Tramalista eroon puolen vuoden käytön jälkeen

Hei!

Olen käyttänyt Tramalia kipuihin n. 100-200mg vuorokausiannoksella kuluneen 6kk aikana, ja jonkinasteinen riippuvuus tässä on syntynyt. En ole tarvinnut lääkettä kipuun enää pitkään aikaan, vaan olen napsinut näitä ahdistukseen viimeiset pari kuukautta. Annos ei ole kovin suuri ja olen yrittänyt useampaan kertaan lopettaa, mutta jo toisena päivänä tulee niin järkyttävät olot, että lopetus tuntuu mahdottomalta. En tiedä onko nämä vieroitusoireet vain korvieni välissä, vai voiko tuollaisella vuorokausiannoksella saada aikaan niin sietämättömät olot? Joka paikkaan särkee, tulee vuorotellen voimakkaita vilunväristyksiä ja kuumia aaltoja enkä saa nukuttua. Olo on sietämätön.

Nyt tilanne on se, että haluan tosissani eroon tästä lääkkeestä. Voiko 100-200mg vuorokausiannoksen lopettaa seinään vai kannattaako vähentää asteittain? Millä tavalla olette itse lopettaneet ja mikä teillä on auttanut vieroitusoireisiin? Kauanko vieroitusoireet ovat kestäneet ja onko teille tullut käsien vapinaa? Kaikki vinkit on tervetulleita. Olo on todella epätoivoinen tällä hetkellä. :frowning:

Moi.

Totta kai annosten hidas pudottelu kannattaa, jos seinään lopettaminen on turhan tuskallista. Jälkimmäisessä metodissa on tosin se hyvä puolensa, että sillä homma on nopeampaan ohi, mutta jos se ei kerta kaikkiaan ota onnistuakseen, eihän siinä silloin mitään järkeä ole. Ymmärsin(Saatoin ymmärtää väärin), että sinulla ei olisi mitään ulkopuolelta saneltua, akuuttia pakkoa lopettaa Tramal mahdollisimman pikaisesti, vaan ihan omasta halustasi tahdot lopettaa. Tuo on helpompi tilanne, kun saa ihan itse päättää aikataulunsa ja tahtinsa, eikä kukaan toinen ole hengittämässä niskaan ja hoputtamassa.

Bentsodiatsepiinit voivat auttaa noihin ahdistuksiin, vapinoihin ja unettomuuteen, jos onnistut saamaan niitä jostakin. Niiden kanssa kannattaa vain olla varovainen, ettei hanki niistä itselleen uutta riippuvuutta.

En todellakaan halua vähätellä olojasi tai väittää, etteivät oireesi olisi todellisia, mutta kyllä psyykekin näissä vieroittautumishommissa vaikuttaa yllättävän paljon. Tahtoo sanoa, että jos suhtautuu jo heti kättelyssä niin, että reflat ovat jotakin aivan sietämätöntä, joista en selviä, sillä tavoin saakin psyykattua ne potenssiin X. Jos puolestaan suhtautuu siten, että vittumaista flunssaa tässä vain podetaan, kaikilla on joskus ollut paha flunssa, ovat siitä ihan hengissä selvinneet ja sen jälkeen jatkaneet elämäänsä, niin reflat on helpompi kestää.

Mulla ei ole kokemusta tramadolin vieroitusoireista, mutta muiden opioidien ym. lääkkeiden vieroitusoireista kyllä paljonkin.

Tsemppiä :slight_smile: .