Tunnollinen suorittaja

Kyllä ihmetyttää itseänikin miten alkoholi on kuin salaa hiipinyt arkeeni. Olen päälle 40 v perheellinen nainen. Oikein perinteinen tunnollinen suorittaja. Ainakin työasiat hoituu aina moitteettomasti. Tuskin kukaan perheen ulkopuolinen arvaisi minkälaisen salaisuuden kanssa taistelen. Tätä on kestänyt vuosia pikkuhiljaa lisääntyen. Sellainen viinin tissuttelija on musta tullut enkä oikein tunnista itseäni enään edes. Jotenkin vain nyt haluan lopun tälle. Täällä varmaan löytyy samassa tilanteessa olevia…

Hei Wilma!
Täältä löytyy yksi. Ja on täällä palstalla muitakin rohkeita naisia <3 .

Salaisuuden ja syyllisyyden kanssa eläminen oli todella kuluttavaa. Nyt kun en juo, huomaan ettei minun tarvitse enää ylisuorittaa elämääni. Ylisuorittamisella peittelin alkoholiongelmaani ja ehkä koin sillä tavalla eläessä olevani kuitenkin kunnollinen, eihän elämässä menestynyt “sivistyneesti” viiniä nautiskeleva urheilullinen ja perheellinen nainen voi olla alkoholisti, ainakaan oikea sellainen :laughing: . Pelkäsin aivan hirveästi koko ajan että salaisuuteni paljastuu. Nyt jos jokin asia ei ole täydellisesti se ei haittaa koska se ei johdu siitä että olisin juonut. Elämäni on parantunut aivan hurjasti selvän elämän myötä.

Ellet ole vielä lukenut tai kuunnellut Ira Koivun kirjaa Viinistä vapaa, suosittelen sitä lämpimästi. Luin sen loppuvuonna pari kertaa ja se herätti hurjasti ajatuksia. Ajan kuluessa ajatustapani jotenkin muokkautui siten että vuoden vaihteessa olin valmis muutokseen.

Voimia muutoksen tuuliin, et ole yksin.

Hei, kiitos tsempeistä ?.. Täytyypä pistää kirja mieleen.
Itsekuriahan tämä vaatii ettei lankea siihen lasiin ja vanhoihin tapoihin. Miten ihanaa olisikaan tunne saada taas mieli vapaaksi ikävistä tunteista vailla syyllisyyttä ja häpeää. Sitä kohden yritetään. On lohduttavaa kuulla ettei ole ainokainen tämän ongelman kanssa

Kirjoituksesi kuulostaa niin tutulta! Itsekin olen tunnollinen suorittaja ja alkoholi on tarjonnut minulle jonkinlaista pakopaikkaa kaikesta kiireestä, hälinästä ja väsymyksestä. Nyt kuitenkin haluan lopettaa ja hallita itse elämääni. Vaatii omien voimavarojen opettelua ja tunnetaitojen harjoittelua.

Miten sinulla nyt menee?

Minä kirjauduin tänne tänään ja toivon, että tästä alkaa uusi elämä.

Hei Höyryveturi!
Tervetuloa joukkoon!Olet myös oivaltanut muutoksen tarpeen. Samassa veneessä ollaan. Samantapaisia ajatuksia myös mulla.

Kiitos kysymästä 13. pvä alkamassa. Yllättävän hyvin on tähän asti mennyt. Eilen tuli ensimmäisen kerran ajatus, että lasillinen maistuisi, mikä johtaisi seuraavaan lasiin jne. Enpä langennut. Itselläni suurimpana motivaattorina on toiminut tieto siitä, että selvinpäin nukkuu älyttömän hyvin ja mieli on virkeä ja positiivisempi seuraavana päivänä. Mulla menee yöunet nykyään jo yhdestä lasillisesta. Ei vaan sovi kertakaikkiaan. Ja toisekseen juomattomuudesta tullut nyt voittajafiilis. Kokee hallitsevansa omaa toimintaansa ja myös pitävänsä huolta terveydestään. Toki alkutaipaleella tässä ollaan ja työstämistä tämä vaatii, päivittäin.

Suosittelen myös kirjallisuuden lukemista ja täällä tarjottavaa Uusi alku-verkkokurssia. Ei pääse asia unohtumaan ja ajautumaan vanhoihin tapoihin, kun sähköpostiin tulee joka päivä muistutus miten mones juomaton päivä on menossa. Itse koen erittäin tärkeäksi vertaistuen ja tiedon ettei ole ainoa tämän ongelman kanssa.

Mielelläni juttelen kanssasi näistä ajatuksista lisää, vaikka privaatistikin :smiley:

Tervehdys Wilma ja muut ketjun kirjoittajat. Tutulta kuulostaa: suorittaminen, pako viinimaailmaan, häpeä. Omalta osaltani voin sanoa, että olen vapautunut merkittävästi liiallisesta suorittamisesta raitistumisen sivutuotteena. En ole niin vaativa itseäni kohtaan ja olen jopa oppinut tekemään tietyissä hankalissa ihmissuhteissa itsekkäitä ratkaisuja. Siis näin isossa kuvassa. Ja ihaninta on kun ei tarvitse kantaa häpeää.