Totuuden edessä

Tsempit myös minulta Neiti Kulaus! En ole kauheasti kerinnyt kirjoittelemaan viime aikoina, mutta nyt oli pakko, kun tarinasi kosketti.
Huomiotani herätti tarinassasi että aikamoista settiä olet silti pystynyt vetämään ja pitämään pystyssä vaikka juominen on ollut kaikkea muuta kuin hallussa. Ihan totta, sulla on voimavaroja vaikka muille jakaa, ne kun nyt valjastat tähän raittiusasiaan niin onnistut! :smiley:

Liikunta on loistavaa sijaistoimintaa juomiselle. Kun yrittää yhdistää juomisharrastuksen ja liikunnan, niin siitä taas on järki kaukana. Kokemusta on. Kroppaa ja sielua rangaistaan siinä yhtälössä oikein todella.
Hiukan kirjoituksestasi tuli sellainen fiilis että vaadit itseltäsi paljon…tuttua tämäkin itselleni. Muistathan myös levätä! Minusta on hyvä välillä olla “omien ajatustensa kanssa”, kuten tuossa kerroit viikonloppuna tehneesikin.

Andanten neuvo olla ajattelematta mitään “aikaa jonka aikoo olla raittiina” on tosi hyvä!
Kun itse aloitin raitistelun, en ensin ajatellut mitään loppuelämää kestävää raittiutta, päätin olla vain mahdollisimman kauan ilman. Ja kas, se toimi! Parin kuukauden ja ahkeran plinkin lukemisen jälkeen tajusin että minähän haluan raittiutta, ihan kokonaisvaltaisesti ja niin ikuisesti kuin voi olla. ja se “ikuisuus” on siis tietysti harhaa…huomenna voin liukastua banaaninkuoreen ja kupsahtaa, mutta jos teen sen raittiina niin so be it :laughing:

Moips ja tervetuloa!
Antabus on munkin mielestäni erinomaisen hyvä kainalosauva alkuun ainakin. On pakko olla juomatta aina muutaman päivä ainakin sen ottamisesta ja todellakin, jokainen raitis päivä on iso asia.
Mä on ollut plinkissä pian 2 vuotta ja alkuun se kyllä oli juuri tuollaista hampaat irvessä - meininkiä. Tiesin tarkkaan montako päivää olen ollut juomatta ja pidin tärkeänä ajatella niiden lukumäärää. Ja ne repsahdukset tietysti harmittivat ihan hirveästi, senkin takia, ettei saanut tarpeeksi (mihin?) niitä päiviä.
Mutta kun juomista on takana vuosia (mullakin noin 10 vuotta ammattilaisaikaa ja lasiin ei syljetty sitä ennenkään) ,kestää aikansa aivojen sopeutua uuteen elämään. Kroppa sopeutuu paljon nopeammin, tuo liikunta on siihen kyllä hyvä keino.
Monet meistä ovat juuri sinunlaisiasi suorittajia, pätijöitä, stressaajia. Ehkä sellainen luonne ajaa helposti alkoholismiin? Yksi riippuvuus vaihtuu helposti toiseen , tietenkin liikunta on tervehenkisempää ja sallitumpaa. Ei sekään saisi silti mennä överiksi, vai mitä?
Nyt, siis noin kahden vuoden “raitistelun” jälkeen en laske päiviä, olen oppinut elämään ilman viinaa ja se on mukavaa, tavallista, tylsää, ärsyttävää,väsyttävää, ihanaa,hauskaa, kaikkea. Mutta ei paniikinomaista, ahdistavaa, pelottavaa, kauhistuttavaa, epätoivoista, niinkuin elämä oli silloin juovana aikana.
Olen ajatellut nyt olevani raitis, vaikka viimeisestä retkahduksesta ole kuin reilu kuukausi.Aivoni ovat jotenkin “kääntyneet” siihen asentoon, jos tajuatte, mitä tarkoitan.
Siksi on mielestäni tärkeää, että saat mahdollisimman paljon raittiita päiviä, vaikka Antabuksen avulla (käytän sitä itsekin), jotta sinulla olisi ne siellä vastapainona juomisajallesi. Jos olet oppinut syömään eri tavalla kuin ns. lihavana aikanasi, on sulla mahdollisuus oppia elämään raittiinakin. Kaikilla on.
Alkuun se voi olla vaikeaa, ärsyttävää, tylsää, vittumaista, pelottavaa, ihan mitä vaan, mutta sinnittele ja ole ylpeä itsestäsi jokaisen juomattoman päivän jälkeen!
Tsemppiä kovasti, pysy lujana! On se sen arvoista! Ja pysy täällä, itse olen saanut ihan mielettömästi voimaa ja apua täältä näiltä ystäviltä, vaikka ei aina samaa mieltä asioista oltaisikaan :open_mouth:

tsemppiä täältäkin,tutun oloinen juomishistoria :slight_smile: itsekin vasta alkutaipaleella tässä menossa,ns:vapaat viikonloput todella pahoja minulle.ja juuri selätin yhden sellaisen tuossa ihan vaan mielekkääseen puuhaan uppoutumalla,itellä se oli kalastus… ja nyt onkin kädet ja niska palaneet,kun siellä piti sitten olla ihan koko päivä suuntaamassa ajatuksia muualle :slight_smile: mutta voitin viinanpirun tällä kertaa,ehkäpä se helpottuu ajan myötä,mene ja tiedä. mutta aika taistelua se välillä on näin alkutaipaleella…joten tsemppiä sinulle kulaus :slight_smile:

No minä ajattelisin niin, että siinä vaiheessa kun alkoholi ei enää hallitse ajatuksia, sanoisin olevani raitis.Siis vaikka menisi vuosi, mutta edelleen ajattelisin juomista(ts. toivoisin pystyväni siihen),en olisi vielä raitis. Mutta kaikki aikanaan, turha stressata määritelmistä.Tärkeintähän kuitenkin on, että ei juo :exclamation: .Ja ajatusmaailma muuttuu pikkuhiljaa, ja jossain vaiheessa alkoholi menettää merkityksensä myös ajattelun tasolla.

Kiitos miljoonasti tervetulotoivotuksista Satamamestari, Pageup, Lomamuisti, Fee, Marina, punakuono & Camille (toivottavasti en unohtanut ketään?). Oikeasti lämmittää mieltä että täällä on niin empaattista ja ymmärtäväistä porukkaa! Duunissa taas, tulin jo kasiksi ja mahtavaa herätä ilman krapulaa, yhdeksäs raitis päivä pyörähti juuri käyntiin ja antabus nautittu. Tästäkin siis tulee raitis päivä. :slight_smile:

Näin viime yönä painajaisia kännissäolosta. Heräsin ja pelkäsin että nyt olen kännissä ja helpotus oli valtava kun tajusin että se oli unta vain. Jännästi alitajunta työstää tätä prosessia, mitäköhän tässä on vielä edessä? Muuten ilta meni eilen mukavasti ja rauhallisesti, pitäisi opetella relaamaan enemmänkin. Olen tosiaan harrastanut rankkaa liikuntaa myös hirvittävässä krapulassa, sydän parka on varmaan ollut kovilla… :blush: Jonkinlaista synninpäätöä kai. Ja usein suoraan urheilemasta olen korkannut pullon, nousee muuten hyvin päähän jos on alla tunnin parin treenit eikä tankkaa liikaa treenin jälkeen! Voi elämä miten sairasta touhua… :frowning:

Kuten jo tuossa aiemmin kirjoitinkin, viime vuoden loppu ja tämä alkuvuosi ovat olleet ihan katastrofaalista aikaa juomisen suhteen. Tajusin juuri, että suunnilleen ainoat tabut mitä en ole rikkonut tämän päihteidenkäytön suhteen on se, että en ole hankkinut lääkeriippuvuutta tai vetänyt huumeita. Kaikki muu on rikottu. Tabut alkoivat murtua siinä vaiheessa kun aloin juomaan yksin, joka oli ensimmäinen tabu. Sitten murtuivat pikkuhiljaa seuraavat tabut: en juo kahta tai useampaa päivää putkeen, en ota krapularyyppyjä, en ole poissa töistä krapulan/viinan takia, en dokaa työaikana, en ota viinaa ja tabuja samaan aikaan, en aja autoa kännissä, en jätä tärkeitä asioita tekemättä viinan takia, en juo salaa seurassa, minulla ei ole itsetuhoisia ajatuksia jne. Viimeistään tämän vuoden puolella siis viimeisetkin tabut ovat murtuneet. Olen satuttanut itseni monta kertaa, mm. helmikuussa liukastuin kännissä ja löin leukani katukivetykseen. Olin sitten ajellut kotiin taksilla leuka ja kaula veressä jaheräsin aamulla kotoa omasta verilammikostani, vaatteet ja peti veressä. Siinäkin olisi voinut henki mennä jos olisi niska ollut väärässä asennossa. Joskus alkuvuodesta olen myös lyönyt kännissä olkapääni johonkin enkä vieläkään voi tehdä sen puoleisella kädellä treeniliikkeitä maksimipainoilla, ei kestä esim. oman kropan painoa se puoli olkapäästä. Kädet ja jalat ovat olleet jatkuvasti ruhjeilla ja mustelmilla kaatumisten ja könyämisten seurauksena. Olin alkuvuodesta ulkomailla työmatkalla ja käytännössä koko reissu meni totaalisessa sumussa. Kun kollega meni nukkumaan niin livahdin itse ostamaan viinaa hotellihuoneeseen tai baariin ja aamiaisella olin vielä totaalisessa tuubassa. Neuvottelupöydässä oli hyvä etten nukahtanut istualtani siihen paikkaan. Olen läträillyt siiderin kanssa duunipaikan vessassa työaikana ja pahimmillaan käynyt kolme kertaa päivän aikana hakemassa lisää juotavaa kaupasta. Alkuvuoden Tallinnanreissun jälkeen hautauduin omille kämpille juomaan tuliaisviinoja päiväkausiksi, välillä sammuen ja taas jatkanut kun olen herännyt kunnes kaikki oli juotu viimeistä pisaraa myöten. Kaksi päivää jouduin olemaan poissa töistäkin reissun jälkeen kun putki vaan jatkui. Tässä noin kuukausi sitten menin treffeille totaalisessa kännissä, vaikka tyyppi oli ns. kunnollinen eikä tosiaan mikään viimamäenmies. Ihmetteli vaan miksi yhden oluen jälkeen tulin ihan totaalisen känniin, en muista loppuillan tapahtumista yhtään mitään, taisi tyyppi häippästä jossain vaiheessa kun melkein sammuin ravintolassa oman ruoka-annokseni päälle. Eipä halunnut tyyppi tavata enää uudelleen, ihme… Tuo treffiepisodi on kyllä niin absurdi että melkein pitää sille itsekin nauraa, siitä olisi saanut hyvän sketsin johonkin komediasarjaan! :laughing: Tietynlaista defenssiä tämä huumoriksi heittäminen mutta joku suojautumismekanismi sitä pitää ilmeisesti olla. Miten idiootti sitä voi ihminen olla… :blush:

Tässä siis joitakin tunnustuksia tältä vuodelta, kylläpä helpotti kun voi näistä edes jonnekin kertoa, ehkäpä känniääliön paljastukset jatkuvat taas jossain vaiheessa jos tulee ripittäytymisen tarve… Kiitos ja anteex.

Huomenta teille kaikille. Pari aamuajatustani tohon laskemiseen ja alkoholin ajattelemiseen. Satamestari osui omaan ajattelumalliini korostamalla tekojen tärkeyttä. Ajatukset sinällään eivät saa aikaan mitään- ei hyvää eikä huonoa. Edellytys johonkin tulokseen on ajatusten toteuttaminen. Satamamestari, olet ollut jokaisena juomattomana päivänä raitis - aika yksinkertaista. Jos minun pitäisi mainita joku merkittävä aika, sanoisin, että kalenterivuosi oli itselleni tärkeä. Siihen kun mahtuu juhla- ja muut kompastuspäivät.
Alkuaikoina tosin koin myös päivien laskemisen tärkeäksi motivaattoriksi. Vartavasten liimasin olohuoneeni mustaan kaappiin sunnuntaisin rituaalina viikkoraittiudelle yhden valkoisen karkkihiiren visuaaliseksi palkinnoksi saavuttamastani. :smiley: Huomasin, että jo vähän ennen vuoden täyttymistä silä ei enää ollut merkitystä. Jatkoin liimaamista vielä vuoden ja pari viikkoa. Eli kaapissani on aika paljon hiiriä. Tärkeää tässä yhteydessä on, että vaikka innostuisin repimään ne irti taikka retkahtamaan, ei kukaan voi ottaa minulta raitista aikaani pois.
Camille, mulla on vähän vaikeuksia ton “hallitsemisen” kanssa. Alkoholia ajattelen päivittäin. Ainakin joka kerta plinkissä. Nykyisin se tosin on tietoista ajattelua, eikä vanhanmallisia viinapirun yllätyshyökkäyksiä. Ymmärrän täysin mitä ajat takaa ja olet oikeassa. Silti sallin alkoholiajatusten tulla ja mennä. Myös fläsäreiden jos niitä sattuu kohdalle. Tulkoot. Älä määrittele raittiutta ajatustesi perusteella! Olet raitis kun et juo. Täysin sama onko kyseessä tämä minuutti,tunti tai päivä. Tai vajaa viisi vuotta itselläni - suuripiirteisemmän laskentatavan mukaan. :wink:

Hyvät päivän jatkot!

Mä liityn tähän aivan täydellisesti ja tuo ajatus on auttanut mua paljonkin selventämään tykönäni asioita, joilla on merkitystä ja myös erottelemaan ne, jotka ovat epäoleellisempia: oikeasti, ajatukset ja tunteet, ne juomishimotkaan, eivät ole niin merkityksellisiä. Niitä tulee ja menee, aikansa kutakin. On vain helpompi olla, kun hyväksyy sen, että tietyssä vaiheessa ne juotatuksetkin vain kuuluvat asiaan. Pääpointti on tasan siinä, miten niihin sitten reagoi. Esim. juuri tuon stressin kohdalla on aika tärkeää, että alkaa saman tien ottaa haltuun rakentavampia tapoja lievittää ja purkaa sitä, sietääkin sitä. Siinä sitten samalla jo rakentuu se uusi elämäntapa, joka vakiintuessaan muuttuu ihan vain tavaksi elää :slight_smile:

Sama täällä! Olen nähnyt unta jossa olen haahuillut kännissä ja polttanut tupakkaa. Herättyäni olen huokaissut helpotuksesta, että se olikin vain unta. Minulla myös kännisekoiluni ylitti tietyn kastepisteen, viime vuoden lopussa. Ryyppäsin kolmessa päivässä kuukauden ruokabudjettini, kusin housuihini ja heräsin kotoa lattialta ilman suurempia muistikuvia. Sitä ennen ryyppäämiseni oli jo aivan tolkutonta. Yksin tissuttelua, pari tenttiä krapulassa ym. Sitten päätin, etten voi enää juoda viinaa.

Olen katunut näitä kännisekoiluja jälkeenpäin niin helvetisti. Toisaalta, jos noiden kaikken sekoilujen jälkeen olen nyt saanut lahjaksi raittiuden siemenen, niin ehkä minun todella piti ne käydä läpi. Olkoon niin, en jaksa enää murehtia menneisyyttä.

Mulle on tapahtunut sellanen jännä juttu, että kun unessa tarjotaan alkoholia, vaadin aina kaikkein kalleinta mahdollista merkkiä. Ja vaikka sitä joinkin, ei vaikuttanut mitenkään. Eikä edes maistunut. Muutamissa unissa kieltäydyin. Ronkeli mikä ronkeli! :mrgreen:
Piru vie, pitäskös kokeilla ihan oikeassa elämässä? “Joka unihinsa uskoo, se varjoansa pelkää”. Sanoi edesmennyt isoisäni. Totuuden edessä tässäkin? :wink:

:laughing: :laughing: :laughing:

Olen aivan tosissani! :smiley:

Mun mielestä Mestari on tullut aika isoon kohtaan omalla tiellään. Tottahan tuo… tällä tiellä näkyy monelle käyneen niinkin, että lopulta he tulevat jopa kiitollisiksi omalle alkoholismilleen. Kelaa sitä elämänkokemuksen ja henkisen pääoman mittaa, mitä raitistumisprosessi voi tuottaa (itse juominen ei oikein tuota mitään, ainakin itse koen niin).

Itse en usko että voisin vielä pitkään aikaan sanoa olevani ns. raitis vaikka ns. raittiina pysyisinkin. Olen vaan juomatta päivän ja hetken kerrallaan. Ehkä joskus yli vuoden raittiuden jälkeen, kun kaikki vuoden juhlapyhät ja muut kompastuskivet on selätetty voisi pikkuhiljaa sanoa olevansa raitis. Tärkeintä on silti olla juomatta, tässä ja juuri nyt tässä hetkessä.

Juuh, komppaan. Nyt kun vielä vähän aikaa sitten läträilin duunipaikan vessassa niitten siidereideni kanssa niin varmaan ihan pelkästään syyllisyydentunnosta yritti tehdä mahdollisimman tehokkaasti duunia. Lopputuloksesta en ole ihan varma… :blush: Jokatapauksessa, jos tuo duunijuopottelu olisi jatkunut vielä pidempään niin siihenkin olisi varmaan tottunut, eli ei olisi enää tuntenut mitään turhia syyllisyydentuntoja vaan ihan reippaasti ollut vaan kännissä työaikana. Ja jossain vaiheessa olisi sitten jäänyt kiinni, ihan varmasti. Tuota duunijuopottelua tapahtui minulla siis vain muutamana päivänä, ei onneksi sen enempää vaikka tuokin oli jo liikaa. Ei koskaan enää.

No en minä kiitollinen ole siitä, että alkoholi on minulle ongelma. Mutta nuo sekoilut alkoholin kanssa saivat minut jo suhteellisen nuorella iällä (27v) heräämään ongelmaan, ennenkuin alkoholismini luisuu paljon pahemmaksi. Niinkuin itselleni olen monta kertaa sanonut, en ole tehnyt mitään peruuttamatonta, vielä. Jos en olisi sekoillut niin pahasti jo, niin en ehkä olisi koko foorumilla tällä hetkellä vaan jatkaisin vkoloppu ryyppäystä ja tilanne voisi 10v päästä olla aivan hirveä. Koitan aina kumminkin nähdä asioiden hyvän puolen. Vain idiootti istuu pimeässä, viisas sytyttää kynttilän :wink:

Kyllä tämä raitistumisprosessi on vaikuttanut sillain, että olen alkanut miettiä asioita paljon isommassa mittakaavassa. Myöskin sitä mikä elämässä on tärkeää. Yhä enemmän ja enemmän ajatukset kulkevat perheessä (siis vanhemmat/isovanhemmat, siskot), ystävissä ja terveydessä. Olen myös miettinyt omia arvojani ja huomannut, että eniten minulla kouraisee mahasta kun mietin niitä kertoja kun en ole kyennyt kännin takia pitämään lupauksiani.

Noi ovat kaikki sellaisia pohdintoja, joita ihan kaikki 27-vuotiaat eivät vielä erityisemmin, tai syvemmin, kelaile. Sulla on syvyyttä, Mestari!

Kymmenes raitis päivä pyörähti sitten käyntiin! Jatkossa päätin että otan antabuksen iltaisin, ko. lääke meinaa hieman väsyttää ja siksi parempi niin. Illalla siis antabukset naamaan ja nukkumaan.

Olen ollut jotenkin muutenkin väsyneempi erityisesti iltaisin kuin aiemmin, keho varmaan ottaa takaisin niitä lukuisia huonosti ja päiheiden vaikutuksessa nukuttuja öitä. Tosia-asiahan on se, että todella huonosti tuli juovana aikana nukuttua ja koko ajan kävi ylikierroksilla, kroppa oli varmaan koko ajan jonkinlaisessa stressitilassa.

Nyt duunia, illalla urheilemaan pariksi tunniksi ja loppuilta taas ns. normaalin ihmisen elämää, eli syömistä, telkkua ja nukkumaan. :smiley:

Tuo kohta kommmentista vaikuttaa niin tylsältä, että melkein omatkin juomahalut heräsivät :slight_smile: Raittiin ihmisen elämä on jokaisen oman persoonan mukaista, eikä raittiin todellakaan tarvitse viettää ns. normaalia elämää(töihin - kauppaan - sovalle - töihin - kauppaan jne.). Oma elämäni oli aiemmin normaalia suomalaista elämää vkl juopotteluineen, jotka sitten kohdallani laajenivat viikoille. Nyt raitiina elän paljon täydempää elämää, kuin juomisen aikoinani. Se näkyy varmasti positiivisesti myös ympäristöön.

Muuten tekemisesi vaikuttaa erinomaiselta. Alussa voi laskea aamuja ja miksei myöhemminkin, niistä saa motivaatiota. Jatka samaa rataa, hyvä siitä tulee :wink:

Mä olen ylpeä kun vietän ns. normaalin ihmisen arkea, eli treenin jälkeen syömistä ja töllöä ja sitten pehkuihin. :smiley: Mitäpä sitä muuta noin klo 20:00 jälkeen tekisi, hyppäisi benjihypyn tai lähtisi vaeltamaan vuorille? :wink: Sohvalla löhöäminen ja töllön katseleminen on niiiin paljon coolimpaa kuin korkata viinipullo ja viettää ilta pöhnässä omissa oloissaan ja herätä aamulla krapulaisena ja huonovointisena… :sunglasses:

Varsin totta! On mielenkiintoista mitä kaikkea sitä olisikaan aiemmin saanut aikaiseksi kun olisi ollut normaali vireystaso krapulaisen flegmaattisuuden sijaan. Mutta onhan tässä loppuelämä aikaa korjata aiemmat virheet :slight_smile: