Uusi jäsen täällä hei. Olen pari viikkoa vain lukenut keskusteluja, nyt rohkenen aloittaa oman. En ole varma, miten täällä kaikki toimii, mutta eiköhän se selviä.
Lopetin juomisen kokonaan hetkeksi, kun alkoholia alkoi mennä joka päivä. Melko pieniä määriä, mutta joka päivä on kyllä liikaa. Olen ihan työssäkäyvä ihminen eikä pieni tissuttelu koskaan vaikuttanut töihin, joskus saattoi väsyttää hieman enemmän kun normaalisti. Mutta minulla on krooninen neurologinen sairaus, joka aiheuttaa väsymystä muutenkin, joten väsymykseen raittiudesta ei ole ollut sen kummempaa apua. Ainakaan vielä, mutta toisaalta olen ollut juomatta vasta muutaman viikon. Ehkä vielä piristyn, edes vähän. Toivottavasti.
Toisaalta nyt mietin, mitä järkeä tässä raittiudesta on? Minulla ei ole kavereita, elämä on vienyt ne harvat joita muutama vuosi takaperin vielä oli, kokonaan toiselle paikkakunnalle kauas minusta ja yksi ystävä kuoli. Nyt ei ole muita kun puoliso. Kukaan ei koskaan kysy, mitä minulle kuuluu, tai laita edes viestiä. Työkavereita toki on, mutta siellä töissä. Vapaa-ajalla olen aina yksin ellen ole puolison kanssa. Minun on lapsesta asti ollut vaikea saada kavereita, olen introvertti enkä oikein osaa aina olla seurassa. Osin tämä johtuu myös kasvatuksesta, minut kasvatettiin uskomaan, ettei minusta kuitenkaan mihinkään ole ja kaikki on minun syytäni. Ajattelen siis, ettei kukaan oikeasti halua olla ystäväni eikä ketään kiinnosta minun kuulumiseni. Aika tottahan se on, ne kaverit jotka asuvat kaukana, eivät koskaan laita viestiä ensin minulle. Minä olen aktiivinen osapuoli viestittelyssä ja jos en laita mitään, ei heistä enää kuulu.
Jonkinlainen itsesääli tuntuu olevan nyt pinnalla. Mietin, miksi olisin raittiina kun pienessä pöhnässä elämä ei tunnu niin pahalta. Tänään olin jo vähällä ottaa oluen jääkaapista. Puoliso toi muutaman tullessaan kotiin, oli viikonloppuna kavereidensa kanssa juhlimassa. Huomenna on meno, minkä vuoksi jätin oluen jääkaappiin. Huomenna illalla varmaan juon ne pois.
@Minnie : Tervetuloa joukkoon. Jos tämä nyt jotenkin auttaa sinua, ainakin itselläni alkoholinkäytön vähentäminen ja lopettaminen on auttanut ahdistuksen ja tyhjyyden tunteen käsittelyssä. Olen jaksanut aloittaa uusia harrastuksia ja lähteä kotoa. Kun sinne kotiin juuttuu juomien kanssa, helposti elämä alkaa maistua puulta ja muuttua tasapaksuksi. Tsemppiä alkoholin vähentämiseen, ehkä löydät uusia harrastuksia ja sitä kautta kavereita.
Mulla on ollut vähän samoja fiiliksiä kun sulla . Uskon tietäväni mistä puhut.
Mäkin mietin joka päivä, että mitä järkeä on olla juomatta parii kun olis olo niiden kanssa niin mukava eikä mielestäni mitenkään vaikuta mun elämään negatiivisesti vaikka juon.. oon ollu silti juomatta. Tänään nukkumattoman yön jälkeen kauheat kivut päällä ja mietin joko tämä täysraittius riittäisi …..???
Tämä kuulostaa tutulle, kyllä se puhelin toimii molempiin suuntiin.
Tämäkin on totta. Ahdistus poistuu ja tulevaisuus ei näytä enää niin mustalle.
Humala on pakoa todellisuudesta ja kun toleranssi kasvaa, niin sekin pakopaikka on pilalla tai ainakin tarvitset sellaisen määrän, että alkoholismi on valmis tuota pikaa.
Raittiina asioihin suhtautuu jotenkin kevyemmin eikä mitkään tunteet ole niin rajuja.
Joku sanoi tuolla lopettajien puolella, että tulee sellainen tasaisen hyvä olo.
Kyllä se alkoholi on sellainen puudutusaine. Itse en sitä enää kaipaa, mutta välillä tulee sellaisia hetkiä, jolloin viinanpiru huutelee: miten olisi muutama?
Eikä se ihme ole, kun 30-vuotta tuli käytettyä sillai suomalaisittain, mutta viimeisinä vuosina päivittäin. Siitä syntyi sellainen ahdistus, että se homma piti lopettaa kokonaan. Lääkärin uhkaus työpaikan menettämisestä, oli se viimeinen niitti.
Kyllä sulle on olemassa kavereita ja ihmisiä joiden kanssa jakaa asioita. Ne vain pitää löytää! Ajan kanssa. Ehkä olet piilossa niiltä ja ne sulta?
Tuli mieleen että ite katon usein paikallislehdestä ja netistä kaikkia kivan kuuloisia menoja…vaikka en mene usein niihin, mutta joskus kyllä. Esim. Ev.lut.Kirkolla on monia ryhmiä ja kahvilaa, ruokailuja,vertaistoimintaa, konsertteja, tilaisuuksia…, sit onhan kaikkia muitakin toimijoita. Mielenterveys yhdistykset…martat, yms. Riippuu tietysti missä asuu. Itse asun pääkaupunkiseudulla.
Mut tämmösissä vois tavata ihmisiä…tää nyt oli vaan tämmönen pikkuvinkki, ei mikään kaikenkattava ratkaisu
