Dahlia,
sinä olet vahva nainen, joka vaatii vahvan miehen rinnalleen.
Eiköhän meillä kaikilla ole hyviä ja huonoja puolia ja kyllä se ikääntyminen tasaa se terävät piikit. Ehkä sinun lapsilla on samoja piirteitä kuin sinulla niin ne ärsyttävät piirteet löytyvät kai itsestäsi.
Kun on löytänyt sielunkumppanin niin kaikki muut miehet tuntuvat kaiketi laihalle mehulle. Vahvoja ihmisiä ei tule aina vastaan. Mulle tuli ihan se mieleen, että ette molemmat ole vielä päässeet henkisesti toisistaan irtautumaan. Olette toisilleen tosi tärkeitä ja se sielunkumppani-sana on sinällään tosi vahva sana että sen taikaa on vaikeaa edes purata.
Olen kuitenkin valtava ylpeä sinusta, että olet oivaltanut niin paljon asioita itsestäsi näiden vuosien aikana että kyllä olet henkisesti kehittynyt ja matka vain jatkuu…
Sinun listasi on muutenkin täynnä piirteitä, joka on joko hyvä puoli tai sitten huono puoli, tilanteet voivat muuttua, mutta ne piirteet voivat olla joko vahvuuksiasi jossain tilanteissa vaikka kokisit sen olevan sun heikkoutesi. Ei kaikki on niin mustavalkoisia…
Mun heikkouteni on pitkävihaisuuteni ja anteeksiantamisen vaikeus. Se on kyllä sellainen ominaisuus, joka häiritsee minua ja minun ihmissuhteitani. Työstän sitä parhaillaan koko ajan-…
Toinen mikä työstää on ihaa-minäni. Mulla on välillä taipumusta marttyrisyyteen. Ominaisuus saa kyllä koomisia piirteitä, mutta se kyllä ärsyttää minua ja etenkin muita.
Hyviä puolia: luova, utelias, rehellisyys, anteliaisuus (tätä en siis taloudellisesti tarkoita, vaan sellainen ominaisuus,e ttä kun annan jotain niin mä saan siitä niin paljon), mustan huumorin ystävä, vahva (se on joskus heikkous).
Miten voi antaa anteeksi ja miten minä voin lopettaa sen pitkävihaisuuteni. Olen joskus jopa pitkävihainen itselleni, että pakahdun itsesyyllisyyteen. Tosi ärsyttävä ominaisuus… täällä sitten samalla pikku-ihaa nostaa päätään, että kaikki saa hyvää, hyvä niin, mutta minä en saa mitään.
Pikku-ihaa on ollut joskus ollut iso-ihaa, mutta olen vuosien työllä oppinut ajattelemaan asioita toisin, mutta kyllä se välillä nostaa päätään…
Pakko vain jotenkin purkaa tätä juttua, kun en kehtaa kavereille kertoa…
Mulla on ollut viimeisen viikon aikana kamala ikävä eksää.
Olen muistuttanut itseäni kaikesta vastoinkäymisistä ja ongelmista ja kyllä asiani on nyt paremmin kuin koskaan. Mulla on kyllä oikeasti hyvä elämä.
Mutta on silti ikävä miehen hyviä puolia. Hänen huumoria, naurua, yhteiset tekemiset ja siitä että meillä synkkasi _hyvinä_aikoina tosi kivasti ja tunsin löytäneeni sielunkumppanin.
Olen oikeasti tosi iloinen, että eksäni on löytänyt uuden naisen ja heillä menee -uskoakseni-hyvin ja mulla ei ole mitään katkeruutta, vihaa vaan koen vilpittömästi onnellisuutta heidän puolesta.
Yritän jotenkin ymmärtää tätä tunnettani. Mitä minä oikeasti kaipaan ja sitä ei ole muissa miehissä. En haluaisi ottaa yhteyttä häneen, mutta…on vain tosi kova ikävä.
Ystäväni kysyi vähän aikaa sitten, että miksen käy ulkona tai tapaile uusia miehiä. Vastasin, että en oikeastaan halua sitä. (oikeasti en kertonut, että rakastan edelleen häntä tavallaan ja on tosi hankalaa päästä tuosta suhteesta yli)
Pitääkö minun vain vaientaa tunteeni ja jatkaa teeskentelyäni että mies on ulkona minun elämässäni, mutta on silti mielessäni joka ikinen päivä ja ikävöi sitä. Järjeni mukaan olen vähän päästä vialla, mutta ei huume ole ollut koko suhde vaan osa sitä ja syy suhteen lopettamiseen. Minä en vain enää jaksanut katsella kun toinen tuhoaa itseään, mutta samalla tietäen ettei pysty auttamaan kuin korkeintaan antaa rajat, mutta silti rajoja rikotaan koko ajan.
Mutta miehen hvät puolet vain kiusaa…
Mä en pysty oikeasti olemaan kenenkään muun kanssa…ei vain voi. Mutta toisaalta ei meillä ole mitään tulevaisuutta. Kiellänkö alitajunnallisesti itseltäni mahdollisuuden onneen jonkun toisen kanssa. Mutta kun en vaan tapaa ketään kiinnostavaa…
Kyllä itsensä ymmärtäminen on haastavaa etenkin tämän suhteen kanssa…
Kiitos Dahlia, kun vastasit.
Samoilla fiiliksellä mennään vielä. Annan itselleni aikaa tuntea tämä tunne ja se varmanee häviää ajan myötä. Nyt on todellakin tunteeni pinnalla.
Eksäni kyseli kuulumisia viikolla ja vastasin ihan totuudenmukaisesti, mutta kuitenkin en alannut mitään sotkemaan asioita mihinkään suuntaan. En tunteistanipuhunut sanakaan. Oikeasti olen tosi iloinen heidän puolesta ja toivotan oikeasti heille sitä onnea ja menestystä elämään. Eksäni ansaitsee oikeasti uuden alun ja toivon sydämestäni, että hän saa kaiken unelmansa toteen ja saavuttaa sitten elämässä sen kaiken, mitä hän unelmoi ja haluaa.
Minulla vain tuntuu olevan tämä tunne esteenä kaikkeen. Ikävä ja suru. Yritänymmärtää, että suru ja ikävä kuuluu ihan jokaiseen eroprosessiin, jollei elämässä ole muuta ihmissuhteita.
En kyllä haluakaan palata siihen elämään, missä olin. Se elämä oli kyllä aika lukossa moneen suuntaan, mutta silti joskus parisuhteessa on enemmän vapautta kuin yksinolemisessa. Joskus huomaan,että vastakkainen sukupuoli ymmärtää minut joissakin asioissa väärin vaikka tarkoitukseni on ihan muuta. Kun on sinkku niin silloin täytyy valita sanansa aika varovaisesti jos ei ole todellakaan kiinnostunut. Jotenkin annan vääriä signaaleja.
Tuntuu että just tämä tunne estää vain elämääni. Minä rakastan häntä, mutta silti elämämme menee eriin suuntiin. Ja se on tarkoituskin mennä näin, mutta joku osa minussa ei suostu tähän muutokseen. Helvettiin sinä ikävä ja suru. Olen oikeasti iloinen, että kaikki on nyt joka puolilta hyvin. Minun täytyy vain kohdata ne tunteet, mutta en tajua, mitä ne tunteet yrittävät viestittää. Kaikki on ok, jokainen jatkaa elämäänsä ja that’s all. Okei, rakastan häntä mutta se on kuitenkin ollutta ja mennyttä ja olen todella onnellinen hänen puolesta ja mitä sitten.
Olen jo antanut anteeksi hänelle ja olen sinut sen asian kanssa. Mutta se ikävä ja suru. Mitä minä oikein suren ja ikävöin. Eksää. Mutta hän on nyt onnellinen ja aloittaa uutta elämää niin kaikki on hyvin ja paljon paremmin mitä oikein osasin odottaa keväällä.
Odotetaan kun tämä tunne väistyy ja haalenee ajan myötä. Ei tässä auta muu kuin aika.
Olisi kyllä helpompaa jos ois joku mies, mutta en todellakaan pysty mihinkään suhteeseen. Se ei olisi aitoa ja minä en pysty valesuhteeseen tai laastarisuhteeseen.
Liisa