SpeedyG kirjoitti: “Jos mun omaa elämää olisi kuvattu silloin kun peliriippuvuus jylläsi pahimmillaan, niin siitä olisi saatu niin hurjaa materiaalia, että luulen sen dokkarin voineen olla menestys 
En kyllä ikimaailmassa olisi itse suostunut ainakaan omalla naamalla ja nimellä tuollaiseen, mutta kuten sanoit, joku saattaisi suostua.”
SpeedyG:n ja henmatun haaveilu tehdä dokkari tai kirja pelikokemuksesta jäi pyörimään päähäni ja ajattelin, että mitäs jos kerättäisiin kesän iloksi (tai suruksi monestikin) vapaasti käytettävää aineistoa jollekin, joka ehkä sitten tekee jonkun dramatisoidun tositapahtumiin perustuvan jutun, vaikkei se yhtä tehokas olekaan kuin oikea dokkari tai vielä parempi; mitä jos joku tekisi sellaisen suureen yleisöön menevän elokuvan kuin vaikka Juoppohullun päiväkirja. Tulisi ainakin peliongelmille näkyvyyttä. Kaikki tapahtumat perustuisivat oikeisiin kokemuksiin, sillä tragikomediaksi olisi aineksia kaikista niistä surkuhupaisista keinoista, joilla pelaamista on piiloteltu tai rahaa hankittu. Ja tragedioihin on valitettavasti aihetta, pikavippejä, velkaantumista, mielenterveysongelmia… Romantiikkaakin mukaan saadaan, kun monella on ollut parisuhteita, jotka ovat kaatuneet pelailuun tai olleet osasyy pelailuun, joku ehkä lopulta löytänyt oikean ihmisen, sen “pelastavan enkelin”. Joku on jopa löytänyt itsensäkin. Puuh-nimimerkillä olisi ollut aineistoa uni-tai fantasiajaksoihin, hän mm. kuvitteli että pelikoneella seisoville kasvoi häntä
Omat kokemukset voi tänne kirjoittaa vieraana, sillä kukapa meistä haluaa kertoa mitä kaikkea on tullut tehtyä, esimerkiksi tyhjennetty pantilliset pullot, jotta saatu rahaa pelaamiseen. 
MAHTAVA idea! Mietinkin kun kirjoittamisesta haaveilin että olisi ihana saada maustetta muiden tarinoista ja jutuista - etenkin kun en ole vielä päättänyt onko kyseessä enemmän päiväkirja-tyyppinen ratkaisu vai mahdollisesti jotain fiktiivistä tarinaakin. Hmm… 
On tämä kyllä loistava idea! Aineistoahan saataisiin varmasti kasaan niin paljon, että elokuvan siitä saisi syntymään. Mikäköhän taho alkaisi tätä työstämään? Pitääkin viikonloppuna miettiä tätä enemmän, kun on aikaakin enempi.
Leffa tai kirjalliset tuotokset tai oikeastaan mikä vaan kuulostaa hyvältä kunhan saataisi asiaa noisemaan enemmän keskusteluun. Pulloja on tosiaan tullut palauteltua pelirahan toivossa. Tai ruokarahan jis rahat on pelattu. Olen myös lukuisia kertoja tyhjentänyt säästöpossun, myös lasten (kamalaa!), saadakseni pelirahaa. Lainasin rahaa myös toisen tililtä johon on käyttöoikeus jotta sain netticasinolle tuhlattua. Ällöttää oma käytös, en ole tällainen!
Ruuat lämpesi monta kertaa ja pakasteet suli jos ensin kävi kaupassa mutta ruokamyrkytystä ei koskaan saanut. Jos ei käynyt ensin kaupassa ei olut rahaa ruokaan paitsi jos oli pankkikortti mukana ja tilillä rahaa ja sitten juostiin eestaas automaatille ja pelaamaan eikä raskittu ostaa niitä ruokia mitä alunperin piti.
Muistan aika monta sellasta päivää ku pelasin aamusta iltaan/yöhön vaikka oli työpäivä. Aamulla alotin bussissa töihin mennessä ja pelasin puhelimella työpäivän aikana automaattipyöräytyksiä. Töiden jälkeen pelaaminen jatkui taas bussissa ja kotona neljän seinän sisällä. Puhelin oli liimautuneena käteen. Se otettiin viereen kun teki ruokaa. Ruoka oli jotain mahdollisimman nopeeta että ehti taas pelien ääreen. Puhelin tuli mukaan vessaankin eli päivä meni kokonaan nettikasinolla. Tiuskin töissä jos joku yhtäkkiä tuli häiritsemään ja olin ihan paniikissa jos joku vaikka näkee mitä mä puhelimella teen.
Mulla on myös kokemuksia näistä töissä pelaamisista. Surkuhupaisaa kyllä kun nyt jälkeenpäin miettii…
Aika monta kertaa on tullu eteen tilanne jossa pelit voittaa kaverit. Esim. Casinolla hirveä putki päällä ja kaveri soittaa enkä vastaa. Muöhemmin testaria perään et sori en oo huomannu soittoa ja just menossa nukkuu et oliko tärkeetäki asiaa. Kuinka paska ihmisestä tuleekaan pelien takia?
