Sehän tämä on. Ei voi mittään. Seitsemän päivää on jo saavutus ja kolme viikkoa parantuminen. Paskat siinä valkene edes nenä.
oon ollu 1 kuukauden kuivilla.
mut en luvannu kellekkään mitään ja varmaan kohta alotan taas juomaan.
pitää nimittäin välillä istua käsien päällä, ettei tartu pulloon
Oletko miettinyt mistä nuo kovat juomishalut syntyy ? Olisiko jotain muuta korvaavaa, joka tuottaisi mielihyvää ?
Oletko harkinnut apua tueksesi ?
Tuo on nimittäin aikalailla itseään toteuttava ennustus.
Monesti raittius alkaa juuri niistä turhista lupauksista. Ensimmäinen askel ja puolet raitistumisesta on sen myöntäminen, että raitistuminen on omassa elämässä ainoa vaihtoehto päättymättömälle alamäelle. Tuttavapiiriin kuuluu lätkäleijona ja moninkertainen MM-kisojen kävijä. Ikävä kyllä alamäki on jo niin pitkällä, ettei taksitkaan enään ota kyytiin. Jossain vaiheessa nimittäin peräpääkin alkaa pettämään ja sotkee taksien istuimet haisevaan liemeen.
Seuraava askel on avun hankkiminen.
Kun lupaa itselleen, ei muille. Kun tarkoittaa mitä itselleen lupaa. Kun tekee mitä vaan ettei tarvitsisi juoda. Aina joku onnistuu, aika monesti siihen tarvitsee toisten tukea, joko virtuaalisesti netissä tai ihan livenä ryhmissä. Minua puhuminen ja kirjoittaminen auttoi, hyvin harvoin enää edes mietin alkoholia eikä sen tarjoaminen aiheuta ahdistusta, se vaan ei ole minun juttuni enää. Raittiina viisi vuotta, pää ei koskaan ole ollut yhtä rauhallinen ja tasapainoinen vaikka elämä on heitellytkin. Pelkkä korkin kiinni vääntäminen ei auttanut, piti opetella tuntemaan itsensä ja tarpeensa, huolehtimaan itsestään. Täällä joskus käyn muistelemassa millaista elämä oli juovana aikana, ettei vahingossakaan erehdy uudelleen aloittamaan. Livenä olen muita tukenut, netissä se on hankalampaa minulle, käsi lippaan kaikille konkareille täällä jotka jaksavat kannustaa raittiutta haluavia, minullakin ne konkarit olivat esimerkkinä live-elämässä, että tästä taudista voi toeta.
Mulla piakkoin 10kk ja siitä jatkuu 
. Alku oli kamalaa sähläämistä ja räpiköintiä. Sinnikkäästi jatkoin psyykkistä työtä, mitä itse raitistuakseni tarvitsin -edelleen jonkun verran tarvitsen- ja siitä se lähti. Muutos alkoi jo ennen kuin sain varsinaisen juomisen lopettamisen alkuun. Otti aikansa, mutta ei kannattanut luovuttaa.
Tottakai olen miettinyt. Noi juomishalut tulee aika omituisesti silleen ihan yhtäkkiä tulee pakottava tarve juoda ja sit ne yleensä menee muutaman tunnin päästä ohi ja sen jälkeen oon tyytyväinen etten retkahtanut. En tiedä onko tollanen tyypillistä alkoholismissa tai onko jollain muulla ollu vastaavia oloja?
Oon yrittäny mm.liikunalla korvata ja en saa edes nykyään alkoholista mitään hyviä euforioita enää, muuttuu itkuviinaks aika nopee.
Oon hakenu täältä plinkistä apua 
Tulkoon nyt mainituksi, etten minäkään luule itsestäni liikoja. Mutta töitä olen tehnyt tosissaan, ollut raittiina 1 kk, 3 kk, 6kk, lähes 8 kk ja nyt mennään kohti puolivuotispyyykkiä. Siinä välissä 4 viikkoo, 6 viikkoo, 2 kk jne. Mutta se ei ole mistään kotoisin kun on 37 tuntia ja sitten tukka putkella kaljakauppaan, eikä se jatkuva petailu eikä IF eli takaportin jatkuva auki jättäminen. Turhauttaa lukea eikä niihin jaksa ees vastata kun oma moti on zero, tarvittais järeämmät otteet kuin joku kasvoton nettifoorumi. Peace kumminkin!
Herättää kieltämättä tunteita. Tuli muuten mieleen, että joskus ajat sitten luin jostain, että kun on päättänyt lopettaa juomisen, se voikin aluks aiheuttaa sen, että juokin vielä enemmän… Itellekin kävi joskus niin.
Noi on aivan tyypillisiä oireita kaikilla raitistuvilla. Kopioin tähän hieman itseäni toisesta keskustelusta. Tekstin alkuperä on amerikkalaisesta tiedekirjallisuudesta:
Nuo hankalat tuntemukset kannattaa opetella tunnistamaan ja jonkinlainen ratkaisutapa kannattaa etsiä. Itse menin AA-palaveriin. mutta kirjoittaminen plinkkiin voi myös toimia. Tai pitkä kävelylenkki.
“Monesti raittius alkaa juuri niistä turhista lupauksista.”
Tämän lupauksen olen monesti antanut ja aina sen pitänyt. Onnistun ensimmäistä kertaa elämässäni ja vahingossa silloinkin epäonnistumisen maailmanmestaruuskilpIluissa ja sijoitunkin vahingossa toiseksi eli en taaskaan onnistu.
Jos juo seuraa, kuten Tuxedo&Cigar alleviivaa alamäki tai itse käyttäisin termiä kestokriisi. Samsungin laturi kosahti ja oli pakko tänään hakea uusi laturi Cittarista; oli Belkin USB-laturi (joka käy melkein kaikkiin puhelimiin) tarjouksessa 5 € - se olisi varmaan viikon ollut ilman laturia jos tissuttelisi ja olisin darrassa käynyt taksilla ostamassa hintaan 24 € Samsungin huonomman alkuperäislaturin. Saunajuomaksi Pirkka Mustikanmakuinen kivennäisvesi 1,09 € ./… 40 c pantti = 69 c. Markka-aikana taksiin oksentaminen oli hinnoiteltu: 50 mk ja tänään se voi olla jopa 50 €. Uutisissa oli Porin Omenahotellin palosta, ja jokin aika sitten siellä yövyin. Samoin Kontulassa kerrostalopalosta, jossa ei ollut henkilövahinkoja. Kova känni voi johtaa palovammoihin/kuolemaan myös toisten varomattoman tulenpitelyn (tupakannatsat) tai keittiösähläyksen (levyt jää päälle ja patalappu/paperirulla syttyy) takia.
Jos alkaa juomaan raittiin periodin aikana, niin ainakin minulla aivot tavallaan huusivat koko ajan lisää yhdenkin oluen jälkeen - se tunne on ikään kuin tinnitus, ja tinnituksen tunne sitten lakkasi kun otti alkoholia tarpeeksi → normaali-ihmisen korjaussarja (6- pack) johti sammumistilaan päättyvään humalajuomiseen. Tissuteluputket muistuttavat Huuliharppukostajan kuuluisaa ensimmäistä varttia, jossa tapahtumista vastaa kärpänen (pikkukärpäset ovat oluen perään ja sitä seuraa oli ihan riittävästi).
Ajattelenkohan mä tän kohdan jotenkin nurinkurisesti, kun mun mielestä tässä on ristiriita. Käsittääkseni AA-jäsenten kanssa tupataan yleensä puhumaan juomisongelmasta tai siihen läheisesti liittyvistä asioista. Eli miten puhutaan asiasta, joka pidetään saman aikaisesti poissa mielestä? 
Eikös se kuulu taudin luonteeseen?
Mulla oli tapana mennä ryhmään, kun nuo olot iskivät. Kummasti vaan lähtivät pois, kun tarttui AA-ryhmän ovenkahvaan. Siinä AA:n ohjelmassa on 12 askelta, eli 12 teemaa, joista puhutaan. Kyllä ne teemat painottuvat nimenomaan niihin asioihin, joilla näitä viinanhimokohtauksia ennaltaehkäistään ja halitaan.
Turhat lupaukset muille ja itselle ovat tuhoisia. Juopottelu lupauksista huolimatta nakertaa suorastaan syövyttää ihmistä. Kun näitä pettymyksiä tuottaa ensin muille lopettaa ensin muille lupailun. Viisaana lupailee enää itselleen ja kun tämäkään ei tehoa loppuu koko lupausten latelu ja juodaan oikein olan takaa kaksin käsin.
“Kyllä ne teemat painottuvat nimenomaan niihin asioihin, joilla näitä viinanhimokohtauksia ennaltaehkäistään ja halitaan.”
Ero pks:n ja maakuntien AA-palaverissa on tämä:
A. Maakunnissa > kerrotaan niistä huonoista asioista, joita oli juomisaikana.
B. Pk-seudulla kerrotaan > siitä, kuinka alkoi menemään paremmin kun lopetti juomisen. Puhutaan toipumisesta >.
Syitä lienevät:
A. Maakunnissa vallasväki, jos käy palavereissa saattaa mennä naapurikaupunkiin, jossa ei tunnisteta. Täällä päin ainakin noin.
B. Chänssit > pk-seudulla; maakunnissa ei työpaikkaa niin vain vaihdella, maakunnissa isopalkkaisia työpaikkoja on kovin vähän, henkseleiden paukuttelusta saa maakunnissa kusipään maineen, pk-seudulla juomisen lopettaneet ovat juomisaikoinaankin ollet hommissa, joissa tienaa mutta hommat kärsineet juomisesta, suurin osa Suomen varallisuudesta keskittyy Uudellemaalle esim. päörssiomistusten arvo Ullanlinnassa on > kuin Tampereella.
Juomisen lopettamislupaus on alkoholistille yleensä ylivoimaista pitää.
Jonain päivänä sitten saattaa tulla mieleen luvata, edes itselleen, että lähden tänään hakemaan apua. Jos sen lupauksen pitää, raitistumisen mahdollisuus on suuri.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
“Juomisen lopettamislupaus on alkoholistille yleensä ylivoimaista pitää.”
Entä jos elämässä ei ole sisältöä? Hurriganesin jälkeen Cisse tosissaan yritti montaa työtä; kirjaedustaja, liikuntapaikan valvoja … Remu teki Cisselle härskin tempun; Cisselle jäi velat, mutta Remu sai Mannerheimintien kämpän.
“Jonain päivänä sitten saattaa tulla mieleen luvata, edes itselleen, että lähden tänään hakemaan apua.”
LA:n Skod Row’n kodittomien asuntolan asukkaat on diagnisoitu monta kertaa. Mutta onko se auttanut?
Ehkä siinä tosiaan on eroa, kenelle lupauksen antaa. Todettua taitaa olla, että muille annetut lupaukset pitävät huonosti, ellei lupaa itselleen mitään. Toisten miellyttämiseksi annetut lupaukset ovat sormet ristissä -lupauksia.
Ulkoinen motivaatio ja sisäinen motivaatio on eri asioita, ja joskus tulosta tulee vasta kun molemmat ovat olemassa. Ulkoinen motivaatio voi olla vaikkapa työpaikan hoitoonohjaus, tai lastensuojelun kehotus päihdearvioon, tai puolison uhkaus lähteä lätkimään jos ei muutosta tule. Antabuskin on oikeastaan ulkoinen motivaatio; ei voi juoda koska muuten tulee jokin ikävä sanktio.
Sisäinen motivaatio on sitten jo syvällisempi halu muutokseen, oman itsen parhaaksi syntynyt oivallus. Sisäinen motivaatio on oikeastaan edellytys muutokselle, mutta ei ulkoinen motivaatiokaan huono asia ole. Se voi olla alkukipinä.
“En mä mitään loppuelämän raittiuslupauksia oo meinannutkaan antaa” , on aika usein kuultu lause sellaiselta päihdetoipilaalta, jolla se ns. motivaatio ei ole ihan hirmu vahva.
Empä tiedä onko itselleni ollut hyödyksi vai haitaksi se, ettei ole tarvinnut luvata kenellekään mitään vuosikausiin. Perheettömänä on aika vapaa tekemään mitä lystää ilman lupauksia. Työpaikalta olin hoitoon ohjattuna vuonna 2007, ja ohhoh, ompa siitäkin aikaa. Siinä piti antaa ihan kirjallinen ja allekirjoitettu lupaus ainakin siitä, että käy A-klinikalla ja työterveyshoitajalla (ja myöhemmin kallonkutistajalla) säännöllisesti turisemassa, ja jos alcometriin tulee jollain käynnillä promillen häivähdyskin, voipi tulla kenkää töistä saman tien. Se oli ihan kiinnostava episodi elämässä.
Sama hommeli täällä (vaik perheellinen olenki). Kukaan eikä mikään ole vaatinut, pyytänyt, vannottanut, uhkaillut tai anellut mua lopettamaan, vähentämään tai ryhtymään absolutistiksi (kauheen hieno sana;) Se on oma haave ja päätös. Mie tykkään. Jää aikaa kaikkeen muuhun ja on aina iskussa:)