On havaittu, että haitallisesta riippuvuudesta toipumisessa tärkeää on usein se, millaisena ihminen näkee tulevaisuuden ja sen mahdollisuudet. Se ei tietenkään tarkoita että suunnitelmien pitäisi olla suuria tai epärealistisen huikeita, vaan vain jotakin ajatusta siitä millainen voisin olla puolen vuoden päästä, tai millaista elämäni voi olla sitten.
Uskon että meillä jokaisella on mahdollisuus olla vaikka mitä. Olen itse ollut päihdeongelmainen, ylipainoinen, tehnyt henkeni pitimiksi siivoojan töitä (hieno ala muuten).
Alati uusiutuva ylipaino on muodostanut minulle päihteitäkin pahemman uhkan. Olen kivan näköinen muuten, ja ulkonäköäni on kehuttu ylipainoa lukuunottamatta. No, tämä pulma on muiden foorumien asia enemmän kuin Plinkin.
Uskon kuitenkin että ihminen voi muuttua, ja sille on vain taivas rajana. 10 vuotta sitten olin pubiruusutunut laitossiivooja, nyt työskentelen sosiaalialalla, ja olen ollut mm. sosiaalityöntekijän pestissä. Suoritin kolme eri ammattitutkintoa 7 vuodessa.
Olen keväällä ehdokkaana kuntavaaleissa. Kaikki tämä on vain tapahtunut alle 10 vuodessa, sillä aloin ykskaks uskoa itseeni.
SInä voit tehdä samoin, tai toteuttaa juuri ne unelmat jotka sinulle on läheisiä.
Sinä olet tärkeä. You can!
Poikkeuksellsta tarinassani toki on se, että en ole täysin raitis, vaan toipunut ns. vähentämisen kautta. Suosittelen toki täysraittiutta ainakin alkuun kaikille, ja jos siitä tulee pysyvä olotila, niin hyvä niin.
Kaikki raittiina olijat tunutvat saavan hyvin Raittiuden Roiskeita… eli hyvää,leikkikaluja,uusia frendei jne… En ole venemiehiä mutta olen keksinyt hyvän nimen AA:laisen veneelle M/S Raittiuden Roiske I jne… itse olen ajatellut lähteä Raittiuden Roiskeilla, joka on Ca$h -moneyta, hieman matkailemaan ympäri Telluksen…
Ihanaa kiitos tästäkin tsemppausviestistä! Kyllä susta on tullut niin mukava ja positiivinen ihminen. Kaikki nyt varmasti äänestää sua sitten kuntavaaleissa.
Tuolla on muuten toriosasto olemassa jos susta tuntuu että syöpötyttää liikaa. Se on toiminnallisista häiriöistä kärsiville tarkoitettu vertaistukipalsta. Sinne vaan rohkeesti!
Hienoa pohdintaa,jospa minäkin nyt sitten heitän mukaan omia aivoituksiani Kaikki varmaan muistaa sen Julmahuvin videon missä perheenisä kotiutuu ryyppyreissulta ja vannoo laittavansa “Kaiken kuntoon kerralla prkl!” Mun mielestä tässä piilee sellainen vinha juju että raittiutta ei ajattelekaan voimauttavana asiana omalle elämälle vaan jonkin häpeällisen jakson päättymisenä jonka väistyttyä on taas aika paahtaa täysillä,mieluiten heti. Mutta jos on dokatessa hukannut omat unelmansa eikä koskaan pysähdy niin luulen että ainakin itseäni alkaa taas janottaa. Kun nyt perkaa syitä miksi retkahti.
Ja joo,on tosi hienoa että saa asioista kiinni ja toteuttaa unelmiaan,hienoa Vadelmamunkki!Ja onnea kuntavaaleihin,päättäjiksi tarvitaan juuri sellaisia ihmisiä joilla on ymmärrystä pienen ihmisen asioista eikä esimerkiksi sellaisia joiden mielestä vaikkapa “juoppojen hyysäys tulisi lopettaa heti.”
Ei sentään. Ei ihminen voi olla ihan mitä vaan haluaa. Rajat on.
Lomapuiston ajatelmasta en ymmärtänyt, mutta kun tämä oli ensimmäinen kerta kun Lp juttelee jotain maailmallista eikä mainosta omaa järjestöään niin peukutan ja peukutan ja peukutan vielä lisää. Jonakin päivänä me varmaan LP:n kanssa ollaan kuin ihminen ihmiselle ilman sanomansaattamista.
Kiitoksia kaikille hyvistä kommenteista. Mietin vähän jälkikäteen että tulikohan ketjun avauksesta jotenkin liian “haihatteleva” tai maailmaasyleilevä, mutta jos tuli niin saipahan ihan hyviä pointteja jatkoksi. Kiitos siis kaikille ja keskustelua voi jatkaakin.
Paavon presidenttipyrkimyksissä on minusta muuten jopa jotain liikuttavaa. Ajatella, että sloganinsa oli joskus “Nuorempi kuin Mick Jagger, kokeneempi kuin Bill Clinton”.
Kiitos vinkistä, mutta olenhan mä ollut joskus myös karppaajien ja hiilaritietoisten foorumeilla. Olisin edelleen, jos enää ehtisin ja jaksaisin. Eipä juurikaan enää onneksi syöpötytä, kuten ei juopotutakaan.
Olen muuten huomannut, että kun elämässä on järkevää sisältöä ja mielekästä tekemistä, se hillitsee päihdeongelman lisäksi myös liikasyömistä. Tarvetta lohtusyomiseen ei ole, kun askareita riittää ja joutuu myös miettimään usein miten jaksaa kaiken ja myös miltä näyttää ulospäin. Vai mitä mieltä sinä, Fernetti, nuorena naisena olet?
Minuahan on viime kuukausina tsempannut sekin, että on joutunut miettimään miltä näyttää kampanjakuvissa. Niidenhän pitää olla uusia, studiossa otettuja, suoraan kampaajalta+meikistä tulleena ja muutenkin freesinä.
Aikoinaan bändin levykansissa ei niin stressannut, kun tärkeintä oli näyttää vain katu-uskottavalta, ja kuvat sai olla vähän photoshopattujakin. Niin, ja viimesimmästä levystä on sentään jo kohta 6 vuotta.
En ole ihan varma mikä tämän kysymyksen varsinainen asiasisältö on koska minulla ei sitten teinivuosien ole mitään kovin kummoisia toiminnallisia häiriöitä ollut. Ruoalla leikkimisenkin lopetin teinityttönä heti alkuunsa koska en saanut siihen teinityttöjen toivomaa vastakaikua ympäristöltäni.
Järkevä elämänsisältö ja mielekäs tekeminen ei ole koskaan sen enempiä hillinnyt tai pahentanut juomishimoja. Esimerkiksi “työelämässä” oleminen ei ole kummoisestikaan vaikuttanut juomismääriini. En havinnut myöskään että työelämässä tai “työelämässä” olevat olisivat vähemmän juovaisia kuin työttömyyselämässäkään olevaiset.
Minulla juomismääriin on vaikuttanut aika paljon etenkin se, millaista työtä teen. Olen joskus ollut duuneissa joissa voi ryypiskellä vaikka päivittäin, ja nyttemmin duuneissa joissa ei oikein voi.
Tietysti pelkkä työ sinänsä, kuten ei mikään mukaan yksittäinen kapea asia, saa aikaan elämänmuutosta tai ylläpidä terveempää ja parempaa elämää, mutta osatekijä sekin on.
Muita tärkeitä seikkoja on mm. ihmissuhteet sekä suhde omaan itseen, itsensä arvostaminen. Vähän niinku sillä silmällä sivusin sitä suhdetta omaan ulkonäköönkin.
Ulkonäkö, tai kehonkuva, eivät ole pelkkää ns. pinnallisuutta, tai turhamaisuutta. Niilläkin on oleellinen sija siinä, millaisena näemme itsemme ja millaiseksi tunnemme itsemme.
Ei tarvitse olla missi tai malli tai edes urheilija, mutta omassa kehossaan on hyvä viihtyä ja tuntea olonsa hyväksi.
Joku kirjoitti minulle, että “sama meno päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen”. Pohdin hetken aikaa, että olisiko tosiaan noin. Tulin sitten lukemaan tämän ketjun avauksen.
Sitten totesin, että Jos minulla olisi sama meno kuin vaikkapa 9 - 10 vuotta sitten, olisin varmaankin jo kuollut. Ja silloinhan ei olisi menoa laisinkaan.
Muutenkin viime vuosina on ollut aika paljon uusia juttuja ja kehitystä eri asioissa, niin empä voisi ajatella menon olevan ihan sama kuin se edes oli pari vuotta sitten.
Keväällä on kuntavaalit, ja meni ne miten meni, niin saatan silti samoihin aikoihin hakea yliopistoon. Ehkäpä vielä voisi siis opiskella jotain siis. Nykyisessä työssäni, joka kieltämättä on jonkinlainen unelmatyöpaikka, olen ollut kohta 2 vuotta. Vaikka työ on ihana, tuntuu että se on jo pian opettanut sen minkä se voi opettaa.
Eli eespäin elävän mieli.
Ilokseni voin todeta myös jälleen laihtuneeni. Mahdun farkkuihin, joita saatoin viimeksi käyttää 4 vuotta sitten. Eli jotain samaakin on, kuin vuosia sitten. Byysat.
Tai oikeastaanhan olen raitis, jos laskurin vaatimaton lukema siihen määritelmään oikeuttaa. →
Ennen pientä takapakkia laskuriin kertyi melkein 8 viikkoa, eli yli 50 päivää. Nyt voisi leiskauttaa vielä pidemmäksi.
Kaikki varmaan muistaa sen Julmahuvin videon missä perheenisä kotiutuu ryyppyreissulta ja vannoo laittavansa “Kaiken kuntoon kerralla prkl!” 
Mietin vähän jälkikäteen että tulikohan ketjun avauksesta jotenkin liian “haihatteleva” tai maailmaasyleilevä, mutta jos tuli niin saipahan ihan hyviä pointteja jatkoksi. Kiitos siis kaikille ja keskustelua voi jatkaakin.
