Jaahas, nyt tunsin tarvetta hakea tukea täältä, 2.7. tulee 3 kuukautta tärsraittiutta täyteen, pisin pätkä koko 35-vuotiaan elämäni aikana. Nyt olen tukea vailla. Oon siis antabuksella ja A-klinikalla asiakkaana, käyn Aal:ssä ja oon miettinyt taas AA:ta.
No, itse asiaan: Oon aina aikaisemmin haudannu tunteet viinalla, oon ollu semmoinen itsetuhoinen muutaman kerran kuussa juopottelija, joka vetää stressiin ja ahdistukseen sellaiset naamat, ettei kykene reagoimaan kivultaan kahteen vuorokauteen mihinkään kännäämisen jälkeen. Nyt kun en juo, piilossa olleet tunteet vyöryvät esiin, puskevat ahdistuksena, vihana, suruna, oon kamalan väsynyt tähän. Kaiken lisäksi on loma, olisi helpompaa olla töissä kuin irvistellä tuskaisena kotona.
Lapsuuden traumat, viha äitiä kohtaan, kaikki maailman epäkohdat piilossa olleet, käsittelemättömät hirviöt riivaavat minua. Juuri kun luulen olevani rauhassa, max vuorokauden jälkeen sama ralli jatkuu. Miten te muut käsittelette tätä tunnevyöryä? Tää on välillä aivan sietämätöntä. Vaikka kirjoitan, liikun, käsittelen, annan tulla tälle ei vaan näytä tulevan loppua. Pliis jutelkaa ees mun kanssa Tahdon päästä vapaaksi tästä, helpottais kuulla muiden kokemuksia.
Kirjoittelemalla tänne ja AA:ssa purkamalla ovat olleet omat keinoni, joilla traumani ovat tulleet työstöön. AA:n ohjelma sekä alkoholismista ja läheisriippuvuudesta toipuneiden ihmisten näkemykset ja kokemukset ovat olleet arvokkaita. Kirjallisuutta löytyy aiheesta vaikka kuinka paljon. Pitkä ja kivikkoinen tie, mutta on kannattanut!
Vahvat vihan- ja muut kielteiset tai mielenrauhalle vahingolliset tunteet saattavat rasittaa kauankin, mutta kokemukseni on, että kyllä ne laimenevat raittiuden myötä. Kun olet miettinyt AA:ta ja taidat tuntea sitä jonkin verran, ehdotan lukemiseksi kolmatta askelta ja tilanteestasi huolimatta neljännestä perinteestä Middletownin ryhmän sääntöä n:o 62.
Vertaistukena ryhmä on siitä mainio, että juuri sinun stoorisi voi olla ratkaiseva apu sinua kuuntelevalle alkoholistille.
Joka tapauksessa on tärkeä muistaa, että sinulla on takanasi jo monta traumaattista vuotta ja että toipuminenkin vie aikaa. Ei kuitenkaan likikään yhtä kauan kuin alkoholisoituminen ja ongelmien syntyminen.
Hyvää alkavaa viikkoa!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Moi!
Tosiasia on se, että viina vain tukahduttaa tuskasi hetkeksi aikaa. Se ei vie sitä pois. Päinvastoin: ahdistus tulee juopottelun jälkeen entistä pahempana. Olen itse elänyt samaa helvettiä ja tiedän kokemuksesta, mikä kierre syntyy kun ei uskalla kohdata itsenään ja tunteitaan aitona; hyvässä ja pahassa. Ensimmäinen askel valoon on juomisen lopettaminen. Tämän jälkeen on kohdattava tunteensa ja jos olo on ahdistunut, niin tarvittaessa on haettava apua. On siis myös tarvittaessa nöyrryttävä elämän edessä, myönnettävä heikkoutensa ja todettava se, että tarvitsee muiden tukea. Apu voi tulla sukulaisilta, ystäviltä, ammattilaisilta, vertaisryhmästä tai näiden yhdistelmästä. On myös tilanteita,että joutuu kohtaamaan vaikeita tilanteita yksin. Näihin hetkiin voi valmistautua ja valmentautua. Mieti mikä keino sinun kohdallasi olisi paras. Ole luja, mutta armollinen itsellesi. Hae apua. Lue. Liiku. Mietiskele. Puhu. Katso elokuvia. Ota kaikki keinot käyttöön ja selviydy!
Kiitoksia vastauksista! Mä kävin vuosi sitten AA:ssa, mutten ollut valmis täysraittiuteen. En ollut käynyt A-klinikalla enkä ottanut antabusta. Suhtauduin AA:han väärin, en ymmärtänyt että sieltä löytyy vertaistukea oikeesti.
Nyt kun käyn Aal:ssä purkamassa lapsuuden traumoja voisin alkaa käydä myös AA:ssa puhumassa itsestäni ja tunteistani ja omaan alkoholinkäyttööni liittyvistä traumoista.
Mä oon nyt ohittanut raittiuden kuherruskuukaudet. Tässä vaiheessa alkaa jo nöyrtymään. Psykoterapia on myös kesäkatkolla. On tää rankkaa. Viinaa ei tee mieli, krapulaa ja sen peitämää henkistä kipua on ikävä. Rauhoittavia en ota sisullakaan, koska nyt vaan tää pitää kestää, päivä kerrallaan.
Heippa!
Itselläni takana tunteiden tukahduttamista vuosia. Kun pääsin eroon bentsokoukusta, kesti kuukausia saada ilo ja rauha elämään. Maaliskuussa makasin lattialla ja rukoilin helpotusta, olo oli niin ahdistunut, että mietin, onko elämällä enää mitään minulle. Päivä kerrallaan menin ja nyt alkaa olla helpottaa. Mulla suuri helpotus oli, kun urheilu alkoi maistua taas entiseen tapaan. Saan juostessa ja salilla riehuessa purettua pahaa oloa. Samalla saan itselleni tavoitteita ja endorfiiniryöpyn. On omituista huomata, että tunteet voi kohdata ja käsitellä. Iso juttu on ollut se, että ymmärsin kestäväni ja pärjääväni, en ole kuin huojuva korttitalo, joka romahtaa ilman päihteitä. Tuo kuhertelukauden päättyminen on täälläkin käyty läpi. Täytyy hyväksyä, että samanlaisia huippuja ei selvänä tulekaan. Rätiedän kuitenkin, että haluan tämän 24 tuntia hyvää oloa, enkä sitä tuntia tai kahta huippua ja 22 tuntia helvettiä. Menee aikansa, että ne hyvänolon tunteet palaavat ja saa normaaleista asioista kiksejä. Loppuun kerron vielä, että saan voimani uskosta. Jumala ja korkeampi voima on niin henkilökohtainen asia, etten siitä tohdi paasata. Mutta itse olisin päättänyt päiväni, jos tämä rauha ja voima ei olisi löytynyt. Ei tarkoita kohdallani sitä, etteikö ajdistaisi tai sattuisi hetkittäin, mutta tiedän saavani voimaa kestää nuo huonoimmat hetket. Näitä kokemuksia wn voi tietenkään luvata patenttiratkaisuna, kun jokaisella on omanlaisensa maailmankuva. Sinulle tundratyttö toivotan tsemppiä ja rauhaa. Toivottavasti kotisi läheltä löytyisi vaikka jotain vapaaehtoisjuttuja tai mukava aa, että saat päiväsi kulumaan hieman helpommin. Jokainen päivä helpottaa, jokainen päivä jonka elät, elät itsellesi. Et enää viinalle, vaan itsellesi. Taistellaan ja kestetään, ne iloisemmat päivät ovat taas edessä!
Kiitoksia rohkaisevasta viestistä. Mä taidan käydä aamupäivällä AA:ssa tossa lähellä. Mä en löydä rauhaa ilman korkeampaa voimaa. Onneksi tää menee eteenpäin, koko ajan, pikkuhiljaa. Onneksi en oo bentsokoukussa, mutta se olisi meikäläiselle kuulkaas tosi helppoa tuntien oman addiktiivisen luonteeni. Mä kuitenkin käyn tätä läpi nyt, koska Mitenköhän vaikeaa tää olisi esimerkiksi 5 tai 10 vuoden päästä. Ihanaa, että olette täällä foorumilla olemassa
Tässä juju, AA on tarkoitettu niille, joilla on halu raitistua. Mutta saa toki palavereissa käydä muutenkin. Ja vertaistukihan on aina kaksisuuntaista, pitempään raittiina ollut auttaa uutta tulokasta, ja tulokas puolestaan vanhempia.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Myös NA-palaverit sopivat raittiutta etsivälle alkoholistille. Jos AA:n meno tuntuu liian vanhakantaiselta, kannattaa kokeilla NA:ta. Alkoholisti mahtuu sinne joukkoon varsin mainiosti.
Tahdon päästä vapaaksi tästä, helpottais kuulla muiden kokemuksia.