Olen ajatellut aloittaa kirjoittelun täällä kun tunnen kuuluvani samaan heimoon kuin muutkin täällä olevat.
Viina on ollut erimuodoissaan mukana elämässäni enemmän tai vähemmän 14 vuotiaasta lähtien, nyt olen 57 vuotias miehenalku. Olen nyt ollut lähes 8kk juomatta mutta se ei kerro varsinaisesti vielä mitään koska olen tuurijuoppo. Pitemmillään olen ollut 14 vuottakin juomatta ja sitten on taas ollut rullaati, rullaati vuosia kunnes olen taas pistänyt korkin kiinni ja ollut tosiaan muutamia kuukausia tai vuoden käyttämättä alkoholia. Silloin kun sen käyttö alkaa se on sitten rajua menoa saattaa olla kaksikin viikkoa yhtämittaista juomista ja se tarkoittaa tosiaan ihan oikeaa juomista ei mitään lipittelemistä. Olen säilyttänyt ihmeen kaupalla työpaikkani vaikka olen joutunutkin käymään katkoilla että olen saanut putket poikki. Kevätaika on monesti ollut kompastukseni, pidän keväästä kovasti vuodenaikana ja kompastelut voi johtua siitäkin että tulee liiankin voimakkaita hyviä fiiliksiä mitkä saavat ylireagoimaan ja ajattelemaan positiivisesti myös alkoholinkäytöstä. Siksi ajattelin ottaa tämänkin kanavan käyttööni estääkseni itseäni tekemään edellisen kevään kaltaisia putkia viinan kanssa. Käyn kyllä AA palavereissa mutta en ole sen kummemmassa AA uskossa ja joskus aina nämä tosi innokkaat selostajat ärsyttääkin siellä minua kun en osaa kokea asioita samalla tavalla, kuitenkin pidän sitä enemmän myönteisenä asiana ja siksi aioin käydä sielläkin myös jatkossa.
Tässä tätä tarinaa tällä kertaa, kaikille hyvää viikonloppua ja sopua itsensä kanssa.
Olen työpaikalta päässyt/ joutunut hoitoonohjaukseen alkoholin käyttöni takia. Olisi mukava tietää jos täällä on muita samassa prosessi olleita miten olette selvinneet siitä jaksosta, itsella on kahden vuoden sopimus.
kyntöhärkä kirjoitti
Hei, tärkeintä on uskoa, että kun ei ota ekaa ryyppyä, ei tule humalaan. Tänhän tietää jokainen, mutta silti moni alkoholisti ottaa väärään aikaan sen ekan. Palaverit ja tämä plinkkikin auttavat pitämään ajatukset ja tunne-elämän sellaisena, että ryyppy on tarpeeton. On tuttua minullekin, että ei kaikkeen kuulemaansa voi samaistua. Mutta välillä saa vieraan tuntuisistakin kokemuksista jonkin idean tai joutuu tilanteeseen, jossa sellaisista on apua. Omista kokemuksista kertomisessa on tärkeä puoli se, että siinä selvittää tai kertaa omia tuntemuksiaan. Aina niistä joku saa tukea omalle raittiudelleen.
Hyvää arkiviikkoa ja raittiutta päivä kerrallaan!
Tänään et ole yksin
Kaksi vuotta on aika pitkä aika, taitaa olla maksimipituus työpaikkojen hoitoonohjaukselle. Lyhimmäthän on vain 6 kuukautta.
Eihän nuo mitenkään hankalia ole yleensä, eli sisältävät lähinnä keskustelukäyntejä esim. päihdeklinikalla ja lisäksi työterveyshuollossa. Työpaikasta sitten vähän riippuu, miten paljon esim. esimies osallistuu tähän seurantaan, ja miten työterveyshuollossa suhtaudutaan.
Jos kaikki menee hyvin, käyntejä ei edes ole kovin usein, etenkään päihdeklinikalla.
Toivottavasti myös itse voi vaikuttaa siihen, millaista sisältöä tähän hoitoonohjaukseen tulee. Jos haluaa ja on tarve, on varmaan mahdollisuus päästä myös ihan kuntoutukseen, mutta pakollista se ei liene jos pärjää ilmankin.
Kiitos noista kommenteista molemmille. Tuossa hoitoonohjauksessa kiinnosti myös se miten helppoa on ollut muilla suorittaa tuo jakso, itse kun epäilen että jos todella pulassa oleva alkoholisti laitetaan tuohon ohjelmaan mikä ei sisällä muuta kuin muutaman käynnin terveydenhoitjan luona niin ei välttämättä onnistu tuota kahta vuotta läpäisemään.
Olen ollut nyt lähes kahdeksan kuukautta käyttämättä alkoholia ja tuntuu siltä että saatan hyvinkin onnistua tuon kahden vuoden kanssa. Mistä sitä tietää vaikka olisin loppuelämäni raittiina. toisaalta en voi luvata mitään vaan päivä kerrallaan on sopiva jakso minulle.
Onhan tämä alkoholismi aika ikävä sairaus, se on vähän niinkuin ihottuma että kun se lopettaa kutittamasta ei muista enää hoitää sitä.Siksi pitää jotenkin vaan saada itsensä liikkeelle vaikka AA-kerhoon että muistaa mitä sairautta potee.
Mukavaa Vappua kaikille!
Tuosta nimimerkistä kirjoitan,en tiedä miksi sen valitsin, kai piti jokin keksiä ja kun olen horoskoopiltani härkä niin ajattelin laittaa sen mutta tietysti se oli jo varattu sitten tuli mieleen tuo kyntöhärkä, kai siksi että tuohon alkoholinkäyttööni kuului joskus kärsällään kyntämistä.No se on sitten tuo mutta olisihan se voinut jokin muukin olla,
saattaa olla jo sinänsä luotaantyöntävä eikä kirjoituksiakaan sitten viitsitä lukea.
^ Hauskaa kun mainitsit horoskooppi-merkin niin tajusin, että itsehän olen vesimies, ja nimimerkkini on myös VM. 
En tullut ajatelleeksi asiaa edes.
En usko astrologiaan. Joskus nuorena uskoin.
Empä usko että nimimerkillä on vaikutusta siihen luetaanko viestejäsi. Minusta Kyntöhärkä on hyvä nimimerkki… mielikuvina tulee voimaa, kestävyyttä, maanläheisyyttä, vakautta… luotettavuuttakin kenties?
Oma ällön tahmea nimimerkkini ei ole houkuttelevaksi tarkoitettu, mutta ehkä siinä jotain kuvaavaa on.
Niin, se hoitoonohjaus on toki helppo vain suorittaa läpi. 2 vuotta on tosin hirmu pitkä aika, joten jos saat jonkun hyvältä tuntuvan työntekijän siihen jota tapaat, niin ota ihmeessä kaikki hyvä irti. Tarkoitan tukea ja apua. Vertaisryhmät on hyvä, mutta ammattilaiselle juttelu on siinä mielessä eri, että ammattilaisen vaitiolovelvollisuuteen voi luottaa, ja kahdenkeskusessä keskustelussa voi ehkä purkaa asioita eri tavoin kuin ryhmässä.
Hyvää raitista vappua!
Vadelmamunkki on ihan hyvä nimimerkki myös, minulle tulee heti jostain syystä samalla pinkki väri, pidätkö pinkistä?
Alkoholin kanssa on tullut taisteltua enemmän ja vähemmän läpi elämän. Tuo hoitoonohjaus ei ollut mikään yllätys. Toisaalta en ole enää viimevuosina ollut niin toivottamassa tilassa oleva alkoholisti kuin nuorempana. Olen löytänyt vertaistukea ja se on antanut minulle paljon toivoa sairauteni suhteen. Olin joskus tosi toivoton alkoholismiini nähden, se on tosi ikävä tunne ja tilanne kun menettää elämänhallintansa. nyt minulla on ollut kahdeksan kuukauden hyvä jakso tosin sotkeuduin viimevuoden lopulla nettikasinopeleihin missä niissäkin meinasi käydä huonosti, nyt en ole enää tänä vuonna pelannut ja hyvä niin se on jossain mielessä vielä vaarallisempi riippuvuus kuin alkoholismi.Iloista Vappua sinulle VM ja tietysti kaikille muillekkin!
Ajattelin pitää tätä sivuani yllä pienellä Juhannusraportilla. Minulla on ollut lähivuosina kaksi karmeaa juhannusryyppyputkea joista selviäminen sitten monen arkipäivän päästä juhannuksesta on aiheuttanut todella kovia fyysisiä ja psyykkisiä koettelemuksia.
Nyt tämä Juhannus on osoittanut miten mukavan Juhannuksen voi ilman alkoholia viettää, ei haittaa vaikka kelitkään ei ole aivan parhaat mahdolliset.Minun on ollut aina vaikeaa kertoa mtään viisasta tästä alkoholismistani, se vain tuli ongelmakseni jo reilut 30 vuotta sitten ja mukana se varmaan seuraa hautaan asti. Pystyn kuitenkin elämään täysin kelvollista elämää ellen ota sitä kuuluisaa ensimmäistä ryyppyä.
Alkoholin käytöllä on toki ollut syynsä vaikka aina sanotaankin että alkoholisti löytää syyn juoda mutta tässä tapauksessa tarkoitan juurisyitä mitä on mielestäni syytä jossain vaiheessa miettiä ja yrittää ymmärtää minkä takia toimii niinkuin toimii. Hyvää Juhannuksen jatkoa kaikille!
Tästä sivusta näköjään tulee varsinainen yksinpuhelu mutta ei se haittaa yksin sitä on tullut noita juomahommiakin aikoinaan tehtyä. Viime aikoina ovat minua häirinneet humalaunet, eli olen unissa humalassa ja tiedän niissä että pitäisi lähteä pian töihin ja olo on mikä on. Tiedän että nämä unet liittyvät niihin traumaattisiin kokemuksiin mitä minulla tuurijuoppona viime vuosina silloin tällöin oli.Oli aivan hirveää ponnistella töihin muutaman päivän juomaputken jälkeen, vapisin ja tärisin ja pelkäsin ja horjuin vaikka alkoholia ei enää ollutkaan veressä. Työpaikalle päästyäni pelkäsin kaikkia vaikeita asioita mitä minun piti hoitaa, myös energiset ihmiset olivat kammottavia kun ne siinä ympärillä pyöri ja kyselivät kaikkea. Jopa puheluihin vastaaminen oli täyttä tuskaa kun vastassa oli vaativa asiakas. Ruokailu ei tietysti onnistunut ollenkaan kun ei kehdannut mennä ruokalaan syömään kun kädet vatkasi ja muutenkaan ei yhtään tehnyt mieli, oli hirveää jos joutui joskus väkisin työnsä puolesta asiakkaan kanssa siinä tilassa syömään. Eli olo oli koko päivän aivan sietämätön ja aika mateli tosi hitaasti, Delirium kohtauksen mahdollisuuskin pyöri siinä aivan realistisena mielessä. Eihän se olo siitä helpottunut illalla kotonakaan, enää ei uskaltanut juoda mutta muuten olo oli masentunut ja tuskainen, sitten seuraavan yön unista ei tietysti tullut mitään vaan aamulla vaan uudelleen töihin ehkä hieman paremmasta tilanteesta lähtien, näin ainakin halusi itselleen uskotella.
Ei ihme että näistä kokemuksesta painajaisia kumpuaa varmaan lopun elämää mutta yksi asia on hyvä, aamulla kun niistä herää asiat onkin paljon paremmin kuin unissa ja edessä saattaa olla vaikka varsin hyvä päivä toisin kuin sammuksista herättyään.
Moro kyntöhärkä!
Tuli viimeisimmästä kirjoituksestasi niin elävästi mieleen mm. aiempi työpaikkani jossa piti olla jatkuvasti aikalailla esillä… etenkin nuo maanantain yhteisruokailut oli yhtä painajaista…alkoholistin alistunut häpeäntunne ja alisteinen tietoisuus tai pikemminkin luuloharhaisuus siitä, että kaikki tuijottaa ja huomaa kun kädet tärisee yms…ja kyllähän ne varmaan jotkut asian panivatkin merkille…ja siinä osa syy miksi toiseen työpaikkaan tuli vaihdettua… että pääsi ikäänkuin siististi ja kunniakkaasti tulevista ongelmaan puuttujista eroon ja uuteen mestaan töihin missä voi jatkaa ja rahoittaa rakasta harrastusta!
nyt kun on asiaan saanut hieman etäisyyttä, niin tajuaa kuinka älytöntä voimavarojen tuhlausta ollut tuollainen elämä…tuskainen tietoisuus siitä ettei elämä voi jatkua niin, mutta muutoksen uuteen elämään päätti aina aloittaa huomenna…pitkälle toistakymmentä vuotta meni sen huomisen odottamiseen.
Mutta kiitos kyntöhärkä! Todella Kannustavaa lukea teidän pidempään raittiina olleiden kokemuksista ja onnistumisista!
Komppaan Metsien miestä, lisäks toi 10 kk tuntuu ehkä jopa etäisesti itellekin mahdolliselta, 14 vuotta sitten on toki eri juttu ainakin vielä tässä vaiheessa.
Onneks ei kuitenka voi olla dokaamatta kuin päivän kerrallaan. 
Kyllä, ja eikö olekin mukavaa nauttia kesäsunnuntaista ilman krapulaa. Jos jollakulla huomenna työpäivä, kuten minullakin, niin sitäkin voi odottaa hyvällä mielellä, ilman huolta ja pelkoa raskaan viikonlopun jälkitiloista.
Kyntöhärkä, kysyit että tykkäänkö pinkistä? No joo, tykkään. ainakin kohtuudella. 
Lempivärini on toki musta, mutta pehmeämmät värit kuten pinkki siellä täällä tuovat siihenkin mukavaa kontrastia.
Eikös vadelma ole vähän pinkkiin vivahtava marja? Lapsuudenkodissani itä-Suomessa oli vadelmapensaitakin, mutta taidan olla liian urbanisoitunut muistaakseni niitä kovin elävästi.
Tämän vuoksi minun kirjoittelut ovat usein lopahtaneet … mutta niin kuin huomaat: kirjoituksiasi luetaan! Minäkin olen tätä ketjua lukenut, vaikka laiskasti osallistunut. Aloittelen l-o-m-a-a … jännittää!
Kiva nähdä että aihe kiinnostaa, kiitokset kaikille! Tuo työelämän ja juovan alkoholismin yhteensovittaminen oli ja varmasti on vieläkin, mitkä niin yrittävät selviytyä, todella taitolaji.Miten juo niin ettei se haittaa työtä mutta silti maksimäärän. No eihän se tietysti minulla ainakaan onnistunut, överiksi meni ja kauhutilojen kanssa sai töitä painaa.
Minulla on vielä ilmeisesti joku herkkyys että kovassa krapulassa pidän itseäni todella epäonnistuneena oliona ja poden syyllisyyttä ties mistä eli kaikesta. Ellei juomisestani olisi tullut monella tavalla niin vaikeaa voi toisaalta olla niin että joisin vieläkin samaan malliin. Olin tuossa tänään mökkinaapureitani siirtämässä autollani mökiltä toiselle kun olivat juomapuuhissa,
hetken ajattelin että kyllähän tuossakin iltapäivä menesi kun jäisi niiden kanssa järvenselkää ihailemaan ja rupattelemaan paukkujen oton välissä, olisivat toivoneet että olisin voinut jäädä heidän seurakseen mökin terassille. Kuitenkin en missään vaiheessa halunnut oikeasti jäädä vaan jätin porukat keskenään ja eiköhän siitä heille aika nopeasti valmista tullut auringonpaisteessa ja tiukkaa viinaa juoden. Se että kesälomalla olisi jotenkin suotavampaa olla päivisin jurrissa näyttää olevan monelle hyvin itsestään selvää ja ei niin paheksuttavaa.
Meille alkoholiriippuvaisille se on aivan yhtä vaarallista alkaa juomaan kesälomilla kuin muuloinkin jopa vaarallisempaa kun putkesta voi tulla minkä mittainen tahansa. Siksi ei alkoa tänäänkään.
Hyvää lomaa lomalaisille ja työn iloa töihin meneville!
[size=85]Ei ihme että näistä kokemuksesta painajaisia kumpuaa varmaan lopun elämää [/size]
Voi olla, että alkopainajaisia tulee lopun elämää, mutta minun kokemukseni mukaan ne harvenevat ajan myötä. Nykyään tahti taitaa olla kerran-pari vuodessa. Nekin harvat ovat varsin mietoja verrattuna aktiiviaikojen live-esityksiin.
Alkaa kohta olla vuoden kierto täynnä tätä raitista elämää. Mielenkiintoinen ajanjakso kaikkine tunne vyöryineen ja seesteisine aikoineen. On todella hienoa huomata että nykyisin oman elämän hallinta on palannut omiin käsiin ja päätökset mitä omassa elämässään tekee kestävät aamusta iltaa ja pidemmällekin, kaikki varmaan tietävät mitä tarkoitan.
Käydessäni eilen keskustassa, oli hellepäivä ja terasseilla jo iltapäivästä paljon porukkaa, ajattelin sitä miten monet kerran olen niillä istunut ja kuinka vasta tilattu kylmä olut on siinä helteessä lämmennyt ja tietysti on pitänyt hakea sitten yhä uudelleen uutta. Ajattelin ettei se minun tapauksessani kuitenkaan tainnut olla niin hauskaa toikkaroida siinä kaljan pöllyssä lopun päivää ja seuraavana päivänä krapula kaljaa juoden nostaa mielialaa syyllisyys töihin lähdöstä tai niiden laiminlyönnistä kaihertaessa mielessä.
Oli jotenkin helpottunut olo kun ei sitä kierrettä tarvinnut aloittaa eilenkään.
Tsemppiä kaikille ja raitista mieltä!
^ Onnittelut vuodesta, ja oikein kivaa loppukesää.
Kyllä haluan onnitella sinua Kyntöhärkä vuoden raittiuskaudesta-onnea!
Tämä on harvinaista minulle, että roikun täällä netissä näinkin öiseen aikaan, mutta täysikuu tekee tuloaan ja se on aina vaikuttanut minuun. Mahtaako meitä olla muita, jonka se laittaa valvomaan?
Töissäkin vaihdettiin ajatuksia siitä, että viikko on ollut hyvä, mutta minun oli todettava, että “hemmetin pitkän tuntuinen”, sillä valvontaa on jo useampana yönä peräkkäin meneillään. Uniasiat ovat kohdallani aivan oma luku ja en ihan pienestä valita unettomuudesta. 
Tuosta kesäisestä hellepäivän terassi näkymästä, juolahti minunkin mieleeni, että jostain syystä tämä viikko on tuonut muistikuvia reissuista ja ravintolailloista minunkin mieleeni ja tuonut himonkin hetkittäisesti eteeni, jonka suhteen on pitänyt vähän pyristellä enemmänkin ja ottaa henkiset “aseet” käyttöön. Kohdallani sellainen on yksinkertaisesti se, että ryhdyn miettimään, mikä ahdistus siitä taas seuraisi ja muut elämänkipupisteet nousisivat eteen kuten raha ja ihmissuhdeasiat.
Sitä minä nyt ihmettelen ihan ääneen, että olen kiitollinen, vaikka ihan rikki siitä, että nyt kohtaan, vihdoinkin asiat, jotka todella ryssin elämässäni. Olen joihinkin asioihin nähden aivan liian myöhässä saadakseni ne korjaantumaan, mutta siihen en ole myöhässä ettenkö pystyisi antamaan itselleni anteeksi.
Hoitoonohjauksesta kokemukseni on jäänyt lyhyeksi ja niinpäin, että itse esimiehenä olen työntekijäni sinne ohjannut työterveyshuollon kautta. Hoitosuhde A klinikalla ei päässyt/kerennyt alkaa, kun luvattomat poissaolot jatkuivat ja seurasi irtisanominen. Tahtotila tähän irtisanomiseen taisi olla siellä toisessa päässä ihan mieluinen ja toivottu päätös?!
Hyvää viikonloppua kaikille!
Kyntöhärkä kirjoitti
Onneksi olkoon, pian voit tarjota mansikkaleivoksen, ainakin itsellesi! Sarkaa riittää ja aura kääntää esiin jotain uutta joka päivä, silloinkin kun tuntuu, että kaikki on vain yhtä ja samaa.
maaliskuu17 kirjoitti
Onneksi olkoon sinullekin! Halu muutokseen lähtee nöyryydestä, tosiasioiden tunnistamisesta. On asioita, joita ei voi muuttaa, ne on vain hyväksyttävä. Ja sitten on niitä, joita voi muuttaa.
Päivä kerrallaan