Tunne-elämän eheytyminen

Me Lopettajat
1

Ajattelin heittää tänne pohdittavaksi seuraavan kokemukseni. Kuinka raitistuminen vaikuttaa tunne-elämän eheytymiseen? Omalla kohdallani huomasin tänä iltana miettiväni aikaa, jolloin join ja käytin jos jotakin mömmöjä.

Tästä on nyt kuutisen vuotta aikaa, kun vaimoni lähti erään kaverinsa kanssa viihteelle ja minä jäin lasten kanssa kotiin. Ensimmäisenä siinä hetkessä mulla oli mielessä viina, tyyliin “enhän minä nyt voi olla selvinpäin, kun kerran toinenkin pääsee juhlimaan”. Tuossa hetkessä asian tiimoilta meillä vallitsi sellainen “tasa-arvo” kyseisessä asiassa, että itse join jatkuvasti, kun vaimo taas joi noin kerran puolessa vuodessa pari siideriä.

No tuo kyseinen ilta meni yllättävän rauhallisesti, jos nyt ei oteta huomioon sitä, kuinka kauheassa koomakännissä allekirjoittaneen täytyi loppuen lopuksi olla, ennenkuin pään sisällä vellovat mustasukkaisuus, hylätyksitulemisen ja menettämisen pelon tunteet antoivat minulle rauhan.

Tänään huomasin miettiväni tuota kyseistä iltaa siksi, koska rakas vaimoni on tässä hetkessä pohjoisessa rentoutumassa, muutaman päivän ansaitulla lomalla ja minä huseeraan täällä kotosalla kolmen pienimmän naperon kanssa. Tänään voin miettiä tuota kuuden vuoden takaista iltaa siinä mielessä tyytyväisenä, että sekin oli yksi tapahtuma lukuisten muiden tapahtumisen ketjussa, jotka johdattivat minut kohti lopullista vapautumista viinan himoistani. Tänään olen saanut nauttia koko pienestä sydämestäni lapsieni kanssa yhdessä olosta, ilman että sitä olisi mitenkään sotkemassa mitkään negatiiviset tunnetilat, vaikka rakkaani onkin monen sadan kilometrin päässä tuolla jossain. Olen oppinut tuntemaan itseäni niin paljon, ettei minun enää tarvitse käydä läpi sellaisia raastavia taisteluita, kuin vielä juodessani ja omaa itseäni paetessa jouduin läpi käymään. Tälle iltaa sen sijaan nautin aivan sanoinkuvaamattoman paljon siitä, kun ensin tein yhdessä lasteni kanssa ostoslistaa, mitä kaikkia herkkuja käymme kaupasta viikonlopuksi ostamassa ja kaupassa käytyämme sain istuutua sohvalle katsomaan elokuvaa, sylissäni kaksi vuotias tyttäreni, toisessa kainalossa neljä vuotias poijanviikari ja toisessa kainalossa kuuden vanha eskarilaiseni. Meillä oli aivan mahtava ilta ja koin sellaisia onnen ja kiitollisuuden tunteita taas tälle iltaa, ettei minun tänäänkään tarvitse miettiä kahta kertaa sitä, kumpi elämäntyyli kantaa, juova vaiko raitis.

Nyt käyn vielä katsomassa kolmea pientä natiaistani, kun he tyytyväisinä peiton alla tuhnuttavat unessa. Sen jälkeen laitan itselleni hyvää ruokaa, kupillisen teetä ja alan “nollaamaan” päätäni Denzel Washingtonin tähdittämän leffan parissa. Tässä hetkessä kun voi leffoistakin saada hieman enemmän irti, kuin vielä tuolloin joitain vuosia sitten. Juovana aikana, minulla kun oli tapana joskus nollata pää aineilla, laittaa leffa pyörimään ja aamulla herätä kauheassa horkassa siihen, kun ei sitä leffakaan ollut juuri tullut nähtyä, vai oliko…hmm, en muista?! :wink:

Näillä miettein, rauhallista perjantai-iltaa kaikille kanssamatkaajille. Pitäkää toisistanne huolta…

2

Kiitollisuutta saan minäkin tuntea. Muistan mm mitä koin ennen käydessäni lasten joulujuhlissa, kiire, kiire, kiire, pois, pois, pois… ja mihinkä? Mikä sai minut panikoimaan tilaisuudessa, josta olisi pitänyt nauttia, katsellessa toisten onnea, riemua sekä esiintymiskuumetta. Minä ajattelin vain pulloa, joka oli piilossa lumihangessa kotona, odottaen minua. Eikö lapseni sitten odottanut mitään?

Myöhemmin kun pääsin näihin juhliin, näinkin niissä mitä ihmeellisimpiä asioita. Ilmeet, eleet, katseet ja hymyt siellä lavalla oli aika nautinto katsella. Voin vain ajatella, että mitä lapseni koki silloin, kun näkin isän olevan ahdistunut ja paniikissa. Ja mitä sittemmin koki, kun ehkäpä näki miten isäkin nautti esityksistä ja lapsensa näkemisestä, ilman kiirettä mihinkään.

Pullon odotukset toisessa vaakakupissa ja toisessa lasteni odotukset!! Ei pitäisi olla vaikeaa päättää mihin se vaaka näyttää, mutta niin vain se oli, että en kyennyt pääsemään eroon pullon odotuksesta ja sen suomista näytelmistä ja juhlista. Pullo palkitsi minua menettämään itsetunnon, saamaan itseinhon, pelon, valheen, vihan, kaunan ja katkeruuden osakseni, mutta päästyäni lopulta niihin lasteni juhliin ilman tarvetta juoda, pelätä, vihata, valehdella… oli aivan käsittämätön ilon, onnen ja vapauden tunne mukana.

Tänäänkin ilo, onni ja vapaus maistuu hyvälle ja miksei maistuisi, kun sitähän minä oikeasti haluankin.

3

Kaaleppisen kertoma oma kokemus toi mieleeni omat juoma-aikojeni sairaat tunteet. Niihin, tai kuten nyt ymmärrän, niiden verukkeella piti minun juoda paljon. Menin aikanani vieläkin pitemmälle, niin pitkälle, että exä päätyi lopulta eroon ainoana vaihtoehtona omalle selviytymiselleen. Niin oli parempi, kuten nyt raittiina ja vapaana sairaista tunteista ymmärrän.
Tänä päivänä, jo aika monen raittiin vuoden kokemuksella ja niiden koulimana olen oppinut ymmärtämään, miten sairas olin tunne-elämältäni ja miten paljon kylvin sairautta ympärilleni.
Entinen ei palaa, eikä se olisi mitenkään mahdollista. Epäluottamus elää edelleen niin exän kuin aikuisten lastenikin taholta. Se on mielestäni normaalia ja hyväksyn sen. Olisi kohtuutonta olettaa, että he tulisivat sanomaan, että OK, unohdetaan menneet, olethan ollut raittiina jo niin kauan, että uskomme muutokseen. Ei se niin mene kun on tullut pistettyä juomalla asiat todella rempalleen.
Eheytyminen on kohdallani tapahtunut rehellisen itsetutkiskelun kautta ja olemalla tarttumatta pulloon, jota en enää kaipaa. Join riittävästi, oman osani, mikä tarvittiin ennen kuin myönsin että pieleen meni. Syyt jäävät osaksi pimentoon, seuraukset ovat tiedossa.
Eheytymiseni on jatkunut ja jatkuu. En ole enää epätoivoisesti kiinni vertaistuessa. En roiku missään pysyäkseni pystyssä ja voidakseni elää. Sekin aika oli todella tarpeellinen, koska muuten en olisi selviytynyt. Mutta onnekseni ja juuri sen kehityskaaren ansiosta, mikä minulle oli parasta, en jäänyt kiinni toiseen riippuvuuteen vapauduttuani yhdestä. Monet ovat jääneet, jopa kymmeniksi vuosiksi, mutta se sopii joillekin ja on hyvä, jos se on edellytys selväpäiseen elämään.
Tunne-elämän eheytyminen minun tapauksessani tarkoittaa yksinkertaisesti seuraavia asioita.
Juomisen lopettaminen, tunnekuohujen ymmärtäminen ja käsittely tavalla, joka vapautti. En enää tarvitse vatvoa vanhoja juttujani tunnetasolla. Vapautuminen riippuvuudesta ryhmään on ollut toinen eheytymisen aste. Nyt elän taviksena tavisten maailmassa, mutta ilman alkoholia. Yllättävän monet tavikset muuten eivät käytä alkoholia. Tuota en ennen tiennyt. Nyt tiedän senkin.