Tuopin tuumailuja

Availen tänne uuden ketjun ja kirjoittelen fiiliksen mukaan tuntojani. Olen siis kirjoitellut lopettajiin aiemminkin ja onnistuin edellisellä kerralla olemaan juomatta 8-9 kuukautta ja siitä se sitten taas lähti. Nyt alkaa taas tuntua, että motivaatiota lopettamiseen ja oman elämän parantamiseen alkaa löytyä oikeasti, eikä vain puheen tasolla.

Join koko kesän ja lomien jälkeen päätin, että jotain järkeä tähän täytyy saada. Uusi parisuhde, jossa toiselle osapuolelle maistui vähintään yhtä hyvin kuin itselle, ei edesauttanut lopettamispäätöstä, sillä aina toisella oli syy juoda. Ei siinä rinnalla toinen alkoholisti pysty ei sanomaan. Nyt suhde on katkolla juuri liian juomisen ja tästä johtuvan luottamuspuolan vuoksi. Eron jälkeen ajattelin, etten ainakaan suruuni ala juomaan, vaan yritän elää juomatta tämän tilanteen yli.

Olen ollut nyt juomatta reilun viikon ja tehnyt itselle hyvältä tuntuvia asioita. Olo on hyvä tilanteeseen nähden ja yritän nyt taas saada luotua itselleni uskoa omaan kykyyn olla juomatta. Tässä on lähiaikoina taas tulossa tilanteita, joissa joutuisin normaalisti juomaan. Seuraava on parin viikon päästä ja tähän mennessä yritän saada pääni siihen kuntoon, että selviäisin siitä juomatta. Kaipaan nyt siis taas apuja matkallani. Tie on osittain tuttu, mutta kaikkia mutkia ei kuitenkaan millään muista.

Tänään kuitenkin krapulaton aamu takana ja toimelias päivä edessä, eli ei tämä elämä nyt hullummalta vaikuta :slight_smile:

-Stobe

Mikä sulla olisi sellainen tilanne jossa “täytyisi” juoda ? Ja minkä takia? Sosiaalisen painostuksenko? Ei sun tarvi juoda minkään asian tai kenenkään ihmisen takia. Jos jotkut tilaisuudet tuntuu vaikeilta sieltä voi ihan hyvin jäädä pois, jos raittius huolestuttaa. Tsemppiä sinullekin! Ja selviä päiviä. :slight_smile:

Heippa Miss Stobe!

Kirjoitat haluavasi saada luotua itsellesi uskoa omaan kykyyn olla juomatta.Kuitenkin kaipaat apuja matkallesi. Näen ajatuksissasi ristiriitaisuutta. Minulle helpoin tapa raitistua oli luopuminen viinasta ja luopuminen luottamasta omiin kykyihin olla juomatta. Nyt saan olla päivä kerrallaan raittiina turvautumalla mm. raitistuneiden alkoholistien tukeen.

Hienoa että päätit luopua alkholista ja luota vain omiin kykyihisi. Luota myös itseesi silloin jos sinusta tuntuu että kaipaat apua lopettamiseesi, koska silloin on se avun hakemisen paikka. Ei sinun tarvitse omasta tahdosta tai elämän hallinnasta luopua vaikka laitatkin korkin kiinni.

Niin, mikä on tilanne, jossa olen joutunut juomaan… Tässä ehkä kyseessä enemmän tilanteet, joissa kieltäytyminen on itselle vaikeaa. Esimerkiksi juhlat töissä, joissa muut juovat ja joissa aiemmin olen itsekin ottanut reippaammin ovat sellaisia. Tilanteet, joissa en tunne ihmisiä kovin hyvin, enkä halua lähteä liikoja asiasta selittelemään. Ei nämä ylitse vuotavaisen vaikeita ole ja tiedän tosiaan pystyväni kieltäytymään, mutta joudun ainakin vielä tässä vaiheessa miettimään asian etukäteen selväksi, että kykenen pitämään linjani. Yritän vain varmistella, ettei tule mitään hölmöä repeämistä.

Totta kai tarvitsen apua matkallani. onko se jotenkin ristiriidassa sen kanssa, että tarvitsen vahvistusta itsetunnolleni tässä asiassa. Viikon jälkeen en ole vielä kovin pitkällä, ja myös luottamus siihen, että pystyn olemaan juomatta on vielä melko keveillä perusteilla.

Toivoisinkin saavani keskusteluapuja täältä ja erilaisia näkemyksiä aisoihin. Monesti omat ajatukset kulkevat aika yksioikoisesti, eikä ilman muiden kommentteja vain itsekseen niissä pääse eteenpäin ja näe kaikkea tarpeellista.
Edellisellä visiitilläni täällä moni asia aukesi minulle aivan uudella tavalla, kun joku viisas kanssatoipuja pudotteli toisennäköistä totuutta tiskiin kuin omani. Eiköhän sama meno jatku edelleen ja täällä sekä saa että antaa jotain hyvää ympärilleen.

Joka tapauksessa selvä päivä takana ja ilta edessä. Tänään taas tyytyväinen itseensä :slight_smile:

-Stobe

Tuo kai on pääasia, että selvänä mennään. Selvä päivä takana, se on asia johon voit olla ihan tyytyväinen.

Avun saaminen ja vastaanottaminen, ei sen minusta tarvitse tarkoittaa mitään omien voimien kieltämistä tai rähmälleenheittäytymistä.
Eiköhän sen sentään voisi ajatella olevan lisävoimia omien voimien tueksi.

Omalla kohdallani se itsevarmuus noiden tilanteiden suhteen kasvoi päivä päivältä, jokainen selvä päivä paransi tilannetta. Ja selvänä olo tuntui koko ajan luonnollisemmalta.

Ne pienet voitot ja tilanteiden hallinnat, eiköhän vaan niistä kerry voimavaroja tulevaisuuden varalle.

Sinulla on jo hyvä alku, tsemppiä!

Hankalia tilanteita ne ovat, ainakin alkuun. Minusta silti tuntuu että kun oma juominen on unohtunut niin ilman oleminen on alkanut tuntua kovinkin luonnolliselta.

Silti, kun nyt on juopuneiden kanssa keskusteleminen alkanut tuntumaan jotenkin rasittavalta ja turhaltakin, siinä vaiheessa kun puheet alkavat hyppelehtimään eikä niihin juttuihin ainakaan voi luottaa… ei kannata kovin paljon sopia seuraavan päivän tekemisiä kun kaverien humalatila on örveltämisen puolella.

Onhan toki, pajon fiksuja ihmisiä, jotka siis ovat fiksuja ja asiallisia myös humalassa, mutta vähemmistönä taitavat ainakin juottoloissa olla?

Niin, joo, kun tuotakin vaikeutta ajattelee, niin kyllä minusta tuntuisi viisaalta ajatukselta vaikuttaa siihen ettei alkoholia niin helkutin paljon tyrkyllä olisi, joka paikassa.

Helpompaa olisi ihmisten selvänä pysyä kun saanti olisi rajoitetumpaa.’
On toisenkinlaisia mielipiteitä, ja väitetään että ihmiset juovat joka tapauksessa, hankkivat viinaa vaikka mistä joten sama vaikka sitä sitten kaikkialta helposti saakin…

No, minä nyt olen tuota mieltä, ja pidän edelleen näissä päihdeasioissa ennaltaehkäisyä paljon tehokkaampana kuin sitä että annetaan ihmisten juoda itsensä ojan pohjalle ja sitten sieltä kerätään hoidettavaksi.

Huomenta! Viimeiset päivät ovat menneet hermot kireällä ja vasta eilen alkoivat fiilikset kohota. 10 päivää juomatta takana ja täytyy myöntää, että hampaat irvessä on joutunut menemään. Eilinen oli jo suhteellisen hyvä päivä ja toivottavasti tämäkin päivä lähtee helpommin liikkeelle. Mukava kuitenkin huomata, kun olo helpottuu ja pään surina hellittää. Kohta voi varmaan ryhtyä pohtimaan tätä toipumisasiaa vähän syvällisemmin :slight_smile:

-Stobe

Huomenta Stobe,

Mulla oli ensimmäinen kk tiukkaa.3vk päästä alkoi unet parantua ja sen myötä kireys hellittää.1kk päästä alkoi jo järkikin hiukka juosta ja aloin miettiä,että tämä lopettaminen on nyt totta;tätä alkukärvistelyä ei viitsi montaa kertaa toistaa.
Nyt raittiina 1v ja 27pv.normaalia olotilaa.Pois en vaihtaisi.

Ja sanon samantien hyvää yötä.Yötyö on tehty ja ensi yöksi taas sorvin ääreen.

Hei Miss Stobe,

Tervetuloa. Oletko ajatellut Antabuksen ottamista tueksesi tässä vaiheessa? Ehkä se sinetöisi ainakin toistaiseksi sen, että et voisi ottaa huonon (tai hyvän) hetken tullessa. En ole itse käyttänyt sitä, mutta monelle siitä on ollut apua.
Rohkeutta raittiiseen elämään, päivä kerrallaan :smiley:

Tuo oli hyvä pointti, ettei pidä tehdä itsestään korvaamatonta juoppoa… Sen roolin olen ehkä sisäistänyt turhankin hyvin :wink: Tulee toisinaan olo, että jotta kuuluisi joukkoon, pitää ottaa mukana. Homma on vain niin, etten kyllä silloinkaan (ainakaan loppuillasta) joukkoon kuulu, sillä juomatapani on hieman (köh) rankempi, kuin suurimmalla osalla muista. Olen myös miettinyt sitä, että en muka kehtaa kieltäytyä, selittelyjen pelossa juomisesta. Ehkäpä kieltäytyminen on kuitenkin pienempi häpeä, kuin ne armottomat perseet tilaisuudessa…

Joka tapauksessa yritän keksiä etukäteen tapoja kieltäytyä. Suurin ongelmahan on omassa päässäni. Pohjatyötä tosiaan tarvitaan ja antabus olisi varmasti hyvä apu näin alussa. Ajattelin kuitenkin, että tämä pitää kyllä saada järkeiltyä omassa mielessä, miten tilanteen hanskaa myös jatkoa ajatellen, sillä ei antabuskaan mikään kestävä ratkaisu ole. En tahdo olla selvinpäin vain antabuksen voimalla, sillä silloin en pohdi niinkään näitä mentaalipuolen juttuja.Täytyy miettiä antabusta vielä, kunhan näen miten ensi viikko psyykkiseltä puolelta taas käynnistyy.

Tänään on turha pohtia, mikä olo on ensi viikolla. Hetki kerrallaan eteenpäin :slight_smile:
-Stobe

Pian pari viikkoa juomatta takana. Aika on mennyt suhteellisen nopeasti. Edelleen mieli on alavireinen, mutta en osaa sanoa johtuuko se myös melko tuoreesta erosta ja ikävästä toisen luo. Olen yrittänyt tehdä asioita, joista saa energiaa ja hoitanut paljon asioita eteenpäin, jotka ovat juomisen vuoksi jääneet huomiotta. Olen liikkunut ja tehnyt muutenkin asioita, joista saan yleensä hyviä oloja. Silti on tylsä fiilis, mutta tämä kai kuuluu kuvioon.

Kävin eilen ravintolassa. Viihdyin siellä tasan yhden kahvin verran ja lähdin ajoissa kotiin. Ei siellä ollut minulle mitään. Halusin vain lähteä nopeasti pois. Yksi juomakaveri soitteli juuri hetki sitten ja olisi olut tulossa kylään juomalastin kanssa, mutta kielsin tulemasta. Toisaalta tekisi mieli vetäistäkin humalat, mutta tiedän, että tämä fiilis väistyy ajan kanssa. Katsotaan nyt tämä juomattomuus vähän pidemmälle, kun näin pitkälle olen jo päässyt.

Positiivista tänään kuitenkin, että on lauantai ja viikonloppu vasta alussa :slight_smile:

-Stobe

Hei stobe, onnittelut hyvästä alusta! Sanoisin myös että ota ne antabukset avuksi, sitten ei tarvi kelata sitä että joisko vai ei.

Itse oon käyttäny niitä kohta pari vuotta…pian täytyy kai lopettaa ja sitten se raittius todella punnitaan. Jännittää kieltämättä.

Tiistai taas aluillaan. Viikonloppu meni rauhallisesti ja olo on ollut levoton, mutta silti ulos ei ole huvittanut mennä. Onneksi työn puolesta joudun liikkumaan pois kotoa, niin en jämähdä tänne.

Viinaa ei ole varsinaisesti tehnyt mieli, mutta joku tyhjyyden tunne painaa päälle. Varmaan itsesääli vaihe jotenkin junnaa päällä, enkä siitä vielä osaa erottua. Nyt koen, ettei minulla oikein ole juomattomia ystäviä, joiden kanssa osaisi puuhata mitään kivaa ilman viinaa. Olen siis ollut itsekseni. Ehkä pitäisi lähteä liikkeelle, niin näkisi, että maailma on tuolla ulkona. Tänään yritän urheilla ja käydä kaverilla kylässä töiden jälkeen. Huomiselle taas uusi suunnitelma :slight_smile:

-Stobe

Tunnistan tuon lyhytjänteisyyden ja tiedän, että tämä kuuluu asiaan. Mutta, mutta… Huomaan nyt selvästi petailevani ensi viikolle juomista. Yleinen ketutus on kestänyt lähes koko juomattomuuden ajan. Eilen mietin, että mitä sitten jos otan vain vähän ensi viikon tilaisuudessa, etten joudu selittelemään ja kun ottaa päähänkin niin paljon. Samoin mietin, että muutama olut rentouttaisi kivasti hermoja. Ristiriitaista on, että en kuitenkaan halua juoda ja tulla humalaan. En oikein ymmärrä itseäni, eli vaikeaa näitä on selittää muillekaan.

Niinpä. Nyt pitäisi saada itsensä taas ymmärtämään, että nämä fiilikset menevät näin. En vain tiedä kauanko tätä on odotettavissa. En myöskään halua jäädä näihin oloihin vellomaan, mutta en oikein löydä tietä poiskaan. Nyt täytyy yrittää keksiä keinoja selvitä tästä alun keljusta olosta selvänä ja miettiä niitä muita työkaluja sen käsittelyyn. Miten muut ovat näistä selvinneet?

-Stobe