Tuska ja ärtymys

En pysty olemaan selvinpäin. Nyt viis selvää päivää takana. Yleensä se iskee aina kolmannen päivän kohdalla, juomahimo. Niin on nytkin käynyt. Olen kituuttanu. Rahapula ja pojan tapaaminen on antanut yhden raittiin päivän lisää. Ei auta ajatukset että lukuisista duuneista olen luopunut, lapset huostaanotettu, asuntoja menetetty, mielenterveys mennyt.
Ajattelen aina että ei se haittaa ketään kun nyt yksin kotona otan ja huomenna ei ole mitään asioita hoidettavana ja rahaa on sopivasti ja laskut maksettu. Mutta kun mua vituttaa ottaa yhtään sitä!! Se on aivan turha asia mun elämässä.
Mulle tulee se omituinen ärtynyt olo ja en saa mitään aikaiseks.
Mulla oli vakkari duuni muutaman kuukauden, ja käyttö oli tosi minimaalista kun oli mielekästä tekemistä ja rasittui sopivasti siitä. Mutta se vakanssi lopetettiin ja nyt olen pari viikkoa menny kärvistellen muutaman päivän ja juonu yhden illan. Mun juominen on aina ollu niin ettei seuraavana päivänä ole maistunu jos on edellidenä iltana ottanu kännin.
Tissuttelu oli ongelma muutama vuos sitten. Lapset oli pieniä ja minä yksin niiden kanssa. Kävin ulkona joskus kavereiden kanssa ja tuli vedettyä koomat.

Nyt asiat on muutunu paljon. Lapset on kotiutumassa ja minä paremmassa kunnossa. En kuitenkaan luota itseeni. Pystyn helposti olemaan selvä kun lapset on luonani, mutta heti kun ne lähtee sijaisperheeseen takaisin, minä korkkaan. En aina, mutta liian usein.
Vihaan tätä olotilaa ja himoa!! Se on niin kuin nälkä, mutta se ei lähde syömällä. Tai jano, joka ei katoa juomalla. Ärtymys on suuri, mutta kun ei tiedä mikä ärsyttää.
En ole käynyt ryhmissä, koska en ole saanut kyytiä ja dösällä meneminen vaatii aikaa. Ja sit tää olo tulee heti takas kun tulen kotiin. Tahtoisin jäädä ryhmän jälkeen pidemmäksi aikaa juttelemaan, mutta kaikilla on kiire perheidensä ja poikaystäviensä luokse. Niin, yksinäisyys vaivaa mua…

Ja nyt on ihan turha sanoa että ulkoile ja keksi mielekästä hommaa. Ulkoilen paljon koiran kanssa ja paino on vähän tippunut. Mielekästä hommaa ei ole mikään tällä ololla. Harrastan käsitöitä, mutta en nyt tällä päällä.

Hitto kun ärsyttää…

Itselläni 7 kuukauden raitis pätkä katkesi eiliseen ja tämänpäiväiseen
juopotteluun.
On opittava olemaan itsensä kanssa. Tyydyttävä tähän hetkeen olise millainen
tahansa. Uskallettava kohdata kaikki mitä tulee. Aina ei voi olla joku kädestä pitämässä.
Aina ei ole tekosyytä, minkä vuoksi jaksaa olla juomatta: lapset, harrastukset, mikä milloinkin.
Ja aina pitää päästä sen verran ylpeydestään ja itsekeskeisestä itsensä säälittelystä, että
pyytää apua.
Ja aina on yritettävä uudelleen, kun on ajautunut sälittelynsä uhriksi. Ja jatkettava samojen
perusasioiden jauhamista.
Miksi juon? olen sairas.
Miksi käyttäydyn sikamaisesti itseäni ja muita kohtaan?haluan päästä juomaan, haluan päästää
itseni ‘helpommalla’.
Mieti oletko hakenut kaikki mahdolliset keinot päästä useammin ryhmiin, jos niiden koet
auttavan?
Miksi ei bussilla tai kävellen pääse, jaksa. Onko valmis tekemään tarpeeksi, ettei tarvitse juoda.
Armo ei ainakaan omalla kohdalla taida tippua taivaalta. On vain jaksettava yrittää takaiskuista
huolimatta. Uskoa itseensä siinä mielessä, että minulla on mahdollisuus kuten muillakin ja olla
uskomatta siinä mielessä, että voisi hallita juomista ja uskoa sen ettei juomiseen voi paeta, itseään.

Vaaleanpunaiselle pupulle
En itse ole kokenut noin suuria menetyksiä alkoholin takia, mutta tuo kolme päivää kuulostaa niin tutulta ja sai minut kirjoittamaan sinulle. Useamman vuoden se tuntui sellaiselta aikarajalta, ettei sitä juuri ollut ylittämän. Tästä päästiin antabuksella, ensin keväällä kolmen viikon juomattomuuteen, kun se loppui juominen tietysti paheni aika lailla, asetin uuden tavoitteen neljä viikkoa, kun se ei onnistunut niin antabus naamaan ja nyt en ole sitä saanut taas aikoihin otettua mutta juomatta olen ollut…laskutauko…10 viikkoa.

Tässä sanot minun mielestäni hyvin sen oleellisen. Juot koska et kestä yksinoloa. Sitten se on kuitenkin niin, että sinä itse et halua juoda. Et siis halua olla kenenkään muun kuin itsesi vuoksi juomatta, se on hyvä, ja syyt juomiselle ovat eri asioita kuin syyt juoda. Siis että ratkaisusi yksin olemisen ongelmaan on vähän väärä.
Olen samaa mieltä kuin F, että sitten kannattaisi taapertaa sinne AA:han jos se tuntuu auttavan, edes sen aikaa kun siellä on. Ja jos sinulla on päivissä paljon tyhjää silloin kun lapset eivät ole luonasi, niin mitäs se sitten haittaa jos se ryhmään meneminen on vähän vaivalloisempaa?

F:lle terveiset mieluummin tätä kautta kuin toisaalla. Olet mielessä.

kiitos Ii