Tuleva alkoholistiäiti(kö?)

Olen 21-vuotias nainen ja viidennellä kuulla raskaana. Lapsi ei ollut mitenkään maailman suunnitelluin asia mieheni kanssa. Elimme railakasta ja vapaata elämää. Emme olleet vastuussa kun itsestämme.

Minua on alkanut pelottaa miten olen alkanut kaivamaan tätä elämää takaisin. Olen toisaalta iloinen lapsesta,ostelen ja suunnittelen asioita vauvaa varten. Olen ollut ilman alkoholia ja tupakkaa koko raskauteni ajan,mutta muutamia kertoja on tullut todellinen kaipuu vanhoihin “tapoihin” ja varsinkin humalatilaa kaipaan silloin tällöin.

Nyt pelottaakin se,että mitä tapahtuu kun lapseni syntyy? Mitä jos alan käyttäytyä kuin äitini,tissuttelen kotona ja hoidan lastani hiprakassa? Olen muuttanut uuteen kaupunkiin ja olen todella yksinäinen…Pelkään että minun sekä mieheni taustoilla (alkoholitausta) retkahdamme juomaan yksinäisyyden takia tai sen takia etten jaksa enää hoitaa lasta tai juominen muuten vain yksinkertaisesti vie voiton. Mieheni vaikuttaa kyllä tasapainoiselta,on iloinen lapsesta ja innoissaan koko ajan,itseäni siis enemmänkin pelkään että mitä tapahtuu.

Onko täällä kenelläkään kokemusta elämästä runsaan alkoholikäytön kanssa?Miten se on lapsen saatua muuttunut? Tottakai toivon että löytäisin heti äidin rakkauden lastani kohtaan kun hän syntyy eikä minun tekisi mieli enää juoda,mutta asiat ei aina mene kuin elokuvissa…pelottaa että tää koko päätös oli väärä.

Moikka Unbelebt
Vaikka en itse ole synnyttänyt , vaikka tuosta pienestä mahapömpästä voisi niin päätellä. :slight_smile: .
Olen ollut molemmissa synnytyksissä mukana tyttö ja poika. Molemmat nyt yli 18 v.

Mutta se tunne kun lapsi syntyy, niin on se niin hienotunne, suorastaan korvaamaton .

Synnytyksen jälkeenhän saattaa tulla masennusta ja pelkoja että pystynkö hoitamaan tään kaiken.
Muutamia tiedän jotka ovat käyneet siinä kohtaa terapeutilla. Ja isän pitää myös osaltaan olla 100 % mukana.

Olet vielä nuori ja sinulla on varmasti ympärillä verkostoa auttamassa. Omat vanhemmat, Isovanhempia, siskoja,tätejä,setiä jne. Joiden puoleen voi kääntyä jos tuntuu ettei jaksa.

Meillä tehtiin niin että jos päätimme olla välillä viihteellä. Pyysimme lapsille hoitajia, niin teki myös omat vanhempani.

Toivotan teille oikeen antoisia ja hienoja hetkiä lapsenne kanssa :slight_smile:

Tv. Tuppi

minä sain esikoiseni 19 vuotiaana ja tunnistan nuo ajatukset…
paras neuvo minkä voin antaa, on että älä ota sitä ensimmäistäkään kertaa kotona alkoholia. jos sen tekee, kynnys seuraavaan (ja isompiin annoksiin) on aina pienempi. teet itsesi kanssa pelisäännöt, juot vain jos olet viihteellä ja joku toinen hoitaa lasta.

itselläni juominen pysyi kurissa ekan vuoden lapsen synnyttyä,sitten tuli ero ja oli helppo täyttää yksinäisyyttä (kun lapsi oli isällä) juomisella…siitä päästiinkin siihen kierteeseen että määrät lisääntyivät ja 4v myöhemmin tuli otettua melkein joka ilta edes 1 (minä kylläkin pidin aina määrät pienenä,ei koskaan kotona yli 5 olutta)…

tsemppiä!