Tunnevammainen selvänä!

Vilpola
1

Olen narkomaanin avokki, vuosia ollaan oltu yhdessä. Mies on käyttänyt piriä enimmäkseen n. 20 vuoden ajan. Välissä on satunnaisten vuosien taukoja. Mies on rakastava, hellä ja tunteellinen, mutta suurimman osan ollut suhteemme ajan sekaisin, vaikka selviäkin kausia on, silloinkin ollut ns. “hyvä ihminen”. Meillä oli hyvä olla yhdessä ja ei puhettakaan, että oltaisiin ikinä erottu, olosuhteista huolimatta.

Mies meni hoitoon ja muuttui kusipääksi. Erottiin ja nyt liuta muita naisia, mutta viestittelee edelleen mulle ja yrittää pitää yhteyttä. Antaa ymmärtää, että hän on “vain hoitamassa itseään”, sekä luulee, että en tiedä hänen “seikkailuistaan”. Hän ei siis tiedä, että minä tiedän. Tuntuu, kuin addiktiot olisi vaihtuneen huumeista seksiin ja urheiluun. Käyttää nimittäin naisia vain hyväkseen ja urheilee monta tuntia päivässä. Näitä naisia se löytää ryhmistä ja muualta.

Kellään vastaavia kokemuksia?

t. Dalissima

2

Moi.

Mä olen itse käyttäjä ja vastaavanlaisia kokemuksia ei varsinaisesti ole, mutta kirjoitanpa tähän nyt silti. Sanoit, että erositte, koska mies muuttui kusipääksi. Ei tarvitse tarkemmin selittää, mitä tuolla kusipäisyydellä tarkoitat, ellet halua, mutta oletin, että erositte sinun aloitteestasi. Miehesi saattaa ihan tosissaan kaivata sua ja hakee lohtua niistä muista naisista. Toki se saattaa olla myös sitä addiktion korvaamista toisella, addikti kun yleensä tarvitsee jonkin addiktion. Joillain se saattaa olla ihan positiivinen addiktio, kuten urheilu on, tiettyyn rajaan asti siis, voihan sekin sairaaksi mennä, mutta sitten saattaa olla myös niitä haitallisia addiktioita, esim. alkoholisti raitistuu ja alkaa pelata kaikki rahansa tai narkomaani lopettaa huumeiden käytön, mutta tilalle astuu syömishäiriö jne.

Se kusipääksi muuttuminen johtuu luultavasti siitä, että aivot eivät palaudu hetkessä vuosikausien kaman käytön jäljiltä, vaikka vieroitus sinänsä olisikin onnistunut. Mielen korjaantuminen voi kestää todella pitkään ja välttämättä se ei korjaudu koskaan. Noin pitkä pirin käyttö jättää kyllä taatusti jälkensä ja kun aivot ovat tottuneet siihen, että ovat kaiken aikaa, tai ainakin lähes kaiken aikaa, jonkin aineen vaikutuksen alaisina, niin se on aikamoinen shokki pääkopalle, kun yhtäkkiä pitäisi tottua aivan toisenlaiseen olotilaan.

Mieleeni tuli myös, että voisiko (ex-)miehelläsi olla ADHD, koska on noinkin pitkään käyttänyt piriä “onnistuneesti”. Usein vähänkin pidempi, yhtäjaksoinen pirinkäyttö sekoittaa tehokkaasti ihmisen, mutta ADHD:ta poteva pysyy pirillä nimenomaan kunnossa. Tuokin asia voisi olla hyvä tutkituttaa ja jos miehellä on ADHD, niin sitten siihen voi alkaa etsimään sopivaa hoitoa.

Jos pystyisitte miehen kanssa keskustelemaan edes jotenkin rakentavasti, niin voisit saada selvyyttä mm. siihen, ovatko ne toiset naiset vain sinun korvikkeitasi. Tietenkään hyvä keskustelu ei onnistu, jos toinen todella on aivan kusipää koko ajan, mutta voisit yrittää tulla puolitiehen vastaan ja kuunnella, mitä miehellä todella on sydämellään, jos hän vain haluaa puhua.

Jos mulle tulisi ero miehestäni ja hän sen jälkeen naisi ympäriinsä toisia naisia, en välttämättä ottaisi häntä enää takaisin, vaikka asiat muuten saataisiinkin sovittua ja ne muut naiset olisivat todella olleet vain eromme aikana. Tämä on kuitenkin vain mun mielipiteeni. Olen nimittäin noissa asioissa aika vanhanaikainen. Jokainen tyylillään. Silti musta olisi kuitenkin jotenki lohdullista tietää, jos toiset naiset olisivat olleet vain korvikkeitani suuressa ikävässä.

Edit: Vielä sen verran, että tiedätkö saiko miehesi siellä hoidossa ollessaan jonkin lääkityksen? Jos nyt on päällä jokin lääkitys, joka ei miehellesi sovikaan, niin sekin voi osaltaan selittää tuota käytöstä.

3

Kiitos vastauksestasi Winston-84!

Kusipäisyydellä tarkoitan, hänen odottamatonta tunteettomuuttaan. On täysin välinpitämätön minua kohtaan, niin kuin meillä ei olisi mitään suhdetta koskaan ollutkaan. En väitä hänen olevan narsisti, mutta käyttääntyy narsistisesti.

Sain keskusteltua hänen kanssaan ja hänellä on edelleen tunteiteita minua kohtaan, mutta on kätkenyt ne sisimpäänsä, ei uskalla tuntea niitä. Hän ei kuulemma pysty ottamaan vastaan minun rakkauttani, koska ei rakasta itseään, hän vihaa vain itseään.

(Voiko tunteensa kätkeä ja teeskennellä, ettei tunne mitään, pystyykö itseään huijaamaan niin hyvin?)

Hän sanoi, ettei ole koskaan rakastanut ketään, hän on läheisriippuvainen vastariippuja ja tämä selvisi hänelle siellä hoidossa ollessaan. Sanoi myös, että muut naiset ovat vain korvikkeita tai ilmiöitä, joilla yrittää täyttää sisällään olevaa tyhjyyttä. Sanoi pettävänsä ihmisiä ja elävänsä valheessa ja on saanut siitä jo ongelmia. On eksynyt ja ei hallitse itseään, voi todella huonosti ja haluaisi luovuttaa.

Silti hakee arvostusta ja rakkautta koko ajan uudestaan ja uudestaan nopeista suhteista ja yhden illan jutuista, joista kuitenkin jää paha maku suuhun ja itseinho senkun kasvaa. Sanoi kokevansa paljon tuskaa toiminnastaan ja pelkäävänsä silti torjutuksi ja hylätyksi tulemista, vaikka itse on se, joka käyttää hyväksi. Hmm hyvin ristiriitaista.

Käyttääntyy mielestäni kuin ihminen, joka ei oikeastikaan arvosta itseään :frowning: . Sanoinkin sen hänelle ja lisäsin vielä, etten pystyisi koskaan itse käyttääntymään noin holtittomasti seksuaalisuuteni kanssa. Hän sanoi pystyvänsä.

Hän oli selvä, mutta todella sekava, melkein pelottavan sekavan oloinen puhuessaan. Jopa hieman itki. En ollut koskaan nähnyt hänessä tällaista puolta. Aivan eri ihminen, kuin se jonka kanssa elin. Saattaa johtua niistä aivokemioista, koska ollut niin kauan käyttäjä.

Onko seuraava tarina kenellekään tuttu? Olisi kiva kuulla selviytymis tarina tällasesta ahdingosta.

4

Yritin seurustella syksyn miehen kanssa, joka on ollut n. 1,5 vuotta kuivilla sauhusta + lääkkeistä. En osannut seurustella niin, että olisin omistanut koko elämäni miehelle niin nyt edetään jollain hengailumeiningillä. Ennen minua mies ei ollut yrittänyt seurustella selvänä ollessaan. Suurin osa asioista, mitkä mainitsit kuulostavat hyvin tutulta.

5

Kiitos Jenni_ vastauksestasi! Voisitko kertoa mitkä asiat kuulostavat tutuilta ja missä yhteydessä. Pelkääkö poikaystäväsi sitoutumista vai tunteitaan? Vai onko se oma riittämättömyyden tunne mikä pitää ihmisen loitolla kaikesta aidosta. Vai onko aineet vaan tehneet ihmisen niin kylmäksi, että ei selvänä tunne mitään ja aineiden vaikutuksen alaisena se on jonkunasteista itsepetosta, kun pelkäsi olla yksin.

6

Moi!

Juuri tuollainen narsistinen käytös. En halua sanoa, että mies olisi narsisti, se on sellainen “muotisana” mitä heitellään monessa tilanteessa, mutta vaikea lapsuus (väkivaltaa, ei huolehdita, hylätyksi tuleminen…) ja päihdehistoria varmaankin aiheuttavat osaltaan tuon käytöksen.

Mies korostaa omaa täydellisyyttään ja vähättelee koko ajan minun tekemisiäni, tietojani ja taitojani. Mies ei halua kuunnella, mitä minulle kuuluu eikä mitä minä olen touhunnut (erityisesti, jos tähän liittyy jotain muita ihmisiä kuin minä itse). Mies puhuu omista tunteistaan mutta ei anna minulle mahdollisuutta kertoa omistani, koska niissä ei kuulemma ole mitään järkeä (mistä lähtien tunne-asioissa on ollut järkeä?!). Mies ei hallitse kännissä suuttumustaan ja silloin tavaroita hajoaa tai kohtelee muita väkivaltaisesti. Hän kokee oikeudekseen selata puhelimestani soitetut puhelut + viestit.

Toisaalta mies on kuitenkin maailman ystävällisin ja paneutuu parisuhteeseen jotenkin samanlaisella intensiteetillä ja ripustautumisella kuin varmaankin aiemmin päihteisiin. Ajatus siitä, että parisuhde olisi koko elämä, pelottaa minua. Aiemmin mies on käyttänyt naisia juuri tuollaisina yhden illan iloina kuten miehesi nyt, ilman että hän on muodostanut vars. tunnesidettä kenenkään kanssa.

Aiemmin olen tuntenut paljon päihdeongelmaisia, mutta en siitä selvinneitä. Olen nyt miettinyt, että ehkä pelkkä päihteettömyys ei riitä vaan sen rinnalle tarvittaisiiin ehkä jotain terapiaa tms. jossa kaikkia vuosien varrella päähän kertyneitä lukkoja voisi avata. Tuntuu, ettei se ihan niin mene, että elämä olisi yhtä ruusuilla tanssimista kunhan vain on päihteetön.

7

Hei Jenni ja dalissima!

Pyytäisin teitä lukemaan viestinne vielä kerran. Miehissänne on ihanat puolet, vai onko niin että se mikä näyttäytyy heissä ihanana onkin vain sitä, mikä oikeasti on normaalia käytöstä?

Täällä vilpolassa aiemmissa ketjuissa on vastaavia tarinoita paljon. Joskus parisuhteet alkavat toimia, usein ei. Kuten Jenni hyvin mainitsit, pelkkä päihteettömyysohjelma harvoin riittää: on hoidettava myös ne ongelmat jotka päihteiden käyttöön alunperin johtivat.
Jaksatteko te, siihen ei kukaan voi vastata. Muistakaa pitää huolta itsestänne, etsiä vertaistukea kuten olette jo tehneetkin tänne kirjoittamalla ja muistakaa, että teillä on oikeus katkaista suhteemme mieheen milloin vain.

Ohjaaja saara

8

Hei Jenni ja dalissima,

Minulla on hiukan samankaltaisia kokemuksia ihmisestä, jota olen nyt tapaillut puolisen vuotta epäsäännöllisen intensiivisesti tai jotain sen kaltaista. Eli muutama kuukausi melkein asuttiin hänen luonaan sitten erottiin ja sitten taas yhdessä hiukan maltillisemmin.
Hän siis tavatessamme oli ollut 1,5 vuotta kuivilla (sekakäyttäjä tausta). Ennen minua hän oli yrittänyt kerran seurustella selvinpäin, mutta se oli muuttunut seksisuhteeksi hänen puoleltaan. Hän kertoi minulle avoimesti kuinka oli kärsinyt seksi addiktiosta raitistumisen jälkeen.
Aluksi kaikki meni hyvin, olin hiukan varuillaan hänen menneisyytensä suhteen, mutta ajattelin että menneet oli menneitä. Hän teki töitä aktiivisesti parantuakseen, kävi terapeutilla, ryhmissä ja keskusteli ystäviensä kanssa.
Jossain vaiheessa hänen käytöksensä muuttui itsekkäämmäksi eli saattoi perua erittäin lyhyellä varoitusajalla tapaamisia ilman kunnon syytä, tai käyttäytyä seurassani etäisesti. Huomasin että keskutelemme pääasiassa hänen asioistaan ja ongelmistaan sillä nehän olivat paljon vakavampia kuin minun. (vaikka ei hän sitä minulle sanonut). Päätimme pitää hiukan taukoa ja katsella miltä tuntuu olla erossa. Olimme kuitenkin yhteydessä päivittäin. Sitten hän kertoi retkahtaneensa. Olin järkyttynyt.
Näimme kuitenkin ja tunteet olivat vielä olemassa, mutta siitä alkoi raastava epämääräinen aika. Hän siis retkahtelee pari kertaa viikossa enkä silloin tiedä missä hän menee. EN tiedä pitäisikö minun lähteä vai yrittää vielä tukea häntä takaisin polulle jossa hänellä näytti menevän aika hyvin.

9

Hei nonnu!

Retkahtaminen on valtavan ahdistava tunne niin käyttäjälle itselleen kuin läheisille.

Minun mieheni on itse kertonut, että aikanaan hän yritti lopettaa itse monet kerrat siinä onnistumatta. Niinpä hän hakeutui hoitoon eikä sen jälkeen ole palannut takaisin vanhaan. Hän on kertonut, että jos joskus niin tapahtuisi, hän hakeutuisi uudelleen ammattiauttajan luo, koska tietää, että yksin hänen voimansa eivät riitä. Hän on myös kertonut, että halu muutokseen on lähdettävä itsestä jotta se onnistuu, ei tyttöystävän/perheen tms. painostuksesta.

Onko sinun miehesi ollut lopettaessaan jossakin hoidossa vai onko hän lopettanut itse? Voisitko kysyä, jos hän haluaisi hakea apua lopettamiseen a-klinikalta tms.? En halua neuvoa kenellekään “jätä se” tms. koska asiat ovat monimutkaisia, mutta olisi hienoa, jos mukana auttamassa olisi joku ammattilainen niin taakka ei olisi vain sinun harteillasi.

Voimia ja jaksamista!

10

Hei Dalissima

Olen huomannut vastaavaa ilmiötä entisten kokainistien keskuudessa. Jopa vuosia lopettamisen jälkeen tuntuvat olevan tunneälyltään täysretardeja. Kykenemättömiä esim. käsittelemään millään tavoin sitä tuskaa, jota ovat aiheuttaneet läheisilleen. Näkemys menneistä saattaa myös olla naurettavan kaukana todellisuudesta (tyyliin “enhän minä sinua koskaan hakannut, korkeintaan kerran”, vaikka useita sairaalakäyntejä dokumentoituna).

Amfetamiinin käyttäjiä en ole “päässyt” seuraamaan mutta aika samantapaisia aineitahan nuo taitavat olla. Asialle saattanee olla jopa biologinen selitys.

Ei nyt varmaan paljoa lohduta, kunhan nyt ajattelin mainita.