TUURIJUOPPOUS-ketju

Olen vain harvakseltaan ja vähän aikaa lueskellut näitä juttuja mutta vähemmän on puhuttu mielestäni tuurijuoppoudesta.
Oma historiani on sellainen, että aloin jo hyvin nuorena juomaan mutta se kuitenkin säilyi jollain lailla kohtuuden rajoissa koska olin aina muuten kiinnostunut urheiluista ym.
Keski-ikää lähestryessä tuli ensimmäiset pitkät putket ja kovasti säikähdin. Kävin muutaman kerran AA:ssa mutta se ei silloin tuntunut sopivan tilanteeseeni. Sitten olinkin pari vuotta ihan omin voimin juomatta eikä se tuntunut edes vaikealta. Avioeron myötä alkoi taas ryyppääminen. Väillä olen pitkiä jaksoja juomatta kokonaan ja sitten taas tulee viikon putki, milloin mistäkin syytä. On kovasti paineita ja haluaa unohtaa ahdistuksen tai jostain on tupsahtanut rahaa ja tuntuu, että nyt voisi vaikka juoda. Paljonhan tämä on aiheuttanut ongelmia niin työelämäsä kuin yksityiselämässäkin.

Jonkin aikaa kävin AA:ssa ja koin sen erittäin myönteisenä mutta sitten jouduin iltatyöhön eikä paikkakunnallani eikä lähelläkään ollut päiväryhmiä. Sortumiset alkoivat taas. Lisäksi aloin kyllästyä saman porukan samoihin juttuihinkin. Useimmiten kyllä lähdin kokouksista keventynein mielin kun niihin pääsin. Nyt en oikein tiedä mitä tehdä. Ongelmat eivät ainakaan tule vähenemään nykyisellä tyylillä. Olen kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksista ja ratkaisuista.

Tuurijuoppo minäkin. Putket venyivät opiskeluaikana viikonlopun pituisiksi, sitten mentiin jo maanantain puolelle. Jokunen vuosi sitten vetäisin viikon putkeen ja sen jälkeen meno paheni. Välillä saatoin olla muutaman kuukaudenkin juomatta ja ajattelin, ettei tässä siis mitään probleemaa… Mulla ei ollut koskaan selvän jakson aikan viinanhimoja, siksi tuntuu jälkikäteen ajateltuna idioottimaiselta, että on juonut taukojen jälkeen. olisi ollut niin helppo ola juomattakin.

Noilla putkillä saa itsensä kuitenkin niin huonoon kuntoon nopeasti, (henkiseen ja fyysiseen), että päätin lopettaa kokonaan 10 kk sitten. Olen oikeastaan kiitollinen siitä, että juominen oli tuollaista eikä vuosia jatkuvaa tissuttelua. Ymmärsdin huonon jamani ajoissa. Tai ajoissa ja ajoissa. Kyllä muutamamassa vuodessakin asiansa saa sotkettua perin pohjin.

Mitä tulee tuurijuoppouteen noin yleensä, muutama ystäväni juo samaan tyyliin, mutta he eivät pidä sitä ongelmana. Perusteluna, että he juovat niin “harvoin”. Se on aika hassua, sillä tuollainen juominen aiheutta monenlaista ongelmaa. Itsensä voi löytää mm. sairaalasta, kuten eräs tuttavani :cry: tuurijuoppoushan on alkoholismin muoto, mitä ei kai monikaan tiedä.

Minulla oli vuosia kestänyt tuurijuoppouden vaihe. Myöhemmin mopo karkasi käsistä eli pitki ei enää katkennutkaan. Olin yötä päivää yhtäkyytiä kännissä lähes tarkalleen puoli vuotta. Sitten lopetin laakista ja pian on takana neljä selvää vuotta.
Sen tiedän, että jos kokeilisin kohtuukäyttöä, päätyisin suoraan tuohon katkeamattomaan juomaputkeen ja voisi olla niin, etä noutaja tulisikin aika pian. Minkäänlaista viinan himoa ei enää ole, muutenhan en pystyisi juomatta olemaankaan.

Niin kävisi myös minulle. On käynyt jokaisen tauon jälkeen, joten turha olettaa että mikään olisi nyt toisin. Ja ei kyllä edes kiinnosta kokeilla.

Moro Dave !

Sulle käyny niinku järkiään jokaiselle joka käy AA:ssa, eli niin siinä tuppaa käymään.
Että älä heitä kirvestä kaivoon vaan jatka etsintää.
Juomisen hallinnan menettäminen ei oo kivaa mutta onneks on monia eri teitä joita seuraamalla on mahollista saada elämä siedettävälle tolalle. Se vaatii yrittämistä mut ei yrittämättä humalaanka tulla.

A-klinikalta löytyy varmasti apua jos sinne yhteyttä otat.

Terveisin Kanttoona joka sai avun AA:sta

Ehditkö tutustumaan keneenkään AA:ssa? Jos lähistöllä ei ole sopivia ryhmiä, voisit kokeilla ‘nokkapalavereja’ jonkun raittiin ystävän kanssa. Älä usko, ettei sinulle apua löydy, vaan yritä aktiivisesti hakea sitä joka puolelta. Älä jättäydy ‘uhriksi’, vaan hae, hae ja vielä kerran hae itsellesi apua jostain - terveyskeskus, A-klinikka, mielenterveystoimisto, auttava puhelin… mikä vaan käy. Jos ajattelisit että sinulla on syöpä, etkö tekisi kaikkeasi saadaksesi apua?

Alkoholismi on hengenvaarallinen sairaus.

Tuurijuoppo myös minä , viimeset 30v kaikki lomat töistä käyttänyt aika totaalisesti päihtymiseen.sitten väsyneenä ja huonokuntoisena takaisin töiden pariin.Nyt sitten huhtikuussa 11pv kännissä ja sen jatkoksi katkasuhoitoon.Nyt olen viikon verran käynnyt aa-ryhmässä ja työn antajan koittaa saada Kalliolaan hoitopaikan kunnan maksusitoumuksella.Jotenkin tuntuu että nyt tämä tie on katsottu eikä sieltä löydy kun paljon tuskaa ja ahdistusta niin itselle kuin läheisille.Toivon todelle että noista ryhmistä saisin sen voiman muuttaa elämän tapaani.Ensimmäiset 2vk putket tuli kuvioihin jo n.17v iässä ja sieltä asti ne ongelmat on sitten kulkenut mukana.Toivon voimia kaikille jotka näissä päihde ongelmissa taistelee.
Voimia se vaatii ja myös tukea vertaisilta koska tietyt tahot ei sääliä tunne.

Tuurijuoppo olen minäkin, vaikkakin enimmäkseen join kerran viikossa. Joka tapauksessa pidin pitkiäkin taukoja, jolloin elämä muka palasi “hyväksi”, vaikken oikeasti toipunut, vaan alkoholismini oli koko ajan taustalla ja seuraava retkahtaminen oli vain ajan kysymys. Join mielettömiä määriä kerralla eli en ollut sellainen joka veti kaksi viikkoa putkeen, vaan torppasin 12 pitkää pariin kolmeen tuntiin ja sen jälkeen vielä taju pimeänä baareissa ties kuinka paljon. Tätä ensimmäinen ilta ja sitten seuraavana päivänä koko päivä. Sunnuntaina lopetin aina tahdonvoimalla ja velvollisuudentunnolla, mutta juomani määrät olivat niin isoja, että toivuin setistä noin torstain kieppeillä. Usein jouduin lintsaamaan maanantain ja jopa tiistain töistä. Lomilla join paljon, mutta en silloinkaan tissutellen, vaan myrkytystilaan suoraa päätä. Hienoa elämää oli se :smiley:

Toivuin kuitenkin minäkin tästä kaaoksesta sillä, että sain pätevää hoitoa ja tajusin olevani sairas (muille kuten vaimolle se oli ollut selvää jo kauan). Aloin elää hissukseen päivä kerrallaan, keskityin mietiskelemään alkoholismiani ja laitoin sen kaiken muun edelle. Siis jos minulla oli esim. hoitooni liittyvä kokous, mikään ei mennyt sen edelle. Jos himoni alkoholiin oli suuri, tein kaikkeni odottaakseni hetken sen ohi menemistä. Välillä oli vaikeaa, mutta nyt tuntuu jo hyvältä, eikä entinen elämä enää juurikaan kiinnosta.

Olen mietinyt onko tuurijuopolle helpompaa toipua kuin “tissuttelijalle”. Ehkä siinä mielessä, että tuurijuoppo on juomatta pitkiä aikoja ja normaalikin elämä ilman viinaa on tavallaan tuttua. Kuitenkin kyse on aivan samasta sairaudesta, enkä ainakaan minä ole päässyt helpolla. Tilanteeni on kuitenkin valoisa, koska tunnen sisimmässäni raitistuneeni henkisesti. Mikä ei tietenkään merkitse, että olisin parantunut, vaan joka päivä mietin tilannetani ja tutkin missä mennään.