tuskaa tarpeeksi

ensimmäistä kertaa avaudun nyt tänne, tuntuu että niin (liian) monella on nää tunnot ihan samat. menin jokunen vuosi sitten maailman ihanimman miehen kanssa. hän oli silloin lopettanut juomisen -pakon edessä kylläkin, koska oli sairastunut juomisesta johtuneeseen sairauteen. olin onnellisempi kuin ikinä!

hänen terveydentilaansa aktiivisesti tarkkailtiin ja tilanne tietenkin meni parempaan päin kun oli juomatta. ehkä sitten liiankin kanssa parempaan koska yhtäkkiä kai kuvittelikin olevansa terve. tai ehkä kuvitteli ottavansa vain muutaman, en tiedä. mutta eihän se muutamaan jäänyt. nyt on viimeisen vuoden aikana ollut ehkä 2 päivää ettei ole ottanut mitään. alkaa aamiaisella joka on olut ja päättyy iltapalaan joka on olut. ja kaikki muukin sillä välillä on olutta. jotain kevyttä ruokaa saattaa syödä.

kohti loppua mennään sehän on selvä. aktiivista hoitoa sairauteensa ei enää ole tarjolla muualla kuin terveyskeskuksessa, ja sinnehän hän ei mene. varmasti jollain tasolla tajuaa itsekin kuinka toivottomassa tilanteessa on, mutta ei pysty puhumaan asiasta enää. kaikki mitä alkoholiin viittaavaakin sanon, aiheuttaa suuttumusta. olen tavattoman surullinen ja murheellinen tästä kaikesta. siinä on tällä hetkellä päällimmäiset tuntoni. en tiedä kuinka jaksan, mutta onneksi tarttee mennä vain päivä kerrallaan.

onko kellään muulla näitä puolison terveysongelmia juomisen takia?

-vaimo

jatkan vielä sen verran että tuon ylivoimaisen tuskan lisäksihän täältä löytyvät ne kaikki muutkin aiheet jotka ovat meille kaikille liiankin tuttuja! mihinkään ei voi luottaa mitään suustaan tulee jne. kaikki aiheen kirjot.

voi elämä minkä eteeni annoit!

-vaimo

hei ja tervetuloa!

meikäläisen riipalla ei ole ollut vielä muuta sairautta kuin löysä “ryppynauha” =laskennut alleen etu- ja takapuolelta…

olenkin usein miettinyt et jos voisin antaa niin antaisin pienen viina laakin, ihan vain sellaisen missä hän itse tiedostaa omassa kehossa tapahtuvan tahdosta riippumattoman toiminnan…ensin lyyhistyminen lattialle, vaahdon tulo suusta, kouristukset, ambulanssin tulo, henkitorven imut, tippojen asetukset, rectalin laitot, hoitohenkilökunnan kyselyt ja hän ei kykenisi vastaamaan, kuulisi kyllä ja ymmärtäisi mitä ympärillä tapahtuisi…laaki olisi sen verran pieni että aivoihin vauriota ei tulisi vaan hän näkisi mitä alkoholi hänelle tekee…

reilu 20v hän on juonnut paljon tai tosi paljon, mutta ei viina ole vielä muuta tehnyt kuin “hieman” asiat meneet sekaisin… niin kuinkako kauan joutuisin odottamaan että ihan oikeasti alkoholi sairastuttaisi??

mitkä oli ensimmäiset puolisosi sairastumisen oireet? ja miten se eteni?

ensinkin kiitos Argh kun vastasit! kävin pitkin päivää kattomassa että onko kukaan vastannut, mutta ei. nyt sitten iloinen yllätys.

oireet alkoivat jo varmaan vuosia aiemmin työterveystarkistuksissa nousseina maksa-arvoina. sitten lopullinen totuus selvisi samallalailla ihan yllättäen. soitettiin perään että heti päivystykseen, arvot ihan peestä. siitä se alkoi ja loppua ei ole vielä tullut. silloin kun selvisi että tuhoja on tapahtunut ja hoitoa saa jos pystyy olemaan juomatta, hän oli niin onnellinen että saa vielä tilausuuden elää. siitä alkoi meidän onni! ollaan siis tuollaisia liki keski-ikäisiä, jo molemmat elämää nähneitä, mutta ah sitä onnen tunnetta joka meidät saavutti:) no eipä se sitten pitkään kestänyt. arvaatko että välillä on herkässä huutaa päin näköään että mistä sait tuot oikeuden tuhota sen kaiken mikä meillä oli, ne unelmat ja tulevaisuuden joka oli meitä varten! nythän ei ole muuta odotettavaa kun aina vain pahempaa… olen kuitenkin vielä ainakin toistaiseksi pystynyt pysymään hillityllä linjalla, en huuda enkä meuhkaa. jos joskus avaudun hänelle että kuinka vaikeaa tässä on vierellä kattella tätä niin hän paljastaa oman tuskansa määrän ja tiedän kyllä tasantarkkaan että meistä se on hän jolla on vaikeampaa. hän on tosi pettynyt itseensä kun ollaan tässä tilanteessa. masentunut yms. ei kuitenkaan tarvitse apua, aikoo hoitaa omalla tavallaan tän loppuun.

no tuli tässä taas tätä vuodatusta, mutta olen jo huomannut että nää pari kuukautta kun olen asiasta uskaltanut puhua, on helpottanut omaa oloani tosi paljon. tosin vatsakipu on jatkuva seuralainen, olen saanut siihen lääkkeetkin mutta eivät enää auta. sen verran kuitenkin tutkittu että ei siellä mitään vikaa ole. psykosomaattista vaan. mutta ei liene yllättävää tässä tilanteessa. no eteenpäin on mentävä, taaksepäinkään ei pääse. kiitos kun saan jakaa teidän kanssanne tämän tuskan!

-vaimo

huomenta!

niin se oli siis maksa joka sano poks!

mulla riippa oli vuosi sitten katkolla ja sielä se oli kuulemma ihan rehellisesti kertonut kuinka paljon on juonnut ja sielä ne ihmetteli miten se ei ole vielä kellertävä…
ne ihmetteli myös sen ulkoista olemusta, miten se ei ole sen juopomman näköinen…kai olen pitänyt siitä aiemmin sitten hyvää huolta…en tiedä…uusissa ja puhtaissa vaatteissa olen se pitänyt ja kai sillä on sitten vahvemmat sisälmykset…en tiedä… ja riipankin pitäisi huom! pitäisi olla yrittäjä joten työterveys/lääkärissä ei ole käynnyt kuin silloin katkolla…kai ne maksa kokeet silloin ottivat mut en tiedä tuloksia…

sen tiedät/ olen kuullut että vatsa sillä ei toimi normaalisti…ei oo toiminnut vuosiin…siis se herää vessa tarpeeseen ja joku varpusparvi lehahtaa heti ku kyykistää…joten kai se on alkon tuottamaa…

hillitty olo on varmasti ihan hyvä! harrastan itsekkin kotona olessa sitä…tänne kirjoittelen sitten miltä minusta oikeasti tuntuu ja välillä (usein) tulee kirosanoja ja suuria kirjaimia ihan julmetusti…mutta kun riippa ei ole kännissä kotona vaan juo aina muualla niin en viitsi lapsille näyttää kuinka paljon potuttaa. meillä on ihan mukavaa kotona kun riippa on muualla…nytkin se on juonnut viikon jossain ja on varmasti unohtanut et tänään alkaa lapsilla koulu, olisi voinnut olla edes lähettämässä omia lapsiaan koulutielle ja toivottamassa hyvää päivää mutta ei, ei hän! hänelle on pullo tärkeämpi!
mutto toisaalta…miksi se juuri tänään heidät lähettäisi kouluun? ei hän lähettänyt viime eikä edellis vuonnakaan…

hyvää päivää sinulle!!

Mun ukkokullallain on sellaiset luolamiehen geenit, että viina vaan sopii sille. Lisäksi kun se ei syö, niin pysyy veriarvotkin sopivina. Siis olin lentää perseelleni, kun se toi eteeni paperin työterveyden 50v tarkastuksesta! Jos mies vetää alun neljättä vuosikymmentä viinaa (viimeiset 5v päivittäin) niin miten se ei voi näkyä missään!

Mitä nyt naamasta, iho-oireiluna, suolentoiminnan ongelmina (jatkuvaa ripulia) ja vähän väliä sohvalta kuului “olenkohan mä tulossa kipeäksi, kun näin paleltaa”.

Nyt juo yksin, minä lopetin odottamasta, koska kuolema korjaa ja vapauttaa minut siitä vaimonroolista. Mutta Herra ei huoli ja Piru tietää saavansa, niin mikäs pahan tappaisi…

Näköjään nuo fyysiset oireet ovat kovin yksilöllisiä. Täällä on tullut vastaan näitä

  • viimeiset neljä vuotta viinakramppeja n.4kpl/vuosi
  • käy “hitaalla”, ei ymmärrä asioita eikä se näytä palautuvan kuukauden kuntoutushoidossa, pitäisi olla ilmeisesti useampi kuukausi selvinpäin
  • kaljaturvotus, laihtuu katkolla aina 5-10kg viikossa
  • maha joko ripulilla tai närästää
  • ahdistus ja paniikki, pelko ja itseluottamus nollassa
  • tolkuttoman huono kunto, hengästyy kun kävelee rappuset kolmanteen kerrokseen

Maksan tilanteesta ei mitään tietoo kun mies ei uskalla mennä testeihin…

voi tytöt ette tiedäkään kuin helpottaa tätä oloa tää jakaminen näistä asioista!! oon niin kiitollinen jokaisesta kommentista etten osaa edes sanoa! KIITOS ja sitten toisaalta tietysti tosi ikävää ja surullista että meitä on niin paljon jotka tässä suossa rämmitään.

joo meillä siis maksa jossa ongelmia. ja sehän vaikuttaa niin kauhean moneen muuhunkin asiaan. esim hyytymistekijät on niin nollilla ettei tartte kun pienen onnettomuuden tuolla kännissä kompuroidessa niin vuotaa kuiviin. se on varmaan just se mitä alitajuisesti pelkään ja siitä on tuo jatkuva vatsakipukin. että koska soitetaan että se oli tässä. siloin kun tää selvisi niin lääkäri sanoi että todennäköisesti maksassa on jotain ollut vialla, kun ei alle 50 vuotiaalla säännöllistä työtä tekevällä voi oikeestaan olla maksa tuossa kunnossa. mutta sillä ei sinällään ollut merkitystä kun kirroosi oli alkanut eikä siihen mitään lääkettä ole, niin ei käyty kummemmin tutkimaan. ainut hoito oli se juomattomuus ja sitten kun siitä huolimatta se kirroosi etenee niin aikanaan maksansiirto. no meillä ei sitten sinne asti päästy. sitä hoitomuotoa tarjotaan nimittäin vain kerran, ja jos alkaa taas juoda niin se on siinä. ja tässä nyt sitten ollaan. murheellista, niin murheellista!

kiitos kun saan olla osa tätä porukkaa, en ole enää yksin:)

-vaimo

Vaimo, tervetuloa tänne palstoille minunkin puolestani. Hyvä, että aloit kirjoittelemaan tänne, helpottaa kovasti, kun saa kertoa jollekin, ainakin minun kohdallani tämä palsta on ollut aivan pelastus.

Syksyllä tulee täyteen 27 vuotta siitä, kun mieheeni tutustuin. Koko ajan hän on käyttänyt reippaasti alkoholia, mutta ihme on, miten hänen elimistönsä on kestänyt. Työelämä rajoitti käyttöä ennen, mutta nyt hän ollut kohta 3 vuotta eläkeputkessa, ja juo joka päivä. Määrät ovat lisääntyneet, ja nykyään hän juo suunnilleen litran kirkasta viinaa päivittäin, keskikaljaa lisäksi vaihtelevia määriä, 6-20 tölkkiä päivässä. On myös polttanut tupakkaa useamman kymmenen vuoden ajan 2 askia päivässä; siinä oli puolentoista vuoden tauko, mutta aloitti loppukeväästä uudelleen, ja palasi heti samaan kahden askin päivätahtiin.

Muutama vuosi sitten kävely alkoi tulla vaikeaksi, todettiin että vasemmassa jalassa oli vain kolmasosa verenkierrosta jäljellä, tehtiin pallolaajennus, joka auttoi siihen vaivaan. Silloin kirurgin vaatimus oli, että tupakka pois, ja silloin alkoikin tuo 1,5 vuoden tupakoimattomuus. Ennen sitä hän jo oksensi joka aamu vessassa, mutta kun oli tupakoimatta, keuhkot lienevät puhdistuneet ja oksentelu loppui. Nyt kesän ajan on taas yskinyt yötkin, en tiedä sitten onko yksin tupakasta vai jotain muutakin. Kun jalkaa tutkittiin, tuli verenpainemittauksissa ja verikokeissa ilmi korkea verenpaine, koholla oleva sokeri, koholla oleva kolesteroli. Sai niihin lääkkeet, 3 tabua aamulla ja 2 illalla, ottaa ne kaljan kanssa :mrgreen: Alkukeväästä, kun oli seurantakäynti diabeteshoitajalle, oli mies juonut puoli pulloa viinaa, meni tapaamiseen humalassa. Minä olen tavannut olla lääkärikäynneillä mukana, muuten hän vain kertoisi että kaikki oli ok. Nyt nostin kissan pöydälle ja kerroin diabeteshoitajalle, millaisia määriä mies juo. Lisäksi kerroin, että hänelle on tullut vika, kun juo riittävästi, jalat menevät toimimattomiksi, ei sammu, pystyy keskustelemaan, mutta jalat eivät tottele ollenkaan. Se ei ole normaalia hoippumista, vaan hän kaatuu eikä pysty enää edes ryömimään, olen välillä saanut vetää hänet kainaloista kerrostalon rappukäytävästä asunnon puolelle ym. Diabeteshoitaja snaoi, että alkoholi on syönyt jonkun aineen, joka välittää tietoa aivoista eteenpäin; vaikka aivot sanovat, että pitäisi nousta, jalat eivät saa tietoa. Tämä vaiva on viime aikoina pahentunut. Diabeteslääkkeet ovat vaarallisia alkoholin kanssa, olisi pitänyt lisätä, muttei voinut kun juomismäärät ovat mitä ovat.

Viimeisissä verikokeissa olivat myös maksa-arvot huolestuttavasti nousseet, ensimmäinen kerta kun niissä näkyy muutosta. Sokeriarvot olivat parempia, mutta diabeteshoitaja tiputti maan pinnalle, elimistö ei pysty käsittelemään sokeria ja alkoholia yhtä aikaa tehokkaasti, joten jos juo paljon, voi harhaanjohtavasti näyttää kuin sokeriarvot olisivat paremmin hallinnassa. Hoitaja yritti kertoa riskeistä, mutta mies uhosi humalassa: Minä olen jo täyttänyt 60. Tällä ikää monet on jo kuolleet, mutta minä vaan porskutan! Totesin, että sinulla on näköjään menossa koe, mtä elimistö kestää, ja hoitaja: ei me häiritä sitä koetta. Yritime siis provosoida häntä tajuamaan, mutta ei auta.

Mieheltä on viime aikoina ollut loppukin motivaatio hukassa, eikä kuulema ole väliä herääkö aamulla vai ei. Ensimmäiseksi aamulla hän avaa kaljatölkin, ja sitä sitten jatkuu aamuyöhön asti. Viinapulloja on piilossa tyynyn alla jne. Tupakkaa ketjussa samalla, yölläkin nousee polttamaan. Jalat ovat alkaneet mennä alta viikottain, nyt oli ihan vaaratilanne tällä viikolla, olisi voinut hukkua jos olisi ollut yksin rannassa (tarkempi selostus ketjussani Tästä tulee selviytymistarina). Kaksi varvasta on puutunut ja nyt kolmaskin mustunut ja tunnoton. Pelkään, että tämä ei lopu hyvin. Jostakin pitäisi löytyä motivaatio elämään hänellä, toinenhan ei sitä pysty pakolla antamaan vaikka yrittäisi.

Se, että joutuu seuraamaan vierestä toisen kunnon huononemista, ja pelkäämään joko sairaskohtausta tai onnettomuutta tulevaksi, se on kuluttavaa. Kun itsellä olisi elämänjanoa, ei voi oikein ymmärtää eikä hyväksyä, että joku luovuttaa noin.

Jatka kirjoittelemista! Meitä on paljon samassa veneessä, ja voimme kuunnella ja tukea toisiamme!

Rinalda

Heipä hei kaikki!
Ajattelin kanssa kantaa korteni kekoon ja kertoa mun avokin oireista. Eli kaljaahan se kittaa joka päivä, arkisin yleisemmin mäyräkoira illassa ja vloppusin sit laatikoittain. Keväällä joutu yhden onnettomuuden vuoksi pakosta käymään lääkärillä ja lääkäri oli laittanu kontrollilabroja kun ei oo pitkiin aikohin käyny. Mutta kuinkas ollakkaan, eihän se sinne oo vieläkään menny ku varmaan aavistaa, et kaikki ei oo kunnossa.
-maha jatkuvasti kuralla
-silmän valkuaiset kellertää
-iho oireilee
-aamuisin yököttää/rykii
ja lukemattomia muita vaivoja, jotka EI tietenkään johdu kaljasta…

Mutta sitkeässä se on joskus henki. Jos joku olisi silloin alkuaikoina sanonut, että ihmisen keho kestää sen viinamäärän mitä eksäni (yritän opetella ajattelemaan juoppoani eksänä) on sisäänsä kiskonut niin en olisi uskonut.

En usko vieläkään, miten se on hengissä. Ensin ajattelin, että se on vääjäämätön loppu, kuolo korjaa jossain vaiheessa, nautitaan näistä päivistä jolloin meillä on vielä toisemme. Sitten pelkäsin. Pelkokin muuttui, yhdessä vaiheessa makasin aamuisin paniikissa silmät kiinni enkä suostunut heräämään ennen kuin sain varmuuden että toinen vielä hengitti.

Pahinta oli se pelko, se odottaminen. Mutta ei sille voi mitään, jos toinen kokee ettei ole mitään syytä parantua, niin en minä voi pakottaa.

kiitos taas kaikille kommentoijille! kyllä se niin että tuo ongelman on vain ja ainoastaan sen suurkuluttajan korvien välissä, ei sitä siis parantaa voi kukaan muu. koen omalta osalta tehneeni kaiken mikä inhimillisesti on mahdollista, ja ei apua. olin tästä just pari vkoa pois, mökillä, ja palattuani huomasin ihan selkeesti kuinka paljon pahemmaksi tilanne on taas mennyt. yritän nyt jaksaa olla tässä kotosalla, tai sitten mökille mennään yhdessä, en vaan pysty nyt olemaan tässä avioliitossa niin itsekäs että ajattelisin vain omaa jaksamistani. toisella häviää se vähäinenkin yritys kun olen tästä pois. no, olen niin kauan taas kun jaksan, enempään en pysty.

meillä on selvin merkki just nuo keltaiset silmän valkuaiset. silloin kun oli sen pari vuotta juomatta niin nekin ehti jo valkaistua, mutta nyt varmaan pysyvätsi keltaiset. sitten on nuo järkyttävät uniongelmat ja toisaalta taas välillä vetelee sellaiset 16 tuntia unta putkeen. mutta yleisemmin valvoo paljon, kattelee telkkaria yön. ja ruoka ei juurikaan maistu, tänäänkään ei ottanut mitään suuhun (kalja loppu) ennenkuin lähti. on se rankka laji tuo elämäntapa, koko vuoden on keskimäärin viettänyt kalajapaikoissa 5-8 tuntia päivässä.

voi kun en muista sitä nimimerkkiä joka kertoi puolisonsa oireista tuossa aikaisemmin, mm silmämunat keltaiset. olis kyllä syytä hakeutua pikaisesti niihin testeihin. meillä kun oli silloin vakava paikka edessä niin se riitti raitistamaan. tosin vaan pariksi vuodeksi, mutta kuitenkin. jospa teillä olisi pitempi kantavuus! ja olikohan se Rinalda nimimerkki joka kertoi että mieheltään menee jalat, näin just minullekin on informoitu että jalat on yksi mikä voi mennä, munuaiset yksi jne. kenellä mikäkin. mutta siis kun näitä alkaa tapahtua niin ollaan jo tosi pitkällä. uskomaton tuo Kultakalan miehen maksa! ei siis mitään verikokeissa.

että tällaista tää on sitten, odotellaan ja pelätään. ja niinkuin edellinen kirjoittaja (taisi olla just Kultakala) sanoi niin pahinta kaikista on varmaan tuo pelko. olen käsitellyt sitä monta kuukautta järjellä ja yrittänyt kuristaa sen tuolta takaraivosta mutta ei, ei se mihinkään lähde. vatsassa puristaa kuin rengas koko ajan. mutta näillä on nyt mentävä, ei mahda mitään.

toivotaan että Argh pitää just tällä hetkellä oikein mielettömän hauskaa ja on irti kaikista omista ongelmistaan:) hyvää viikonlopun alkua kaikille meille, hyvää oltais ainakin ansaittu!

-vaimo

Nuo keltaiset silmänvalkuaiset ovat todella paha merkki, silloin on maksan toiminta jo melko heikoilla.

Ja Rinalda, mistä se mustunut varvas tuli miehellesi, vai onko se ollut jo kauemmin? Diabeteksen vaaroihinhan kuuluvat nuo jalkojen verenkiertohäiriöt ja kuoliot. Monelta diabetespotilaalta on jouduttu ambutoimaan jalka, viina siinä mukana edistää asioita. Mutta tämänhän te taidatte tietääkin jo?

Muuta ei kai voi kuin toivottaa teille kaikille jaksamista. Neuvoja satelee, mutta yritäpäs saada ne juopon järkeen mahtumaan. :frowning:

ihan voin nyt suurilla kirjaimilla kirjoittaa että V*TTU on taas koeteltu tän päivän näitä oman pinnan äärirajoja ihan täysillä. aamusta asti on yirtetty vaikka mitä, mutta suuren humalatilan johdosta kaikki menny käsille. auta siinä ja auta tässä, mutta kun ei nuo hommansa ole mitään minulle tuttuja ja luonteenomaisia! koko kesän yrittäny saada kahta suurta hommaa tehtyä ja pääasiassa syyttänyt muita kun ei tule valmista. tätä se sitten on se totuus. oma kunto kun ei enää riitä niin ei. nyt onneksi nukkuu tuossa oikeinkin sikeesti ja toivottavasti pitkään! on näköjään yrittänyt syödä mutta ei ole kai maistunut kun on jäänyt tuohon lautaselle pöydälle. ja ei kai se maistukaan jos menee päiväkausia ettei syö. onhan siinä kaljassa energiaa, ei varmaan nälkä tunnu edes.

no tätä valittamista on tällä hetkellä oma pääkoppa täynnä, armahdan teidät lopulta ja siksi toisekseen tiedätte varmaan kirjoittamattakin mitä tää on!

kunhan taas iltaan tän päivän jaksan, muuta ei tartte. huomenna saattaa olla paremmin! jaksellaan jaksellaan ja pidetää itestämme huoli!
-vaimo

haluisin just nyt kirkuu ja kovaa! eniten tällä hetkellä ottaa päähän se että nain tosi fiksun miehen ja nyt sohvalla röhnöttää idiootti joka jauhaa illasta, viikosta ja kuukaudesta toiseen samaa vanhaa paskaa! että hän kun teki sitä ja toiset ei osannut tätä yms…

alkaa tulla nielurisoista kohta läpi nää jauhannat. oikein täytyy mielessään ottaa aikaa että malttaa olla hiljaa ja tyynesti nyökkäillä;(

toivottavasti teillä muilla on parempi ilta! -vaimo

kiitos -vaimo, oli hyvä ilta. Ja on hyvä aamu.

Tuo täydellisyys taitaa kuulua sairaudenkuvaan. Kun muuten on niin hieno ihminen, niin kestää pikku heikkoudenkin.

Se on niin pahasti ristiriidassa mun näkemyksen kanssa, että aivot jäätyy. Siis ovat kiehuneet ensin tyhjiin ja sen tyhjiön täyttää jääkylmä vitutus.

Missä on itsekritiikki? Missä on realismi? Missä normaali lutherin oppeihin uskovan nöyryys ja käsitys siitä mikä on puheiden ja tekojen ero?

Hei vaimo ja teretulemas. Meillä näkyy juominen niin, että kaikki inkkarit ei selvästikkään kestä enää kanootissa. Ei pysty loogiseen ajatteluun, eli piä pehmiää ja kovaa vauhtia. Loma vielä edessä, ja jo viime vuonna kulki paskat housussa. Joskus tooosi kännissä ei osaa mennä vessaan, vaan yrittää kusta lattialle. Miehekästä ja ihailtavaa, just sellanen mies mistä jokainen pikkutyttö haaveilee lapsena. Sohvalle yöllä näköjään kotiuduttuaan jäänyt. Kumpa varpaansa eivät palelisi V::USTANAPRKL

voi kun tuntuu pahalta lukea näitä omia kirjoituksia, ei mun mies oikeesti ole paha tuo huonotapainen:( hän ei koskaan (selvänä) haluisi minua loukata, mutta kukapa kännissä itsensä tunnistaisi. olen siis tavallaan menettänyt hänet alkoholille. se on aina tärkeämpi kuin minä.

nyt on sellainen vaihe ettei hänen tartte juoda paljoakaan niin on ympäripäissään. eli jotain tapahtuu sisuskaluissa vauhdilla. kävin aamulla kirkossa, eli reilu tunti poissa, jäi nukkumaan kun lähdin ja takaisin tullessa tuhannen tuiskeessa jo. eikä kaljoja ole hävinnyt kuin pari. vaikeaa on mutta vaikeempaa kohti mennään. yritän jaksaa…

kiitos kun saan teille kertoa tuntemuksista, helpottaa kummasti! -vaimo

Kirjoita ihan niin paljon kuin tarvitsee, tämä palsta on sitä varten, ja se että kertoo, se helpottaa. Myös meille muille on apua siitä, kun tunnistamme samanlaisia ongelmia kuin itsellämme, emme ole yksin, meitä on paljon…

Tuulenviemää, kysymyksesi on aiheellinen, mistä se mustunut varvas on tullut. En tiedä kauanko se on ollut, emme nuku samassa sängyssä, mies nukkuu täysissä pukeissa sohvalla, en ole siis huomannut sitä varvasta ennen. Sitten pari kolme viikkoa sitten miehen kaveri pyyteli sitä mukaan veneeseen, tällöin mies otti kengän jalastaan ja näytti hänelle varvastaan, sanoi että häneltä kohta jalka amputoidaan (oli kai olevinaan vitsi) eikä hän pysty olemaan veneessä. Minulle ei ole puhunut mitään varpaastaan, vaikka hänestä huolta kannan. Entinen minäni olisi loukkaantunut tuosta (luottamuksen puutteesta?), mutta en enää; huolestuin kuitenkin. Ei sillä nyt enää ole väliä, kuka luottaa kehenkin, mutta terveydestään kannan huolta. Yritin kysellä kauanko se varvas on ollut musta, onko kenties kolauttanut sen jne, mutta vastasi vain kaikkeen ettei tiedä. Jos on jostain kipeä, et koskaan kerro vaan salaa, jos huomaan ja kysyn, se ei kuulema ole mitään… Minähän kyselen vain siksi, että haluaisin autaa. Pakottaa lääkäriin ennen kuin on myöhäistä jne. Mutta hän ilmeisesti ei halua parantua :frowning: Viime viikolla kun olimme kaupungissa ja hän tuli suihkusta, pyysin että näytä nyt sitä varvasta. Mustahan se on ja ihan kova. Tiedän diabeteksen vaaroista, eräs äidin puolen sukulainen istui rullatuolissa viimeiset vuotensa, molemmat jalat amputoituina.

Viime sairausluettelossa unohdin yhden asian. Mies on nyt alkanut laihtua. Niinhän hänen pitäisikin, sokerin takia ja muunkin terveyden. Painoi vielä huhtikuussa 125 kg, toukokuussa 122, kesäkuun alussa 119, heinäkuun alussa 115, elokuun alussa 112 kg. Olen itse katsonut vieressä kun punnitsee, eli luvut ovat totta. Diabeteshoitajan kanssa asetettiin keväällä laihtuminen tavoitteeksi ja mies sanoi laihtuvansa syksyyn mennessä 20 kg. Nyt pitäisi olla iloinen. MUTTA. Tässä ei nyt minusta jokin täsmää ollenkaan. Hän juo koko ajan sellaisia määriä, juomista tulee niin paljon energiaa, ettei kai pitäisi olla mahdollista laihtua ollenkaan. Hän laihtui kerran kolmisen vuotta sitten nopeasti toistakymmentä kiloa jätettyään kaljan kokonaan pois. Nyt hän ei ole jättänyt kaljaa pois, mutta syö hyvin vähän. Kun tulen töistä illalla, kysyn onko hän syönyt mitään. Kaikenlaista, sanoo hän, mutta jääkaapista ei ole hävinnyt mitään. Eli hän yrittää laihtua jättämällä syömisen, jatkamalla juomista entiseen malliin. Se on vaarallinen tapa. Ja toisekseen, vaikka ei söisi mitään, voiko silti laihtua noin nopeasti niillä juomamäärillä joissa jo on raavaan miehen tarvitsema kalorimäärä päivittäin? Pelkään, että laihtumisen taustalla on jokin sairaus…

Voi hvtti, mikä saa ihmisen sekoamaan alkoholin takia niin, ettei välitä yhtään omasta terveydestään. Ymmärrän että on narsisteja, jotka eivät välitä toisen ihmisen tunteista, mutta välinpitämättömyys omasta, ainutkertaisesta elämästään! Sitä en voi käsittää.

^ pakko todeta ettei oikein hyvältä kuulosta. Surullista. :frowning:
Sinun on jaksettava niin paljon, voimaa.