.
Itsellä ainoa aidosti hysteerinen “SIIS MITÄ HUUMEITA???” reaktio ikinä tuli pikkusiskolta. Tämä puhkesi itkuun aikoinaan kun toin esiin huumausainepoliittisia näkemyksiä perheen kesken ruokapöydässä.
Aika paljon riippuu siitä, miten asian tuo esiin. En pidä kannabiksen käyttöä sen ihmeellisempänä kuin muidenkaan päihteiden, joten en ole koskaan nähnyt syytä “paljastaa” mitään. Yleensä tämä tulee ilmi epäsuorasti, jos keskustelu kääntyy huumausaineisiin. Jos nimeni kirjoittaa googleen niin ensimmäiset kymmenen hakutulosta sisältävät sanan kannabis, eli ei siis ole mikään suuri salaisuus että minulla on mielipiteitä asiaan liittyen.
Vanhemmat suhtautuivat aluksi kielteisesti erityisesti tuohon julkisuuspuoleen, lähinnä varmaan peläten työurani ja maineeni puolesta. Itse asiasta tiedän heidän nykyisin olevan kanssani jokseenkin samaa mieltä. Tyttöystävä haukkuu kyllä nistiksi, kaiketi vitsillä 
Ei ole tullut mieleen paljastaa. Lähipiirissäni on ihmisiä jotka tuskin hyväksyisivät pössyttelyäni. En vain jaksa alkaa selittelemään mitään kenellekkään.
Minä olen paljastanut käyttöni… enkä sitä selittele kenellekkään… Minun ei tarvitse. Se ketä ei ymmärrä niin ei ymmärrä. Minä en taas ymmärrä termiä “Mulle riittää pelkkä viina”. Viina kun on Päihteistä yksi vahvimmista. Termin “Minulle riittää viina” Ymmärrän kyllä täysin. Haittavaikutuksena olen varmasti menettänyt muutaman “kaverin”… jolla nyt kuitenkaan ei ole suurempaa merkitystä itselleni.
Se nyt vaan on tyhmää tunnustaa koskaan käyttäneensä mitään. “Otin vain poskisavut mutta en vetänyt henkeen” -repliikit eivät pelasta poliitikkoa vaalitentissä.
Moni politikko on myöntänyt käytön ja ei heillekkään nyt monoa ole tullut. Taidat olla aika nuori… Vanhemmalla iällä tunnustus jostain miedosta yrtistä ei merkkaa juuri mitään. Tyhmänä minua pidettäisiin jos kieltäisin käytön ja sit vetäisin kuitenkin. Se joka ei ymmärrä omistaa suppean maailmankatsomuksen. Kannabis on jo monessa maassa laillista. Menettikö Barack Obama jotain kun tunnusti käyttönsä ja suositteli kannabiksen laillistamista?
Elämme kohta maailmassa jossa kaikki päihteet ovat jollain tapaa laillisia.
Kyllä oma käyttö on kaikkien tiedossa, jotka minut tuntee. En liiemmin peittele, en tosin mainostakkaan. Varmaan sairaus helpottaa muiden ymmärrystä asiaan, lähinnä hyvä vastaanotto terveydenhoidossa on yllättänyt. Yhtä hoitajaa lukuunottamatta, kaikilta sielläkin on löytynyt ymmärrystä (aivovaman takia tavannut lääkäreitä ja hoitajia laidasta laitaan). Oma lähtökohta käyttööni on: “Olen aikuinen mies ja hyvin perillä siitä mikä minulle sopii ja mikä ei.”
Moi kaikille!
Muistan, kun kerroin äidille kannabiksen käytöstäni ensimmäisen kerran. Valitsin hetken huolella, enkä oikeastaan pohjustanut muuten, kuin että “Tiedäthän, kuinka paljon harmia mulle on tullut humalassa”. Sen jälkeen kerroin löytäneeni jotain minulle sopivampaa. Äiti otti sen aika hyvin, isälle en koskaan kertonut. Äiti hyväksyy edelleen, vaikka on äidillisesti asiasta huolissaan. Isä pitää narkomaanina.
Olin lapsena ylivilkas, ja sen vuoksi aina pulassa koulussa ja vapaa-ajalla. Kannabis rauhoitti. Lukiossa sitten jouduin testeihin, jonka vuoksi jätin koulun kesken koska en halunnut joutua siihen testirumbaan.
Tarvitsin kannabista muutenkin. Käytin kannabista lääkkeenä rentoutumiseen ja keskittymisavuksi opiskellessani. Muistan kaiken paremmin kun luen poltettuani, ja kun pidän taukoa kaikki palautuu salamana mieleen pienellä kertauksella. Koululle kannabis oli tietenkin kauhistus.
Aikuisena päätin, etten enää koskaa salaile käyttöäni. Päätin tehdä myös kaikkeni, ettei ketään toinen joutuisi jättämään opiskelujaan kesken.
Käytöstä tietää hyvin monet ystävät, kaverit ja tutut, sellaisetkin jotka ei edes asiaa välttämättä täysin hyväksykkään. Kuitenkin meno rauhottunu niistä pahimmista vuosista niin paljon, että ehkä jotkut jopa ajattelee aika savuttomaks.
Isä on joskus kysynyt “onkos sulle tultu niitä huumeita myymään?”
“Ei oo”
“No ootko käyttänyt kokeillut?”
“Joo oonmä kannabista muutaman kerran” (aikamoinen vale koska tässä kohtaa oltiin jo saatu pajauttelua himmailtua ja takana oli n. 2 vuoden ongelmakäyttö)
“Mistäs sitä oot sitten saanut?”
“No se kato menee Iskä enemmänkin niin, että tiedät keltä sitä pitää ostaa ja sit kysyt onko”
“Juujuu, tuleeko hyvä olo?”
“No tuleehan siitä ihan mukava pössis ja hauskaa/mukavaa on”
“Juujuu, määku oon tässä jäämässä eläkkeelle niin vähän miettinyt että jos lähtis Hollantiin vähä poltteleen eläkepäivillä”
" 
Jaajaa"
Tästä asiasta ei olla sen koommin puhuttu sen jälkeen. Äiti ei tiedä mitään, kai.
Viimiset 1,5v on tullut toimittua hoitajan työssä. Sen takia joutuu pitään helvetin matalaa profiilia kaikkialla, esim. facebookissa joutuu hyvin tarkkaan miettiin mistä tykkää jne. Ei myöskään heilu tuolla kaupungilla perjantai-iltana kovin mielellään silmät punasena, kuumotuksena kun on se että joku työkaveri näkee ja osaa yhdistää mitä sitä on tullu tehtyä. Muuten välillä kuumottaa saatanasti, että jos sitä jotain kautta testattais. Siinä saattais äkkiä lähtee luvat tai tulla valviran rekisteriin että “hoitaja rajoitetuin oikeuksin”. Myöskin aina uusiin työpaikkoihin hakeutuessa saa olla ensimmäiset päivät saatanan varpaillaan, jos vaikka tapana oiskin testejä. Missään sosiaali/terveydenalan työpaikoissa, missä mä olen ollut ei oo vielä testejä ollut, enkä oo kyllä kuullutkaan. Jos kahvihuoneessa sattuu tuleen jotain puhetta huumausaineista tai mistä tahansa siihen liittyvästä, pitää yleensä vaan turvan kii ku on samaa mieltä ku muut. Varsinkin nää kannabikseen liittyvät asiat on pahimpia, mieli kun tekis sille vastapäätä istuvalle kukkahattutädille sanoa että “Vittu sä et tiedä tästä asiasta YHTÄÄN MITÄÄN joten ole hiljaa saatana!” No, mutta turhapa tästä on valittaa, koska ittepää oon työni valinnut. Harmillista on kuitenkin se, että rakastan hoitajan työtäni, muutenhan sitä vois vaikka vaihtaa alaa.
Onko muuten muita sosiaali ja terveysalan ihmisiä täällä?
Minä jäin n. 23-vuotiaana kiinni vanhemmilleni. Olin vajaa vuosi aikaisemmin muuttanut takaisin Suomeen oleiltuani Alankomaissa 1,5 vuotta, joista viimeiset 8kk tuli pössyteltyä. Ennen tuota en ollut ikinä kokeillut kannabista, ja ainoa syy miksi sitä siellä kokeilin oli selkäkivut jotka haittasivat työskentelyäni.
Isääni välttelin jonkun aikaa kiinnijäämisen jälkeen, äitini ei pahemmin kommentoinut asiaa, vaikka kyllä hänkin varmasti tiesi mitä vanhin lapsi oli mennyt tekemään. Jossain vaiheessa isäni sanoi että mut pitäis hakata kunnolla ja laittaa vankilaan, olen sen ansainnut. Aloitin taas juomisen, koska kasveja ei enää ollut (isäni siis löysi ihan ensimmäiset kasvini ja pisti ne poikki sillä aikaa kun olin töissä). Ei mulla ollu kavereita tuolloin. Äiti alkoi jossain vaiheessa tarttumaan aiheeseen, selvästi tuomitsi "huumeiden"käyttöni. Koitin saada hänet ymmärtämään miksi aloitin käyttämään ja miksi haluan käyttää. Kesällä tuli juotua liikaa, ja kerran isäni tuli omilla avaimillaan asunnolleni kun koitin nukkua krapulaa pois. Hän huusi minulle että mitä aineita mä oon vetäny kun oon niin sekava. Hei iskä, sä näit mut eilen alkossa. Mietippäs nyt vähän. Ei mulla edes oo mitään suhteita minnekkään suuntaan, c’mon.
Nykyään asiasta ei puhuta, mutta nuo muutamat kuukaudet ennenkuin taas lähdin pois kotipaikkakunnaltani olivat erittäin kireitä ja sain kuulla erittäin paljon huutoa ja haukkumista vanhempieni suusta. Olin ällöttävä, mielenvikainen, huono ihminen yms.
Huvittavinta tässä kaikessa on se, että he ovat kyllä nähneet minut pössyissä aika monta kertaa, ja ainoat kommentit mitä käyttäytymisestäni on tullut ovat olleet positiivisia. “Kivaa nähdä sut noin hyvällä tuulella” ja klassinen “kuinka sulla on noin kova nälkä?” Köyhän opiskelijan pitää syödä silloin kun on ruokaa tarjolla.
Mun kaikki kaverit kyllä tietää, sekä oma perhe. Meillä tosin ei ole mikään normi-perhe vaan kaikilla on omat päihde-ongelmansa. Äitini on myös entinen heroiini-addikti, joka on koko elämänsä myös käyttänyt kannabista. Isovanhemmat on sitten asia eriksee. Niiden sukupolvi ei oikein ymmärrä päihteiden käyttöä yleisesti ottaen.
Jotkut kaverit/tutut väheksyny selän takana, mutta pistän sen ihan tietämättömyyden piikkiin. Luulivat, että nyt se varmaan polttelee joka päivä, kun niinhän se pilven kanssa menee 
Yritä siinä nyt sitten selitellä, että ethän sinäkään dokaa joka päivä vaikka viikonloppuisin vedät kännit. Joskus myös tullut vedettyä överisekavuustilat ja samalla aiheuttanut pahennusta bileissä, joissa vain sinä plus muutama muu henkilö on samassa olotilassa. Muut vaan viinan voimalla käyttäytyneet erittäin sivistyneesti 
Haluan myös olla suhteellisen avoin käyttöni suhteen, koska mua ärsyttää aivan suunnattomasti joidenkin ihmisten stereotypiat kannabiksen suhteen. Ajattelen, että omalla “esimerkilläni” näytän, että kannabiksen käyttäjät eivät ole pelkkiä joka päivä pössytteleviä luusereita, joilla ei ole mitään suuntaa elämässä. Harvoin kuitenkaan kannabiksen kanssa tekemisissä olevat putoavat tähän kategoriaan. Itse olen asiani hoitava, koulussa ja töissä käyvä, suht fiksu ihminen. Sen lisäksi mun mielestä ilmapiiriä kannabiksen suhteen ei muuteta salailemalla vaan avoimesti keskustelemalla.
Toisaalta tällä hetkellä mulla ei ole mitään hävittävää, mutta kun valmistun vuoden päästä sosiaalialalle alan miettiä sanomisiani hieman tarkemmin.