Uusi jäsen täällä hei. Olen pari viikkoa vain lukenut keskusteluja, nyt rohkenen aloittaa oman. En ole varma, miten täällä kaikki toimii, mutta eiköhän se selviä.
Lopetin juomisen kokonaan hetkeksi, kun alkoholia alkoi mennä joka päivä. Melko pieniä määriä, mutta joka päivä on kyllä liikaa. Olen ihan työssäkäyvä ihminen eikä pieni tissuttelu koskaan vaikuttanut töihin, joskus saattoi väsyttää hieman enemmän kun normaalisti. Mutta minulla on krooninen neurologinen sairaus, joka aiheuttaa väsymystä muutenkin, joten väsymykseen raittiudesta ei ole ollut sen kummempaa apua. Ainakaan vielä, mutta toisaalta olen ollut juomatta vasta muutaman viikon. Ehkä vielä piristyn, edes vähän. Toivottavasti.
Toisaalta nyt mietin, mitä järkeä tässä raittiudesta on? Minulla ei ole kavereita, elämä on vienyt ne harvat joita muutama vuosi takaperin vielä oli, kokonaan toiselle paikkakunnalle kauas minusta ja yksi ystävä kuoli. Nyt ei ole muita kun puoliso. Kukaan ei koskaan kysy, mitä minulle kuuluu, tai laita edes viestiä. Työkavereita toki on, mutta siellä töissä. Vapaa-ajalla olen aina yksin ellen ole puolison kanssa. Minun on lapsesta asti ollut vaikea saada kavereita, olen introvertti enkä oikein osaa aina olla seurassa. Osin tämä johtuu myös kasvatuksesta, minut kasvatettiin uskomaan, ettei minusta kuitenkaan mihinkään ole ja kaikki on minun syytäni. Ajattelen siis, ettei kukaan oikeasti halua olla ystäväni eikä ketään kiinnosta minun kuulumiseni. Aika tottahan se on, ne kaverit jotka asuvat kaukana, eivät koskaan laita viestiä ensin minulle. Minä olen aktiivinen osapuoli viestittelyssä ja jos en laita mitään, ei heistä enää kuulu.
Jonkinlainen itsesääli tuntuu olevan nyt pinnalla. Mietin, miksi olisin raittiina kun pienessä pöhnässä elämä ei tunnu niin pahalta. Tänään olin jo vähällä ottaa oluen jääkaapista. Puoliso toi muutaman tullessaan kotiin, oli viikonloppuna kavereidensa kanssa juhlimassa. Huomenna on meno, minkä vuoksi jätin oluen jääkaappiin. Huomenna illalla varmaan juon ne pois.