Tuurijuoppo tahtoo lopettaa

Me Lopettajat
1

Moi kaikille.

Olen aiemmin kirjoitellut tuonne Kotikanavan puolelle. Olen siis alta kolmekymppinen mies jolla on jo teini-iästä lähtien ollut pahoja ongelmia juomisen kanssa. Juominen on rankkaa ja kausittaista. Toisinaan olen pitkiäkin aikoja juomatta eikä alkoholi käy juuri ajatuksissakaan. Saatan ottaa pari olutta ilman halua ottaa enempää. Kun sitten kuitenkin juon kännit, on suuri riski että juominen jatkuu seuraavanakin päivänä vaikkei tarkoitus olisikaan. Pisimmillään ryyppyputket ovat jatkuneet viikkokausia.

Kesä sujui erinomaisen hyvin ja join hyvin harvoin ja maltillisesti. Keskityin liikuntaan ja muihin mielekkäisiin asioihin, eikä juomista tarvinnut edes vältellä vaan se tuntui luontevalta. Sitten koitti syksy ja tuli ero alkoholistiexästäni. Silloin sorruin juomaan viisi päivää putkeen. Tuon jälkeen olin jälleen useamman viikon ilman pisaraakaan, mutta pikkuhiljaa olen jälleen lipsunut viikonloppujuopotteluun. Viimeisimpänä mennyt viikonloppu joka venähti kolmepäiväiseksi ja tarkoitti maanantairokulia.

Elämäni on nyt kaikin puolin paremmalla mallilla kuin vuosiin, joten heräsin ongelmaan nyt aivan uudella tapaa. Minulla on nyt paljon asioita joita en tahdo menettää alkoholinkäyttöni vuoksi. En ole tähän päivään mennessä vielä koskaan edes ajatuksissani suunnitellut alkoholinkäytön lopettamista, vaan olen aina elätellyt toiveita kohtuukäytöstä. Tänään tutustuin ensimmäistä kertaa AA:n nettisivuihin ja vastaan tuli seuraavanlainen teksti:

Tuo teksti osuu ja uppoaa sanasta sanaan. Vaikka olenkin juomatta, en voi koskaan luottaa siihen etten repsahda jälleen. Juomiseni lisääntyy pikkuhiljaa ja kuin huomaamatta. En enää valehtele itselleni että voisin koskaan juoda kohtuullisesti vailla riskiä ryyppyputkesta.

Tiedän ja myönnän myös etten pysty lopettamaan juomistani ilman apua. Selvitin koska lähiseudullani on AA-ryhmän kokous, ja aion mennä torstaina ensimmäiseen kokoukseeni. Jännittää jo etukäteen melkoisesti.

Tahtoisin kysyä joitakin asioita teiltä jotka olette kokouksissa käyneet. En ole lainkaan hengellinen ihminen, ja minua arveluttaa jumalasta tai korkeammasta voimasta puhuminen. Onko hengellisyys aivan välttämätöntä AA-ryhmän toimintaan osallistuvalle? Entä mitä ensimmäiseen kokoukseen osallistuvalta odotetaan, pitääkö heti puhua kaikkien edessä? Onko AA-ryhmille vaihtoehtoista keskustelumahdollisuutta?

Olen nyt valtavan suuren asian edessä ja muutos pelottaa mielettömästi. Esimerkiksi tupakoinnin lopettaminen ja terveellisen elämän aloittaminen olivat minulle helppoja asioita, mutta nyt olen todellisen haasteen edessä. Tajuan nyt kuitenkin lopettamisen olevan ainoa oikea vaihtoehto hyvän elämän tavoittelussa. Ja sellaisen elämän tahdon elää.

2

AA:n hengellisyys ei ole sidottu mihinkään uskontoon tai ateismiin. Jokaisella on täysi vapaus niissä asioissa. Voit sen puolesta osallistua aivan vapaasti. Kokoukseen on hyvä mennä selvänä, ilman rohkaisuryyppyä vaikka kuinka jännittäisi. Puhumisen pakkoa ei ole ensimmäisessä eikä missään tulevassakaan kokouksessa. Yleensä ryhmässä on kiertävä puheenvuoro. Se tarkoittaa, että puhuvaa ihmistä ei häiritä. Kokous ei ole varsinaisesti keskustelutilaisuus. Keskusteluja varten aa-laiset tapaavat toisiaan muualla, kodeissa, retkillä, kahviloissa jne joko kahdenkesken tai pienissä porukoissa. Suurempina joukkoina voidaan kokoontua esim pikkujouluissa, vappuaattoina, kesäpäivillä tms.
Kokouksissa on tarjolla kahvia ja siitä voi pistää lantin lippaaseen jos haluaa. AA ei ota vastaan avustuksia eikä ole sidoksissa mihinkään.
Tervetuloa mukaan, torstainakin on Suomessa toista sataa ryhmää.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

3

Kiitos vastauksestasi, se selvensi asioita. Menen torstaina paikalle tutustumaan toimintaan, ehdottomasti selvinpäin.

4

Hei, Särkynyt mies!
Palaveriin lähtöön valmistaudun minäkin, sillä erolla, että menen tuttuun osoitteeseen.
Hyvää torstai-iltaa !

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

5

Kylläpä hävettää, vaikka nyt ei tosin minkään kännimokailun vuoksi. Lähdin nimittäin kokoukseen, mutta A) olin paikalla myöhässä ja B) en lopulta kaiken palloilun jälkeen löytänyt oikeaa paikkaa. :blush: Aivan uskomattoman turhautunut olo, sillä olen koko alkuviikon ehtinyt latautua tuota varten. Nyt tuo lataus jäi purkautumatta.

Mutta eipä hätää, uusi kokous on lähiseudullani heti huomenna. Olen myös ehtinyt miettimään asioita valtavasti tällä viikolla. Aion ottaa lopettamisen puheeksi muutaman läheisimmän ihmisen kanssa lähipäivinä. Hieman mietityttää kuinka jotkut heistä suhtautuvat, mutta tiedän läheisimpien ymmärtävän ja olevan varmasti tukena.

Niin ikään arveluttaa oma lujuus asian suhteen. Olen jopa pohtinut koko lopettamisasiaa niin paljon että olen kehittänyt sitä kautta melkoisen stressin ja nukkunut kehnosti kautta viikon. Ja nyt kun stressaa, alkaa tehdä mieli lievittää sitä muutamalla oluella. Siis: tahtoo lopettaa → stressaantuu ajatuksesta → tahtoo juoda. :imp:

Olen jo miettinyt keille joulupukki vie viinakaappini sisällön. Päätyköön henkilöille joiden kaapeista ne löytyvät vielä joulun pyhien jälkeen.

Raivostuttavaa huomata että mitä enemmän asiaa pohdin, sitä pahemmin alan kännäämistä himoita. Vastuutonta elämää jossa huolet odottavat aina vasta huomenna. Ja toisaalta kun taas järjen ja kokemusteni perusteella sumplin, en kaipaa ryyppyä pätkän vertaa. Minkä takia olen nolannut itseni satoja kertoja, menettänyt varmaankin asunnon verran rahaa, saanut potkut, viettänyt öitä putkassa, vetänyt turpaan, saanut turpaan, kävellyt kuukausia kepeillä, oksennellut, nähnyt ja kuullut harhoja, pelännyt, raivonnut, masentunut ja meinannut kuolla? Sen saman kusisen litkun vuoksi mitä jostakin käsittämättömästä syystä vieläkin himoitsen.

Tulee niin idioottimainen olo kun summaa kaikki nuo edellämainitut ja lukemattomat muut negatiiviset puolet yhteen, ja huomaa yhä empivänsä päätöstään. Tupakkaa poltin noin 12 vuotta, mutta sen lopettaminen oli alkukärvistelyjä lukuunottamatta mutkatonta. Samaa en odota tästä taistelusta. Alkoholinkäyttöön liittyy niin voimakkaasti myös psyykkinen sekä sosiaalinen riippuvuus. Joudun puntaroimaan lukuisat asiat uusiksi. Mitkä kaverit, harrastukset ja tapahtumat pysyvät ja mitkä saavat jäädä pois.

Onnekseni olen huomannut jo viimeisen noin vuoden aikana että pystyn yhä useammissa yhteyksissä pitämään hauskaa myös selvinpäin, eikä sitä ole juuri ainakaan ääneen ihmetelty. Tämä olikin muuan tärkeä syy päätökseeni; miksi juoda lainkaan kun se tuntuu yhä merkityksettömämmältä.

Huh kun helpotti päästä edes jollakin tapaa purkautumaan. Nyt nukkumaan ja huomenna kokoustamaan paremmalla onnella!

6

Hei, jotenkin uskon, että huominen ryhmä on kokoontuu juuri sinua, ensikertalaista varten.

Tänä iltana kuulin monesta suusta, miten alkoholinhimo on taakse jäänyttä elämää. Toisilla se himo säilyy pitkäänkin, toisilla haihtuu hyvin nopeasti.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

7

Tervetuloa palstalle ja onnittelut oikeasta päätöksestä. Älä märehdi liikaa pikku mokailua, teithän sentään jo konkreettisesti jotain ongelmasi eteen. Vastaisuudessa kannattaa pitää jonkun yhdyshenkilön puhelinnumero mukana jotta saat selvitettyä tilanteen välittömästi. Ei maailma yhdestä myöhästymisestä tai poisjäämisestä kaadu. Mene tänään kokoukseen ja sillä selvä.
Hyvä myös, että aiot keskustella ongelmastasi valitusti muutamien henkilöiden kanssa. Vielä parempi jos tukevat sinua.
Tulet varmasti huomaamaan, että purkautuminen on oleellisen tärkeää. Voit toteuttaa sitä sekä täällä että oikeassa elämässä. Pääasia, ettet jää pyörittelemään ongelmia liikaa itseksesi. Ota iskulauseeksi vaikka sellainen ajattelu, että kaikkea minkä voi pukea sanoiksi voi myös käsitellä. Hyvää viikonlopuua. :smiley:

8

No niin, kiitos ensinnäkin tsempeistä!

Kävin eilisiltana ensimmäisessä kokouksessani. Vaikka jännittikin kovasti, löysin tieni perille ja vastaanotto oli hyvin lämmin ja ystävällinen. Selvästi jokainen läsnä ollut muisti miltä tuntuu uutena saapua vieraaseen seuraan ja parhaansa mukaan helpotti mukaantuloa.

Alku meni kuunnellessa; niin ensimmäistä askelta läpi käydessä kuin muiden puheenvuoroja seuratessa. Loppupuolella sain pitää oman puheenvuoroni ja annoin kaiken tulla ulos. Siitä jäi uskomattoman helpottunut olo, sillä kaikki huoneessa olijat tunnistivat tismalleen samoja piirteitä itsessään, kuten minäkin heidän tarinoitaan kuunnellessa.

Tapasin kokouksessa myös erään tutun henkilön. Kohtaaminen ei ollut suinkaan kiusallinen vaan ennemminkin “ahaa, sinäkin” -tyyppinen. Hyvä fiilis jäi käteen ja aion varmasti osallistua uuteen kokoukseen, kenties jo lähipäivinä.

9

Hienoa, että löysit paikan. Näin alkuun voi olla mukavaa pitää yhteyttä tuttuun raittiiseen, myöhemmin sitten muihinkin, jos siltä rupeaa tuntumaan.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme