Tuntuu, etten ole käynyt tarpeeksi pohjalla.

Aloitin nettipokerin pelaamisen yli vuosi sitten. Summat alkoivat nousta viime talvena ja kun muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, minusta tuli yksinäisempi ja kulutin enemmän ja enemmän nettipokeria pelatessa.

Panokset alkoivat kasvaa ja olin kuukauden päästä pahasti koukussa. Pelasin joka päivä pari sataa euroa, joka on aivan liikaa opiskelijalle.

Aloitin opiskelut tammikuussa ja olin pelannut opintolainani jo maaliskuussa. Aloin ottamaan pikavippejä ja kun olin pelannut viimeiset vipit, soitin isälleni itkien.

Isäni oli hyvin pettynyt ja syyllistävä. Hän kuitenkin neuvoi minua taloudellisesti ja auttoi laskujen maksamisessa rahallisesti. Sain 50 € viikossa häneltä ruokarahaa.

Pystyin olemaan pelaamatta pari kuukautta, kunnes pääsin kesätöihin. Ensimmäinen palkka upposi viikon aikana ja kierre alkoi taas.

Tilanne on tällä hetkellä sellainen, että pystyn elämään tuilla ja maksamaan laskujani tulevalla palkallani Tammikuuhun asti, jolloin nostaisin opintolainan jolla saisin helposti hoidettua loput velat pois. En voi kuitenkaan missään nimessä pelata yhtään, tai joudun taas itkien soittamaan isälleni, joka tällä kertaa ei varmaan edes auttaisi.

SUURIN ONGELMANI:

Mielessäni pyörii hyvin usein ajatus siitä, että pitäisikö vain pelata itseni niin syvään kuseen, että lähden köysiostoksille. Elämäni on tällä hetkellä hyvinkin tylsää omasta mielestäni, eikä minua juurikaan kiinnosta, elänkö vai olenko muualla. Ainoa syy, miksi haluan elää, on läheiseni ja ystäväni. Tämän takia minulla ei ole munaa tehdä itsetuhoisia tekoja.

Jostain syystä mietin vain sitä, että parantuminen ongelmapelaamisesta onnistuisi helpoiten käymässä ensin todella syvällä kuopassa. Vähättelen ongelmaani tällä hetkellä, vaikka kuitenkin myönnän olevani pahasti addiktoitunut.

Tuntuu vain siltä, että olisi järkevää pelata itseni niin pahaan kuseen, että joutuisin kertomaan JOKAISELLE VASTAANTULIJALLE ongelmastani päästäkseni eroon ongelmasta. Tuntuu, että tämä olisi liian helppoa, en ole kärsinyt liikaa tämän ongelman takia.

Mitä mieltä olette ajattelutavastani?

Olen 20-vuotias ja minulla on vielä pitkä elämä edessä. Olen laiskistunut peliongelmien myötä ja en jaksa keskittyä asioihin. En edes jaksa laskea kuinka paljon olen tarkalleen velkaa.

“haha, on siinäkin ongelma, ei ju**la*ta. yritä edes…”

Moikka,

Täällä toinen opiskelija. Noin 2 vuotta kamppailtu peliongelman kanssa ja välillä näyttänyt jo lopettaminen valoisalta kunnes hetken mielijohteesta retkahtaa ja nää tulee helvetin kalliiks. Mulla suurinpiirtein sama tilanne kun sulla, mutta ilman velkoja (opintolainaa kyllä). Pelasin pariviikkoa sitten nostamaani opintolainaa/kesätyö palkkaa 1500euroa kahdella pelikerralla, jonka jälkeen tajusin asian mikä olisi pitänyt tajuta jo viimeistään vuosi sitten. Ilman ammattiapua tästä ei selviä. Nöyränä soittelin opiskelijaterveydenhuoltoon ja pian on aika mennä juttelemaan sinne mistä todnäk tulee lähete psykologille. Opiskelijalle nämä ilmaisia. Ole säkin fiksu ja tee sama temppu ennenkun monttu syvenee.

Tsemppiä!

Kannattaa miettiä siinä pokerissa sitä kuinka paljon pitää tunteja laittaa sisään vaikka olisikin voittava pelaaja ja vaikka olisi niin silti välttämättä voita. Pokeri laji joka sokaisee muutaman hyvän session jälkee likaa…luulee liikoja. Miettii vaikka, että olisi ok texy pelaaja 5bb/100 winratella ja saisit keskimäärin 100 käden aikana 2.5e jollain 0.25/0.5 tasolla ja varianssin tullessa peliin voip jäädä tappiolle silti…peliongelmaisille tällaisen ymmärtäninen ja sisäistäminen hankalaa…peliongelmaiselle hyvin vaikeaa ellei mahdotonta olla voittava pelaaja pitkässä juoksussa…ja silti…onko se sen riskin väärti…samalla menettää henkisen terveyden ja sosiaalisen elämän jos painaa niin paljon käsiä kuin tarve vaatii…suosittelen harkistemaan vakavasti.

Kiitos viestistäsi! Kiva (tai paska juttu tämä on mutta ymmärrät kyllä) tietää, että on muitakin opiskelijoita joihin voi samaistua.

Tosiaankin kävin jossain päihdekeskuksessa maanantaina ja puhuin siellä hoitoalan ammattilaisen kanssa. Seuraavana päivänä kävin GA-tapaamisessa, harmi kun siellä oli pelkkiä 30-70 -vuotiaita. Molemmat käynnit olivat hyvin voimaannuttavia ja motivaationi parani huomattavasti.

Varasin itselleni kuun viimeiselle viikolle opiskelijaterveydenhuoltoon mielenterveyskäynnin 60 min, saa nähdä mitä tuosta tulee.

Kiitos therikulle viestistä.

Olen laiska paska enkä tällä hetkellä ainakaan uskoisi, että minusta koskaan tulisi voittava pokerin pelaaja pitkässä juoksussa. Parempi vain irtaantua tuosta pelistä, kun en pysty pitämään päätäni kylmänä, eikä bankroll kestä peliä. Tiltit veivät minua BJ peleille tai 50€ sng peleihin, jotka vain pahentivat pakkaa.

Juuri näin, ei kannata. Nyt vain pysytään molemmat pois sieltä pokerimaailmasta niin ainakin kaksi kalaa on poissa ekosysteemistä…laittaa rahat johonkin muuhun.

Mitäs jos soitat isälle tai jollekkin muulle läheiselle ennen kun vajoat pohjalle? Voisiko siitä olla apua? Eihän ne helppoja asioita ole kertoa, mutta monesti voi olla parempi puhua asioista ennen kun paska on housussa.

Suosittelen pyytämään joltain tuttavalta apua, mahdollisesti pankkitunnarit tai muut jemmaan tuttavalle hetkeksi aikaa. Maksat vain laskut tiettynä päivänä. Soita apua ennen kuin olet pohjalla, täältä pohjalta on meinaan aivan perseestä nousta vaikka sanonta onkin “Siperia opettaa”. Ei se oo kyllä sen arvosta, tartu härkää sarvista. Helppoa se ei ole, mutta koita vain välttää pohjaa jos voit.

Mikä tilanne aloittajalla? Itsellä alkaa kuukauden pelattomuus olemaan hanskassa.