Hei kaikille!
Olen Se 34-vuotias alkoholisti, joka yritti raittiutta 3 viikkoa ja ratkesi vetämään hirveät pleksit viime lauantaina.
Itkettää, hävettää, kamala morkkis ja taju siitä, etten ilman tukea pärjää. Eniten hävettää, että pari kunnollista kaveria tajusi, ettei käyttö ole kohdillaan ja olivat tosi huolissaan.
Miten motivoidun, miten pystyn. Pelottaa ja ahdistaa oma avuttomuuteni ja suuri häpeä ongelmasta. Kirjoittelen nyt tähän ketjuun, please kertokaa omia selviytymistarinoitanne.
Kuules nyt, älä pelkää. Tuossa kohtaa kaikki tuntuu kaatuvan päälle ja olo on toivoton. Kun kaatuu, niin sitten noustaan ylös ja ravistellaan pölyt punteista. Raitistuminen on täysin mahdollista myös sinun kohdallasi. Jos apua kaipaat, niin lähdeppä reippaasti sitä hakemaan!
Raitistuin 42 vuotiaana. Monet morkkikset ja sekoilut edelsi tuota lähes neljän vuoden takaista käännettä. Itsesääli ja -ruoskinta kesti aina aikansa, kunnes oli taas uutta hävettävää ja kaduttavaa. Sitten se vaan riitti, ei jaksanut enää, kyllästymispiste saavutettiin totaalisesti. Apujakin on ollut matkan varrella monen moisia, tärkeintä on kuitenkin se sinun oma ajatus ja toiminta. Tsemppiä ystävä! 
Moi Tundratyttö!
Hirveetä vuoristorataa mulla eläminen… Itse sinuna ajattelisin, että sinä retkahdit nyt - semmosta sattuu ja yrität olla seuraavaksi pidempää kuin 3 viikkoa juomatta. Jos huomaat että pystyt pidempää niin yritä olla. Huomasin kohdallani vasta 5kk:n raittiuden jälkeen, että se on paljon ihanempaa kuin kännissä örveltäminen. Toisaalta huomaat hyviä juttuja jo kuukaudessa. Mulla yleensä 3kk:n tulee joku semmonen “viinapirun juoni”, että se sanoo jotenkin: “kun oot ollut näin pitkään juomatta, niin sinulla ei ole ongelmaa alkon kanssa”. Se on valetta ja sitä ei kannata kuunnella. Monesti haksastanut noihin aikoihin juomaan. Raivoraitistelu kesti mulla 4-5kk., mutta sitten huomasin että en tarvii sitä mihinkään.
Sitten tuli syksy ja yksissä juhlissa join yhden lasin shampanjaa… Siihen päättykin 6kk:n raittius…
Nyt jatkan taas tuon saman kaavan noudattamista. En juo tänään; päivä kerrallaan jos retkahdan niin sitten retkahdan, mutta tänään en juo niin on tänään päättänyt. En tiedä huomisesta kun en ole ennustaja… Jos retkahdan, niin laitan taas korkin kiinni ja aloitan homman taas alusta…
Paljon tsemppiä! Paljon voimahaleja!
Mun ongelma on Se, että asetan liikaa paineita ja odotuksia itselleni. Terapeutti kehotti keksimään jokaiselle päivälle jotain mukavaa ja nauttimaan elämästä. Näillä mennään.
Kiitoksia kannustuksesta! Tundratyttö kiittää 3. selvästä päivästä ja lähtee laittamaan lohta illan ateriaksi.
Mun ongelma on, että en aseta enää mitään odotuksia itselleni - sairastan vaikeaa masennusta. “Terapeutti kehotti keksimään jokaiselle päivälle jotain mukavaa ja nauttimaan elämästä.” Tuo oli loistava kehoitus, kiitos kun kirjoitit ton… 
Itelläni tylsää… Tota neuvoa pitää kokeilla…
Lohi on hyvää - yhtä lempiruokaani. Mitäs valmistit? Niiden pyydystäminenkin on hauskaa ja kalastus yleensäkin…
Luonnossakin on hauskaa liikuskella…
Tsemppiä!
Jaksamista vaan Tundratyttönen!
Uutta yritystä, kun on kaaduttu. Minulla tämänkertainen raittius on noin 1 kk kohdalla alkumetreillä (meinasin kirjoitta alkometreillä 
) ja mitään varmuutta siitä, että tällä kertaa onnistun, en uskalla tuntea.
Jokainen alkoton päivä on hyvästä.
Kyllä sinä onnistut, hiljaa hyvä tulee. Halaus!
Tuuliviiri kun olen, en laittanut lohta vaan kanaa, riisiä, vihanneksia ja currymajoneesia 
aurinkoa ja iloa kaikille alkkiksille 
Heh No kuulostaa tuokin hyvältä…
Niitä yrityksiä on mullakin monia. Muistahan sitä terapeuttisi ohjetta noudattaa: keksiä kaikkea kivaa jokaiselle päivälle… Eiks niin? Ainakin se lievittää viinaksien tuskaa kun on mielekkäitä muita juttuja. Hyvä kun jaoit tuon “lauseen”. Yritän itekkin kehitellä kivoja juttuja… Yks Dave tuolla jossain täällä “me lopettajissa” selosti, että uuden opettelu tekee hyvää alkkikselle(Dopaaminiketju tais olla). Tajusin, että se vie kanssa aikaa viinan lipittelystä ja vähentää tylsistymistä; mikä silleen voi johtaa juomiseen taas… Tietty yks kaverikin sanoi, että ja kanssa Dave täältä niin tavoitteiden asetteluja voi kanssa tehdä… Silleen vaikka päättää oppia puhua Saksaa ja päättää että osaa Saksaa sitten vuoden kuluttua(vertaus ). Kaikkea juttuja sitä on olemassa sitä viinapirua vastaan…
Kiva kun sulla alkoi loma. Nauti lomailusta ja pysyttele raittiina… Toivotan tsemppiä sille ettei terassit houkuttele… 
Kiitos samoin sulle!
ps. Aikasemmista kirjoituksistasi muistin, että sulla oli siellä kissanpentu - sen varttumista on varmaan kiva selvinpäin katella…
Moi Tundratyttö! Lueskelin tätä palstaa kun on paljon aktiivisempi kuin tuo “kuivaushuone”, johon itse kuulun. Otti vain silmään tuo odotukset itseä kohtaan. Mulla on se sama ongelma ja hain siihen aina apua lääkkeistä. Mulla oli 4 kk puhtaana ja sitten taas ratkesin. Mutta nyt yritän taas morkkiksista huolimatta eteenpäin ja päivässä 11 mennään!
Olisi kiva kuulla, löydätkö edes toisinaan hetkiä, jolloin saat odotukset itseäsi kohtaan vaimenemaan? Tuo on hyvä neuvo tuo mukavien asioiden tekeminen. Itse saan apua musiikin kuuntelusta, liikunnasta ja meditaatiosta. Meditaatiossa on vaan se “huono” puoli, että pitäis jaksaa tehdä lähes päivittäin.
Joskus toisinaan taas sattuu lähes kuin itsestään “hyviä” päiviä ja kaikki tuntuu sujuvan kuin itsestään. Silloin jälkikäteen huomaan, että olen vain jotenkin onnistunut painamaan sen koko tehtäväryöpyn taka-alalle ja tehnyt vain kaikkein olennaisemman. Päättänyt, että se riittää ja sillä siisti. Oli se tehtävä sitten sille päivälle vaikka koneellinen pyykkiä tai postikasan raivaus. Tee vain pieni osa kerrallaan, unohda muu!
Mulla oli kun olin pahimmassa jamassa dokauksen kanssa ihan sellainen olo, että olisin kadottanut itseni kokonaan. En enää tunnistanut itseäni kun toiminta oli täysin järjetöntä ja holtitonta. Eli täysin valheessa vain mahdollistakseni juomisen. Välillä oli toki selviäkin kausia jolloin ns. ylisuoritin elämää: urheilin kuin hullu, siivosin, tein älyttömästi duunia, söin superterveellisesti jne. Elin siis niin miten “kunnon ihmiset” mielestäni elivät. Aikani jaksoin sitä suorittamista, yleensä jonkun pari-kolme viikkoa ja sitten taas tilanne räjähti käsiin ja retkahdin. Tämä tapahtui yleensä niillä paikkeilla kun aloin tuntemaan sellaista vääränlaista omavoimaisuuden tunnetta. Kun fiilikset alkoivat olla liian hyvät ja käynnit esim. AA-ryhmissä pikkuhiljaa jäivät kun pahimmat morkkikset olivat poistuneet. Itse analysoisin homman niin, että alitajuntaisena ja henkisesti/sielullisesti sairaana alkoholistina en suonnut itselleni sitä hyvää fiilistä. Kun en hoitanut pääkoppaani niin retkahdus oli väistämätön seuraus siitä koheltamisesta.
Itselleni on ollut hirvittävän vaikeaa hyväksyä sitä, että ole alkoholisti ja tietyllä tapaa sairas lopunelämääni. Jos en hoida itseäni niin retkahdan, koskaan en saa unohtaa että se kurjuus ja tuska mitä juovalla alkoholistilla on, on yhden ryypyn päässä. Mutta voisihan asiat toki pahemminkin olla, en sentään ehtinyt menettää terveyttäni, työpaikkaani, sössiä talouttani jne. Ja sitä pystyy elämään kuin ns. ihmiset jos ei vaan ota sitä ekaa ryyppyä. Päivä kerrallaan raittiina! 
Toivottavasti ei Tundratyttöä ole terassit vieneet mennessään tai jos on niin toivon mukaan limonaadin merkeissä… Tai sitten olet tundralla vaeltelemassa…
ps. yritän metsästellä alkoholisteja koloistaan, mutta kesäkelit lienee vieneet mennessään… 
Minäkin koitin olla joku aika sitten juomatta ja onnistuinkin olemaan 2 kuukautta mutta sitten kaverit vei takaisin juomaan. Tosin itsehän sitä kurkkuuni kaadoin että ei voi kavereitakaan syyttää mutta on hankala olla juomatta jos muut kaverit juo, ja olenkin kuullut että sellaiset ryyppykaverit pitäisi jättää omasta porukasta pois ettei houkutus itsellä kasva liian isoksi.
Nyt taas 2 viikkoa kohta täynnä selvinpäin ja olo alkaa olla voiton puolella. Tuli jo niin kauheita pelkoja ja ahdistuksia krapulan jälkeen että ei enää vaan tunnu pää kestävät alkoholia. Olen ollut yhteydessä päihdehoitajaan ja sain katko lääkkeetkin hetkeksi että pahimmista viekkareista selviää.
Kesä on siitä pirullista aikaa että houkutus terassille kaljoille on kyllä kova, mutta onneksi viihdyn myös rannalla hyvin kesäpäivinä ja siellä ei iske mielitekoa kun käy pulahtamassa jääkylmässä vedessä. Ostin myös järjestelmäkameran että on jotakin muuta ajateltavaa kun näpsii kauniita kesäkuvia.
Nyt tuntuu että päätös on vankka ja enää en lipsu. Sen verran kauheita kokemuksia on elämä täynnä että nyt saa riittää. Antabukset perinteisesti turvana äkkilähtöjä varten, joten on vähän mietintä aikaa ennenkun pystyy ylipäätään lähtemään. Joka aamu tunnollisesti otan ne, koska sehän on minun lääkkeeni alkoholismiin.
Hei taas!
Kuukausi on kulunut viime postauksesta. Olen juonut 3 kertaa kuukauden aikana, kaksi kertaa kunnon kännit.
Nyt pyysin Selincro-reseptin lääkäriltä ja yritän taas olla ilman/kohtuudella.
Olen huomannut, että riippuvuuteni on yksinäisyydestä pakenemista. Kaipaan jotain, täytettä, jonka avulla pääsen pois ahdistuksesta.
Jos jotain hyvää omista retkahduksista voin sanoa, juominen ei enää ole niin pahaa kuin keväällä. Ja sen aloittaminen tuntuu pakkopullalta. Ja juominen tuntuu tylsältä.
Nyt taas ilman jo pari viikkoa. Saatte lynkata
Lynk lynk , tsemp tsemp!
Suunta on selvästi parempaan, joten eipä muuta kuin voimia toivottelen. Reitit elämänhallinnan paranemiseen ovat kovin monimuotoisdia -mutta kun parempaan päin menee niin ei homma voi ihan pielessä olla.
Siitä vaan eteenpäin!
Tervehdys tundratyttö
Ihan sama täällä. Siis että mullakin suurin syy juomiselle on ollut yksinäisyydestä pakeneminen. Ahdistusta ei ole ollut, mutta yksinäisyyttä kyllä… Alko suo pienen hetken lohtua siihen…
Ja huomaatko, että kun olet ollut vaikka muutaman päivän ilman alkoa, niin se on jo vaikuttanut suhun. Että vaikka “lankesit”, niin ei se kuivailu emnnyt hukkaan. sE on kuin talletus pankissa. Sinne kertyy koko ajan lisää. Jokainen raitis päivä lisää sun voimia ja uskottavuutta viinapirua vastaan. Juominen - kuten sanoit - alkaa tuntua tylsältä eikä ole enää niin pahaa. Sä alata nähdä, että on oikeasti vaihtoehtoja.
Siksi, älä ole niin vihainen ja ankara itsellesi jostain repsahduksesta. Jos kompastut, niin nouse ylös,pyyhi pölyt vaatteistasi ja jatka matkaa.
Toivotan sulle voimaa ja rohkeutta! Et ole yksin. Meitä on täällä monta.
Mut voitte kaikki tulla lynkkaamaan kun oon alkoholistien alhaisinta kastia - kohta virallinen rattijuoppo. Semmosen päälle kaadetaan vaikka mitä. Ei oo kivaa kun joku kysyy, “mitäs sulle kuuluu?” Arvaa ahdistaako?
Hienoa, että oot ollut noinkin kauan ilman. Tsemppiä ja aurinkoa!
