?

Niin, ja mä todellakin kunnioitan itseäni, usko tai älä. Mä näutin mun elämästä tällaisenä.

Sä vaikutat lähinnä joltakin amoeebalta.

^ :sunglasses:

AiaiaiSoosoo! Mut nooooh, virheitä nyt tulee tehtyä ihan jokaisella, se on ihan inhimillistä. Himotukset vaan on välillä niin kovat, ettei välitä jälkiseurauksista. Sellasta se nisteys on. (Tiiät kyllä varmasti nuo kuviot kuin omat taskusi, et sinänsä tässä nyt ei oo mitään järkee et mä niistä sulle tässä esitelmöin…) Mut tuli vaan sellanen tunne, et halusin muistuttaa sua siitä, miten inhimillinen virhe toi kuitenki oli. Ja et eihän se nyt maailmaa kaada. Nyt sit jatkossa koitat vaan pitää ne lomapullos itselläsi.

Sitä vaan aloin miettii, et miten nopeesti tos metkussa alkaa tulee reflat? Kun bupren kanssahan nyt ei todellakaan haittaa, jos välillä jää jostain syystä päivän annos ottamatta. Se kuitenkin kantaa niin pitkälle. Mut alkaako metkureflat sitte puskee päälle samantien, jos et saa annosta juuri siihen samaan aikaan, jolloin oot sen tottunu ottaa?

Hmm… Ehkäpä tuollaisia lupauksia ei kuitenkaan kannattais tehdä…? Ainoo mitä voit tehdä, on et joka lomapullon yhteydessä päätät: [i]tällä kertaa en tee vaihtokauppoja/i]. Ja sit houkutuksien esiintyessä toistelet sitä itsellesi tunnista toiseen, minuutista toiseen, ja toivottavasti jossain vaiheessa huomaat, et hitto!Mä selviydyin siitä! Metikset on mulla edelleen! :smiley:

Kun usein siinä käy niin et jos lupaa itelleen (ja varsinki jollekin toiselle) et “en tee tota enä koskaan”, ja sit kuitenkin jossain vaiheessa ei kykene pitää lupaustaan, niin sit se on ihan hirvee paikka. Tuntuu, et on pettäny itsensä ja lähimmäisensä ja et oon ihan paska, ei musta koskaan tuu yhtään mitään, jne. Joka ei kuitenkaan pidä paikkaansa! Takapakkeja tulee hyvinkin todennäköisesti, mut se ei tarkoita sitä, etteikö niistä vois selvitä, ja jatkaa eteenpäin. Taas yhdestä virheestä viisastuneempana.

Ja tuo pirinhimosi opn ehkä sellanen asia, jota sun varmaan kannattaisi puida vaikka omahoitajasi kanssa. Tiiän kyllä, et ei niistä kaikista ole mitään hyötyä… Toivottavasti sä oot saanu sellasen, josta on jotain apuakin. Tai no, jos sulle nyt sellasta on edes annettu…?

Kovasti oot jo sinnitellyt, ja tehnyt töitä sen eteen et oot saanu elämääsi parempaan kuosiin. Varaudu siihen et takapakkeja saattaa tulla (mut älä nyt ala kuitenkaan petailee niitä :unamused: ), mut että siitä on sit vaan jaksettava taas jatkaa eteenpäin.
Paljon voimia sulle!
~iina

Hey, dark magus:

Painu helvettiin ja pysy siellä. Tee palvelus ihmiskunnalle. Jos et itse pysty siihen niin ota yhteyttä niin mä voin lopettaa sut tuskallisesti ja kivuliaasti. Vittu SÄ olet turha ihminen!

Nosta vittu vaikka syyte!

Lueskele Maago vanhoja, omia kirjoituksia. Oletko miettinyt että et aikuisten oikeasti tahdo koskaan niin pohjalle mitä olit?? Tuo “viihdekäyttö” on käyttäjälle kuitenkin mahdottomuus ja kohta huomaa olevansa samassa (tai pahemmassa jamassa) kuin aiemmin… Mitäs jos jäät kiinni metkun vaihtamisesta?? Sä heität kaiken työsi hukkaan, jos et oikeasti mieti mitä tahdot elämältäsi… Aiemmin toivoit vain, että pääset J-päähän tai saisit asunnon/ lähtisit lusimaan ja voisit aloittaa alusta. Nyt yrität itse ryssiä mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä… Mä puhuisin kyllä asioista enemmän omahoitajan kanssa jos olisin sä. Olen kertonut sinne kuitenkin kaiken, vaikka olis tullut mitä sanktioita… Yleisesti ottaen löytyy aina joku, joka ymmärtää… Sinänsä ymmärrän että tahdot kokeilla vapaana olemista kuten aiemmin, mutta sun tapauksessa siinä ei ole mitään järkeä… Sä tiedät mihin se johtaa ja että et tahdo sitä. Vai oletko jo luovuttanut ja päättänyt vetää aineita lopun ikääsi??? Mitä sä luulet että ihmiset täällä sanovat, koska erittäin moni on yrittänyt sua tsempata ja kokenut oikeasti sympatiaa sun puolesta muuten tuntematta edes IRL… Kaikki muut paitsi sä itse, huomaavat että sä olet niin kiinnostunut huumemaailmasta edelleen; että kohta olet taas pisteessä nolla… Musta ainakin tuntuu joskus, että turhaan ketään neuvoo kun jotkut eivät vain tahdo[?] ymmärtää… Mä en ainakaan tahdo ihmisille pahaa vaan juuri toisinpäin…

Sulla on kh, kämppä ja asiat yhteiskunnan kanssa suoritettu? Mitä sä elämältä haluat, piriäkö?? Miten olisi joku kuntouttava, terapeuttinen “työ”? Olisi tekemistä edes joinakin päivinä? Lisäks nuo ovat usein sellaisia, joissa voi tehdä itse kaikkea ja porukka on rentoa… Tiedän että sun ei kannata ulosottojen takia lähteä oikeaan työhön, mutta eikö kannattaisi yrittää keksiä jotain; jotta voisi löytää sen oman paikan maailmassa?? Mä uskon, että sun 9 kissanelämääsi on aika pitkälle käytetty… Lue sun vanhoja viestejä ja etenkin tuo linkki… Tee Maago järkeviä valintoja; usko pois, kuten Iina sanoi tulet olemaan silloin paljon ylpeämpi itsestäsi kun sulla ON ne putelit itselläs eikä sitä piripussia tms.

Maago, täs on yks sun vanhoista viesteistä…
[i]Re: Metadoni vs. Buprenorfiini

ViestiKirjoittaja Maago » 15 Loka 2010 15:34
Mulla vaihdettiin subu metkuun kun itse mokailin subu kanssa, jemmailin sitä ja sain ne kolme varoitusta. Subu-annoksena mulla oli 22mg/vrk ja yhtäkkiä mun piti pärjätä 60mg metkua/vrk. Puloi vuotta heräsin joka aamu helvetin kipeänä, sain tosin nostettua annoksen 70mg:aan. Mutta se kituminen kannatti. Nykyään pärjään oikein hyvin tällä metku-annoksella joka on niin pieni että sen voisi vielä joskus lopettaakin. Katsotaan nyt, mutta se olisi tarkoitus. Kyllä mä silti olen subun kannalla. Jos joskus nukkui pommiin ja lääke jäi saamatta, se ei ollut maailmanloppu. Metkun kanssa on vähän eri juttu. Jos jää päivä hakematta niin olot ovat aivan hirveät sen päivän. Mulle ei kyllä ole tullut mitään lihomista. Ja on tämä metku siitäkin hyvä ettei edes ajattele sen kanssa pelleilyä mitä tein paljon subun kanssa.[/i]

Lues huvikses sun tämä ketju ja mieti miten olet saanut uuden aloituksen… Sä myös tiedät kuinka helposti ja nopeasti se vaihtuu takaisin kurjuuteen… Jaksatko sä sitä enää?? Nyt sulla ei ole enää tekosyitä epäonnistua; ota kerrankin riski ja yritä onnistua! :slight_smile: :wink: Oikeesti, kuka tahansa pystyy narkkaamaan; ne ketkä tajuaa että on turha kiertää samaa kehää kun porukkaa lakoaa ku heinää ja vielä pääsee pois, on mun mielestä riskinottajia… Tältäkin palstalta kun miettii, ni mun propsit menee Mallorylle, Lois Lanelle, Porepyörteelle yms. kokonaan eroon päässeille… Aika harva pääsee täysin eroon ja kaikilla ei ole samat tavoitteet tai lähtökohdat, mutta sä pystyt kyllä asettamaan oman rimasi hieman korkeammalle… :wink: Tsemppiä ja mieti oikeasti 2 kertaa kun edes keskustelet ihmisten kanssa keltä tiedät löytyvän jotain “mukavaa”…

Edit… Pari sanaa vaihdettu… Nuo sympatia-jutut yllättäen IMHO, mä ainakin valitettavasti koen monet tämän foorumin jäsenet vähän kuin tuttuina… Hankaloittaa onneksi vain omaa olotilaa… :mrgreen: Hullu mikä hullu… :wink: :smiley:

Vaikka joku jatkuvasti retkahteleekin, ei se sitä tarkoita etteikö ihan tosissaan ja vilpittömästi haluis irti kaikesta siitä paskasta. Kyllä Maagon kirjoituksissa musta ihan selvästi käy ilmi et yritys on kova, mut kun nistin himot välillä vie mennessään, ni minkäs teet. Ei auta muu, ku aina vaan kammeta takas ylös ja jatkaa eteenpäin, koittaen olla jatkossa viisaampi.

“Ota saatana itseäs niskasta kiinni ihan oikeasti!” Ihan hyvä neuvo sinänsä, mut on vaan niin saatanan paljon helpommin sanottu kuin tehty. Toki tollaset vähän agressiivisemmatkin tsemppaukset saattaa usein purra paljon paremmin, kuin lempeät ja ymmärtäväiset. Tai sit ei? Riippuu henkilöstä. Eli siis: toivottavasti sä Maago et nyt oo ottanu nokkiis? Joillakin vaan on erilainen tapa koittaa potkia perseelle. On kai se ihan ymmärrettävää et jos ite ei koskaan oo ollu nisti, ei voi ymmärtää mitä toinen käy läpi, eikä sillon välttämättä oikeen tiedä et miten sitä tukeaan kannattais ilmaista…? Ja dm:n sekoilusta nyt ei kannata vaan välittää.

^Mä kyl kirjoitin mielestäni lempeästi ja tarkoitus oli lempeä… :confused:

Hey, dark magus “onko tuo nicki Hallucinogenilta lainattu?”

No niin. otin nokkiini kun sä luulet että tiedät mitä on olla “pohjalla”. Haista vittu. Mä olen eläny nistin elämää jo 20 vuotta ja löytäny siitä paljon hyvääkin, mutta vastapainona paljon paskaakin. Sä taidat olla amatööri naissä hommissa. Ja ei siinä mitään, jatka sillä linjalla, koska kunnon nisteily tappaisi sut aika nopeasti.

Ja muille. Kiitos “tuesta?”. Mutta mun elämä varmaan jatkuu näin hautaan asti. Se on mun oma valinta.

Ja miten vitussa joku yli vuoden vanha teksti liittyy nykytilanteeseen? HALOO?

Voi anteeksi, tein pa-han virheen…

En suhun viitannutkaan, rakas malibu. :slight_smile:

Kaikille edellisille:

Olen nyt 36-vuotias miespuolinen joka on Metadon-korvaushoidossa annoksella 130mg. Muuta lääkkeeni ovat Deprakine 3x500mg ja Seroquel prolong 500mg 1xvrk. Kärsin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.

Olen aloittanut narkkauksen alkolla 12-vuotiaana kun minut huostaanotettiin. Ja muut aineet tulivat mukaan kuvaan 15-vuotiaana. Minulla on ollut kaksi ratkaisevaa pitkää taukoa päihteistä. ensimmäinen kesti 3,5 vuotta kun olin 22-25 vuotiaana kihloissa Sonjan kanssa. Se raittius loppui siihen kun löysin Sonjan ranteet auki vedettynä asunnostamme. Heti alkoi vuosien pirikuuri. Toinen raittius alkoi 2006 kun menin Mikkeli-yhteisöön, sieltä lähdin kesällä 2007 ja kesällä 2008 sitten retkahdin Tramaleihin (!).

Nyt olen ilman asuntoa ollut siitä lähtien ja loppujen lopuksi, ihan hyvin mulla menee!

Halusin kertoa tämän pohjan itsestäni, enkä oikein edes tiedä miksi. Ehkä halusin vain kertoa kenestä on kyse.

Tällainen minä olen. En ole paha, väkivaltainen, ahne. Pidän itseäni kaikesta huolimatta ainakin osittain olosuhteiden uhrina. Olkaa mitä mieltä olette.

Joo, en kyllä enää aio metkua mihinkään poreeseen vaihtaa. Tai mihinkään muuhunkaan. Se on varma. Tarvitsen metkua enemmän kuin mitään muuta.

Mä en tiedä mikä sun heitoissa saa usein aikaan kunnon naurut. Oon kai muutenki hyvissä muudeissa tänään.

Mut elämä on joillain, myös mulla, samojen virheiden toistoa. Ja uusillekin aina on tilaa. Kyl mä pirinhimot ymmärrän. Mut ei pirin kanssa kovin hauskaa voi pitää ellei oo kaljaa, ryynejä, savuja ja vitusti röökiä matkassa. Tällä kropalla/päällä ainakaan, mikä on ihan kiva.

Ei siisi pahalla ketään kohtaan yhtään mitään koskaan, tai ainakin koitetaan.

Pakko tähän on jotakin kommentoida. Niille, joilla on jotakin mua tai mun kirjoituksia vastaan, painukaa vittuun. Oikeastaan voisitte miettiä mikä minussa teidän herkkää minuuttanne nyt niin kovasti tökkii. Yleensä - lähes aina, vika löytyy peilistä.

Eikä muuta kuin hyvää päivänjatkoa - kaikille!

:confused: Melko ahkeraan oon viime aikoina tällä foorumilla käynyt, ja täytyy sanoa että mun silmään ei oo kyllä pistänyt et kellään ois mitään sua ja sun kirjoituksia vastaan…[size=85](edit: Siis lukuunottamatta sitä dm:n tämän kertaista nälvimistä.[/size]) Päinvastoin, esim. siinä favourite-kirjoittaja-topikissa (tai mikä sen nimi nyt olikaan) muistaakseni sut mainittiin useampaankin otteeseen. Ettei sitä herkkänahkaisuutta nyt vaan löytyis sieltä sun omastakin peilistäs…?

Voipi hyvinkin olla totta, Iina.

Mulla on nyt vaan nämä viime viikot olleet aika perseestä ja se on myös vaikuttanut ihan live-ystävyyssuhteisiinkin. Ilman enempiä selittelyitä elämässäni on tapahtumassa muutoksia ja kaikki eivät todellakaan ole positiivisia.

Tuntuu toki hyvältä kuulla positiivistakin palautetta ja sitä myös tarvitsenkin nyt. Esim äitini otti yhteyttä minuun ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen. Ja vaikka se siltä kuulostaa, se ei välttämättä ole pelkästään posiivista.

Tässä perhekuviossa on enemmän muuttujia kuin haluaisinkaan. Äidin huono kunto, vittumainen isäpuoli ja sisko joka kohtelee minua kuin ruttoa.

Mutta jätetään tämä nyt tähän tällä erää. Haluan toki kiittää kaikkia tuesta ja voimia kaikille. Kaikki me niitä voimia tarvitsemme.

^ :astonished: Kuuteen vuoteen…? Kuulostaa kyllä aika rajulta nuo sun kuviosi. Toivottavasti sulla on edes joku sellanen ihminen, johon voit luottaa, ja jonka tiedät pysyvän sun tukena? Sitähän sä tarviit, kun koitat selviytyä noista ihmissuhdeasioista ja samalla irti aineiden käytöstä. Paljon voimia sulle täältä ainakin! Muista huolehtia itsestäsi.

Voimia sulle Maago! Vaikka sua kohdeltaisiin kuin saastaa niin muista ettet itse kohtele itseäsi niin. Sä oot kuitenkin vasta 36 niinkuin mäkin. Se ei oo mikään vanhuksen ikä. Vielä on mahdollisuus elää oikeesti paremmin mitä tähän asti. Mokia sattuu kaikille. Pakko vaan yrittää parhaansa. Ei sitä voi enempää vaatia jos yrittää parhaansa mukaan.

Kiitos kaikille. Niille jotka tukevat ja myös niille jotka eivät. Olen kuitenkin addikti ja tarvitsen välillä kovaakin kritiikkiä tajutakseni oman tilani.

Nyt vain odottelen joulukuun alkuun jolloin pidempi hoitoni alkaa. Aion jättää tämän kaupungin, nämä “ystävät”, ja myös jotkut todellisetkin ystävät joita olen täällä löytänyt.

Loppujen lopuksi paskaa olen täältä löytänyt. Mutta ei se paikka sitä paskaa minulle ole tuonut, itse olen sitä täältä saanut kaivaa. Kyllä tämä nykytilanne on kuitenkin aika pitkälti omista valinnoista kiinni.

Katsellaan…

Nykyisin itken itseni tilaisuuden tullen uneen. Matkustan ajatuksissani sinne lapsuuteen kun kaikki oli vielä niin viatonta.

Mutta niitä vuosia ei takaisin saa, pitää vaan yrittää jaksaa näillä paskapäivillä… Olen ÄÄRIMMÄISEN HERKKÄ ihmislapsi, enkä voi herkkyyttäni näyttää varsinkaan kamamaailmassa kenellekään.

Tarvitsen apua.