Tuurijuopoille

Ihan muuta kautta, erään sukulaiseni ongielmien myötä, löysin tällaisen sivuston:

introspekt.fi/artikkelit/pakko.html

Sori, en osaa tehdä sellaista, että pääsisi suoraan…

Lisäys: Oho, sehän tuli ihan itsestään :laughing:

Kiitos Julia. Olihan järkkyä luettavaa minulle. On kuin ongelma olisi avautunut, joskaan ei poistunut.

Olin toiselle kymmenelle asti jossakin määrin pakko-oireinen. Myös migreeni on ollut kanssani koko elämäni. Olen perfektionisti ja itseni ylittäjä. Tarkka ja aikaansaava.

Alkoholismi on sairaus, mutta tämä neurobiologinen selitys tuurijuoppouteen oli ihan uutta. Lohduttavaa ja pelottavaa. Siksi pelottavaa, että se aikapommi istuu koko ajan otsalohkossani.

Toisaalta, epäluuloinen kun olen, miksi tätä ei päihdehuollossa tiedetä, jos se serotoniinillä auttuisi? Täytyy kysyä lääkäriltä.

Kiitti joka tapauksessa.

Suhteellisen uutta tietoa tai jotain?? En tiedä. Tuo sivusto on kuitenkin Suomessa sellainen virallinen, arvostettu foorumi, ei sinne noin vain pääse heittelemään mitä sattuu…

Minä itse en ole tuurijuoppo, vaan minun on käytävä joka päivä se taistelu, juodako vai ei. Toisaalta uskon, etteivät minun pyöritykseni ole ollenkaan niin vaikeita kuin tuurijuopolla? Ajattelin esim. Prossan eilistä iltaa.

Tuon artikkelin valossa tuurijuoppo on täysin väärä termi, kuurijuoppo olisi osuvampi? Toivottavasti et mene pois tolaltasi, Sigrid, hyvä asiahan tuossa oli se hoidettavuus, eikö?

Lieneekö tuurijuoppous sitten alkoholisoitumisen esiaste. Olin pitkään tuurijuoppo. Pari, jopa kolmekin kuukautta kuivilla oikeastaan ilman isompia hinkuja. Sitten pasahti. Petailin juomista kovalla työnteolla, yliyrittämisellä, täydellisyyteen pyrkimisellä. Ehdottomuus joissakin asioissa, kuten nyt juomattomuudessa, on ollut aina luonteenomaista minulle. Olen asettanut tavoitteita aika korkealle ja päässytkin niihin.

Ehdottomuus esimerkiksi sovittujen tapaamisten suhteen kellonaikoineen on mulle edelleen paha paikka. Itse en myöhästele, mutta en olisi mielellään sen housuissa, joka myöhästyy silloin kun olemme sopineet jostakin asiasta. Mielestäni kello 12 on 12 eikä 12.01 esimerkiksi.

Tuurijuoposta muutuin myöhemmin kokoaikajuopoksi. Silloin ei haitanneet mitkään sopimukset, ei töihin menokaan. Ilmeisesti menin vain sen rajan yli, jonka jälkeen juominen ei enää yksinkertaisesti pysy, eikä koskaan tule pysymään hallinnassa.

Pitää vielä lisätä tähän se, että kokoaikajuomista edelsi pitkähkö tissutteluvaihe.

Juuri tuon lihotetun kohdan perusteella en mitenkään ole tuurijuoppo. Ei minulla ole koskaan ollut helppoja täysin alkottomia jaksoja :open_mouth: Paitsi raskaana ollessa. Aika usein mutta vähän . Niin minulla meni silloin kun meni hyvin. Ei se alkoholi tosin pyörittänyt mieltäkään silloin. Kuuluipa vain jotenkin kuvioihin, muuta mitään hinkuja ei kamalasti ollut. Ei tosin ollut mitään tarvettakaan olla ilman jotain tiettyä aikaa?

Et kai ole tosissasi tuon alleviivatun suhteen? Aprillipila? :laughing: :open_mouth:

Julia, ehkä se alleviivaamasi kohta on lievästi liioiteltu, mutta ei aprillipila. Olen oikeasti tarkka kuin porkkana noista sovituista ajoista.

Se taas, mitä kirjoitin tissutteluvaiheestani, on osoitettu mm. Sinulle, Julia. Tissuttelustani ei ollut enää paljon matkaa vaiheeseen, jossa totesin lopulta olevani alkoholisti. Peruuttamattomasti.

Kyllä se osui, mutten tiedä, upposiko vieläkään. Tällä hetkellä mielessä risteilee liikaa asioita ja tekisi taas mieli vain käpertyä jonnekin turvaan. Vaan kun en ole mitään muuta turvaa vielä löytänyt kuin tissuttelun (avioeron jälkeen).

Tiedän, valivali ja samalla elämä menee ohi. Säälittävää. Mutta ei itsesäälin paikka.

Nyt menen nauttimaan pään tyhjennyksestä: alkaa Tanssii tähtien kanssa… Minähän osaan aina itseni nostaa kevyempään oloon: huomennakin varmaan purjehdin töihin kaikkien ilopilleriksi :open_mouth:

Ero tuoreessa muistissa itsellänikin. Aluksi tunsin armotonta itsesääliä ja masennustakin. Tuskin olisin päässyt asiasta yli ilman ihmisiä, jotka jaksoivat kuunnella, neuvoa ja tukea. Itsepä eroni aiheutin, juomalla. Se vaan piti myöntää ja hyväksyä. Vertaistuki tuolla ryhmissä auttoi käsittelemään asiaa. Muuten olisin sortunut juomaan. Ei se kaukana ollut.

Olen huomannut tässä matkan varella, että taidat olla perusluonteeltasi iloinen ihminen. Jos näin on, pärjäät kyllä jatkossa. Ikävät asiat tulee vain käsitellä ja kaikki muuttuu paremmaksi ajan myötä. Vain ajan myötä.

ps. anna se uhittelemasi märkä pusu Kaleville kun teki Vähentäjissä aika ilkeän aprillipilan. Saakoon tekojensa mukaan. :sunglasses:

Poistin vuodatusta, joka ei tälle palstalle kuulu, sori.

Onko tuurijuoppous kovin yleistä, vai yleisempää sellainen jatkuva juominen?