Tukea ja kokemuksia

Moi,

kirjauduin nyt tähän verkkopalveluun, josta kiitos, vaikuttaa hyvältä.

Homman nimi on se, että olen 45-vuotias mies, elämässä moni asia on todella hyvin.
Alkoholismi vain on päässyt iskemään nuorena ja jatkunut matkassa mukana, ainakin 15 vuotta sitten.
Muistan, miten vuonna 2003 kirjoitin itselleni paperilapulle sentapaisen viestin, että ryyppääminen tekee mut idiootiksi pelleksi. Tarkoitus oli tuon avulla tietysti lopettaa kyseinen touhu…

Töissä ollessani, nyt olen siis kesälomalla, olen juonut vain kerran viikossa tuhdit humalat, siis yleensä. Asiat olen hoitanut, mutta tietysti krapulaoireissa ei ole ollut niin kivaa ja leppoisaa lasten asioita hoitaa, ja hekin ovat kärsineet herppaamisistani. Lisäksi elämässä on oikeasti paljon asioita ja stressiä, eikä se viikoittainen ryyppääminen sitä ole helpottanut.

Nyt kesällä olen juonut enemmän. Alkoholismi on kusettanut minua, tullut tekosyitä erilaisia ja vähätteleviä ajatuksia ja perusteluita jne. Tuttua juttua varmaan.
Olen myös muita koettanut kusettaa. Esim. olen ostanut ykkösoluita, mutta sitten piilopulloista nappaillut väkeviä. Vaimo on sen tietysti huomannut, lapsetkin joskus ääneni muutoksen (olen asiasta kysynyt teini-ikäiseltä lapseltani).
Nyt tässä viikon sisällä on ollut tilaisuus juopotella oikein enemmän. Nyt viikon sisällä olen viidesti herännyt kuset sängyssä, kännissä kun ei tule vessaan herättyä. Eli alkoholi on kusettanut ihan kirjaimellisesti vielä niinkin.

Kaikesta huolimatta olin nyt kesällä viikon juomattakin, eikä se ollut kovin vaikeaa. Se tosin antoi myös väärän todistuksen, että “ei tässä mitään ongelmaa ole”.

Tähän täytyy tulla muutos. Päiväkirjaa olen kirjoittanut ja hyviä oivalluksia on noussut, mutta kun perkele vaan jatkuu tämä rämpiminen. Mietin, että menisinkö tänään AA-kerhon kokoukseen, kerran olen sellaisessa käynyt vuosia sitten, kokemus oli hyvä, mutta… en kuitenkaan tahtoisi lopulta kokonaan jättää alkoholia. Ryyppäämisen tahdon jättää. Kokonaan. Pari paukkua tahtoisin kuitenkin voida juoda. Ristiriitaista. Ensin pitäisi varmaan pyrkiä olemaan pidempi aika täysin tipattomalla. Olen joskus onnistunut olemaan tipattomalla kuukauden: Nuorempana Antabus-poreen tuella. Vanhempana kuukauden (oli raittiusveto kaverin kanssa, jonka kylläkin rikoin kesken ajanjakson). Kerran rukoilin, että juominen lähtisi pois ja kas kummaa, se oikeasti lähti pois: kuukauteen ei tehnyt yhtään mieli, mutta sitten otin, vaikkei tehnyt edes mieli.

Tämmöistä. Olisi kiva saada tukeavia kommentteja ja kuulla kokemuksista täällä. Nyt on olo aika heiveröinen tai heiluvainen. Välillä itkettääkin. Tekemistä tässä olisi paljon, kotona ja sitten vähän työjuttujakin. Vaimo on aivan kypsänä (ei ole tällä hetkellä kotona), kun eilen hölmösti humalassa lähetin baarista ääniviestin lapsellemme, joka ensin soitti mulle. Itseluottamus on aika kadoksissa, mutta silti se on siellä jossain.

U

Tervetuloa joukkoomme!

Kannattaa alkuun miettiä mitä lähtee tavoittelemaan, konkreettisesti. Sen perusteella mitä olen näitä kirjoituksia seurannut sekä täällä että Lopettajissa niin luulen, että vähentäminen on vaikeampaa. Mutta jos et ole valmis vielä lopettamaan niin ehdottomasti yrittämisen arvoista. Jokainen onnistuminen vie eteenpäin.

Suunnittele itsellesi jokin muutos. Onko se sitten pidempi tipaton vai se, että asetat viikkorajan. Joka tapauksessa se kannattaa olla niin selkeä, että siitä on helppo pitää kiinni ja vaikea väistää. Kirjoittele tänne ja lue muiden kokemuksia. Niistä voi oppia. Ja sitten kun tulee se stiplu tule taas hakemaan täältä lisää tukea. Kaikille meille niitä on tullut.

Tsemppiä! Pistä korkki kiinni ainakin niin pitkäksi aikaa, että elimistö saa levätä ja mielikin palautua. Vaimon raivo on tosi ymmärrettävää. Meilläkin voisi olla perhesopu aika koetuksella jos äijä alkaisi kastelemaan sänkyään.

Kiitos viestistäsi, Vilma1966!

Konkreettisia tavoitteita olen koettanut asettaa, mutta ne ovat ehkä olleet vähän sellaisia sinne päin tai en ole tarpeeksi tosissani niitä asettanut.
Lähitulevaisuudessa on pari sellaista tilannetta tulossa, joissa kuppin ottaminen kuuluisi asiaan, niin sanotusti, mutta… Täytyy tosiaan miettiä, josko otan pidemmän nollaputken tai tipattoman tavoitteeksi. Ehkä sitä 100 nollapäivää voisi lähteä tavoittelemaan…

Moikka
Tervetuloa minunkin puolestani. Minun on aina vaikea keksiä mitään hyviä neuvoja toisille mutta lukemani perusteella minäkin ajattelisin, että tipaton kausi olisi paikallaan, jos lopettaminen ei tunnu mahdolliselta. Kuulostaa siltä, että mittasi on tullut täyteen ja muutos olisi paikallaan. Ammenna siitä fiiliksestä voimaa.

Kiitos, Pecorino!

Päätin nyt olla 107 päivää selvin päin, siis ettei alkoa yhtään sinä aikana. Sen jälkeen sitten sen parin paukun verran joinain päivinä.

Hieno tavoite! Kirjoittele tänne niin me kyllä tsemppaamme sinua.

Nyt lomakaudella täällä on pikkaisen hiljaisempaa kuin yleensä, mutta kyllä me aina näitä kirjoituksia ainakin luemme. Puhelimella vastaaminen vaan joillekin meistä tuottaa hankaluuksia. Mutta olemme hengessä mukana vaikka emme ihan heti kommentoisi.

Tervetuloa mukaan Urtsi! tosiaan välillä on hiljaisempaa kirjoittelun kanssa , mutta mukana me ollaan kuitenkin.
Tsemppiä tipattomalle!

Hei Urtsi ja tervetuloa joukkoon minunkin puolestani.

Hyvän tavoitteen asetit itsellesi, kovasti tsemppiä toteutukseen.

Moi, ja kiitoksia viesteistä ja tsempeistä!

Kyllä ne vaikuttivat. Nimittäin… Eilen sain levättyä ja syötyä, illalla tein pienissä erissä vähän yhtä hommaakin. Alkuyöstä alkoi väsyttää ja painuin petiin ja goisailin noin kahdeksan tuntia lopulta.
Heräsin tarmokkaana ja hyvillä vireillä, sain sen yhden homman tehtyä loppuunkin tässä.
Mieleen jo hyvien vireiden myötä nousi myös ajatus, että ehkä voisi tänään vähän kaljoja ottaa toisaalta… tai ei se aivan niin tarkasti vielä ehdotuksena tullut, mutta sensuuntainen tunne ja ajatus, että tänäänhän voisi. Nämä kommenttinne ja kannustukset blokkaavat myös sitä höntyilyä siihen suuntaan. Kiitos siitä!
Mun kohdalla yleensä on kyse nimenomaan sellaisesta tavan mukaan menemisestä, ei niinkään siitä, että olisi raivokas himo saada kaljaa tai viinaa. Joskus toki mielihalua nousee ja varsinkin sitten, kun ko. aine pääsee maulleen. Mutta enemmän kohdallani kyse sellaisesta välinpitämättömästä löperöinnistä, noin yleensä.

Kohta menen kuntosalille, missä aika taajaan käynkin.

Uskon, että lopulta on aika helppoa olla tänään juomatta, mutta tunnistan tosiaan nuo ajatusmallit, jotka vähättelevät ongelmaa ja että voisihan nyt, mutta nyt ollaan sillä 107-päivän tiellä.

Hyvää päivää kaikille!

Hyvä suunnitelma sinulla. En tiedä mistä tuo 107 päivää tulee. Minulla oli aikoinaan 105 päivää kuten talvisota. Onnistuinkin mutta myöhemmin sitten jouduin toteamaan, että lopettaminen on ainoa vaihtoehto. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettekö sinä voisi onnistua, olemme erilaisia.

Kiitos, Dave2!

Se tuli siitä, kun pyörittelin sadan päivän tipatonta ja katsoin päiviä, sitten 101 päivää ja sitten siinä tuli mieleen se Neljän Ruusin biisi “Seitsemän päivää selvin päin”, niin sieltä sitten se 107 tuli.

Tuokin on muuten yksi asia, miten vetävät rokkibiisit ja muu sellainen aiheuttaa alkoholiongelmia. Varsinkin nuorempana sitä suorastaan palvoi sellaista ryyppäämistä, mitä joissain rokkibiiseissä tai kantribiiseissä tai muissa korostettiin. OK, huumorilla, mutta kun sellainen vaikuttaa suoraan ja epäsuorasti. Ne “vitsit” muokkaavat kulttuuria, vaikuttavat suoraan ja epäsuorasti ja voivat olla ase holismille.
Tämä on vähän monitahoinen aihe kuitenkin, koska kieltolakihan ei toimi, eikä sekään, ettei juopottelusta saisi laulaa huumorillakin. Täytyisi varmaan vaan lisätä sitä muuta keskustelua, ehkä muita laulujakin.

Ja nyt alan pakata kimpsuja ja lähteä sinne salille! :slight_smile:

Mainitsit tuossa, että miten populaarilulttuuri ruokkii myönteistä tai vähintään sallivaa suhtautumista juopotteluun ja kaikkiin " hassuihin juttuihin" mitä kännissä tapahtuu. Katsoin pitkästä aikaa Huovisen Lampaansyöjät- romaaniin perustuvan elokuvan, joka “suomalaisena reippailutarinanakin” tunnetaan. Aikamoista säälittävää örvellystä se elokuva on. Elokuvasta on jäänyt päähäni kaksikon (näyttelijät Heikki Kinnunen ja Leo Lastumäki) lomailua hyvin kuvaava legendaarinen lausahdus “se minkä Suomen kesä kastelee, niin dry votka kuivaa”. Pakko myöntää, että nasevasti sanottu ja naurattaahan se.

Moi,

samaa mieltä, ja kyllähän ne voi tosiaan naurattaa myös jotkut juopottelupohjaiset vitsit joskus, ei just nyt, mutta onhan niissä ihan usein sellaista lämmintäkin huumoria ja hyvää juttua muutenkin.

Aika usein esim. kännissä toikkarointi nähdään huvittavana. Enää mä en näe sitä niin. Ellei se sitten ole vaaratonta ja oikeasti hauskaa sisältävää.

Ja sitten mielessä on se, kun itse kuuntelin nuorena aikuisena, siinä nuoruuden ja aikuisuuden rajaseudulla, paljon rokkia ja kantria, niin kyllä ne vaan vaikutti mun mindsettiin ne biisit ja koko se kulttuuri idoleineen. Vieläkin voi ne käsitykset aktivoitua ja ne voivat vähätellä tai ikään kuin roimasti taputtaa selälle, että rairai. Ja eipä tästä nyt kovin montaa päivää ole, kun niin olikin.

Tällä en tosiaan meinaa, että nyt kireäpipoisesti sellainen kulttuuri ja huumori pois, jossa alkoholia ylistetään, se ei toimi eikä olisi hyväkään, mutta … niin no, mä olen sellaiseen törmännyt paljon ja liikaa siinä vaikuttunut ja uskon, että moni muukin, erityisesti nuoremman immeinen.

Mut-mut, vaikia asia vetää viivaa veteen tai viinaan.

Hyvää päivää kaikille, kohta taas painun salille.