tuska

terve en koskaan ole kirjoittanut tälläiselle sivulle mutta nyt haluan kertoa oman tarinan,olen mies joka on 35-40 kympin välissä.koko elämäni olen jounut js kaikki on mennyt sen mukana,monet työpaikat koulut,ihmis-suhteet yms.lisäksi olen sairastunut useaan haimatulehdukseen ja saanut diabeteksen,nyt olen menettänyt rakkaani jota en osannut arvostaa kun olin viinan ja haarniskani alla/vaikutuksen alaisena.nyt kuitenki minulle tuli niin sanottu herääminen ja muutui täysin,vaikka kaikki on jo menetty.kauheaa tajuta kaikki tämä liian myöhään… :frowning:

oletko hakenut apua jostain?

Hui, tilanteesi vaikuttaa sellaiselta että et varmaan yksin jaksa. Kysyn samaa kuin citrus, oletko hakenut apua jostain? A-klinikalla voisit käydä, jos vaikka sitä kautta pääsisit johonki hoitoon.

Siinä mielessä sun tarina on tyypillinen (valitettavasti), että tajusit kaiken liian myöhään. Se kuuluu alkoholismi-nimisen sairauden taudinkuvaan. Kaikkea voi juoda… työt, opiskelut, terveys… ja silti vaan jatkaa, niinkuin sä vissiin teit. täytyy menettää jotain todella isoa ja tärkeää, niin sanotusti käydä pohjalla, että herää siihen tilanteeseen. Et ole todellakaan eka etkä myöskään vika, jolla se on rakkaan menettäminen. Ja ei, ei sitä tilannettaan tajua, ennen kuin on liian myöhäistä. Viina on voimakas aine, siinä unohtuu kaikki muu - kaikki sellainenkin, mitä pitää elämässään tärkeänä. Kuulostaa ehkä karulta, mutta sulla on alkoholi ollut se elämän tärkein juttu, vaikka olet ehkä kuvitellu, että se tärkein juttu voisi olla joku muu kuin viina.

Tässäkö on se sun pohja, vai ajattelitko vielä jatkaa juomista ja katsoa, mitä muuta voit menettää? Tässä menetyksessä on sun tilaisuus yrittää pois kuningas alkoholin vallasta. Et ehkä pysty nyt vaan tosta noin laittamaan korkkia kiinni, mutta valinnan voit tehdä: jatkatko samaan vanhaan malliin (joka on huonoksi havaittu) vai yritätkö hakea muutosta.

Sori jos kuulostan saarnaavalta, ei oo tarkoitus saarnata vaan auttaa. Ja nyt näyttää siltä, että yksin et ehkä voi viinapirua selättää.

kiitos teille todella paljon jotka olette lukeneet ja vastanneet kirjoitukseeni.olen hakenut apua a-klinikalta,omalta lääkäriltäni,sekä aloittanut antabus kuurin.olen onnelinen kun olette vastanneet ja kannustaneet minua viesteissänne.luulin ettei kukaan kuuntelisi/vastaisi minulle ja että olisin yksin.nyt jatkan KORKKI KIINNE PÄIVÄ KERRALLAAN elämistä ja kirjoittelen tänne teille miten on mennyt.korkin suljin 3.3 viimeisen kerran ja nyt se on pysynyt kiinne ja tahdon sen myös niin olevan, itseni ja lähimmäisteni takia.mutta nyt HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE. :smiley:

Hei! Olen etsinyt jo jonkun aikaa jotain tukea, ihmisiltä jotka voisivat ymmärtää ja nämä palstat ovat minulle uusi ja pelottava juttu.
En ole vielä ‘pohjalla’, siis on työ ja puoliso… Mutta olen alkanut juomaan jatkuvasti, aamusta iltaan jos mahdollista. Ennenkin olen ollut varmasti suurkuluttaja mutta nyt se alkaa olla kokopäivä duunia. Viikon päästä alkaisi kuntoutus ja en ole enää varma menenkö sinne. Inhoan itseäni ja toisaalta juuri se on minulle syy olla parantamatta asoita. Kännisssä voi nukkua/sammua eikä kykene miettimään itseään. En haluaisi olla tällainen, mutta elämän halu uupuu… Apua, neuvoja…

morooooo RK .olet oikeassa paikassa ,täällä meitä tosiaan on ihmisiä samassa ja vähän paremmassa jamassa. tuntuupa tutulta tarinalta :cry: itse en ole mikään neuvomaan koska taistelen samaa taistelua,mitä tuohon pohjaan tulee niin eikai sellaista olekkaan ? omasta mielestäni "pohja"on tullut sillon vastaan kun oma juominen rupeaa ahdistaan eikä siitä saa muuta irti kun itsesyytöksiä :frowning: noh nyt ollaan molemmat ilmeisesti “pohjalla” eikai meidän tarvitse tehdä muuta kuin päätös olla avaamatta sitä ensimmäistä . mutta tiedän kuinka helvetin vaikeaa se on ! kun ihminen on aika pitkälle kaavoihinsa kangistunut .(koettelee luotujaan muttei hylkää sanotaan siihenpähän luotan kun ei ole muutakaa)“pauli hanhiniemen sanoin” :neutral_face:

Mutta kun en halua… Ja silti haluan, mutta en kestä itseäni. Mikä tahansa olisi parempi kuin nähdä minut…

Ton kirjoitin pari päivää sit omaan päiväkirjaan koneelle, ja se tuntuu aika totuudelta. Kirjoitin sen ajatellen puolisoani…

En tiedä mitä tehdä tai ajatella…
En ole tyyväinen ja en osaa ilmaista sitä oikein. En tyytyväinen itseeni, elämääni, suhteeseen, kotiin,… mihinkään. Lähinnä itseeni ja elämääni jonka itse olen luonut.

Vaikket sitä huomaa olen alistunut ja yrittänyt sopeutua paljoon..  En ole enää minä ja edes muista mitä minä olin. Joskus sanoit riidassa., että minulla ei ole päämääriä tms... Ja se on totta, aina luistin itse asioista joita halusin..... Mutta enää en halua mitään. En ole halunnut pitkään aikaan.

En ole tyytyväinen itseeni, koska olen paha. Ja se on varmasti totta, mutta mitä huonommaksi tunnen itseni, sitä helpompi on olla paha. Varsinkin kun olla paha on rumaa ja inhottavaa.. Kun olen jo tuomittu pahaksi, niin mitä sitten enää yrittää. Joudun vaan nöyrtymään ja tunnustamaan tosiasiat itselleni. Mitä enää voi tai miksi yrittää muuta, kun olen tällainen. Ja ei ole ollut helppoa opetella myöntämään olevansa paha ja täysin turha ihminen, joka on täysin itsekäs. Mutta siitä johtuen ei itselleen voi enää kuvitella tulevaisuutta; sitä ei ehkä ole ansainnut. 

Olen paha ja turha. Kumpaa vaan tilanne vaatii. Ja  minulla ei ole toimintamalleja miten toimia. On niin helppoa jatkaa pahana olemista, kun jollain tapaa joutuu hyväksymään oman turhuutensa. Ettei ole minkään arvoinen ja tulevaisuus ei sitä muuta, koska olen sen itse ansainnut. Eikä ole mitään mitä tavoitella. 

Ja on rankkaa olla paha. Tehdä pahoja asioita on eri asia, niitä voisi jopa yrittää korjata tai muuttaa ja välttää tekemästä uudelleen. Pahuus ihmisessä itsessään on eri asia. Se on ihmisen ominaisuus, sairaus, 'luonteenpiirre', asia joka ei ole muutettavissa, tai paljonkaan kontrolloitavissa. En itse ymmärrä sitä, ja silloin en voi kuin hyväksyä ja myöntää asia. Ja yrittää olla poissa jotten tekisi enempää pahaa. Valitettavasti tietoisuus omasta pahuudesta saa myös minut haluamaan katomaan itseltäni, koska en kestä ja siedä itseäni. Mikä tahansa on parempaa kuin joutua elämään minun itseni kanssa, sitä on vaan vaikea paeta jatkuvasti.

siinäpä se vitonen onkin . tajuamme tilanteemme mutta emme haluaisi jättää ystäväämme "alkoholia "kokonaan , vaikeaa tästä tekee se että itse ainakin tajuan että en kuitenkaan kykene kohtuu käyttöönkään :frowning: mut enivei kyllä meitä kelpais katella kunhan saadaan pöhötykset pois :stuck_out_tongue:

Olen ollut hetkittäin ilman ja pöhötyksiä. Mikään ei silti muutu. Vihaan itseäni selvinpäin niin paljon. Ja kännissä enemmän. Aikoinaan taistelin sitä vastaan että minua haukuttiin, nyt hyväksyn sen. Ja joskus, vielä vuosi sitten, olin vielä kaunis nainen. En enää. Menin naimisiin ja havaitsin, että mieheni otti minut, koska ei saanut muuta. Hienoa. Ja minä otin hänet syistä, jotka osottautuivat valheeksi. Kuinka ihminen voit tuntea itsensä huonoksi, ja kun suhteessa keskustellaan siitä, että kysymys ei ole että teen pahaa, vaan olen paha.

toi oli paksuinta fuulaa mitä olen ikinä kuullut :imp: ehkä et ole tyytyväinen itseesi mutta syyt ovat varmasti syvemmällä ? miksi olet paha ja turha? ei se meissä kenessäkään ole synnynnäistä.

kukaan meistä ei ole turha ja vielä vähemmän arvoton ! ja onhan meillä tavoiteltavaa ,muummuassa eräs raittius ja sitä myöten oman tunnon ja arvon kohoaminen :wink: eihän sinun kauneutesi mihinkään ole vuodessa kadonnut ! kyllähän tässä rupeaa tuntumaan että joku muu on paha et sinä :exclamation:

Kyllä jos itse lukisin ton viestini toiselta, kommentoisin sitä vielä väkevämmin. Olen vaan jotenkin niin alistunut ja hyväksynyt kuulemani asiat. Olen itsekäs ja paha, en siis tee pahoja asioita vaan olen itsessään paha. Satutan kaikkea lähelläni ja teen elämästäni ja muiden vaikeaa. Lista siitä mitä olen on aika pitkä. Ja taistelutuani jonkun aikaa sitä vastaan olen oppinut vaan hyväksymään ne asiat itsessäni. Että olen paha ja rikon kaiken. Ja vaikka kuulostaa typerältä se helpottaa juomista. Hyväksyä olevansa paha ja turha, ei tarvitse välittää itsestään. Kaiken tarkoitus on itselleni vaan yrittää unohtaa ja päästä yli tästä päivästä. Jos huomista miettisi se olisi liikaa. Jos on niin paha kuin minulle on kerrottu ja minä olen hyväksynyt sen, ei ole enää mitään mitä odottaa tai saavuttaa. Elämän tarkoitus on korkeintaan poistua ja olla satuttamatta muita. Itsellä ei ole ollut aikoihin enää merkiytstä.

jokainen alkoholisti on itsekäs! ainakin minä. kukaan ei ole itsestään paha!tämä on nyt kyllä sinulle luotu kauhuskenaario. joo tua on kyllä totta että vitun huonona minänä on helppo ryypätä :angry: mitä tulee elämän tarkoitukseen niin se on elää ! itellä mennyt tua eläminen ohi suun , täs juodes :frowning: musta sun kannattais hakee apua tohon sun “masennukseen”

olisi muuten kiva saada esimerkki millä lailla olet paha/satutat lähimmäisiä ?

Ei hitto, nyt oli tämänkin likan ihan pakko kommentoida :imp:

Kuka sinulle on kertonut että olet paha? Siis suoraan kertonut päin naamaa?
Kuka on antanut sinun ymmärtää että puolisosi otti sinut koska muut ei huoli? Kuka on vihjaillut että olet arvoton?
Ilmeisesti puolisosi?
Ei millään pahalla, mutta niskavillat pörhistyy kun luen tekstiäsi.
Tämä on vain olettamus, siis todellakin olettamus, mutta puolisosi taitaa olla aikamoinen narsisti?
Jos näin on, ota hyvä ihminen äkkiä jalat allesi ja ala elämään omaa elämää. Siis oikeasti.
Toisen ihmisen itsetunnon murentaminen on narsistille suurinta hupia.

Alkoholiongelma saattaa olla oire, ja ensimmäinen askel parempaan itsetuntoon ja tyydyttävään elämään on selvittää onko se oire… tai jokin muu. Voi olla myös tapa, riippuvaisuus jne. :confused:

Narsistien uhrien tuki -sivusto on väliaikaisesti ainakin (liekö jonkun narskun toimesta :smiling_imp: :laughing: ) suljettu

kaksplus.fi/keskustelu/t1639861

mutta suosittelen että otat aiheesta selvää, siitä mitä narsismi on ja miten tälläisen piirteen omaava henkilö voi ajaa läheisensä tuhoon, eikä välttämättä ilkeyttään (vaikka sitä onkin vaikea yleensä uskoa :imp: )

Voimia jatkoon ja elämään sekä oman itsensä “löytämiseen” hali

Juominen on pahuutta ja välinpitämättömyyttä läheisiä kohtaan. Halu kuolla on itsekästä ja pahuutta. Juominen ei siis ole paha teko, vaan pahuutta joka tekee minusta pahan. Ja kuoleman halu on itsekkyyttä. Sairaalareissun jälkeen sain taas haukut kuinka kehtaan katsoa mummoani silmiin, koska olen niin paha ja itsekäs. Jonkun aikaa tätä kotona kuunneltuani, se alkaa tuntua aika todelta ja aiheelliselta. Ja alhoholismiin… Se olisi kuulemma sillä selvä kun en vaan menisi viinakauppaan. Ja koko tän ajatteleminen saa mut haluamaan menemään viina kauppaan.

Ja kun tarpeeksi usein kuulee olevansa paha sen uskoo pikkuhiljaa. Tai kun kuulee ettei ole väliä elänkö vai en läheisemältään. Se jotenkin kaikkinensa helpottaa itsensä tuhoamista. Koska en koe juovani etsiäkseni mitään iloa tai hauskuutta, vaan päästäkseni pois itsestäni ja elämästäni. Ja en koe mitään väliä siitä mitä teen kunnolleni tai tulevaisuudelleni. En kykene näkemään tulevaisuutta.

Voi sinua… :frowning:
Miten tämän nyt saisi sinulle sanottua… UNOHDA SE MITÄ MUUT SANOO, sinä olet tärkein itsellesi, sinun hyvinvointisi on muiden hyvinvoinnille eduksi. Eipä taida paljon olla noiden asioiden “kertojalla” empatiasta kyse, puhumattakaan välittämisestä kun lyö lyötyä :imp: Ihminen joka sinulle moista paskaa suoltaa, on itse erittäin epävarma ja omaa huonon itsetunnon. Näin se ikävä kyllä on.
Tuollaisilla puheilla voi varmistaa sen, että toinen vajoaa yhä syvemmälle kuoppaan ja kun toisella menee huonosti pönkittää se puhujan omaa itsetuntoa :imp:

Hienoa että tuollaisia “täydellisiä” ihmisiäkin maailmasta löytyy, ihmisiä joilla on varaa arvostella, haukkua ja mollata toista, ihmisiä jotka itse ovat sitten ilmeisesti niitä helvetin hyviä :imp:
Sinuna pakkaisin kamppeeni mahdollisimman nopeasti enkä taakseni katsoisi.
Onko se sitten pahuutta tai itsekkyyttä, sama se, mutta koti on paikka jossa ihmisen pitää saada olla onnellinen ja oma itsensä.

Itse join eron jälkeen vielä kuppini täyteen, ihan itse, ja kun sain siitä tarpeekseni, lopetin.
Ei nyt ihan noin yksinkertaisesti tietenkään mennyt, mutta kiteytettynä näin, jälkeen päin ajatellen. Sainpahan kuitenkin rauhassa sen oman pohjani koluta ja onneksi siitä hengissä selvisin :smiley:

HYvä Lumilintu ! enpä olisi tuota itsekkään paremmin voinut sanoiksi pukea :smiley: joten tässä sinulle tosiaankin viisaita sanoja RK

Kiitos tuesta. Mutten oikein tiedä mitä tehdä, mistä lähteä hakemaan muutosta. Kaikki on vähän sellaista muna vai kana efektiä. Olen niin masentunut, että tuskin poistun kotoa ja vaikka mietin paljon lähtemistä tuntuu ettei ole voimia siihenkään. Asuntolainaa ja meikä ilman töitä nyt puoli vuotta (ei ole muuten helpottanut asiaa) ja yksinkertaisesti tuntuu ettei ole rahaa, tai mahdollisuuksia tai voimavaroja. Enkä tiedä minne menisin. Kotona olo on kuitenkin kuin vankilassa olisi. Jatkuvaa riitaa ja mykkäkoulua. Ja kun riidasta jotenkin päästään yli siitä ei enää keskustella. Ja riidathan ovat pääsääntöisesti nykyään minun juomisestani. Joten yritän pyytää anteeksi ja en voi enää muuta tehdä kuin ottaa haukut vastaan, ja odottaa mykkäkoulun päättymistä. Joka saattaa kestää viikkoja. Ja se ahdistus asua eri huoneissa täysin ilman puhevälejä tai ratkaisuja tulevaan. Ja siinä vaiheessa kyllä parin päivän jälkeen jano alkaa olla kova. Ja millään ei ole mitään väliä. Ja tieto että hetken kuluttua sama kaava toistuu.