Edelleen olen vastaan Tuhkimon aivopesua. Olen ollut raittiina kaksi kuukautta ja vaikka olisin ollut Tuhkimossa sata vuotta, en olisi tämän raittiimmaksi tullut… Oma mielipiteeni on, ettei alkoholismi ole sairaus, vaan luonteen heikkoutta ja tämä heikkous pitää saada itsestään pois. Inhoan kaikkea lässytystä alkoholismin ympärillä. Lopeta tai kuole, siinä se.
^ Juu ei ole sairaus tuo kauhiasti demonisoitu juopottelu, sen enempää kuin syöpottelykään. Kaikella saa itsensä lopulta sairaaksi kunhan vaan riittävästi harjoittelee… Sitten kun harjottelee vähemmän, oireetkin katoavat… 
Jotkut sairaudet kyllä altistaa alkoholismille. Esim. puolella 2-suuntaisista ja skitsofreenikoista on myös päihdeongelma. Raskausaikana vaihdoin alkoholin sokeriin ja ahmimiseen. Nyt kun olen juopottelematta, tupakkaa ja kahvia kuluu enemmän. Kävin eilen ravitsemusterapeutilla, joka kertoi että monilla hänen 2-suuntaisilla asiakkaillaan on joko alkoholiongelma, syömishäiriö tai molemmat. Huomaan myös nuorempana olleeni läheisriippuvainen, josta olen onneksi kasvanut eroon. Jotain terapiaa varmaan tähän tarviis, muuten ongelmat siirtyvät vaan uuteen kohteeseen.
Kuten aina sanon, sairaus-käsitteestä voi olla sekä hyötyä että haittaa. Hyötyä on jos se auttaa hahmottamaan oman tilanteen vakavuuden ja selkeyttämään suunnitelmia, haittaa on sitten jos siihen juuttuu niin että se jarruttaa tervehtymistä.
Tuhkimossa tietääkseni käytetään jollain tavalla ns. minnesota-hoitomallia, joka Suomessa tunnetaan myös Myllyhoidon nimellä. Hoito perustuu siis 12 askeleen ohjelmaan ja päihdeongelman sairauskäsitteeseen, sekä vertaistukeen sitouttamiseen.
Metkaa kyllä, että myös 12 askeleen ohjelmassa mainitaan tuo Puupaan mainitsema luonteen heikkous. (“Nöyrästi pyysimme Häntä poistamaan nämä luonteemme heikkoudet”)
Maailma on pieni. Juuri tänään satuin tapaamaan kasvotusten erään niinikään Tuhkimossa olleen nuoren naisen, joka oli hyvin kiitollinen kyseiselle hoitopaikalle.