Aloitin nettipokerin pelaamisen yli vuosi sitten. Summat alkoivat nousta viime talvena ja kun muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, minusta tuli yksinäisempi ja kulutin enemmän ja enemmän nettipokeria pelatessa.
Panokset alkoivat kasvaa ja olin kuukauden päästä pahasti koukussa. Pelasin joka päivä pari sataa euroa, joka on aivan liikaa opiskelijalle.
Aloitin opiskelut tammikuussa ja olin pelannut opintolainani jo maaliskuussa. Aloin ottamaan pikavippejä ja kun olin pelannut viimeiset vipit, soitin isälleni itkien.
Isäni oli hyvin pettynyt ja syyllistävä. Hän kuitenkin neuvoi minua taloudellisesti ja auttoi laskujen maksamisessa rahallisesti. Sain 50 € viikossa häneltä ruokarahaa.
Pystyin olemaan pelaamatta pari kuukautta, kunnes pääsin kesätöihin. Ensimmäinen palkka upposi viikon aikana ja kierre alkoi taas.
Tilanne on tällä hetkellä sellainen, että pystyn elämään tuilla ja maksamaan laskujani tulevalla palkallani Tammikuuhun asti, jolloin nostaisin opintolainan jolla saisin helposti hoidettua loput velat pois. En voi kuitenkaan missään nimessä pelata yhtään, tai joudun taas itkien soittamaan isälleni, joka tällä kertaa ei varmaan edes auttaisi.
SUURIN ONGELMANI:
Mielessäni pyörii hyvin usein ajatus siitä, että pitäisikö vain pelata itseni niin syvään kuseen, että lähden köysiostoksille. Elämäni on tällä hetkellä hyvinkin tylsää omasta mielestäni, eikä minua juurikaan kiinnosta, elänkö vai olenko muualla. Ainoa syy, miksi haluan elää, on läheiseni ja ystäväni. Tämän takia minulla ei ole munaa tehdä itsetuhoisia tekoja.
Jostain syystä mietin vain sitä, että parantuminen ongelmapelaamisesta onnistuisi helpoiten käymässä ensin todella syvällä kuopassa. Vähättelen ongelmaani tällä hetkellä, vaikka kuitenkin myönnän olevani pahasti addiktoitunut.
Tuntuu vain siltä, että olisi järkevää pelata itseni niin pahaan kuseen, että joutuisin kertomaan JOKAISELLE VASTAANTULIJALLE ongelmastani päästäkseni eroon ongelmasta. Tuntuu, että tämä olisi liian helppoa, en ole kärsinyt liikaa tämän ongelman takia.
Mitä mieltä olette ajattelutavastani?
Olen 20-vuotias ja minulla on vielä pitkä elämä edessä. Olen laiskistunut peliongelmien myötä ja en jaksa keskittyä asioihin. En edes jaksa laskea kuinka paljon olen tarkalleen velkaa.
“haha, on siinäkin ongelma, ei ju**la*ta. yritä edes…”