Tuulihattu esittäytyy

Ensiksi, haluan kiittää kaikkia tänne päihdelinkkiin kirjoittaneita. Olen seurannut palstaa nyt kuukauden verran ja saanut näiden kaikkien eri henkilötarinoiden ja kokemusten lukemisten kautta itsellenikin sen verran rohkeutta, että uskallan tänne kirjoittaa, ja se pääasia, pystyn nyt näiden kaikkien vuosien jälkeen myöntää itselleni että mulla on alkoholiongelma, musta ei tule ikinä kohtuukäyttäjää tai “sivistyneesti” yhtä viinilasillista nauttivaa, koska kun alkoholia saan, en pysty lopettamaan. Joten mun tavoitteena on täysi raittius. Ajatus tuntuu pelottavalta. Tietysti siksi koska alkoholista on tullut niin iso osa elämää, ja siitä luopuminen tarkoittaa sitä että koko mun ajattelutavan on muututtava. Mutta sitä vartenhan mä täällä palstalla olen…oon tiedostanut jo pidemmän aikaa, kuinka alkoholi on pilannut mun elämää niin paljon että muutoksen on tapahduttava. Vähän taustaa itsestäni: Olen 35-vuotias nainen, pidän työstäni, on harrastuksia, ystäviä ja ja päällisin puolin varmasti vaikuttaa siltä että mulla on kaikki ok, mutta olen kärsinyt vuosien varrella masennuksesta (luulen että sen laukaisija on saattanut nimen omaan olla just viina) eikä kukaan oikeastaan tiedä mun alkoholiongelmasta, paitsi vanhemmat ja siskot. Tai tiedä ja tiedä…luulen kyllä että osa kavereista ja ehkä työkavereistakin epäilee. Mulla juominen on tässä vuosien varrella lisääntynyt, sekä juomiskerroissa että alkoholin määrissä. Mulla iskee ihan järjetön henkinen krapula juomisen jälkeen, ranteet auki -fiilis, fyysistä krapulaa ei oikeastaan enää tulekaan. Ehkä vähän väsymystä. Tämän on vaan nyt loputtava. Nyt heti.

Lämpimästi tervetuloa mukaan. Päivä kerrallaan raittiina eläen, raittiudesta kasvaa hitaasti, mutta sitäkin pysyvämmälle pohjalle perustus hyvälle elämälle. Tänään raittius on minulle tapa elää, tullen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Sovussa.

Hyvä päätös. :smiley:
Henkinen krapula ja pahoinvointi minutkin tuon päätöksen äärelle ajoi.
Ihminen on rakennettu sillä tavoin, että uusi ja tuntematon pelottaa aina jonkin verran. Rohkeasti vaan eteenpäin, täältä voit lukea kuinka pelottavuus on hälvennyt matkan varrella raittiudesn edetessä ja muuttuessa pysyväisemmäksi olotilaksi. Tsemppiä nyt tähän alkuun, siinä tärkeintä on pitää aluksi huoli siitä, että se korkki tosiaan pysyy kiinni nukkumaan menoon asti.

Tervetuloa Tuulihattu!

Olet oikeassa paikassa, olet huomannut ja tunnustanut ongelmasi, olet siksi jo erittäin hyvässä asetelmassa taistelussa alkoholia vastaan. Viestistäsi kuvastuu totaalinen kyllästyminen alkoholin aiheuttamiin ilmiöihin ja tie raitistumiseen lähtee halusta lopettaa juominen. Sinulla on halu lopettaa, joten rohkeasti vain kädet irti pullosta ja työskentely raittina olemiseen on käynnissä heti siitä hetkestä, kun haluaa lopettaa juomisen.

Et siis ole sen kummemmin jäljessä tai edellä ketään, olet omassa tilanteessasi ja omassa vaiheessasi haluamalla olla juomatta nyt ja tänään. Samalla viivalla me ollaan, haluan olla juomatta ja elää raitista elämää, siksi minunkin on pidettävä näpit irti pullosta nyt ja tänään. Älä rasita itseäsi liikaa “suurilla” päätöksillä, vaan tee vaikka näin alkuun joka päivä pieni päätös, jonka toteutumisesta pääset nauttimaan myös joka päivä. Tänään en juo ja illalla sängyssä olet hyvillä mielin, pidin päätökseni ja saat onnitella itseäsi jokaisesta raittiista päivästä :slight_smile:

Tsemppiä ja rohkeutta pitää päätös olla juomatta, et tule katumaan sitä päätöstä ja jokainen päivä tuo tullessaan jotain parempaa, kun ei vaan juo. Jatka kirjoittelua tänne ja pura vain ajatuksiasi, miltä sitten tuntuukaan milläkin hetkellä.

Tervetuloa! On hienoa ja tärkeää, että olet myöntänyt tosiasiat alkoholin suhteen. Myrkkyähän se on meille alkohoholisteille, toki muillekkin, mutta meidän ei kärsi juoda sitä yhtään koska silloin se ottaa ylivallan ja me vikistään :slight_smile: .

Hei, tervetuloa!
Se loppuu eli oikeammin ei ala uudestaan, kun ei ota ratkaisevaa ekaa huikkaa. Täältä saat lukea monenlaisia kokemuksia, miten se eka ottamatta. Jos ei oma päätös pidä, on saatavana monenlaista apua. Avun hakemisessa vastuu on itsellä.

Päivä kerrallaan on sopivan pituinen aika päättää olla raittiina. Selvän päivän iltana huomaa kiitollisena, että haluaa olla raittiina huomennakin.

Raittius on kallisarvoinen lahja.

Tervetuloa. :slight_smile:

Sama täällä. Aikoinaan vielä tavoittelin kohtuukäyttöä. Nyt olen nuomannut, että oikea tavoite mun kohdalla on täysraittius.

Nimenomaan “ajattelutavan on muututtava”. Tai miksi ei paremminkin, että “ajattelutapa SAA MUUTTUA”! Sun ajattelutapa on alkoholin muovaama. Alkoholi haluaa säilyttää “saavutetun aseman”. Mutta sun ajattelutapa on halutessasi vapaa valitsemaan. Joko annat alkon vääristää sitä tai sitten otat ajatuksesi taas omaksi omaisuudeksesi.

Se tuntuu aluksi pelottavalta, mutta se helpottuu päivä päivältä.

Mä lopetin alkukesällä. Yhden viikon retkahdus oli muutama päivä sitten. Mutta nyt taas vahvasti matkalle kohti raitista ja vapaata elämää. Autetaan toisiamme täällä kohti sitä elämää, joka tuntuu hyvältä. Jos se on täysraittius, niin sitten vaan sitä kohti! :slight_smile:

Hei Tuulihattu ja tervetuloa minunkin puolestani.
Kuten muutkin tuossa jo kirjoittivat, olet ottanut sen tärkeimmän askeleen tässä päihderiipuvuuden asiassa, olet huomannut / myöntänyt alkoholin olevan sinulle ongelmallista. Tämän asian myöntäminen on se suurin ja myös samalla tärkein matkassasi päihteettömään elämään. Niin kauan, kun emme myönnä ongelmaa olevan emme myöskään lähde parantumaan tästä ikävästä ja koko elämää hallitsevasta sairaudesta.

Olen lähes samaa ikäluokkaa kanssasi ja itse olen “taistellut” tämän päihderiippuvuuden kanssa keväästä lähtien. Huhtikuussa kirjauduin tänne plinkkiin ja päivääkään en ole katunut tuota päätöstä. Niin mukavaa porukkaa täällä on. :smiley: Uusi elämäsi ilman alkoholia voi tuntua pelottavalta, se on ymmärrettävää. Itsekin pelkäsin tuota muutosta ja ihmettelin useassa kirjoituksessani, mitä oikein pelkään, koska halu muuttua oli kuitenkin suuri. Näin vajaa puoli vuotta täällä kirjoitettuani ja muiden kirjoituksia lukien, ymmärrän paremmin mitä oikein pelkäsin. Pelkäsin epäonnistummista eniten, koin etten ollut tarpeeksi hyvä “yrittäjä” täällä, koska muiden onnistumiset tuntuivat silmissäni helpoilta ( vaikka tiedän jokaisen yksilön täällä tehneen paljon työtä ja raittius ei ole kenellekään tarjottu kuin Manulle illallinen ). Pelkäsin myös sitä, jos epäonnistunkin ( suomeksi = retkahdan ) onko edessäni vaan ja ainoastaan tie lopulliseen tuhoon? Enkö ikinä pysty pääsemään tasapainoon tämän ongelmani kanssa?

Pelkoa omalla kohdallani aiheutti myös se, että jouduin katsomaan monia asioita suoraan silmiin ja käsittelemään niitä. Kipeitä havaintoja olen joutunut tekemään syistä joiden takia olen juonut. Pelottavia siksi, että olen joutunut opettelemaan keinot miten kohtaan nuo tilanteet, ilman alkoholia. Pelottavaa on myös ollut kohdata eri tunteita “selvin päin”…

Mutta…
Vastaavasti olen saanut kokea onnistumisia, huomannut etten mene rikki vaikka joku ikävä tilanne tuleekin eteen. Itsetunto kasvanut ( lue löytynyt ) ja pelko hälvennyt tämän matkan myötä. Pelko ei aina ole huono asia, se voi auttaa sinua oikealla tavalla eteenpäin. Onhan pelkoa myös tässä alkoholiongelman myöntämisessäkin. Kuitenkin tuo pelko sai sinut kirjoittamaan tänne ja hakemaan apua.

Itse voin allekirjoittaa täysin tuon masentuneisuuden + alkoholin käytön yhteyden. Miten enemmän / pitempään käytät alkoholia sitä masentuneempi olet. Se on sellainen kirottu oravanpyörä, jota ei saa pysäytetykksi ilman, että jättää tuon alkoholin pois. Huomaat nopeasti kuinka ajatukset selkiytyvät. Ahdistavat ajatukset lievenevät ja mielilalasi kohenee. Ei se päivässä eikä kahdessa tapahdu, mutta jo muutaman raittiiin viikon jälkeen huomaat eron. Itse olen kärsinyt masentuneisuudesta ja alakuloisuudesta koko elämäni ajan. Diagnoosiksi asti sain vasta reilu vuosi sitten, kun paloin loppuun töiden takia.

Joten mukavaa, että olet kirjautunut tänne. Pidä mieli avoinna jolloin saat paljon näiltä upeilta ihmisiltä tukea ja apua matkassasi. Kuitenkin yksi asia on jota me emme voi puolestasi tehdä ja se on se ettet ota sitä ensimmäistä kulausta. Kaikessa muussa voi nämä “konkarit” auttaa ( en lue itseäni näihin, koska olen vielä itsekin raakile tässä matkassa). :smiley:

T. Metsänpeikko

Isot kiitokset kaikille viesteistänne :slight_smile: On niin ihanaa ja helpottavaa tietää ettei painiskele tämän asian kanssa yksin, ja varsinkin tieto siitä että lopettaminen on mahdollista. Miten olette muut pysyneet päätöksessänne ja jos retkahduksia on tullut, niin miten siitä selviytyminen? Mulla tuntui tuossa eilen, että pinna oli niin kovasti kiristymässä ja helpotus olisi ollut vain valkoviinilasillisen päässä( tai mun tapauksessa pullollisen/pullollisten) mutta en sortunut. Hiton vaikeaahan se oli. Mäkin oon tottunut alkoholiin niin palkitsemis/vitutus/rentoutumis-mielessä.

Pelkoa omalla kohdallani aiheutti myös se, että jouduin katsomaan monia asioita suoraan silmiin ja käsittelemään niitä. Kipeitä havaintoja olen joutunut tekemään syistä joiden takia olen juonut. Pelottavia siksi, että olen joutunut opettelemaan keinot miten kohtaan nuo tilanteet, ilman alkoholia. Pelottavaa on myös ollut kohdata eri tunteita “selvin päin”…

Mutta…
Vastaavasti olen saanut kokea onnistumisia, huomannut etten mene rikki vaikka joku ikävä tilanne tuleekin eteen. Itsetunto kasvanut ( lue löytynyt ) ja pelko hälvennyt tämän matkan myötä. Pelko ei aina ole huono asia, se voi auttaa sinua oikealla tavalla eteenpäin. Onhan pelkoa myös tässä alkoholiongelman myöntämisessäkin. Kuitenkin tuo pelko sai sinut kirjoittamaan tänne ja hakemaan apua.

Kiitos Metsänpeikko,näitä tunteita yritän itsekin työstää juuri, että pyrin kohtaamaan elämän haasteineen selvinpäin. :slight_smile:

Minulla oli ehkä suurimpana pelko epäonnistumisesta ja tällä hetkellä ajatellen tein töitä toisella puolella raittiuden eteen ja toisella puollella tein töitä välttääkseni epäonnistumista. Olen luonteeltani jossakin määrin suorittaja ja kenties taustalla oli tässä raittiudessakin taustalla onnistuminen heti ja kerralla :smiley: Alitajuisesti kaiketi yritin näyttää itselleni ja muille, että tämä poika se tekee homman kerrasta kunnolla…väärin :unamused:

Viime joulukuusta saakka olen raittiuden tiellä ollut ja kyllä siihen väliin on muutama retkahdus sattunut viime kesänä. Toki on myönnettävä, että itse edesautoin retkahdusta, alkamalla vähättelemään ongelmaani/riippuvuuttani, joten sain ansioni mukaan. Ei se retkahdus välttämättä silti ole yltiöpäistä ryyppyputkea kuitenkaan. Minulle retkahdus merkitsi todella paljon tällä tiellä. Henkinen krapula ja morkkis oli melkein pahempi, kuin koskaan juovana aikana, eikä se ollut juomamäärän aiheuttama.

Sitten kysymys, tunsinko epäonnistuneeni tai epäonnistuinko? En missään tapauksessa koe niin. Opin vaan todella paljon enemmän itsestäni ja siitä, mitä alkoholi tekee minun aivoissani, kuinka se muuttaa heti ajattelutavan ja suhtatumisen alkoholiin, kuinka se heti ottaa sen ohjaavan roolin ajatuksissa ja näin ollen riippuvuusongelma oli heti akuutisti päällä.

Alussa olin vähän sitä mieltä, että lieneekö tarvitsen ulkopuolista apua ollenkaan, että hyvinhän tämä menee. Olen joutunut nielemään ylpeyttäni todella paljon ja nöyrtymään oman ongelman edessä. Toki juomattomat kuukaudet on vaikuttanut ajatuksiin sen verran, että riitti voimaa ja rohkeutta tarkastella omaa itseä ihan selvin päin, eikä tarvinnut enää laatia selittelyjä tai tekosyitä asioiden välttämiseksi. Retkahtelujen jälkeen asenteeni muuttui täysin ulkoisen avun suhteen ja ymmärsin, että eivät he ole minulta ottamassa mitään pois, eivät he leimaa minua, eivät he mittaa onnistumistani, eivätkä he arvioi juomattomuuden keinojani.

Kun kirjoitan ulkoisesta avusta sanalla “He”, niin tarkoitan sillä kaikkia mahdollisia tahoja, ihmisiä, organisaatioita ym. joista itse kukin voi saada tukea omaan juomattomuuteensa. Myös kaikki täällä plinkissä ovat “He” :slight_smile:

Minä menin kesällä AA:n palavereihin mukaan ja käyn siellä edelleen säännöllisesti, olen sieltä saanut tukea raittiuteeni.

Kukaan ei voi ottaa pois minulta ainoatakaan raitista päivää, en ole niitä menettänyt, vaikka pientä takapakkia välillä on tullutkin.

Hei Lumikulkuri ja kiitos kirjotuksestasi sekä onnea raittiiseen elämään! Oon tosiaan alkutekijä vielä tässä raittiudessa ja varsinkin nämä viikoloput pelottaa mua.Tuntuu että alkonkin myyjä on jo kuin perheenjäsen…yleensä oon ostellut niitä viinejä mutta viimeksi kun tarttui käteen kossu niin tää myyjäkin oli että " ai ihan kossu tällä kertaa" …oliko sen pakko kommentoida, teki mieli vajoo maan alle…

Alkumatkalla tässä jokainen. Varsinkin jos ajattelee, että matka on “loppuelämä”, niin jokainen on aina ihan matkansa alussa. Loppuun asti.

Mua hävetti kauhiasti, kun alkon myyjä alkoi sanoa tuttavallisesti moi. Yritin kyllä käydä aina vähän eri alkoissa, pääkaupunkiseudulla kun on enemmän valinnan varaa. Mutta silti tulin tutuksi…

Kyllä mä olen juonut paljon! Vuosien ajan… No, ei sitä kannata miettiä. Katse tulevaisuuteen. Siellä se elämä on.

Olet tehnyt hyvän päätöksen kirjoittaessasi tänne :slight_smile:
Itse luin kolmisen vuotta sitten vähentäjien osastoa ja yritin sieltä saada mukamas jotain varmistusta sille, että vähentäminenkin onnistuu. Ei onnistunut minun kohdallani. Huhtikuun alussa alkoi raitis elämäni ja siitä asti (ja jo aikaisemminkin) olen lukenut tätä lopettajien palstaa lähes päivittäin. Tämä on auttanut siihen, että en ota sitä ensimmäistä ryyppyä. Täällä on paljon kirjoittajia, joiden teksteistä löytyy hyviä ajatuksia ja pohdittavaa. Tukea myös, jos tiellä tulee kuoppia vastaan. Tervetuloa joukkoomme! :slight_smile:

Toivotanpa minäkin omalta osaltani sinut tervetulleeksi, Tuulihattu! :slight_smile: Me päälle kolmekymppiset naiset olemmekin innokkaita raitistujia, meitä alkaa olla täällä aika monta jo! Kysyit retkahduksen estosta. Siihen on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta, koska tilanteet joissa retkahdus “uhkaa”, ovat niin erilaisia. Itse olin reilut vuoden ja kahdeksan kuukautta raittiina ja sitten retkahdin. Ja siitä tulee taas tässä näinä päivinä vuosi… No, ihan käytännön neuvoista yksi kätevimmistä on HALT, jonka varmaan jo palstaa tovin lukeneena tunnetkin. Jos et, niin tuohan tarkoittaa sitä, että raitistumaan pyrkivän alkoholistin on syytä välttää näitä neljää tilaa: Hungry (=nälkäinen), Angry (=äkäinen), Lonely (=yksinäinen) ja Tired (=väsynyt). Itse lisäisin tuohon listaan myös Thirstyn, eli janoisen. Ihan tavallista vedenjanoa on hirvittävän helppo luulla viinanhimoksi! Himon iskiessä monet käyttävätkin ekana konstina sitä, että juovat mahan ihan pullolleen jotain alkoholitonta. Monesti jo se saattaa auttaa. Kannattaa kiinnittää huomiota tilanteisiin, joissa ennen olisit varmasti juonut. Onnistumiset ja suuret ilon tunteet ovat varovaisuuden paikkoja myös… Ei tämä aina helppoa ole, mutta ei suinkaan mahdotontakaan! Tsemppiä aloittamallesi tielle, tämä on hyvä tie! :slight_smile:

Kiitokset vielä teille kaikille.Tämä on mukava palsta. Saan niin paljon hyvää mieltä ja tsemppifiilistä täältä, lopettaminen tuntuu niin paljon helpommalta,kun tietää ettei piehtaroi tämän ongelman kanssa yksin. Nyt tulee ehkä vähän tyhmä kyssäri, mutta miten olette muut toimineet silloin jos kaverit pyytää “parille” ?Mua ahdistaa nykyään jo ajatuskin…eihän se mulla mihinkään pariin jää, enemmänkin pariinkymmeeneen :open_mouth: Enkä niitä silloin terassilla/baarissa juokaan, vaan myöhemmin kotona. kaveritkin suhtautuu vähän naureskellen “no sillä meni vähän överiksi taas” -fiiliksellä, koska ne ei tiedä kuinka paljon mä oikeasti juonkaan ja kuinka usein. Enkä tiedä, miksi en ole pystynyt kertomaan tästä alkoholiongelmastani ystävilleni, joille pystyn kertomaan muitakin luottamuksellisia asioita. Ehkä siinä on se, että olen vasta nyt tajunnut että olen alkoholisti. Ja ystäväni ovat niitä “viihdekäyttäjiä kohtuudella”, mitä itsekin olin ennen ja minkälaisena osa minut varmaan vielä mieltääkin. Mä tiedän etten varmaan kestä mitään bileitä ainakaan näin alkuun selvin päin katsellen muita juopuneita, joten ehkä paras on vaan kieltäytyä kaikista kissanristiäisistä.Kertokaapa muut kokemuksistanne!

:

Hei Tuulihattu.

Hmm… Itse sain korkin kiinni vasta yhdeksän viikkoa sitten, vaikka olinkin jo yrittänyt laittaa sitä korkkia kiinni huhtikuusta lähtien… :blush:
Ihan ensimmäisinä kolmena päivänä jouduin hokemaan itselleni etten juo. En, vaikka henki olisi kyseessä. Eli ihan raakaa tahdonvoimaa se vaati. Myös oman päivärytmin muutin heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Aikaisemmin olin mennyt kaupan (+alkon ) kautta kotiin ja jumittunut sitten sinne. Muutin tämän niin, että meninkin heti töistä kotiin, lähdin koiran kanssa tunnin lenkille jonka jälkeen vasta kauppaan ja ruoan tekoon. Tämän jälkeen huomasinkin illan olevan jo pitkällä ( n.klo 20 ) joten suihkun kautta petiin hyvän kirjan kanssa ja nukkumatin tykö klo 22:nen aikaan. Tein itselleni myös pelisääntöjä. Eli jos retkahdan niin alkoholia ei saa juoda työviikolla vaan ainoastaan pe tai la iltoina, ei myöskään koskaan alkuillasta vaan vasta illalla. ( HUOM!!! Tavoittelet täysi raittiutta, älä tee missään nimessä tuollaista petausta juomiselle!!! )
Selvennykseksi, itseni on ollut pakko valehdella tässä asiassa, koska vielä en ole siinä vaiheessa, että pystyn ajattelemaan lopullista raittiutta vaikka tavoitteeni onkin se. Tästä syystä jouduin tekemään noita sääntöjä

Ensimmäisen viikon aikana itselleni tuli järjetön juomahalu, kun törmäsin sukulaiseeni johon huono suhde. Aikaisemmin olin juonut aina tapaamisten jälkeen, en osannut tehdä mitään muuta helpottaakseni tuskaani. Tuolloin pyysin apua plinkkiläisiltä ja sain. :smiley: 90:ntä vatsalihasliikettä helpotti aluksi sekä itselläni on auttanut se, että huudan/raivoan ajatukseni ääneen ( lue tyynyyn ). Nämä ajatukset ovat niitä joita en ole pystynyt sanomaan henkilökohtaisesti ihmiselle. Se ei ole mitään kaunista kuunneltavaa, mutta ahhh… niin vapauttavaa. :mrgreen: Suurin ahdstukseni helpotti juuri tuolla tyylillä, huusin kuin viimeistä päivää tyynyn uumeniin " Vihaan sinua! Miksi käyttäydyt noin minua kohtaan??? Tuo on väärin!!!" Ihme kyllä, pelko ja ahdistus muuttuivat siedettäväksi…

Repsahdukseen; kuten sanoin, olen itselleni antanut noita reunaehtoja joten olen suhtautunut niihin opettavaisesti, mutta armollisesti. Shit happens ja eteenpäin…

Muista, tyhmiä kysymyksiä ei olekaan. Paha tilanne, jos tiedät jo etukäteen ettei se jää tuohon pariin. Aluksi kannattaa välttää noita tilanteita, aina ei ole mahdollisuus päästä…tai jotain muuta. Ajan mentyä eteenpäin pystyt ottamaan sen limpparin tai alkoholittoman oluen/siiderin ( tiedän, osa plinkkiläisistä ei hyväksy alkoholittomien tuotteiden käyttöä, joten se jää sinun harkintaasi ). Ei ihmiset kiinnitä siihen yhtää sen enempää huomiota kuin alkoholilliseen juomaan. Itse en ole selitellyt näissä tilanteissa mitään, en siis sanallakaan. Olen vaan ottanut limun ja jatkanut illanviettoa. Jos teet itse asiasta numeron, tekevät muutkin siitä numeron.

Tässä hieman omia kokemuksiani. Toivottavasti niistä on edes jotain apua.

T.Metsänpeikko

Molskis ja tervetuloa! Ilahduttavaa, että teet elämäsi parhaan päätöksen jo noin nuorena- saat paljon onnellisia vuosia !
Olen pari vuotta täällä plinkissä harjoitellut tätä raitistumista, kymmenisen vuotta oli alkoholi elämässäni liian suuressa osassa. Sitä ennenkään en lasiin sylkenyt.Muutama viimeinen vuosi oli tosi pahaa aikaa, juominen oli lähes jokapäiväistä. Suuri saavutus oli kolme selvää päivää peräkkäin. Päivittäinen annos oli kolmesta kahdeksaan, viikonloppuisin enemmän. Työt kyllä hoidin kunnialla, krapulapoissaolojakaan ei montaa ollut noiden vuosien aikana. Elämä oli juomista, krapulaa sekä henkisesti että fyysisesti, ei juuri muuta. Elämä kapeni ja typistyi pelkästään viinan ympärille. Juomiseen, sen suunnitteluun, siitä toipumiseen, loputtomasti. Perhe kärsi ja itse kärsin.
Kaikki huipentui lopulta itsemurhayritykseen .
Suurin apu on ollut tämä plinkki sekä monet kirjat, Juhani Seppäsen " Selvästi juovuksissa" ja Lilli Loiri-Sepän " Selviämistarinoita", jotka olen useampaan kertaan lukenut. Antabusta otan tarvittaessa, varmuuden vuoksi. Se oli alussa erittäin tarpeellinen, ilman sitä en tiedä, miten olisin selvinnyt (heh).
Ahdistus ja masennus tosiaan hälvenivät pikkuhiljaa, elämään tuli värejä, itseluottamus parani,energia lisääntyi huimasti. Silti en olisi millään luopunut pullosta, parhaasta ystävästäni- todellisuudessa pahimmasta vihollisestani. Irti pääseminen ei ollut helppoa, enkä koe olevani vieläkään selvillä vesillä, vaikka yli kaksi vuotta on kulunut. Retkahduksia on ollut.
Mutta- olen oppinut elämään normaalia, tavallista elämää ilman viinaa. Viikonloppuna on ihanaa herätä selvin päin, nälkäisenä ja täynnä tarmoa, ilman krapulaa. Aikaa on tuplasti enemmän kuin ennen, kun olo on normaali aamusta alkaen- eikä ilta mene ryypätessä.
Mökkireissut sujuvat, samoin vierailut. Vain pari kertaa joku on kummastellut, kun tarjottu
viini/olut ei ole kelvannut. En silti kummemmin selittele, eikä kukaan ole ryhtynyt tenttaamaan. Matkakin sujui vissyveden voimin, vaikka viinimaassa oltiinkin.
En paljon osaa neuvoa sinua , sen sanon, että anna kaikkien tunteiden tulla, elä hetki kerrallaan. Ole juomatta tämä päivä, huominen on huomenna eikä sitä kannata nyt ajatella.
Pyydä Antabus-resepti, sen voi saada terveyskeskuslääkäriltä, itsekin sain heti pyydettyäni. Tabletin kun ottaa, ei tarvitse arpoa juodako vai eikö.
Hakeudu terapiaan, jos uskot siitä hyötyväsi- itse olin puolen vuoden ajan. Pidin sitä turhana, mutta jälkeenpäin olen huomannut, että se avasi ymmärtämään asioita.
Retkahduksistakin selviää ja aina oppii jotakin siitä tilanteesta, asioista, jotka siihen johtivat. Ja sitten on taas vähän viisaampi.
Ylimielisyys, suuret luulot itsestä , stressi, jano- ajatus, että voinhan sen yhden viinilasillisen ottaa- siitä ne retkahdukset alkavat.
Tervetuloa siis keskustelemaan, kirjoittelemaan. Täällä jokainen ymmärtää, asia on tuskallisen tuttu kaikille.
Ja tuulihattu, herkullista sekä suolaisella että makealla täytteellä- sellaistahan elämä on.

Heippa “tuulis” :smiley: lämpimästi tervetuloa tänne meidän muiden alkoholiongelmaisten joukkoon kirjoittelemaan. Tilanteesi on tosiaan suht tyypillinen, “meitä” on täällä muitakin aika samaa ikää, samanlaisella ongelmalla. Itse olen muutaman vuoden nuorempi, mutta tutultahan kuulostaa silti.

Neuvoja ja kokemuksia oletkin saanut jo kivasti. Itse suosittelen käymään hakemassa jostain apua on se sitten vaikka aa tai a-klinikka. Minulla lähti homma parhaiten käyntiin kun menin a-klinikalle sopimaan aikoja enemmänkin ja kertoon, että tarvitsen nyt ihan oikeasti tukea tähän hommaan. Kävinkin siellä sitten viikottain ensin, sain antabuksen niin että se pitikin hakea joka viikko sieltä erikseen mikä oli tosi hyvä juttu! Minä siis otin myös lääkettä kun en olisi varmaan muuten selvinnyt taas kuiville. Sitten sain klinikalle myös keskusteluaikoja ja käyn jatkossakin, kerran kuussa on ollut nyt tahti ja se on tosi ok. Hoitojatkumo on minun juttu, kalenterissa on aina pidemmälle merkintä että taas olisi klinikkakäynti, se pitää “asiaa mielessä” jos meinaisi muuten unohtua.

Plinkki on myös mainio vertaistukipaikka, joten kannattaa kirjotella tänne aina kun siltä tuntuu ja lueskella tosiaan niitä muidenkin tarinoita. Minulla auttaa myös ulkoilu ja kuntoilu. Alkuun varsinkin myös ajatus että on aivan sama mitä teen, kunhan en juo! On siis tullut kokeiltua monenlaista ja monet hampparit tai pitsat vedettyä kaljan sijasta hyvällä omatunnolla :wink: janotuksessa kantsii tosiaan myös muistaa tuo HALT mistä mirtillo jo sanoi. Itseeni se pätee täysin. Niin ja jättikokoinen hamppariateria toimii muuten ok kaljahimoon minulla :slight_smile:

Terassikeikkoihin en osaa sanoa, teet niinkuin hyvältä tuntuu. Itse toisinaan jätän menemättä jos siltä on tuntunut ettei olisi hyvä idea, toisinaan taas on kiva mennä johonkin vaikka muut joisivatkin ja sielläpä saattaa huomata olevan aivan hauskaa selvinpäinkin, kun vaan oma asenne on hyvä eikä ympärilläolevat ole konttauskunnossa. Minulle tuntuisi jopa olevan vaikeampaa olla kotona “tylsistyneenä” juomatta kuin jossain juhlissa tai ihan vaan pippaloissa missä muut juo. Jälkimmäisessä on tekemistä ja meininkiä, asenne kun on tosiaan kohdallaan ja lisäksi tehnyt itselleen selväksi ettei juo (niin ei tarvi koko iltaa vääntää itsensä kanssa asiasta) niin on ihan virkistävääkin olla “maailmalla”. Mutta jos pelkää retkahdusta, kannattaa ennemmin jäädä kotio. Ei aina ole pakko kaikkialle lähteä. Antabus on myös tuollaisiin ihan hyvä, jos kovasti pelottaa kuinka mahtaisi selvitä. Minä olen sellainen tosi yhtäkkinen repsahtaja, järki sumenee sekunnissa parhaillaan ja voin olla juomassa ennenkuin tajuankaan, joten kohdallani antabus oli tosi kiva hyödyllinen tuki sen aikaa kun käytin. Se myös pisti raittiuden hyvään alkuun muutenkin.

Tsemppiä sinulle! Jään lueskeleen jatkossakin juttujasi :slight_smile: